Pieni pihakatsaus - kasvoiko muuta kuin voikukkia?

Jokavuotinen tavoitteeni on ryhtyä puutarhaihmiseksi. Toteutuminen on aika lailla samalla tasolla säännöllisen ja kuntoa kohottavan liikunnan kanssa. Yllättävissä ja ennalta arvaamattomissa purskeissa tulee tehtyä jotain :)

Isäni on viherpeukalo ja isänäiti oli samanlainen. Ihailen kovasti ystävieni ihanasti kukkivia pihoja ja himoitsen samanlaista itselleni. Mukavuudenhalu, keväisin vaivaava raju koivuallergia, kesäisin runsas retkeily ja mökkeily ja ihan rehellinen laiskuus estävät upeasti kukkivan pihan saavuttamista. Lisäksi perennapenkistäni kuolee aina talvisin kasveja. Tiedän jotain kasveista ja osaan toki lukea kasvien lappuja, mutta olen kaukana kätevästä puutarhurista.

Olohuoneen ikkunan alla on ainoa perennapenkkini. Siinä menestyy parhaiten pionit, karpaattien kellokukka, akileiat ja pieni kukkainen tuntematon ruusulajike. Muutaman vuoden siinä pärjäilee milloin mikäkin perenna, kunnes se jonain talvena kuolee pois. Minun perennapenkkini ei kuki ilman jokakeväistä kunnon lannoitusta. Keväällä kitken penkin hyväksi ja pioneiden kukintaan saakka jaksan hoitaa sitä kohtuullisesti. Joka syksy suunnittelen hyvää kitkentää ja kenties jotain syyslannoitusta. Saan aikaiseksi kehnon kitkennän. Tänä vuonna jäi levittämättä uuden kuorikatteet, joten syksyn rikkaruohoshow on aikamoinen.

Tällä kaudella kukista nauttiminen ei mennyt aivan putkeen. Krookukset kukkivat silloin kun olin reissussa. Hra Kepponen vahvisti nähneensä muutamia värikkäitä kukkia nurmikolla. Pionit tekivät runsaasti kukkia ja kukat avautuivat juuri ennen Italian matkaamme. Koska lämpöä oli reilusti tiesin, että kukinnoista ei ole mitään jäljellä palatessani. Niinpä soitin naapurille ja kysyin, että haluaisiko hän pionini maljakkoonsa. 

Matala ja pienikukkainen ruusu aloittelemassa kukintaansa. Se tekee todella paljon kukkia ja kukkii pitkään.

Ruusu on ainoa, mistä olen kunnolla saanut nauttia tänä kesänä. Siitä on riittänyt maljakkoon.

 

Minun pioneita naapurin maljakossa

Keskinkertainen menestys oli isäni pihalta alunperin olevat liljat. Liljat viihtyivät pitkään hyvin toisella kulmassa perennapenkkiä ja siirsin sieltä ylimääräisiä vastakkaiseen kulmaan. Sitten se rehevä liljakulma kuolikin yllättäen.

Menneiden vuosien liljakulma

Minikokoinen mansikkamaa olisi tarvinnut lannoituksen ja paremman kastelun. Tänä kesänä ei maksanut vaivaa verkottaa taimia.

Tänä kesänä ostin edulliset kesäkukat: pelargonioita ja begonioita. Jonain kesinä olen heti keväällä ostanut orvokkeja, sitten kesällä vaihtanut ne muihin kesäkukkiin ja ihan kesän lopuksi ostanut vielä krysanteemit. Tänä kesänä on menty sillä mitä kesäkuun alussa hankin.

Uusiokäytän noita vanhoja muoviamppeleita. Tänä vuonna laitoin siihen kaksi begoniaa.

Vielä pienet ja nuppuiset pelargoniat ja hieman murattia

Juuri ruukkuihin laitettuina. Tummanpunainen on ollut ulko-oven edessä varjoisemmassa paikassa ja kukkii edelleen. Vaaleanpunainen kuoli mökkeillessämme.

 

Eniten olen jäänyt kaipaamaan noita upeita liljoja ja sitten valkoista korkeaksi kasvavaa syksyllä kukkivaa kukkaa, jonka nimeä en enää tiedä. Se oli perennapenkkiini aivan liian korkea, mutta se kukki usein syyskuun loppuun saakka.

 

Tätä kaipaan niin paljon, että olen miettinyt, että jos hankkisin ison ruukun ja yrittäisin saada sen menestymään siinä. Kunhan onnistun ensin googlaamaan, että mikä kukka on kyseessä

Perennapenkin lisäksi pihalla on havuallas, jonka tuija on hurahtanut aivan liian isoksi ja se pitäisi kyllä muotoilla. Tuijan alla on minimansikkamaamme. Ulkoterassilla on kaksi pientä istutuslaatikkoa. Yleensä olen kasvattanut niissä hieman salaattia ja yrttejä. Tänä kesänä niissä on kasvanut naapurilta saatua maa-artisokkaa. Saattaa olla että ensi vuonna maa-artisokkaa tulee kokonainen lavakauluksellinen. Se kasvaa hyvin.

 

Harmikseni lahjaksi saamani pensasmustikat eivät selvinneet talven ylitse tai sitten päätyivät jänisten suuhun. Pensasmustikoita olisin valmis yrittämään uudestaan. Kuinka ihanaa olisikaan saada puuron päälle mustikoita omalta pihalta. Samalla lailla olen haaveillut vadelmista, mutta nekin kuolivat ja sitä ennen tekivät vähäisesti marjoja.

 

Haavenani olisi helppohoitoisia, hyvin talvehtivia ja näyttäviä perennoja. Toistaiseksi ainoaksi varsinaiseksi menestykseksi voidaan lukea pioni. Tarvitsisin ainakin toisen vastaavan kukan. Tässä kohtaa otan kaikki vinkit vastaan.

Minun ei ole tullut juurikaan kuvattua pihaa kokonaisuutena. Muutama räpsy löytyy lähinnä pienemmistä tai isommista juhlista.

Minun synttäreiltä, kalusteita lainassa myös naapurista

Synttäribileet

Kotibrunssilla lasiterassilla

Lasitettu terassi, pari vuotta sitten vaihdoin tuolit keveisiin ja pinottaviin muovituoleihin. Ne ovat olleet mieleiset. Ne käyvät kivasti yhteen ruokailutilan pöydän ja tuolien kanssa, joten tarvittaessa nostamme ne sisään.

Afternoon tea lasiterassilla

Lasiterassin jatkeena oleva "sun deck", pihan aurinkoisin paikka

Pahimpaan korona-aikaan tavattiin vaaria ulkona. Vaari istui lasitetulla terassilla ja meidän perhe takit päällä ulkoterassilla ja vaarille tarjoiltiin hanskat kädellä ja maski naamalla nopeasti. Pystyimme kuitenkin tällä lailla tapaamaan.

Tämän kesän pihahankinta oli riippumatto. Se on ihana. Tosi vähän ehdin siinä olemaan. Joku oli aina häätämässä minua siitä tai koko pihalta pois.

Talon päätypihalla on vielä reilusti hyödyntämätöntä tilaa.

Suunnitelmia ensi kesäksi:

-maa-artisokan kasvatuspaikka

-lisää ainakin jotain komeita liljoja

-uusi yritys pensasmustikoiden kasvatuksessa

 

Sitten vielä se kysymys, että kukkiko voikukka? Toki, toki. Olen luopunut taistelusta voikukkien osalta. Elämme rauhanomaisesti rinnakkain. Nurmikomme leikkaa nykyisin robottileikkuri ja se on pitänyt kukkivien voikukkien määrää hillittynä.