Vihdoinkin jotain elämää ja kunnon ruokaa

Minulla meni suolistotulehduksessa kaksi viikonloppua sairaana ja kolmas toipilaana. Ensimmäisen työviikon alku oli raskas ja syömisen kanssa oli vaikeuksia. Oloni alkoi kohentumaan ja päätin pitää kiinni suunnitelmastamma mennä torstaina ystäväni Ilonan ja hänen äitinsä kanssa mökillemme. Olimme varautuneet siihen, että minä en jaksa kauheasti tehdä mitään, mutta ajatus ympäristön vaihdoksesta tuntui houkuttelevalta.

Torstai-iltana ehdimme vielä saunomaan ja uimaan. Ilta oli aurinkoinen ja vesi oli vielä mukavat +18 astetta. Ajattelin, että en kestä yhtään kuumaa, mutta saunominen tuntuikin ihanalta. Ilona äitinsä kanssa kokkasi aika lailla maustamatonta kanaa ja riisiä, joka sopi minun vatsalleni. Perjantaiaamuna minut herätettiin aamupalalle syömään lempipuuroani. Puolilta päivin pidin puolen tunnin breikin ja kävin nauttimassa ihanasta auringonpaisteesta.

Ihanan aurinkoinen päivä!

Ilonan äiti laittoi meille lounaaksi kalaa ja perunoita. Ilona söi palaverissa, me söimme yhdessä Ilonan äidin kanssa höpötellen. Yllättäen kävi niin, että söin tuosta noin vaan lautasen tyhjäksi ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon. Ja sitten söin vielä sen ylimääräisenkin kalapalan. Ilonan äiti sanoi, että nyt meni ruokaa niin hyvin, että jos se vaan pysyy sisällä, niin tästä alkaa uusi nousu. Ja se pysyi.

Illalla meillä oli uimaporukan saunailta. Koska olin toipilaana ja Ilonalla pidempi työpäivä, ystävämme Sirpa tuli lämmittämään saunan. Sinne pitää kuitenkin kantaa vedet ja polttopuut. Lisäksi Otilia tuli saunomaan. Kyllä on meninki tuhdisti keski-ikäistä, kun suurena huvina on yhdessä saunominen ja uiminen. Ilonalla ja hänen äidillään oli sentään saunalonkerot. Otilia oli tuonut alkoholittoman oluen myös Sirpalle. Villi perjantai-ilta :)

Sirpan kanssa uimassa

Sirpa toi mukanaan illalliseksi todella maukkaan kinkkupiirakan.

Sirpan suolaiset piirakat ovat todella hyviä

Ilonan äiti teki salaatin

Lauantaiaamuna Ilona kävi viemässä äitinsä junalle ja oli ajaa hurauttanut hakemaan minulle yllätystä. Lauttasaareen on auennut ranskalainen leipomo nimeltään Jardin. Siitä tuli hetkessä niin suosittu, että aamuisin asiakkaat jonottavat croissantteja ja patonkeja. Koska kello oli 8:30, jono oli vielä lyhyt. Croissantit olivat aivan toisesta maailmasta kuin tavalliset kaupan croissantit. Päällinen on todella rapeaa ja siitä aiheutuu aikamoinen sotku. Sisus on mukavan kosteaa ja hieman sitkeää. Tykkään kyllä niistä peruscroissanteistakin, kunhan vaan niitä ei ole paistettu liikaa. Ilona oli ostanut myös suklaacroissantit ja ne olivat parhaat ikinä maistami suklaacroissantit. Rapea kuori, kostea sisus eikä liian makeaa.

Tämän verran oli jonoa, kun Ilona oli tehnyt ostoksensa

Ihan huipputuotteet

Croissanttien voimilla lähdettin hieman marjastamaan ja nauttimaan kauniista päivästä. Äkkiä oli poimurit täynnä.

Päätimme laittaa mahani todelliseen kokeeseen ajoimme bypiasin Sjökullan kartanon myymälään brunssille. Siellä on uusi ravintolayrittäjä ja tällä hetkellä jokatoinen lauantai on kaksi brunssikattausta.

Brunssi oli oikein maukas. Tykkäsin kaikesta. Hinta oli 35€. Arvioisin hieman kalliin puoleiseksi, siihen nähden että moni helsinkiläinen brunssi on 32€ ja valikoima on paljon laajempi. Toisaalta, nyt ollaan aika syrjässä ja brunssi oli hyvin laadukas ja kaikki maistui.

Mahat pullollaan meni mökille vaihtamaan vaatteet ja Ilona lähti poimimaan lisää mustikoita. Minä oli ihan vaan seuraneitinä ja yritin samalla etsiä kuopuksen digikasvioon puuttuvia kasveja. Perjantaina ja lauantain välinen yö oli kylmä, lämpötila oli käynyt neljässä asteessa ja pääsin ihailemaan ensimmäisiä syksyn värejä.

Saunoimme vielä lauantaina. Yhdessä yössä vedenlämpötila oli pudonnut yli kaksi astetta ja oli enää vajaa 16 astetta. Vesi tuntui niin viileältä, että aloin jo epäilemään, että onko minusta lainkaan osallistujaa tulevalle talviuintikaudelle.

 

Kolmen viikon tauon jälkeen olen palannut varoivaisesti kahvin maisteluun

Kyllä teki hyvää syödä hyvin ja jaksaa olla pystyssä ja tavata ystäviä. Alan uskomaan, että vatsa on jo toipunut ja kestää aika hyvin erilaisia ruokia. Vielä pitänee odottaa ennenkuin uskallan kokeilla jotain hyvin mausteista. 

Sairastamiset vetävät nöyräksi. Ennen suolistoinfektiota haaveilin äkkilähdöstä Egyptiin tai ihan minne vaan Afrikkaan. Sairauden aikana olen haaveillut, että kyllä elämä olisi ihanaa, kun voisin syödä lempiannokseni paikallisesta thaimaalaisesta ravintolasta ja juoda kahvia. Vielä on tuohonkin toiveeseen jonkin verran matkaa.

Kivaa alkanutta uutta viikkoa!