Tavallinen viikonloppu

Useinmiten tulee kirjoiteltua viikonlopuista, jolloin on ollut jotain erityistä ohjelmaa. Viime viikonloppu oli yksi harvoista alkuvuoden viikonlopuista, joihin ei ollut mitään sovittua ohjelmaa. Olimme Hra Kepposen kanssa molemmat perjantaina aika väsyksissä. Ihan hetkeksi oikaisimme sängylle kännykkää pläräämään, mikä sitten johti iltanokosiin. Iltanokoset johtivat virkistykseen ja viikonlopun unirytmin sotkimme jo perjantai-iltana tuijottelemalla suoratoistopalvelujen antia aivan liian myöhään. 

Lauantaina nukuimme ihan liian pitkään. Päivä oli lumisateinen ja se oikeutti kotona köllöttelyyn. Saimme aikaiseksi hieman siivota sekä leipoa. Molemmat teimme yhdessä Hra Kepposen kanssa. 

Olen etsinyt reseptiä, joka olisi yhtä hyvä kuin mokkapalat, mutta ei sisältäisi suklaata. Leivonnainen, joka syntyisi sellaisista aineksista, joita on helppo säilöä kotona ja josta riittäisi ainakin kahdeksi kerraksi. Olen yrittänyt saada marjaruuduista mokkapalojen veroisia, mutta en ole onnistunut. Kokeilimme vielä kerran marjaruutujen valmistamista lauantaina.

Todennäköisesti viimeiset marjaruudut. Ihan ok, mutta ei ei yllä leivontojen kärkipäähän

Illalla ehdimme vielä katsoa vähän lisää aloittamaamme sarjaa. Meillä menossa fantasiasarja Carnival Row Primelta, jonka pääosassa on Orlando Bloom. Minä aloitin sarjan katsomisen vasta muutaman jakson jälkeen. Tarkoituksenani ei ollut katsoa sitä, mutta tulin jämähtäneeksi telkkarin ääreen. Fantasia ei ole minun genreni, joten sen arvioiminen on aika vaikeaa. Sarjalla on ollut hetkensä ja sen verran kiinnostava se oli, että tosiaan hyppäsin mukaan kesken sarjan. Hra Kepponen sanoi, että maailman esittely ja asetelman luominen olisi todennäköisesti ollut minusta tylsähkö. Mistään varsinaisesta menestyssarjasta ei ole kyse, koska sarja loppuu toiseen tuotantokauteen.

Sunnuntaini alkoi tavallista paremmalla aamiaisella. Arkisin syön aina puuroa aamiaiseksi, viikonloppuisin aika usein paistoleipää. Sain sen päälle kuopuksen tekemää munakasta.

Sunnuntain aamiaisleivät

Lauantaina ikävä lumisade oli vaihtunut kerrassaan upeaan auringonpaisteeseen. Halusin lähteä ulos kävelemään, vaikka arvasin, että kävely pahentaa selkävaivaani. Kävimme kuitenkin nautiskelemassa täydellisestä talvipäivästä lähipururadalla. 

Jäniksen jälkiä

Pajunkissoja

Pururadalla oli paljon ulkoilijoita ja etenkin hiihtäjiä. Ladulla sattui sellainen hetki, että hiihtäjät joutuivat pysähtymään väistääkseen sorsia. En ole ennen nähnyt sorsia hiihtoladulla :)

Varokaa sorsaa ladulla!

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä ;)

Pururadan vieressä on jokin poistovesiputki merenlahteen ja lämmin vesi pitää pienen alueen sulana ja siellä majailee paljon sorsia. Muutama sorsa oli seurannut ruokkijaa ja päätyi sitten tepastelemaan ladulle.

Ulkoilun päätteeksi kävin vielä avannossa. Ehdimme vielä sunnuntaina käydä vaarin luona kahvilla. Hra Kepponen lähti mukaan, koska veimme vaarille television. 

Ihan liian nopeasti viikonloppu hujahti ohitse. Ohjelmattomat rennot viikonloput ovat kyllä ihania. Niitä saisi olla enemmän. Toisaalta arki menee aika tiukasti töiden, kotitöiden ja perheen parissa, että viikonloppuihin kertyy sosiaalista painetta tavata läheisiä ja ystäviä, sekä hoitaa niitä arkena hoitamatta jääneitä asioita. Siksi useimpina viikonloppuina on ohjelmaa.

Onneksi on taas pian viikonloppu! Tulevan viikonloppun ohjelmana on synttärijuhlavierailu.

Onko sinun viikonloppusi ohjelmoituja vai rennosti fiiliksen mukaan menemistä?

Evergladesissa näkee alligaattoreita

Vihdoin viimeinen osa Floridan matkapostaussarjasta

Key Westistä matkamme jatkui majoittumaan lähelle Shark Valleyn aluetta Evergladesissa. Sisäänpääsypaikkoja Evergladesiin on kaksi muutakin. Valitsimme Shark Valleyn siksi, että siellä on mahdollisuus tehdä "minijunalla" alueen kierros ja se sijaitsee lähimpänä Miamin lentokenttää. Evergladesin retkipäivän päätteeksi meillä oli yölento takaisin Suomeen.

Me olimme molemmat haaveilleet airboat ajelusta. Everglades National Parkin alueella niitä ei saa järjestää.Veneet pitävät aikamoista meteliä ja kansallispuiston eläimiä halutaan suojella melulta. Kansallispuiston alue jatkuu osavaltion luonnonsuojelualueena ja siellä ajeluita saa järjestää ja yrittäjiä on monia. Moni ariboat järjestäjä myy myös yksittäispaikkoja veneeseen. Me olimme varauksen suhteen myöhässä ja jouduimme ostamaan yksityisen airboat ajelun.

En yleensä viehäty moottoroidulla vempeleellä ajelemisesta, mutta airboat kyyti oli ihastuttavan pehmeää ja liitävää. Melu on sellaista, että kyydissä käytetään kuulosuojaimia. Maisema oli kirkkaassa aamuauringossa upea.

Ensimmäiseksi meille selvisi, että Everglades ei ole suoalue vaan se on erittäin hitaasti virtaava joki. Joella sijaitsee saaria ja ne erottuvat maisemasta korkeammalla kasvustollaan eli pensailla ja puilla. Evergladesin vesi on pääosin makeaa vettä, mutta lähempänä rannikkoa on myös suolaisen veden alueita. Shark Valleyn alue on aikoinaan kuulunut Miccosukee intiaaniheimoille, jonka reservaatti sijaitsee vieläkin Evergladesin alueella. Me nukuimme edellisen yön Miccosukee-heimon omistamassa kasinohotellissa.

Ihana maisema!

Retken lähtöpaikka.Oltiin jo innokkaina kipuamassa veneeseen, mutta se ei ollutkaan meille.

Sieltä tulee meidän kyyti

Sitten vähän kruisaillaan

Ja lisää vauhtia

Vähän kapeampaa väylää edessä päin

Saimme ensimmäisen lintuseuralaisen. Mikä upean värinen höyhenpeite!

Tässä ollaan menossa alligaattorin "kotikadulle"

Muita veneitä ei näkynyt lainkaan ja olimme tuolla mahtavalla joella oppaan ja lintujen kanssa keskenämme. Kun olimme saaneet pienen maistiaisen ariboatilla hurjastelusta lähdimme etsimään alligaattoria. Yksi on nimetty Georgeksi ja hän tulee mielellään aina moikkaamaan turisteja. Alligaattorit ovat kuulemma hyvin reviiritietoisia ja Georgen löytää yleensä aina hänen "kotikadultaan".

Kukas se siellä lumpeiden seassa piilottelekaan? Etsi alligaattori kuvasta

Oli ihan turha pelko, että näkisimme Georgesta vain vilahduksen. Hän oli hyvin uteliaalla tuulella.

Moikka George

Aika poseeraaja tuo George

Oppaamme kertoi kalastavan usein Evergladesilla ja jos hän kalastelee jossain Georgen reviirin lähellä, niin kumman usein George löytää tiensä hänen kalapaikalleen ja yrittää viedä kalat. George tuijotteli siinä aikansa meitä ja sitten kyllästyi ja ui pois.

Heippa!

Siirryimme Georgen kotikadulta kauemmaksi ja keskustelimme oppaan kanssa kalastamisesta. Kalastusta poikansa kanssa harrasteleva Jonna pääsi kokeilemaan kalaonneaan. Pahus vie Jonnalta putosi kala koukusta nostovaiheessa. Olisi kiinnostanut nähdä, että millainen paikallinen särki olisi ollut koukussa.

Virvelöintipuuhia

Virvelöinnin jälkeen hieman ruokimme niitä kauniita lintuja, jotka olivat veneilleet kanssamme suurimman osan matkasta. Ne olivat varsin uteliaita ja tulivat hakemaan ruokaa kädestä.

Naureskelin, että tämä lintu on selvästikin paikallinen kuukkeli

Linnut pitivät meihin enemmän välimatkaa kuin oppaaseen

Vähäisen välimatkan pitäminen oppaaseen johtui siitä, että linnut olivat oppineet, että hänellä on taskussa vähän haukkapalaa linnuille. Linnut olivat myös oppineet, että missä opas säilyttää niitä välipaloja. Minä huomasin yhtäkkiä, että lintu oli omin lupineen ottamassa ruokaa. Lintu osasi avata repun taskun vetoketjun.

Ensin avataan repun vetoketju

Tasku on avattu ja sitten vaan valitsemaan herkku

Paluumatka koitti liian nopeasti

Paluumatkalla kiersimme naarasalligaattorin reviirin kautta. Hän ei innostunut vieraista vaan häipyi saman tien.

Oppaamme poimi meille yhden kaislan ja näytti sen sisuksen. Sisusta oli kuin haurasta ideaalisidettä. Intiaanit ovat käyttäneet sitä haavanhoidossa. Kasvilla on myös antiseptisiä ominaisuuksia. Nykyään sitä voidaan käyttää myös rakennusteollisuudessa eristeenä.

Opas kertoi meille, että alligaattorit eivät yleensä hyökkää maalla ihmisen kimppuun. Jos olisimme päätyneet veteen Georgen viereen, niin hän olisi saattanut hyökätä. Alligaattoreiden ja ihmiset väliset selkkaukset ovat Floridassa kasvaneet merkittävästi. Pääsyynä on se, että asutusta on rakennettu liian lähelle isoa alligaattoripopulaatiota. Ei ole tavaton uutinen Floridassa, että perheen uima-altaassa on ollut alligaattori. Alligaattorit ovat sukulaisiaan krokotiileja hitaampia maalla ja myös pienempikokoisia ja ilmeisesti vähemmän agressiivisia. Sen verran kova on alligaattorin spurttinopeus, että meikäläisen alligaattori saisi kiinni hyvin nopeasti.

Alligaattoreiden tulevaisuudessa on jällenn riski tulla uhanlaiseksi lajiksi. Uhanalaisuus status on poistettu viime vuosituhannella kannan elvyttyä hyvin. Tällä vuosituhannella alligaattoreiden suurin uhka ei ole ihminen vaan burmanpytonit. Burmanpytonit lisääntyvät nopeasti, ovat pitkäikäisiä ja kasvavat kookkaiksi. Käärmeet syövät kaloja, lintuja ja myös pieniä alligaattoreita. Burmanpytonit ovat ekosysteemiä sotkeva haitallinen vieraslaji. Niiden leviämisen syyksi epäillään ihmisiltä karanneita tai luontoon päästettyjä lemmikkikäärmeitä. Burmanpyton voi kasvaa niin isoksi, että sille on hankala järjestää terraario-olosuhteita.

Burmanpytonia yritetään torjua ja populaatiota pienentää aktiivisesti. Pytoneita jahtaa palkatut työntekijät ja myös yksityishenkilöt voivat ryhtyä burmanpytonin metsästäjiksi. Alla yhden ohjelman palkkausjärjestelmän kuvaus:

Kuva lainattu: https://www.sfwmd.gov/our-work/python-program

Koska meillä oli vielä koko päivä aikaa, päätimme lähteä käymään vielä Evergladesin kansallispuistossa. Liput "minijuna-ajeluun" oli jo myyty loppuun. Jonna päätti vuokrata fillarin ja lähteä ajelemaan. Minä ajattelin rennosti vaan vähän kävellä. Meillähän ei ollut nyt paineita kiertää koko 15 mailin rengasreittiä nähdäksemme alligaattorin. Tällä kertaa rengasreitillä alligaattorin bongaus oli varsin helppoa. Yksi makoili heti reitin alussa alligaattoreiden syöttö- ja taputtelukieltokyltin alla.

Kävelytie kulkee tälläisen isomman ojan vieressä. Ojasta voi bongata alligaattoreita. Kun vedenlämpötila talvisin jäähtyy alligaattorit saattavat tulla tielle lämmittelemään.

Tie on kyllä helppo pyöräillä, kun ei ole mitään korkeuseroja

Olihan siellä ojassakin yksi alligaattori

Alligaattorin lisäksi pääsin seuraamaan pidemmän aikaa amerikankäärmekaulalintua. Olin jo sellaisen nähnyt Crystal Riverillä, jossa kävimme manaattisnorklauksessa. Käärmekaulalinnun uimatyyli on ainutlaatuinen. Linnun koko ruumis on vedenpinnan alla ja pinnalla näkyy vain kaula ja pää.

Kuvan laatu on kehno, mutta siinä uivasta linnusta näkyy vain kaula

Ehdimme hyvin kokea Evergladesin päivässä, lounastaa ja ajella lentokentälle. Edellisen yön nukuimme Miccosukee intiaaniheimon omistamassa kasinossa. Hotelli oli vähän vanhahtava ja huoneet tunkkaisia, mutta pääsimme samalla kokemaan pienen kasinokokemuksen. Minä olen viimeksi ollut kasinolla 90-luvun alkupuolella Las Vegasissa ja Renossa, koska siihen aikaan majoittuminen kasinohotelliin oli edullista ja ruoka oli edullista ja hyvää. Miccosukeessa hintalaatusuhde oli ehkä matkan kehnoin. Mutta oli kiva kokemus silti piipahtaa kasinolla.

Miccosukee hotellin kasinoa

Kaikkien pelien logiikka ei auennut meille lainkaan :D

Jonna jäi voiton puolelle

Olen jo aikaisimmissa postauksissa valitellut sitä, kuinka Floridassa ruoka oli kehnoa ja kallista. Reissun parhaimman aterian söimme Benihanassa. Se on Amerikasta maailmallekin levinnyt ravintolaketju, joka yhdistää japanilaisia ja amerikkalaisia ruokaperinteitä ja ruuanvalmistuksesta on tehty pöydässä tapahtuva show. Ravintolassa istutaan ison paistolevyn äärellä ja kokki tulee siihen kokkaamaan. Ensin kalistellaan lastoja ja veitsiä, heitellään kanaamunaa lastalle, sitten on näytösluontoista pikaleikkausta ja paistelut huipentuvat liekitykseen. Tarjoilijamme suositteli meille tiettyä lihaa ja se oli kyllä niin suussasulavaa. Otimme annokseen myös hummerilisän ja ennenkuin ehdin sanoa mitään hummeri oli maustettu liikaa. Yritin Ismo Leikola tyyliin sanoa nopeasti kansainvälisen pikatoppuutuksen "ätätätätää". Kokki huomasi mokansa ja sain lohdutukseksi pari jättirapua. Ruoka oli kokonaisuutena erittäin hyvää ja olihan se pöydässä kokkailu kokemuksena viihdyttävä.

Meidän kokkimme

Tässä liekitetään sipuleita, renkaat oli koottu hauskaksi torniksi

Florida on lomakohteena todella monipuolinen. Sen huomannee myös postausten määrästä. Niitä kertyi kaikkiaan seitsemän. Florida tarjoaa luontoelämyksiä, yllättävän hyviä snorklausretkiä, huvipuistoja, shoppailua ja kauniita rantoja. Kaikki on toimivaa. Miinukset ovat ruuan taso ja hinta sekä se että hotelliaamiainen tarjotaan lähes poikkeuksetta kertakäyttöastioista ja aamiainen on suppea. Hotellien taso on yleensä sellainen keskinkertainen, toki siisti ja toimiva. Hienoja hotelleja haikailevan kannattanee matkustaa muualle tai sitten varautua hyvin isoon lomabudjettiin.

Floridan kierros:

Osa 1 - Snorklaamassa manaattien kanssa

Osa 2 - Pintaraapaisu Miamista
Osa 3 - Hurmaava Sarasota Keys
Osa 4 - Supermielenkiintoinen Kennedy Space Center

Osa 5 - Yllätyksiä Meksikonlahden pinnan alla

Osa 6 - Key West

Ystäväviikko

Hupsista, taas on yksi arkiviikko lähestymässä parasta osuuttaan. Tämä viikko on ollut aika arkinen, viikon paras juttu on ollut avanto. Edellinen viikko oli täynnä ihania tapaamisia ystävien kanssa -varsinainen ystäväviikko. Ihan parasta!

Tiistaina uimaseuran naiset tulivat kanssani käymään avannossa. Olimme paikalla auringonlaskun aikaan ja taivaalla oli huikea aniliininpunainen raita. Kyllä sattui sopivasti kavereita varten upea luontoshow.

Kävimme avannossa ilman saunaa. Vaatteet vaihdetaan lämpimässä pukukopissa ja sitten pulahtamaan. Tämä oli minulle tämän kauden ensimmäinen avantokäynti ilman saunaa. Olen sen jälkeen käynyt jo kahdesti saunatta avannossa. 

Ja sitten veteen

Sitten kipaisimme avannolta meille suihkuun ja lämmittelemään porealtaaseen. Kyllä tuli ihanan rento olo!

Tein kavereille suppilovahverokeittoa. Sen kanssa oli ihanaa siemenleipää ja mummojen Torniossa leipomaa ohrarieskaa.

Torstaina oli ystävieni Lauran ja Sannan kanssa illallisella. Edellisestä tapaamisesta Sannan kanssa oli kulunut jo vuosia. Me kaikki olemme tutustuneet työpaikalla vuonna 1998. Laura ja Sanna olivat valinneet illallispaikaksi Bistro Bardotin. Minä kävin siellä joskus korona-aikana Hra Kepposen kanssa. Silloin minä söin päivän kalapainotteisen menun ja Hra Kepponen listalta. Minun ruokani oli selvästi parempaa kuin Hra Kepposen, mutta olimme sitä mieltä, että hintalaatusuhde ei ole kohdallaan. Tälläkin kertaa päädyin menuun, koska ystäväni päättivät valita sen. Olen edelleen sillä kannalla, että hintalaatusuhde ei minusta kohtaa. Ehkäpä kirjoitan ihan erikseen arvioni Bistro Pardotista ja tähän postaukseen laitan kuvan aterian loistokkaimmasta annoksesta. Jälkiruoka oli aivan taivaallisen hyvää.

Mikä herkku ja niin kaunis annoskin!

Lauantaina meillä oli Säkenöivien keksi-äkäisten treffit. Tapasimme Tiian kotona rennoissa merkeissä. Tilasimme pizzat. Pizzojen ja kahvin äärellä hujahti tuosta vaan yli kolme tuntia jutellen. Niin olimme keskustelun pyörteissä, että emmem huomanneet ajan kulua ja ryhmäkuvakin jäi kokonaan ottamatta.  Juttua olisi riittänyt vielä pidemmäksi aikaa, mutta minun piti lähteä viemään Marikaa junalle sekä kohti seuraavaa rientoa. Ihan hirveän harmillista oli se, että Sutkauksia blogin Taru joutui jäämään kotiin potemaan flunssaa.

Laitoin sitten kuvan meidän edellisiltä treffeiltä lokakuusta, jolloin olimme kaikki paikalla

Meillä oli Tarun kanssa liput Heli Sutelan ja Krisse Salmisen standup-keikalle. Taru joutui jättämään senkin väliin sairastumisensa takia. Minä kävin nauramassa heidän jutuilleen. Standup on tosi vaikea laji ja hyvin naiset vetivät shownsa. Minuun heidän huumorinsa upposi. Olen kerran ollut useamman esiintyjän standup-illassa, missä pari ensimmäistä esiintyjää ei saanut yleisöstä mitään vastakaikua ja se oli kaikille kiusallista. Lopulta lavalle tuli loistavan shown pitänyt Jaakko Saariluoma. Hyvin veti Heli ja Krisse. Minulle oli yllätys se, että mielestäni Krissen kokonaisuus oli vielä Heliäkin parempi.

Krisse ja Heli

Standupista tuli mieleen aivan mielettömän hyvä tv-sarja The Marvelous Mrs Maisel, suomeksi Mainio rouva Maisel. Sarja sijoittuu 50/60-lukujen New Yorkiin, jossa juutalainen kotirouva Miriam Maisel kokee aviokriisin. Hänen miehensä on käynyt klubeilla esittämässä amatööristanupia ja Miriam päätyy klubille tuulettamaan päätään lavalle ja rakastuminen standuppiin alkaa. Kotirouva tie standupin parissa on kivinen, mutta niin hauska. Rakastan tuon sarjan sanailua ja sitä energiaa.

Dialogin lisäksi puvustus sekä koko ajankuva paikkoineen, tapoineen ja interiööreineen on rakennettu niin taitavasti.

Sarja on katsottavissa Primelta. Neljä ensimmäistä kautta ovat katsottavissa ja viimeinen kausi nro 5 tulee tänä keväänä Primelle. Ihan vaan Mrs Maiselin vuoksi kannattaa ottaa joku pätkä Primen tilausta.

Oli ihana ystäväviikko <3 Tosin täytyy tunnustaa, että keski-ikäistä rapakuntoista ihanatkin tapahtumat väsyttävät niin, että tällä viikolla olen pystynyt vain perusarkihommiin. Aurinkoinen sää on sentään tuonut vähän virtaa lisää arkihommiin. Onneksi edessä on toivottavasti ohjelmaton viikonloppu. Mieli keventyi aika lailla, kun katsoin, että huomenna Messilässä sataa lunta. Jee, jee! Ainakaan huomenna ei tarvitse ajaa poikia mäkeen, vaan saan nautinnollisesti kääntää kylkeä lauantaiaamuna.

Kivaa viikonloppua!
ja lauantaille sankkaa lumisadetta Messilään ;)