Näin keski-ikäisenä ystävyys ja ystävät ovat nousseet yhdeksi elämäni parhaimmista asioista. Jo vuonna 2015 mietin, että minusta keski-ikäisenä ystävyys on jopa rikkaampaa kuin nuorempana. Olen edelleen samaa mieltä! Tässä iässä ystäviä on tullut eri ikäkausilta ja eri yhteyksistä. Ystävyys ei enää määritä viitekehystä, että kuulut juurikin tiettyyn porukkaan, vaan voit olla ystävä aivan kenen tahansa kanssa, jonka kanssa kemiat tai yhteiset kiinnostuksen kohteet osuvat yksiin. Ystävyys on myös joustavampaa ja lempeämpää, ystäväsi voi toimia aivan erilailla tai olla aivan eri mieltä kuin sinä itse, ilman että se vaikuttaa ystävyyteen. Erilaisuus tuo rikkautta elämään.
Keski-ikäisenä samojen ystävien ei tarvitse "aina tarjota kaikkea". Yhden kanssa enimmäkseen urheillaan, toisen kanssa käydään kaupungilla, kolmannen kanssa parannetaan maailmaan, neljännen kanssa lapset ovat mukana ja viidennen kanssa tavataan aina aikuisten kesken ja sitten välillä iloisesti rikotaan rutiineja. Nyt kun lapseni ovat jo kaikki teini-ikäisiä minulla on hieman enemmän aikaa ystävilleni. Kotona asiat rullaavat eteenpäin, vaikka olisinkin illan, viikonlopun tai jopa pidemmän pätkän poissa. Meillä kotona vietetään perjantai-iltoja, jolloin olemme Hra Kepposen kanssa kahdestaan kotona. Ja hyvin usein niitä iltoja, kun kanssamme on enää kuopuksemme.
Minä olen onnekkaassa asemassa, koska parisuhteeni ei ole ystävyyssuhteitten vaalimisen esteenä. Meillä on mieheni kanssa omat yhteiset jutut. Sitten on niitä juttuja, jotka eivät miestäni kiinnosta ja hän on todella tyytyväinen, että löydän niihin seuraksi ystävän. Konkreettinen esimerkki oli, kun halusin 50v juhlakesänäni katsomaan karhuja Kainuuseen. Hra Kepponen sanoi aika suoraan, että hän lähtee mukaan, jos en löydä ketään muuta :) Sitten Hra Kepponen huokaili tyytyväisenä, kun ystäväni Jonna sai soviteltua kyseisen reissun kalenteriinsa "vältyinpäs Kainuun reissulta". Me olemme molemmat itsenäisiä ihmisiä ja meidän suhteeseen sopii oma tila molemmille.
Minä olen ollut todella onnekas, kun olen saanut elämääni niin paljon ystäviä. Se ehkä paikkaa vähän sitä koloa, että tulen pienestä suvusta. Tosin onni potkaissut vähäisten sukulaistenkin suhteen.
Ystävänpäivän viettämisen suhteen kannustan heittämään luterilaisen "ei me tässä mitään juhlia pidetä, ihan turhaa amerikkalaista hapatusta"-asenteen jonain ystävänpäivänä romukoppaan. Pieni juhla piristää mieltä aina! Eikä siihen tarvitse upottaa paljoa rahaa tai voimia valmisteluihin. Me juhlistimme ystävänpäivää varsinaisena päiväna oman perheen kesken ja seuraavana päivän uimaseuran naisten kesken.
Tässä kuvia pienestä juhlistamisesta oman perheen kesken. Hra Kepponen ostaa minulle yleensä jotain Ystävänpäivänä, pieni lahja voi olla suklaata tai kukkia. Tänä vuonna sain ruokakaupasta ruusupuskan ja kortin sekä lounaaksi sushia. Minä saatan ostaa jotain herkku Hra Kepposelle ystävänpäivän kunniaksi.
Illalla oli kolmen ruokalajin illallisen vuoro. Alkupaloina oli tarjolla tomaatti-mozzarellasalaattia. Pääruokana oli Dr. Oetkerin pakastepizzaa :D Luit oikein, pakastepizzaa. Meidän pojat ovat suuria Dr. Oetkerin ystäviä, joten päätimme ilahduttaa heitä sillä. Meillä syödään aika vähän valmisruokia, ja noita epäterveellisimpiä yritämme vältellä. Ruuanlaitosta säästyneen ajan pystyin käyttämään leipomiseen.
Kyltissä lukee: "Ystävyys on kuin avanto... Ilahduttaa jo pelkällä olemassa olollaan"































