Näin keski-ikäisenä ystävyys ja ystävät ovat nousseet yhdeksi elämäni parhaimmista asioista. Jo vuonna 2015 mietin, että minusta keski-ikäisenä ystävyys on jopa rikkaampaa kuin nuorempana. Olen edelleen samaa mieltä! Tässä iässä ystäviä on tullut eri ikäkausilta ja eri yhteyksistä. Ystävyys ei enää määritä viitekehystä, että kuulut juurikin tiettyyn porukkaan, vaan voit olla ystävä aivan kenen tahansa kanssa, jonka kanssa kemiat tai yhteiset kiinnostuksen kohteet osuvat yksiin. Ystävyys on myös joustavampaa ja lempeämpää, ystäväsi voi toimia aivan erilailla tai olla aivan eri mieltä kuin sinä itse, ilman että se vaikuttaa ystävyyteen. Erilaisuus tuo rikkautta elämään.
Keski-ikäisenä samojen ystävien ei tarvitse "aina tarjota kaikkea". Yhden kanssa enimmäkseen urheillaan, toisen kanssa käydään kaupungilla, kolmannen kanssa parannetaan maailmaan, neljännen kanssa lapset ovat mukana ja viidennen kanssa tavataan aina aikuisten kesken ja sitten välillä iloisesti rikotaan rutiineja. Nyt kun lapseni ovat jo kaikki teini-ikäisiä minulla on hieman enemmän aikaa ystävilleni. Kotona asiat rullaavat eteenpäin, vaikka olisinkin illan, viikonlopun tai jopa pidemmän pätkän poissa. Meillä kotona vietetään perjantai-iltoja, jolloin olemme Hra Kepposen kanssa kahdestaan kotona. Ja hyvin usein niitä iltoja, kun kanssamme on enää kuopuksemme.
Minä olen onnekkaassa asemassa, koska parisuhteeni ei ole ystävyyssuhteitten vaalimisen esteenä. Meillä on mieheni kanssa omat yhteiset jutut. Sitten on niitä juttuja, jotka eivät miestäni kiinnosta ja hän on todella tyytyväinen, että löydän niihin seuraksi ystävän. Konkreettinen esimerkki oli, kun halusin 50v juhlakesänäni katsomaan karhuja Kainuuseen. Hra Kepponen sanoi aika suoraan, että hän lähtee mukaan, jos en löydä ketään muuta :) Sitten Hra Kepponen huokaili tyytyväisenä, kun ystäväni Jonna sai soviteltua kyseisen reissun kalenteriinsa "vältyinpäs Kainuun reissulta". Me olemme molemmat itsenäisiä ihmisiä ja meidän suhteeseen sopii oma tila molemmille.
Minä olen ollut todella onnekas, kun olen saanut elämääni niin paljon ystäviä. Se ehkä paikkaa vähän sitä koloa, että tulen pienestä suvusta. Tosin onni potkaissut vähäisten sukulaistenkin suhteen.
Ystävänpäivän viettämisen suhteen kannustan heittämään luterilaisen "ei me tässä mitään juhlia pidetä, ihan turhaa amerikkalaista hapatusta"-asenteen jonain ystävänpäivänä romukoppaan. Pieni juhla piristää mieltä aina! Eikä siihen tarvitse upottaa paljoa rahaa tai voimia valmisteluihin. Me juhlistimme ystävänpäivää varsinaisena päiväna oman perheen kesken ja seuraavana päivän uimaseuran naisten kesken.
Tässä kuvia pienestä juhlistamisesta oman perheen kesken. Hra Kepponen ostaa minulle yleensä jotain Ystävänpäivänä, pieni lahja voi olla suklaata tai kukkia. Tänä vuonna sain ruokakaupasta ruusupuskan ja kortin sekä lounaaksi sushia. Minä saatan ostaa jotain herkku Hra Kepposelle ystävänpäivän kunniaksi.
Illalla oli kolmen ruokalajin illallisen vuoro. Alkupaloina oli tarjolla tomaatti-mozzarellasalaattia. Pääruokana oli Dr. Oetkerin pakastepizzaa :D Luit oikein, pakastepizzaa. Meidän pojat ovat suuria Dr. Oetkerin ystäviä, joten päätimme ilahduttaa heitä sillä. Meillä syödään aika vähän valmisruokia, ja noita epäterveellisimpiä yritämme vältellä. Ruuanlaitosta säästyneen ajan pystyin käyttämään leipomiseen.
Kyltissä lukee: "Ystävyys on kuin avanto... Ilahduttaa jo pelkällä olemassa olollaan"
Ihana postaus! <3 Ystävät ovat kyllä elämän suola. Meillä on myös ukkelin kanssa omat jutut, ja mun onkin vähän vaikea ymmärtää sellaisia parisuhteita, joissa pitää tehdä ihan kaikki yhdessä. No, jokainen tietysti tavallaan, mutta minua sellainen rupeaisi ahdistamaan.
VastaaPoistaJa olen täysin samaa mieltä, että ei niin pientä aihetta, etteikö sitä kannattaisi juhlia!
Kiitos :) Ystävät ovat tosiaan elämän suola, sokeri ja moni muukin mauste :D Meillä on miehen kanssa osittain erilaiset kiinnostuksen kohteet. Elämä on paljon sujuvampaa, jos voi toteuttaa niitä omia juttuja itsekseen tai yhdessä sellaisen tyypin kanssa, joka on niistä kiinnostunut. Onhan tuossa toki sellainen sudenkuoppa, että pariskunnan kiinnostuksen kohteet jatkavat eriämistään ja yhteinen aika vähenee entisestään. Mutta nuo on vältettävissä olevia asioita.
PoistaSuomessa monessa kohtaa on vallalla sellainen ajatus, että ei me tässä nyt mitään juhlita, että ihan turhaa. Puurretaan vaan arkea. Ehkä nuorempi sukupolvi osaa ajatella uudella tavalla. Pieni juhlistaminen ei tarkoita, että pöytään katetaan seitsemän sorttia ja hinkataan kylpyhuoneen kaakelinsaumat tahrattomaksi :D
Kivaa viikonloppua!
Voiko liian makeaakin olla...? ;) Teillä osataan tehdä arjesta juhlaa!
VastaaPoistaMeillä taisi mennä ystävänpäivä ohi aika peruspäivänä. Viestejä lenteli ystävien kesken kylläkin.
Ei tosiaankaan ole mukava tehdä ihan kaikkea yhdessä.
Voi olla liian makeaa :D Meikäläinen ei kykene esimerkiksi berliininmunkin syömiseen. Meidän kuopus vetelisi niitä vaikka kaksi putkeenkin (jos styranki äiti joskus antaisi) ja hänkin oli sitä mieltä, että onneksi en päällystänyt marjapaloja paksulti kuorrutteella. Minulle se kuorrute oli aika tympeää tavaraa. Jos kokeilen reseptiä uudestaan, marjapalojen päälle tulee valkosuklaaraitoja.
PoistaJoillakin pareilla voi olla niin yhteneväiset kiinnostuksen kohteet, että aikaa vietetään enimmäkseen kahdestaan. Minä kaipaan enemmän tilaa ja käytännön kannalta on sujuvampaa, että molemmat tekevät omia juttuja itsekseensä tai omien kavereidensa kanssa. Mies on nyt vetänyt sellaisen työputken, että olisi ollut aivan yksinäinen ilman kavereitani. Lapsetkin jo käyvät kuittaleimassa isälleen "Kas työnarkomaani faijani tekee töitä tämänkin illan. Ei mitään uutta auringon alla."
Kivaa viikonloppua!
Sä kirjoitit todella kivasti ystävyydestä. Mä myös tykkään kovasti aikuisiän ystävyydestä. Todellakin siihen sisältyy sallivuus. Ei tarvitse olla kaikesta samaa mieltä ja voi olla hyvinkin erilaisia tapoja elää ja olla, mutta se ei haittaa.
VastaaPoistaKiitos sinulle kun olet tullut mun elämään :)
Minusta on mahtavaa, että ystäviä voi saada vielä keski-iässäkin. On kiva kun ystäviä on tullut eri elämäntilanteissa ja erilaisilla taustoilla.
PoistaKiitos sinulle, kun olet tullut elämääni.
Realistinen ja ihanan filosofinen postaus YSTÄVYYDESTÄ - ja vielä ihan totta... siis helppo kompata, että vasta tämä ikä ja kokemus antaa ihan vapauden, sallivuuden ja monimuotoisuuden ystävyydelle... on rikkaus, kun elämässä on niin erilaisia ihmisiä - toisten kanssa tehdään toisia juttuja ja toisten kanssa toisia... se pitää oman elon monipuolisena, aktiivisena. Nuoruuteen verrattuna ei tartte päteä, kuulua johonkin vaan voi vaan oikeasti hengailla eri porukoissa - nauttia arjesta.
VastaaPoistaVarsinainen ystävänpäivä 14.2. ei saa sen isompaa arvoa... nyt se meni lintuja bongaillen, katsellen miten heillä oli rakkautta konkreettisesti ilmassa, hih... kunhan ennätän postaamaan...
ystävien kanssa "juhlistellaan" - "arjestellaan" ja parannetaan maailmaa milloin minkäkin merkeissä ja pieni ripaus kaunista kattausta - söpö astia tai värit tekee vaikka hernekeitosta juhlavan.
Ukkokultani on kyllä yksi parhaista ystävistänikin... ja eniten/helpoin innostuva keksimistäni hulluistakin jutuista... olemme onnekaita... myös onnekkaita mikä joukko ympärillämme on ihania ihmisiä, joiden kanssa jakaa arkea, päiviä, mielipiteitä ja tekemisiä... ihan siis vain elämistä juuri tässä ja NYT!!
Kiitos :) Tässä iässä joustavuutta ja avarakatseisuutta on kertynyt nuoruusvuosia enemmän. Onneksi ;) Se on kiva kun elämässä on erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä, se avartaa omaa ajatusmaailmaa.
PoistaLukemani perusteella teillä vaikuttaa miehesi kanssa olevan sellainen suhde, jossa tehdään todella paljon yhdessä. Se on hienoa sekin! Meillä on molemmilla todennäköisesti enemmän omia juttua kuiten teillä ja tässäkin on taas se, että ei ole yhtä onnellista ja toimivaa mallia vaan useita.
Ihanaa tutustumista Galapagokseen sinulle ja miehellesi!
Ihana postaus <3 Viisaita ajatuksia ystävyydestä <3
VastaaPoistaPaljon kiitoksia ja kivaa viikonlopun jatkoa Kainuuseen!
PoistaTämä teksti oli sellainen, että olisi voinut olla täydellisesti omasta kynästä, jos lasketaan pois tuo seikka, ettei miehen kanssa osteta toisillemme lahjoja oikeastaan ikinä, toisaalta suklaa ylläreitä saan aina välillä, tyyliin suklaalevy tai Geisha konvehtirasia.
VastaaPoistaSamaa mieltä siitä, että hei viis hapatuksesta, aina on tilaa juhlille, sillä arkea riittää.
Eikä tosiaan yhden ystävän tarvitse "täyttää" kaikkia osa-alueita vaan toisen kanssa tehdään toista, toisen kanssa jutellaan paljon jne. On kyllä paketteja, joissa tuntuu, että kaikki elementit ovat kohdillaan ja toivottavasti heillä olisi tunne, että tunne on molemminpuolinen.
Meillä on miehen kanssa yhteisiä ystäviä ja omia ystäviä ja molemmilla paljon omia juttuja omien ystävien kanssa ja se sopii meille loistavasti.
Mukavaa sunnuntaita. <3
Ëi meilläkään paljoa ostella lahjoja aikuisten kesken, mutta kukkia ja suklaata tai muuta herkkua kylläkin. Mun mies on hyvä ostamaan lahjoja, minä olen se heikompi lenkki ehdottomasti :)
PoistaElämä on lähinnä sitä arkea ja jos siihen voi helposti tuoda iloa ja vähän juhlan tuntua, niin se kannattaa. Meillä se on aika helppoa, kun koko perhe on ruokakeskeinen :) Hyvällä ruualla ja jälkiruualla saa helposti meillä juhlan.
Kiitos samoin - mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa! Minä täällä huokailen, että olispa lomaa. Mutta työt kutsuvat huomenna.
hienoja oivalluksia ystävyydestä: minulla on monella tavalla sellainen olo, että vasta nyt, näin aikuisena voin puhua ystävyydestä. Moniin nuoruuden ystävyys- ja kaverisuhteisiin liittyvät olosuhteet: koulu, opiskelu tai vaikka perhekerho, jotka kaikki ovat tarjonneet antoisia ihmissuhteita, mutta jotka ovat olleet riippuvaisia siitä että olemme olleet samassa elämäntilanteessa ja samassa paikassa.
VastaaPoistaNykyiset ystävyyssuhteet ovat enemmänkin itseni löytämiä ja valitsemia (jos niin voi sanoa).
Ystävänpäivää meillä ei vietetä, vietetään Lehtorin mamman synttäreitä. Ihan hyvä vaihtoehto sekin :)
Kiitos :)
PoistaSe on totta, että moni lapsuuden ja nuoruuden ystävyyssuhteista on perustunut siihen, että ollaan samassa paikassa. Moni ystävyyssuhde onkin sitten jäänyt taka-alalle tai katkennut, kun paikka on vaihtunut. Muuttuineista elämäntilanteista huolimatta osa suhteista on säilynyt, jopa yli 40 vuotta. Aikuisena solmittuja ystävyyssuhteissa on tosiaan yleensä joku muu yhdistävä asia kuin se sama paikka.