Viikon varrelta: arkea, vähän juhlaa ja raskaampia ajatuksia

Viime viikko oli omituinen. Isolta osin perusarkinen. Oman perusarkeni keskellä jäin useasti miettimään, että kun minä taklaan arkisia juttuja, lähipiirissäni kohdataan sairauksia ja surua. Kun minä yritän painaa työt valmiiksi, jonkun toisen päivä saattaa päättyä onnistuneeseen nettihuijaukseen. Sellaisia raskaampia ajatuksia tällä kertaa.

Iltakävelyllä

Viikkoni alkoi siten, että meinasin tulla oikein kunnolla nettihuijatuksi. Olin tehnyt hotellivarauksen hotellin omilta sivuilta ja sieltä perättiin varauksen maksamista etukäteen. Kyseessä olikin valesivusto. Onneksi perheen tietoturva-asiantuntija oli valppaana. Ilman sitä olisimme saattaneet olla myöhemmin tänä vuonna toisella puolella maapalloa ja vasta siellä tajuta, että minua huijattiin eikä mitään hotellivarausta ole olemassa. Voisin palata tähän vielä uudestaan varoittavana esimerkkinä. Oli nimittäin hienoa kuvastoa, tyylikästä laskua ja valokuvat ja logot. Kaikki ryöstettyä kamaa ja  syytän Googlen agressiivista mainosmyyntiä tästäkin tapauksesta. Huijarisivuston maksettu mainoslinkki on ensimmäisenä vastassa, kun googlasin resortin nimeä. Ensimmäinen oppi tästä on, että älä ikinä klikkaa mainoslinkkejä. Olen ollut yhteydessä resorttiin tästä tapauksesta.

Seuraavaksi kuulin huonoja uutisia. Sukulaiselleni oli aloitettu saattohoito ja hänellä olikin sitten enää muutama päivä elinaikaa. Pienessä suvussamme minua edeltävää sukupolvea on nyt enää jäljellä kaksi, eikä kummankaan elinajanennuste vaikuta kovin pitkältä. Toivottavasti menisi vielä vuosia ennenkuin minusta tulee suvun vanhin elossaoleva. 

Ystäväni on kärsinyt terveysongelmista, jotka ovat laskeneet elämänlaatua jo pitkään. Marraskuussa näytti, että ongelmat loppuivat, kunnes sitten tällä viikolla kivut alkoivat uudestaan. Minua harmittaa tuo niin kovasti! Hänellä meni koko kesä kivuissa ja kaamosaika on hänelle aina raskasta aikaa. Ihan epäreilua.

Minulle on tullut ilmeisesti ensimmäiset vaihdevuosioireet, unen laatuni on lähes romahtanut. Kärsin nukahtamisvaikeuksista ja alkuyön uni on hyvin herkkää häiriötekijöille. Viime viikolla vihdoin kävin avaamassa talviuintikauden. Saunassa muut olivat sitä mieltä, että kolmien löylyjen ja avannossa kastautumisen jäljiltä minun pitäisi olla niin väsynyt, että tuskin jaksan kympin uutisia loppuun. Ennustus ei harmillisesti toteutunut. Voi olla, että nukahdin jo ennen yhtä, joka ei ole pahimmasta päästä nukahtamisaika.

Avantoon meno kävi sujuvasti. Laskeuduin tuosta noin vaan alas veteen ja laskin hitaasti viitentoista. Tavoite oli laskea viiteen. Ei edes tuntunut pahalta eikä pitänyt juosta takaisin saunaan.

Oli ihanan rauhallinen ilta 

Helsingin kaupunki kysyy säännöllisesti, että mitä asukkaat kaipaisivat kotialueelleen. Talviuimapaikat ovat olleet monen toive ja Itä-Helsinkiin aukesi vuoden alusta muutama talviuimapaikka. Niitä pyörittää joku yhdistys tai yritys ja hinnat ovat kaupungin asettamat. Hinta on pidetty alhaisena, jotta mahdollisimman monella on varaa harrastaa talviuintia. Minulla kävi mahtava tuuri: 200m päässä kotoani on uusi talviuintipaikka! Sitä operoi veneseura ja veneseuran omana lisäpalveluna on saatavilla myös paikkoja saunavuorolle.

Kaikki uudet talviuimapaikat ovat tälläisiä 

Itä-Helsingin uudet talviuimapaikat ovat kaikki samanlaisia, kelluvia laitureita ja avanto on hyvin aidattu. Nämä ovat siinä mielessä turvallisempia, että kukaan ei vahingossa kävele tai hiihdä avantoon. Tosin eipä tänä talvena ole vielä ollut asiaa jäälle Helsingissä. Minulla on himotalviuimareita kaveripiirissäni ja heille tälläinen avanto on huono, koska siinä ei mahdu kunnolla uimaan. Ilona on jo pidempään pystynyt uimaan 100 vedon tavoitettaan.

Vaikka uni ei tullut erityisen nopeasti sauna-avantokeikan jälkeen, oli olo kuitenkin lähes euforinen. Se olo vetää avantoon mahdollisimman pian uudestaan. Aika usein onni löytyy niistä pienemmistä asioista. Tuona iltana saunasta ja avannosta.

Raskaampien ajatusten viikkoon mahtui kivat juhlat. Esikoisen kummien kanssa vihdoin juhlistimme pojan 18v synttäreitä. Vain pari kuukautta myöhässä. Mutta parempi myöhään ei kuin ei milloinkaan.

Synttärisankarin toiveesta menu muuttui viime hetkellä ja tein hänen toivomansa suolaisen piiraan. Täytteenä oli perusvarma kinkku, siihen kaveriksi vielä paprikaa ja sipulia. Kakun kävin hakemassa vakioleipomostani Dom Bakerystä. Pitäjän kanssa naureskeltiin, että kävin leipomossa kolmatta kertaa noutamassa tilaustani tänä vuonna. Olen varsinainen alkuvuoden kanta-asiakas, koska silloin tulee ostettua myös laskiaispullia ja Runebergin torttuja. Ostettujen kakkujen lisäksi olen tehnyt itse kolme kakkua tänä vuonna. Seuraavan kerran juhlia meillä onkin varmaan vasta toukokuussa. Mutta ainahan sitä voi perhettä ilahduttaa leipasemalla yhden kakun. 

kinkkupiiras odottaa päällensä creme fraiche, kananmuna ja juustoraaste sekoitusta ja uuniin menoa

Tarjoilua: patonkia ja tuorejuustoa, kurkkua ja juustokeksejä ja hummusta, viinirypäleitä ja passionhedelmiä

Kinkkupiirakka, siitä tuli todella hyvä vaikka käytin kaupan valmiin pohjan

Tämä juustokakku oli erinomainen

Esikoinen sai kummeiltaan lahjaksi upean Fiskarsin Kitchen kitin. Sillä ajatuksella, että kun muutto omaan kotiin on ajankohtainen ruuanlaitosta kiinnostuneella kundilla on kunnon välineet. 

Kiitos Tiina ja Samuli!

Esikoisen kummeilla on hyvin saman ikäiset pojat kuin meidän esikoinen ja keskimmäinen. Vuosien saatossa olemme tehneet monta hauskaa yhteistä retkeä. Kiitos niistäkin <3

Tässä se meidän 18v pötköttää vauvana kummitäti-Tiinalta lainatussa korisängyssä, jossa Tiina itsekin on nukkunut vauvana.