Saunalautta

Olen pitkään himoinnut päästä kokeilemaan saunalauttaa. Yksi 50v synttärihaaveistani oli saunalauttailu. Hinnat pääkaupunkiseudulla ovat olleet aivan poskettomia saunalautan vuokraukselle eikä sellaisia avoimia yleisiä vuoroja ole silmiimme osunut tätä ennen. Olemme uimakavereiden kesken leikitelleet ajatuksella lähteä muualle Suomeen edullisempien saunalauttojen perässä.

Pari viikkoa sitten ystäväni Ilona bongasi netistä Saunashipin https://www.saunaship.com/ yleiset saunalauttavuorot miehille ja naisille. Päätimme ilmoittua heti naisten saunaan Ilonan kanssa. Harmillisesti meille ei sopinut viime viikon saunavuoro, joilloin saunojia helli kaunis auringonpaiste. Saunomaan pääsimme eilen tiistaina, joka oli harmaa, mutta onneksi lähes sateeton, päivä. Saunaristeilyn hinta oli 35€ per henkilö, risteilyn kesto 2,5 tuntia.

Merivartiosta lähdössä ja saunalautta saapumassa

Saunalautta saapuu

Olimme varsin hämmästyneitä, kun selvisi, että saunavuorolle ei ollutkaan tulossa ketään muuta kuin me. Ajattelimme, että siinä tapauksessa vuoro peruttaisiin. Meillä oli siis ruhtinaallisesti tilaa koko vuoron ajan.

Sisällä saunalautan kabinetissa, paikalla siis minä, Ilona ja kippari

Saunalautta putputtelee itsekseen ettenpäin ja me ihailemme tausalla näkyvää Kontio jäänmurtajaa. En ollut aikaisemmin tajunnutkaan, että se on niin iso.

Matkalla ankkuripaikkaan saimme terveystietoiskun saunomisen hyötyvaikutuksista. Niin paljon puljaan power point esitysten kanssa työkseni, että vapaalla melkeinpä haluaisin jättää ne kokonaan väliin. Mutta siinähän se tietoisku kuitenkin meni. Ankkuripaikka valikoituu sen mukaan, että missä on tuulensuojaista. Katajanokalta lähtiessä yleisin ankkuripaikka on Korkeasaaren ja Hylkysaaren välissä. 

 

Ankkuripaikka google mapsissa

Ankkuripaikka

Sitten saunottiin. Toki saunahatut päässä ja avantotossut jalassa :)

Sitten uitiin.

Kävimme uimassa kolmesti. Merivesi oli +15, kyllähän se vähän viileältä tuntuu. Saunominen ja uiminen tuntui niin rentouttavalta. Saunalautalla oli todella komea puukiuas, jossa oli 150kg kiuaskiviä. Löylyt olivat erinomaiset. Tilasimme vielä kipparilta makkarat ja lonkerot.

Super relaxed

Tässä muutama lainattu kuva saunashipin omilta sivuilta. Näitä kuvia katsellessa haaveilen yhä enemmän, että saisimme joskus kerättyä sopivan kaveriporukan vuokraamaan oman lauttareissun. Silloin paistaisi aurinko ja merivesi olisi juuri sopivan lämpöistä.

Saunalautalla on "kabinetti", etukannella ulkona oleskelutilat, pukuhuone, wc ja yksi suihku, löylyhuone ja takakannella pieni vilvoittelutila ja uimaportaat.

Oli mahtava reissu! Toivottavasti ensi kesänä pääsen uudestaan saunalauttailemaan jollain hyvällä porukalla.

Takaisin Katajanokalla

Oletko ollut saunalautalla?
Onko sinulla suositella erikoisempia saunapaikkoja?

Viime viikon parhaat

Arkipäivät kuluivat lähinnä töiden ja töistä palautumisen merkeissä. Jaksoin työviikon selvästi edellistä viikkoa paremmin, vaikka tunsin itseni edelleen väsyneeksi. Viime viikolla minulle palasi nälkä - ja nälkä vaivasikin sitten aivan koko ajan :)

Tässä kooste viikon parhaista jutuista

Pork bowl
Hra Kepponen vastasi yhdestä arkiviikon kohokohdista. Hän valmisti meille todella herkulliset pork bowlit. Niihin tulee porsaan kasleria, joka kypsänä laitetaan mausteiseen kastikkeeseen, nuudelia ja punakaali-appelsiininkuoriraastetta. Mistään pikaruuasta ei todellakaan ole kyse. Hra Kepponen keitti kasleria noin kaksi tuntia esivalmisteluna. Toki eihän siinä pitänyt kuin välillä käydä vilkaisessa kasleria. Maukas pork bowl ilahdutti minua suuresti. Hyvä aviomiespisteet olivat ihan maksimissa.

Tämä kuva on otettu, kun Hra Kepponen söi jämät lounaaksi maanantaina riisin kanssa. Pystyin luopumaan pork bowlista, koska sain sunnuntaina vaarilta mukaan hänen tekemäänsä kaalilaatikkoa.

Omenapiirakka
Alkuviikosta pellillinen mustikkapiirakkaa katosi hetkessä. Kuopusta vaivasi herkkuhimo ja hän halusi uuden piirakan. Käytimme siihen mökiltä tuodut happamat valkeat kuulaat ja lopusta tein sosetta. Maantaina katselimme naapurin happamia omenia sillä silmällä, että taidamme alkaa käyttämään niitäkin. Varkaisille emme ole menossa, naapuri veisi omenat kuitenkin biojätteeseen.

 

Kahvia ja omenapiirakka palaverin lomassa.

Elvis elokuva
Perjantai-iltana katsoimme Elvis-leffan, jonka keskiössä oli Elviksen ja hänen managerinsa suhde. Leffa oli aitoa Baz Luhrmannia, värikylläinen, täyteläinen, - more is more. Tykkäsin elokuvasta, vaikka sen vire oli melankolinen. Minusta Elviksen esittäjän Austin Butlerin roolisuoritus oli huikea. Hra Kepponen oli melkeipä enemmän vaikuttunut manageria esittäneestä Tom Hanksista. Leffa oli varmaan puolessa välissä ennenkuin tajusimme, että manageri oli Tom Hanks.

Uotinen goes Kekkonen ja Seurasaari
Launtaina meillä oli liput Tamminiemeen esitykseen Uotinen goes Kekkonen. Sepä oli aika yllättävä esitys. Kierros alkoi kahvilasta ja siellä kuulimme, että Tamminiemessä on nähty vaeltavan Kekkosta muistuttava hahmo. Paikalla oli meedio, Jorma Uotinen oli aikeissa osallistua Kekkosen hengen etsintään ja oli valmistautunut siihen saunomalla koko päivän Tamminiemen lauteilla ja me näytös vieraat olimme tulleet etsimään Kekkosen henkeä. Heti Tamminiemen pihalla näimme Kekkoshahmon töpöttävän lyhyillä askeleilla eteenpäin mustassa päällystakissa ja huopahatussa.

Kun pääsimme sisään Tamminiemeen meediomme vaipui transsiin saman tien ja paikalle ilmiintyi Kekkonen. Sitten modernin tanssin keinoin ja musiikilla saimme katsauksen Kekkoseen uraan. Välillä hengen häipyivät omille teilleen ja yleisö seurasi perässä.

Paikoittain esitys oli vallan mainio ja paikoittain outo. Olisin kaivannut esitykseen jonkin puheosion vaikka Kekkosen monologin. Kaikkinensa mukavasti erilainen kokemus.

Teoksesta on televisioversio YLE Areenassa: https://areena.yle.fi/1-50646551

 

Tamminiemen pääty

 

Teoksen esiintyjät. Tokihan Jorma Uotinen on aina Jorma Uotinen, mutta minun lemppariksi nousi oikean laidan museo/meediokierroksen esittäjä.

Kinttupolut-blogin Marikan kanssa olemme käyneet tutustumassa kuusi vuotta sitten Tamminiemeen. Jos haluat kurkata sisään museoon, niin vilkaise tämä postaus. Brunssikuvien jälkeen tulee sisä- ja ulkokuvia Tamminiemestä.

Esityksen jälkeen kävimme kävelyllä Seurasaaressa. Seurasaari on minulle mieluinen paikka. Nuorena tyttöjä olen käynyt siellä piirtelemässä vanhoja taloja ja sitten poikien kanssa olemme retkeilleet siellä paljon. Viisimmästä koko perheen Seurasaari-retkestä on kulunut aivan liian kauan aikaa. Viimeksi yritimme pokemonittaa siellä.

Vuonna 2013

Vuonna 2015

Tällä kertaa Seurasaaressa näin jotain aivan ennen näkemätöntä. Merenpinta on aivan älyttömän alhaalla ja sillan alkupäästä alkaa vesi loppumaan.

Vesi on hyvin matalalla

I just called to say I love you...

Ravintolabrunssi by Dylan Tiksi
Sunnuntaina tapasin reissukaveriani Jonnaa brunssilla. Olemme aloitelleet reissusuunnittelua. Meillä on niin paha matkakuume, että valinta tuottaa vaikeuksia. Jatkaisimmeko ensin kommunismikierrosta vai lähtisimmekö ensin snorklausreissulle. Olemme kallistuneet snorklausreissun puolelle. Viime vuonna piipahdimme Alsacessa ja Kainuussa karhubongauksessa. 2020 emme käyneet yhdessä missään. 

 

Dylanin brunssit ovat perushyviä. Tarjolla on hyvä valikoima salaatteja, munakasta, makkaroita, pekonia, juureksia, karjalanpiirakoita, leipiä ja laaja jälkkärivalikoima. Hinta on 25,90€ jota pidän varsin kohtuullisena. Dylanilla on useita ravintoloita pääkaupunkiseudulla https://www.dylan.fi/. Ensimmäisen kerran kävimme Dylanissa brunssissa koko perhe vuonna 2013. Paikka sopii myös lapsille ja tälläkin kertaa paikalla oli muutamia lapsiperheitä.

Brunssin jälkeen kävin moikkaamassa vaaria

Ulkoilua Vuosaaren Huipulla
Vuosaaren Huipun löysimme kolmisen vuotta sitten ja siitä tuli nopeasti yksi suosikkipaikoistamme. Tänä vuonna merenrannat ovat kutsuneet enemmän, joten vuoden ensimmäisen retken Huipulle teimme vasta sunnuntaina. Vuosaaren Huippu on malliesimerkki siitä, miten kaupunki- ja viheraluesuunnitelulla voidaan innovoida uudenlaisia virkistyspaikkoja kaupunkilaisille. Kyllä iso hatunnosto Vuosaaren Huipusta! Kerrassaan mahtava paikka! Vuosaaren Huippu on siis kaupungin rakennusprojektien alta siirrettyjen maiden varastointipaikka. Alueelle on myös siirretty asutuksen alle jäänyt lehto, rakennettu kuru, osittain alue on maisemoitu kuin Lapiksi ja kivimuurit ja niiden takana aukeavat niityt muistuttavat eniten ehkäpä Skotlantia. Alueella voin bongata erilaisia lintuja ja paljon muitakin eläimiä. En tiedä, että onko totta, mutta väitetään, että Vuosaaren Huipulla on liikkunut myös ilves.

Lisää Vuosaaren Huipusta tässä postauksessani.

Viikonloppu oli ihana ja arkiviikkokin ihan ok. Arkiviikkoihin pitäisi saada jotenkin edes vähän liikuntaa. Muutama viikko sitten polveen pistetty kortisoonipiikki alkaa menettää tehoaan, joten kävely ei voi olla pääasiallinen liikuntamuotoni. Sain säädettyä kuntopyörän sillä lailla, että pystyin tekemään ensimmäisen lyhyen kuntopyöräilyn. Ennen kortisoonipiikkiä fysioterapeuttini kielsi pyöräilynkin. Hieman jännittää, että miten polvi reagoi koepyöräilyyn. Jos polvi tuleekin kipeäksi, niin ensiapuna on tällä viiikolla kylmähoitoa. Lupasin lähteä saunomaan ja uimaan mereen ja nyt taas hieman arveluttaa, että kuinka sujuu uiminen, kun merivesi alkaa olla melkein joka paikassa alle 14 astetta. Miksi olin jälleen yllytyshullu? Todennäköisesti suoriudun ainakin kastautumaan ja sen jälkeen olo on ihana.

 

Kivaa alkanutta viikkoa!

Venetsian retki ja Italian ruokia

Olimme Italiassa heinäkuussa, mutta nyt vasta syyskuussa sain valmiiksi kolmannen ja viimeisen postauksen perhematkastamme Gardajärvelle.

Olin ostanut Aurinkomatkoilta retken Venetsiaan. Matkaa Gardan pohjoispäästä Venetsiaan kertyy pitkästi. Venetsia on sellainen paikka, jonne olen halunnut viedä pojat. Onneksi bussi oli ilmastoitu ja matka sujui hyvin. Pojat pilkkivät bussissa ja minä jaksan päiväsaikaan istuskella ihan hyvin. Gardajärven eteläosasta puuttuvat jylhät vuoren, mutta sieltä olisi ollut helpompi retkeillä muihinkin kuin Gardan kohteisiin. Gardan kaupungistä pääsee julkisilla näppärästi Veronaan sekä myös Venetsiaan. 

Retkibussi jätti meidät bussiterminaalialueelle ja sieltä menimme veneellä aika lähelle Pyhän Markuksen toria.

Kauniita maisemia ja taloja oli jo matkalla. Tosin toiselle puolelle näkymät olivatkin sitten aivan erilaiset. Kyseiselle saarella on rakennettu paljon kerrostaloasutusta. Saari, jolla vanhakaupunki sijaitsee on muuttotappiopaikka. Ihmisiä on muuttanut mantereelle ja muille saarille. Asuminen on kallista, turisteja on paljon ja palveluelinkeinot keskittyvät yhä enemmän palvelemaan matkailijoita. Wikipedia mukaan vanhan kaupungin viimeinen päiväkotikin muutettiin hotelliksi jo vuonna 2007.

Tavallisia kerrostaloja

Siellähän ne Pyhän Markuksen toria ympäröivät rakennukset jo näkyvätkin

Retkipäivämme, niin kuin kaikki loman muutkin päivät, oli tolkuttoman kuuma. Lämpötila nousi Venetsiassa 35 asteeseen. Odottelimme paikallisopasta, jolla oli kuulokejärjestelmät retkeläisille pidempään paahteisessa paikassa. Meidän kuopus meinasi hyytyä jo lähtöruutuun. Hän meni istumaan vedenmyyjän kojun luomaan varjoon ja ostimme hänelle kylmää vettä. Onneksi oli iso kassi mukana, koska isoja vesipulloja oli hyvä olla yksi juotavana ja toinen varalla.

Hiukset märkänä Pyhän Markuksen kirkon edessä

Remonttia ja turisteja Pyhän Markuksen kirkolla. Jono sisään kuulemma yleensä vetää noin reilussa vartissa. Pojat valitsivat meiluummin varjoisat kujat.

Pyhän Markuksen kirkko on yksi maailman hienoimmista kirkoista

Dogen palatsi (italiaksi Palazzo Ducale)

 

Jotain on Venetsiassa muuttunut sitten edellisen vierailumme. Pulut ovat kadonneet Pyhän Markuksen torilta kokonaan. Vuonna 2008 Venetsian kaupunki kielsi pulujen ruokinnan sakkojen uhalla sekä jyvien myynnin. Yhtään pulua ei näkynyt.

Kaksi tutunnäköistä pitkää kundia, mutta ei yhtään pulua

Huokausten silta (italiaksi Ponte dei Sospiri). Silta yhdistää tutkintotuomareiden toimitilat ja dogen palatsin sellit. Nimi viittaa huokauksiin, joita tuomitut päästivät nähdessään vapauden viimeistä kertaa

 

Opastetun kierroksen jälkeen jaksoimme hieman kävellä (ja hikoilla). Todella mukava kohde oli hyvin viileäksi ilmastoitu Zara. Myös perheen miesväki katseli naisten asusteita mielellään.

Jos vielä retken alkupuolella näytin jotenkin siedettävältä, 30min kävelyä liimasi paidan ja hiukset ihoon kiinni. Evakuoiduimme ilmastoituun ravintolaan.

 

Ravintolahomma meni aikamoiseksi sähläämiseksi. Kuopukselle tuli pelkkä salaatti vaikka hän tilasi myös pastan ja esikoiselle ei tullut mitään ruokaa. Keskimmäisen annos oli todella hyvä, muiden alle keskitasoisesta keskitasoiseen. Aikaa ravintolassa meni liikaa. Onneksi olimme valinneet ravintolan läheltä yhtä gondolien lähtöpaikkaa. Esikoinen toivoi gondoliajelua. Me emme ole olleet Hra Kepposen kanssa olleet gondolin kyydissä, koska se on tuntunut liian kalliilta huvitukselta. Nykyisin on melkein sama minne menee, niin maksullisissa paikoissa aina hinta on 50-100€. Siihen nähden 80€ gondolimaksu viideltä tuntui lähes siedettävältä. Päätimme siis ilahduttaa poikia gondoliajelulla.

Hyppää kanssamme mukaan gondoliajelulle. Valitsin kyseisen lähtöpaikan siksi, että sieltä gondoli kävi hetken aikaa soutamassa Canal Grandea pitkin.

 

Matkalla gondolien lähtöpaikkaan

Gondoliruuhka

Hetken ajan kuivat hiukset :D

Nuoriso tykkäsi gondoliajelusta

Vilkasta liikennettä kanaalilla

Nyt olemme saapuneet Venetsia pääkanaalille Canal Grandelle

Taustalla Rialton silta, joka lienee Venetsia kuuluisin silta

Olen pitkään haaveillut, että haluaisin viedä pojat Roomaan, Firenzeen tai Venetsiaan. Oli hienoa, että oli mahdollisuus toteuttaa tuo haave. Eihän sitä tiedä, jos vaikka joskus toteutuisi Rooma tai Firenzekin.

Sitten niihin italialaisiin ruokiin. Ruuassa ei ollut mitään vikaa, mutta yllättävän vähän saimme loistavia annoksia. Odotuksemme olivat korkeammalla. Pastat olivat ok, pizzat parempia kuin Suomessa ja liharuuat yhtä poikkeusta lukuunottamatta aika keskinkertaisia. Se mikä toimi aina oli caprese eli tomaatti-mozzarellasalaatti ja melooni ja ilmakuivattu kinkku. Kuopus sanoi, että Italia on pilannut häneltä tomaatit ikuisesti. Italialaiset tomaatit olivat niin hyviä, poissa oli kitkeryys ja kova kuori, joka vaivaa tomaatteja Suomessa. Sitten kuvakavalkaadi parhaimmista ja mielenkiintoisimmista annoksista.

Minusta koko reissun paras pasta-annos oli tilaamani simpukka pasta, jossa oli pieniä simpukoita. Hra Kepposestakin annos oli erinomainen

Simpukkapastan tarjoilleessa ravintolassa oli myös erinomainen bruschetta. Pojat eivät juuri tykkään tomaatista, mutta tämä upposi kaikkiin.

Aivan uusi tuttavuus oli alkupala, jonka jaoimme pastaruokiin erikoistuneessa ravintolassa. Nyt harmittaa, että unohdin annoksen nimen sekä mistä kaupungista se on kotoisin. Annokseen kuuluu yksinkertaisia suolaisia leivonnaisia, joita dipataan juustokastikkeeseen ja syödään erilaisten kinkkujen ja makkaroiden kanssa. Tuhosimme tuon maistuvan setin aivan alka aikayksikön.

Harmi, etten muista tämän annoksen nimeä. Erinomainen annos!

Samassa paikassa, jossa söimme nuo leipäset, valitsin päivän listalta makkarapastan, ihan vaan siksi että se kuulosti niin hassulta ja pastatyyppi oli jonkun kaupungin erikoisuus. Ihan maistuva annos.

Etualla aivan mitäänsanomattoman näköinen, mutta varsin maukas vitello tonnatto annos. Se on yksi suosikkialkupaloistani. Takana näkyy bruschettaa ja capresea.

 

Kuopus joutui hämmästymään, että pasta tomaattikastikeella oli parempaa kuin pasta carbona.

Melonia ja Parman kinkku. Toimii minulle aina.
 

Hotellista neuvoivat meidät kokeilemaan ostoskeskuksen napolilaista pizzeriaa. Pizzat olivat niin hyvät, että poikien toiveesta kävimme siellä vielä toisenkin kerran. Molemmilla kerroilla paikka oli täynnä. Napolilaisen pizzan pohja on ohut, mutta reunat ovat nousseet korkeiksi ja saaneet reilusti paistopintaa. Elämäni top-3 joukkoon menevä pizza.

Hra Kepponen kävi retkellä keskimmäisen kanssa Limonessa ja he olivat sattuneet todella hyvään ravintolaan. Kuvan liharuoka oli Hra Kepposen reissun paras pääruoka.

Maistelimme canneloneja, kakkupaloja ja tiramisua

Paras jälkiruoka oli ehdottomasti jäätelö. Suomen jätskikiska hintoihin nähden jäätelö oli myös edullista.

Ravintoloissa syöminen oli Italiassa Suomea edullisempaa, mutta ei mitenkään erityisen edullista. Olin ajatellut jälkikäteen laskeskella, että paljonko meillä meni rahaa ruokaan, mutta sitä meni niin paljon, että sovimme Hra Kepposen kanssa, että maksamme luottokorttilaskun pois pikaisen tarkastuksen jälkeen, emmekä palaa enää aiheeseen.

Muut postaukset Gardan matkalta:

1. https://pikkukepponen.blogspot.com/2022/08/huumaavan-kaunis-riva-del-garda.html
2. https://pikkukepponen.blogspot.com/2022/08/malcesinen-maisemia.html

 

Gardan matkan pääkohdat on nyt talletettu tänne blogiin. Luonnosteksteissä roikkuu vielä postaus Australiasta ja postaus Krakova reissusta. Viimeistään sitten syksyn sateiden aikana palaan reissukuviin ja -muistoihin.