Kesäkuinen Afrikan matka jatkui Victoria Falls kylästä Namibiaan. Lensimme yhdessä Windhoekiin ja siellä tiemme erosivat Jonnan tyttären kanssa. Laitoimme hänet matkatavaroineen puolen päivän kaupunkikierrokselle, jonka jälkeen hän lensi takaisin Suomeen. Me Jonnan kanssa lähdimme autovuokraamoon.
Emme olleet laskeneet onneksi kilometrejä kovin tarkasti etukäteen. Reilun viikon aikana mittariin kertyi yli 2400km. Tie maan pääkaupungista Windhoekista Etoshan kansallispuistoon oli suureksi osaksi hyvää asfalttitietä, loppupätkä kapeampaa, kuluneempaa tietä. Etoshassa ajoimme "safariajot" itse. Windoekistä Sossuvlein suuntaan tiet olivat suurimmaksi osaksi sorateitä, joiden kunto oli vaihteleva. Koska etäisyydet ovat pitkiä, niitä sorateitäkin piti ajella ihan kunnon nopeudella, jotta ehti kohteeseen aikataulussa. Ansaitsin matkalla uuden tittelin "Queen of gravel", kengittelin niin reippaasti soratieosuuksia. Valitsemallemme reitille osui pari ikävää vuoriston ylitystä ja ne hoitelee yleensä ystäväni Jonna.
Namibiassa on vasemman puoleinen liikenne. Me molemmat Jonnan kanssa ajamme aika sujuvasti mitä tahansa ritsaa millä tahansa puolella tietä kohtuullisessa liikennekulttuurissa. Minulla on yksi heikkous, aivoni eivät meinaa mitenkään kääntyä käyttämään hallintalaitteita, jotka ovat väärinpäin. Vilkun sijasta saan päälle tuulilasinpyyhkijät. Kaupunkiliikenteessä kyydissäni olevan kuuluu tarkkailla, että olenko onnistunut saamaan vilkun päälle kaistanvaihdon yhteydessä. Nambian liikenne oli onneksi mukavan leppoisaa.
En ole ikinä saanut liikenteessä mitään sakkoja, pari pysäköintivirhemaksua on tullut. Virallisesti sakkosaldoni on edelleen nolla, mutta heti ensimmäisenä ajopäivänä sain Namibiassa elämäni ensimmäiset ylinopeussakot. Nopeusrajoitus oli 100km/h. Olin tien hitain, koska ajelin vain 112km/h. Mutta ajelin tutkaan. Kun poliisi viittilöi minua tienvarteen, vilkun sijasta laitoin tietenkin päälle tuulilasinpyyhkijät. Kun Jonna tirskui siinä niitä tuulilasinpyyhkijöitä, niin vahingossa etuikkunan sijasta avasinkin molemmat takaikkunat. Minä joudun poliisin puhutukseen ja kaveri vieressäni nauraa kuollakseen.
Sakkoprosessi on maassa monimutkainen ja sakot pitää mennä maksamaan poliisiasemalle. Kas kummaa, turistille olisi helpotusta saatavilla ja sakot voisi maksaa paikanpäällä käteisellä. Uskon, että summastakin olisi voinut neuvotella. Yleensä näissä tilanteisessa minulla leikkaa nopeasti, mutta nyt päädyin kiltisti maksamaan koko pyydetyn noin 50€ summan. Se raha meni oletettavasti poliisien lounaskassaan lyhentämättömänä.
Seuraavissa kuvissa on erilaista soratietä nähtävänä. Ne saattoivat olla hyvin autoa täristäviä ja ajoittain myös isoilla kuopilla. Plussaa siitä, että tiet olivat leveitä.
Aika hyvä soratie
Namibiassa etäisyydet ovat pitkiä ja yksi tärkeä asia onkin huolehtia siitä, että muistaa tankata ennen autiommalle alueelle siirtymistä. Meidän ajoreitin varressa oli hyvin huoltoasemia. Huoltoasemilta sai ostaa elintarvikkeita, osasta lämmintä ruokaa ja vessat olivat yleensä siistit. Joka paikassa toimi pankkikortti. Huoltoasemat olivat poikkeuksetta palveluasemia. Tankkauksen maksamista varten maksupääte tuotiin autoon.
Koin Namibian turvallisena matkakohteena kahdelle naiselle. Infrastruktuuri oli yllättävän hyvää. Lentokentältä ostimme molemmille edullisesti paikalliset SIM-kortit. Matkailijapalvelut kaikki olivat oikein hyviä. Luontomatkailumaana Namibia on ihan maailman kärkikastia, siellä on erikoista luontoa ja paljon eläimiä.
Majoituksen hintataso on vaihteleva. Maassa on paljon kalliita tai keskihintaista kalliimpaa majotusta ja palvelua. Me emme tällä kertaa koestaneet mitään niistä, vaan olimme valinneet keskihintaista majoitusta. Ne olivat kaikki todella siistejä ja miellyttäviä. Söimme yleensä aina illallisen majapaikassamme. Ruoka oli tasoltaan vaihtelevaa, mutta aina ihan syötävää. Ostettavissa oli yleisesti etelä-afrikkalaisia viinejä.
Windhoekista löysin netin perusteella aivan ihastuttavan linnahotellin. Yövyimme siellä yhden yön.
1. Pikku Kepponen: VIktorian putoukset
2. Pikku Kepponen: Zimbabwen hotellit ja muut aktiviteetit
3. Pikku Kepponen: Safaripäivä Botswanan Chobessa
Oi sinua ihanaista, veit minut takaisin Namibian hiekkateille... vaikka sitä hiekaa oli korvissa ja sieraimissa ja kengän pohjallisten alla vielä parin kuukauden jälkeenkin useiden ravistelujen jälkeen, niin silti ihanat muistot valtasi mielen.
VastaaPoistaElokuussa lentelimme samaisen tien päällä, jota tuolloin pari vuotta sitten poljimme ja ihan varmaan osa kuvaamistasi teistä on samoja, joita poljettu - sillä nuo nimismiehen kiharat tuo mieleen vatsanpohjaan saakka yltävän tärinän!!
Ihanaa myös, että sinäkin olet "näin jäljessä" reissupostausten kanssa...
minua harmittaa kun elokuun loppumatka on vain kuvina luonnoksissa, koska niihin ehtisi kirjoittaa jotain. Arki nappasi otteeseensa.... ja minäkin kävin muuten "salaa" Helsingissä, olin koko loppuviikon koulutuksessa ja viikonlopun juniorimme tykönä mm. upeassa Aleksanterin teatterissa, uusi kokemus!
Kiva, että nostin mieluisia muistoja mieleesi. Namibiasta pukkaa vielä lisää postauksia.
PoistaJäin todella pahasti postauksista jälkeen pitkän reissun ja isäni menehtymisen vuoksi. Saa nähdä saanko vielä tänä vuonna kirittyä.
Aleksanterin teatteri on viehättävä ja historiallinen paikka. Minä olen käynyt siellä ensimmäisen kerran lapsena, jolloin se oli vielä kansallisoopperan ja -baletin koti.
Olipa kurja juttu, että sait Namibiassa ylinopeussakot! Minulle olisi ollut varmasti todella vaikea ajaa kun liikenne oli vasemmanpuoleinen. Joka kerta kun olen ollut Englannissa olen aina liikenteen kanssa ihan sekaisin ja odottanut mm. bussia ihan väärällä puolella katua.
VastaaPoistaHieno moottoritie mutta tuo soratie osuus näytti aika raffilta. Onneksi oli vararenkaat mukana. Onhan se kaikki jännä kokemus kun Paavo tankkaa teidän auton ja oma poika on nimikaima - maailma on pieni! Martteja siellä taitaa olla Ahtisaaren mukaan monia.
Linnahotelli näytti minusta todella hurmaavalta. Ja tunnelmallisia kuvia uima-altaalta. Ruoka-annokset näyttivät myös makoisilta.
UK on pahempi rasti ajamiseen rauhallisia pikkukaupunkeja lukuunottamatta. Siellä on todella paljon liikenneympyröitä ja ne ovat minusta vaikeimpia vasemmalla puolella ajettavia. Toisaalta liikennettä on sen verran paljon, että yleensä aina pitää ajaa jonkun perässä.
PoistaLinnahotelli oli ihana löytö. Minun piti vielä lopuksi laittaa video pihalla olevasta lintujen ruokintatelineestä, jossa pörräsi ihanan vihreitä papukaijoja kuin kimalaisia kukkaniityllä. Niitä oli niin kiva seurata. Mutta unohdin jossain vaiheessa koko videon.
Kiitos tosi mielenkiintoisesta postauksesta! Minähän olen myös autoilijanaisia, ja siksi kaikki autoiluhommat kiinnostavat aina. Namibialaiset poliisit kuulostavat samanlaisilta kuin intialaiset, että hinta on neuvoteltavissa, ja rahat menevät omaan taskuun. Rengasrikot saisivat kyllä meikäläiseltä sormen suuhun. Miksi rengasrikot ovat Namibiassa niin yleisiä? Sorateiden takiako?
VastaaPoistaYleensä rengasrikot tulevat sorateillä, soraa on välillä ihan perhanasti ja se on aika kulmikasta. Ystäväni vannoi suoriutuvansa renkaan vaihdosta. Minä osaan toki vaihtaan renkaan myöskin, mutta tuollaiset hommat joissa pitää päästä kyykkyyn ovat todella hankalia kun toinen polvi ei taivu.
PoistaVararenkaalle oli todella jännittävä paikka auton alla ja kumpikaan meistä ei ollut koskaan nähnyt sellaista. Tajusimme videoita sen kuinka autovuokraamon kaveri laittoin renkaan auton alle ja selitti samalla kuinka sen saa pois sieltä. Toinen vararengas kiinnitettiin turvavyöllä takakonttiin ja ajattelin kuinka helposti sen saakaan käyttöön. Turvavyökiinnitys oli mallia tiukka solmu, joka kiristyi aina vaan tiukemmalle. Aloin miettimään, että me ei ikinä saada sitä solmua irti. Yhdellä bensiksellä bongasin turvavyöleikkurin ja meikäläinen osti sen heti. Ihan vaan kaiken varalta.
Ystäväni, joka on kokenut kaksi rengasrikkoa Namibiassa, on molemmilla kerroi ollut tiellä, jolla on ollut ihan kivasti muutakin liikennettä ja seissyt siinä auton vieressä vararenkaan ja isomman setelin kanssa jonkin aikaa ja joku paikallinen on löytynyt renkaanvaihtohommaan. Namibiassa on paljon teitä, jotka ovat sen verran hiljaisia, että voi tulla pitkä odotus.
Strutsin muna ! Onko siis jäljitelmä? Ja Paavo . . . Maailman ihmeitä taas.
VastaaPoistaHatunnosto kaikenlaiselle hoksaamiselle ja osaamiselle, kuten tuo vararengas. ☘️
Minulla on joitakin kaukaisia sukulaisia isän puolelta Windhoekissa, hmm.
Pavo taitaa muuten olla riikinkukko espanjan kielessä.
Strutsinmuna oli vain "look alike", se oli valkosuklaalla kuorrutettua jäätelöä keksinmurupedillä. Nam!
PoistaOn hyvä varautua reissussa kaikenlaiseen. Meillä oli tälle reissulle tehtynä oikein kirjallinen matkaohjelma ja siinä oli kaikki majapaikat tietoineen ja aikataulut ja jopa alustavat ajoreitit.
Google sanoo, että riikinkukko olisi espanjaksi pavoreal. Pelkkä pavo on googlen mukaan kalkkuna. Olin jo aikeissa huudella tässä aamulla Paavolle hellittelevästi, että miten riikinkukkosellani menee. Jotenkin hellittely menee ihan pieleen, jos kutsun häntä kalkkunakseni :D :D :D
Sinulla on ollut retkien retki Namibiassa. Tapahtumia reitin varrella näyttää piisanneet. Mielenkiintoista oli varmaan selvitellä paikallisen poliisin kanssa nopeussakkoa,
VastaaPoistaNoin ylipäänsä tiet vaikuttavat siellä olevan paremmassa kunnosta, mitä nämä syrjäkolkan tiet täällä. Täällä sietäisi kohta olla pari vararengasta autossa kuin autossa, ettei ongelmia syntyisi.
Paljon olet kuvannut. On upeat maisemat, myös kiinnostavia rakennuksia Maustetut maidot? Maistoitko? Strutsin muna, herkullista.
Namibia on hieno matkailumaa. Nopeussakon olisin voinut jättä väliin, mutta onneksi summa oli turistille kuitenkin ihan kohtuullinen.
PoistaMe ajelimme niitä reittejä, joilla on eniten liikennettä. Tiet olivat ihan ajokelpoisia. Voi olla, että vararengas olisi päässyt käyttöön, jos olisimme olleet todella syrjäisillä reiteillä. Se on kyllä harmillista, että Suomessa tiestön annetaan rapautua. Ei tarvitse mennä kovin kauas isoista kaupungeista ja valtaväylistä, niin teiden kunto romahtaa.