Tänään alkoi kuitenkin nyppimään "tunnekoodaus". Monessakin artikkelissä käsiteltiin naisten elämien käänne- tai kohokohtia. Haastattelut ja etenkin väliotsikot olivat erittäin kliseisiä. Siis niin kliseisiä, että ensin aloin epäilemään kirjoittajien rustanneen sitaatit kavereiden kanssa oluttuopin ääressä. Seuraava ajatus oli, että tämä on osa mielikuvamarkkinointia, jolla meille yritetään yleensä myydä jotain - häähuumaa, vauvatarvikkeita, vakuutuksia, shampoota ... you name it. Vasta viimeisenä mieleeni tuli, että iso osa naisista voisi rehellisesti sanoa tunteneensa juurikin noin.
Viesti oli joka tapauksessa vahva. Tietyissä tilanteissa naisen tulee tuntea tietyllä tavalla. Ja sitten hekumoidaan, kun kaikki tunsimme juuri oikealla tavalla.
*huoh*
Elämänkäännekohdista kirjoitettua:
"Olisin halunnut olla nuorempi morsian, mutta mieheni kosi vasta xx kk sitten..."
Tämän lausui nainen, pari lasta ja ikää mittarissa yli 30v. Siis mitä ihmettä? Aikuinen nainen odottelee hampaita kiristellen, että mies kosii? Lapsia pystytään kyllä hankkimaan, mutta ei keskustelemaan avioon menosta. En vaan ymmärrä.
"Prinsessahäät ovat elämäni suurin haave.... Haluan kaiken olevan täydellistä..."
Näin kertoi melkein 30v nainen. Minusta on ihanaa, että ihmiset järjestävät juhlia. Mutta minusta on aivan kamalaa, että yhdestä päivästä tulee niin tärkeä. Voiko häät todellakin olla aikuisen naisen elämän suurin haave? Lisäksi mulle ei mene jakeluun myöskään se, että häät järjestetään velaksi. Ja vielä vähemmän se, että morsiamen äiti on sata lasissa mukana valkkaamassa sitä sun tätä tarpeetonta tietäen, että kuukausittaisia lyhennyksiä maksellaan vielä pitkään.
"Koko elämäni muuttui sillä hetkellä, kun sain vauvan rinnalleni..."
"Ensimmäisestä hetkestä huumaava äidinrakkaus..."
Tämän lausui ensimmäisen lapsensa saanut nainen. Aivan ihastuttava ajatus. Mutta tiedän itseni lisäksi monta muuta, jonka päälimmäisenä tunteena on ollut lähinnä helpotuksen sekainen kiitollisuus siitä, että vauva on saatu turvallisesti ulos maailmaan. Vauvaeuforia ei ole alkanut vielä synnytyssalissa vaan vasta myöhemmin rauhallisesti omassa kodissa tulokkaaseen tutustuessa. Menikö mulla nyt taas joku pieleen?
"Lapsi mullisti elämäni... en enää kaipaa mitään entisestä elämästäni..."
40v nainen jätti lapsen saatuaan hyvän työnsä ja keskittyi täysin lapsensa kanssa olemiseen. Eikä kadu hetkeäkään. Mua alkoi jo pelottamaan. Siis aikuinen ihminen kääntää kaiken pyörimään lapsensa ympärillä. Pahimmillaan asiasta tulee lapselle turvallisuuden ja rakkauden sijasta taakka. Tiedän, että kotiäitiys on haastavaa ja arvostan kotiäitejä. Arvostan kaikkia äitejä ja isiä, jotka tekevät ratkaisunsa, koko perheen hyvinvointia priorisoiden. Mutta minusta hyvän äitiyden hehkuttaminen lipsahtaa välillä kaiken uhraavan marttyyriuden sädekehän kiillotukseksi.
Tämähän oli tätä peruskuvastoa:
-nuori kaino morsian odottaa kosintaa
-äitiys iskee kuin tuhat volttia heti
-äidin maailma pyörii lapsen ympärillä
Koska mä olen oikeastaan ohittanut jo nuo vaiheet, niin pahiten kirpaisivat nämä
"Tunnen suurta menetystä siitä, että en enää koe olevani miesten silmissä haluttava..."
"Olen valmis kauneuskirurgiaan, jos se lisää vetovoimaani..."
"Petin miestäni, koska halusin tuntea itseni edelleen haluttavaksi..."
Tällaisia oli naisten yli 40v mietteet. Joku on surrut ja jopa itkenyt, kun miesten päätä eivät enää käänny. Musta on jotenkin tosi surullista, että naisten omakuva ja kehokuva määräytyy sen perusteella, kuinka haluttavana miehet häntä pitävät. Onneksi on vielä toivoa - seuraa niksiosuus: hanki pushupit, kunnon korkkarit vetää aina katseet jne.
Eli siis kainon morsiamen, täydellisen uhrautuvan äitiyden jälkeen käteen jää taistelu hiipuvasta seksuaalisesta vetovoimasta. Siinä se oli naiseuden kaari lehtien mukaan. Hel* masentavaa. Tätäkö me naiset oikeasti haluamme lukea? (vai onko tämä vaan niin taloudellisesti tuottoisa kaari, että pakko rummuttaa)
Kokenut kauppamies toteaisi tässä vaiheessa, että mitä ilmeisemmin en kuulu lukaisemieni lehtien kohderyhmään. En pysty samaistumaan. Mulla ei ole niitä lehtien "oikeita tunteita". Kaikkia ei pysty puhuttelemaan. Mutta on sekin kuulkaa masentavaa, jos harrastuslehtien lisäksi kokee olevansa vain Suomen Kuvalehden kohderyhmää. Tiedättekö sen mitä tylsät keski-ikäiset ja -luokkaiset lukevat :( (sorry vaan kuivalehden lukijat).
t: Rähisevä Riivinrauta
PS. Nyt olisi hyvä aika soittaa suoraan kustantajalta ja tarjota tosi edullisia naistenlehtitilauksia ennenkuin alv:kin nousee.
PPS. Vielä parempi idea olisi laittaa kerrankin joku toimittaja kauppaamaan lehteä
Kuva pummittu http://www.alella.fi/
Mä olen jonkin verran yli kolmen kymmenen, enkä koe olevani noiden lehtien kohderyhmää, en ole koskaan ollutkaan... =D
VastaaPoistaMulle tulee Tieteen kuvalehti, jonka jo äiti tilas, kun olin nuori ja turhankin laaja valikoima käsityölehtiä, kaikista muista lehdistä ahdistun liikaa jo lukemalla yksittäisen kappaleen, jossain missä muutakaan ei ole tarjolla.
Mä allekirjoitan sinun mielipiteesi ihan joka kohdassa!!
Todellakin OSUT YTIMEEN!
VastaaPoistaPitääkö meidän silti hyväksyä se, että suuri osa kansasta lukee näitä lehtiä mielellään, ja lehtikustantamot tekevät sitä mikä parhaiten MYY. Olen lukenut useita juttuja siitä, kuinka lehdet ovat yrittäneet laajentaa naiseuden kuvaa ja myyntiin on heti tullut kuoppa. Hyvä esimerkki ovat vauvalehdet, joiden kansikuviin vaaditaan miehiä. Kuitekin joka kerta, kun mies on kannessa, jää myynti muita numeroita oleellisesti heikommaksi. Voimme siis naisina katsoa peiliin (vaikkemme siis juuri noita vauvalehtiä itse ostaisikaan).
No, löytyykö vaihtoehtoja? Suomen Kuvalehti tuli jo mainittua. Entä muita? Helsingin sanomien Kuukausiliite? ET-lehti? (en halua olla vielä 60vee) Muut kapea-alaisemmat harrastuslehdet tietenkin. Mahdollisesti voi olla joitain tiedostavan, sivistyneen naisen lehtiä, mutta lienevät niin marginaalissa, etteivät edes markkinoi itseään.
Pitää vissiin tehdä ekskursio taas Akateemisen lehtiosastolle jahka olen lakannut kynteni ja tupeerannut tukan hyvin. Voihan se olla, että Stadissa joku pultsari viheltää perääni.
Mä tykkään lukee näitä lehtiä...kampaajalla ja sairaalassa.Viimeksi luin torstaina naisista jotka vasta myöhemmällä iällä tekivät asioita, joita nykykäsitysten mukaan pitää tehdä "ajoissa". Yksi meni naimisiin ekan kerran vasta 6-kymppisenä, toinen ajoi ajokortin vasta päälle 7-kymppisenä, julkaisi kirjan 80-kymppisenä jne. Olisi kiva tietää minkä lehden kohderyhmää oikeasti olen näin 37-vuotiaana, kotona viihtyvänä, 2 lapsen äitinä joka harrastaa kädentaitoja, leivontaa, sotahistoriaa, lukemista...
VastaaPoistaMutta suurin osa jutuista on soopaa jonka ohitan kyllä enkä muuten ole tilannut yhtäkään näistä kotiin(enkä tilaa:).
Koo: Mä taidan siirtyä kanssa pelkkiin harrastelehtiin. Mä aina merkkaan kulmat taittamalla niihin, että mitä aion tehdä. Siinä on sellainen riski, että hetken päästä alkaa ahdistaa, kun on liikaa suunnitelmia eikä mitään valmista...
VastaaPoistaMirka: Kuulostaa kyllä surkealta, jos nykyiset lehtiformaatit ovat juuri sitä, mitä lukijat haluavat :(
Mä vielä ymmärrän sen pakollisen julkkisjutunkin, kun onhan se kansikuva jostain repäistävä. Mulle vielä uppoaisi hyvät muotikuvatkin. Mutta tuo että muka kirjoitetaan kunnon artikkeli aiheesta täyttämällä se enemmän tai vähemmän typerillä kliseillä ärsyttää. Ja suurin toimituksellinen haaste lienee se, että toimittaja löytää jonkun jotaa antaa kasvonsa ja nimensä kliseille.
Voitais tehdä ekskursio Akateemiseen. Saakohan sieltä kahvilasta muuten alkoholia? Voitais siemailla vähän kuplajuomaa lehtianalyysi pääteeksi :)
Niinu: Mäkin periaatteessa tykkäisin rentoutua naistenlehden parissa aina silloin tällöin. Sitä varten kerran kuukaudessa ilmestyvät lehdet ovat varmaan parhaita mulle. Mulle on aina välillä tullutkin naistenlehtiä, mutta nyt ei kerta kaikkiaan kiinnosta. Haluaisin sellaista luettavaa, josta näkee, että toimittaja on miettinyt asiaa tai asialla on jotain merkitystäkin. Ei pelkästään kopioita edellisestä vuosikerrasta.
Mielenkiintoisesta aiheesta kirjoitat taas. Juu, tykkään lukea/katsella kaikenlaisia lehtiä.
VastaaPoistaMutta eniten lehdissä kyllä kiinnostaa kuvat, ja siihen saan tyydytystä lähinnä sisustuslehtiä selaamalla, niissäkin on kyllä jutut niin kliseisiä tyylin "näimme heti tämän asunnon mahdollisuudet", joten yleensä kuvat riittää. Kauniit vaatekuvat ym. ovat kyllä kanssa parhaimmillaan innostavia ja iloakin tuovia, mutta muotilehtiä selailen lähinnä kahviloissa.
Ns. naistenlehdistä kiva on KodinKuvalehti, jota yleensä luen äidilläni melkein kannesta kanteen. Erilaiset elämäntarinat kiinnostaa, rohkeat elämänvalinnat ym. Siinäkin saa olla tarkkana, joissakin lehdissä menee ns. sosiaalipornon puolelle. Joo ja höttöjutut menee odotushuoneissa tai kun on kipeänä.
Ideaa olisi tilata muuten kotiin esim. National Geographic, kun tytöt tuosta kasvavat. Sitä ostetaan nykyään joskus kirppikseltä, mutta olisi kiva jos tytötkin vähän vanhempana silloin tällöin innostuisivat sitä selaamaan. Tytöille taidetaan muuten teinilehdissä tarjota aika suppeaa maiilmankuvaa meikkien, poikakavereiden ym glitterin parissa, mutta toki sallin lastenikin aikanaan siihenkin maailmaan tutustua, jos se heitä innostaa.
Tälläinen pitkä vuodatus lehdistä kahden pienen tytön äidillä joka ei ole naimisissa, eikä ole ikinä osannut haaveilla häistä ja joka heräsi äitiyteenkin vasta vähän myöhemmällä iällä :)
Tykkään kovasti kirjoituksistasi, jatka samaan malliin
Sanna :)
Ihmisten luokittelu on nykyaikana vaikeaa, siksi varmaan yhä useampi ei löydä naistenlehdistä mitään luettavaa. Itse luen jokapäivä Hesaria, kannesta kanteen ja kahteen kertaan jos aikaa on. Mutta muita lehtiä en sitten paljon luekaan, Glorian ruoka&viini tulee minulle ja sen selailen. Miehen Tekniikan Maailma kiinnostaa, sen selainen ja löydän usein mielenkiintoista luettavaa.
VastaaPoistaMonet lehdet on joko tosi tylsiä tai sitten jotain ihan kamalaa moskaa. Myydään mieleikuvia siitä millainen ihmisen muka pitäisi olla, aina tietyn ikäisenä.
VastaaPoistaOlen ahdistunut lähes aina lukiessani vaikka Cosmopolitania tai Trendiä, koska en meikkaa, en käytä korkkareita, en käy kampaajalla, en ole kiinnostunut uusimmasta rasvoista enkä aurinkovoiteista puhumattakaan diettiohjeista enkä uusista muotivaatteista mitkä PITÄÄ olla.
Mä mietin nuorena tyttönä että naimisiin PITÄÄ mennä ennenkuin on 25, häät pitää olla prameat ja päällä ja pöydässä kermakakku. Enpäs ole naimisiin mennyt, vaikka lapsia on 2, yhteisiä vuosia miehen kanssa yli 10 ja ikääkin jo yli 30.
Ensimmäinen lapsi vietti viikon valvontayksikössä, eikä mulla todellakaan herännyt sairaalassa mitään suuria äitiyden tunteita. Lähinnä olin päivät yksin, ja kolme kertaa päivässä sain käydä vauvaa katsomassa.
Toisen lapsen syntyessä menin totaaliseen paniikkiin, lapsi meinasi syntyä matkalla sairaalaan. Ajettiin sitten 160km/h ja 20min päästä sairaalan pihaan saapumisen jälkeen oli lapsi syntynyt. Ei tullut suunniteltua sektiota pelkotilojen vuoksi, ei edes epiduraalia tai kipulääkettä, vaan imukuppisynnytys. Kuitenkin kun sen lapsen sai heti rinnalle, niin syntyi heti läheisempi suhde kuin esikoisen kanssa.
Ja mä olen kotiäiti, en tosin pullantuoksuinen ja aina ihana, vaan olosuhteiden pakosta koska lasta ei voi viedä hoitoon infektioastman takia, ainakaan ennenkuin täyttää kolme.
2 peukua kirjoitusellesi!
VastaaPoista- Anni A.
Sanna: Minä oli aikoinaan sisustuslehtien suurkuluttaja ja nautin edelleen niiden selailusta. Mutta mä ajauduin siinäkin ulos kohderyhmästä. Sisustuskuvissa kun kodeissa on aina aivan olemattomasti tavaraa. Ja meillä on ihan käsittämättömät määrät tavaraa. Iski sellainen angstin poikanen, että näyttäkää mulle koteja, jossa on metritolkulla kirjoja, lehtiä ja kuutioittain leluja :)
VastaaPoistaMä en kyllä uskalla edes tutustua siihen, että minkälaisia lehtiä tämän päivän tytöille tarjotaan. Itsellä kaari meni aikoinaan: Koululainen, Suosikki, Sinä Minä ja Regina. Kaksi viimeistä ei ollut mitenkään toimituksellisella annilla siunattuja ;)
Iina:
Mua ei sinänsä niin hirveästi haittaa, vaikka en olisikaan lehden kohderyhmää, jos jutut on kirjoitettu hyvin. Silloin saatan lukea ne joka tapauksessa "ai että tällainen juttu, sinänsä mielenkiintoista mutta ei mua varten". Mutta se, että juttu on kuin viime vuonna tai latteuksilla täytetty, se korpeaa. Lehtitaloilla ei varmaan kyllä ole helppoa, koska kohderyhmät pirstaloituvat ja markkina-alue on jo muutenkin kovin pieni.
Mä olen löytänyt Hesarin uudestaan, nyt kun luen sitä tabletilla (aamuisin en ehtinyt, iltaisin paperiversion päällä makasi 3 lasta).
Vera: Minäkään en pidä Cosmosta tai Trendistä. Vielä niitä muotijuttuja saattaisin selata, mutta niiden asenne seksiin on musta jotenkin niin kaupallistava ja esineellistävä. Mä en tarvitse niiden tarjoamia vinkkejä siihen, kuinka viettelen mieheni, työkaverista tai pomosta puhumattakaan.
Tuohon synnytyskokemuksiisi liittyen uskon, että kun aluissa on noin raju ero, niin se voi hyvinkin vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti suhde muuttuu läheiseksi. Mutta mä uskon, että tuollainen tasoittuu ajan myötä ja vanhemmillahan on aina omanlainen suhde jokaiseen lapseen, mikä rakentuu molempien persoonan myötä.
Anni: Kiitti peukuista :)