Santorinin upeita maisemia

Santorini on ollut matkahaavelistallani pitkään upeiden maisemien vuoksi. Korkea sesonki siellä on niin kiihkeä, että nopeasti päätin, että jos joskus matkustan Santorinille teen sen joko kauden alussa tai lopussa. Matkailusesongin lopussa on se hyvä puoli, että silloin merivesi on vielä lämmintä. Eniten turisteja puoleensa vetää Oia, joka on kuuluisa upeista auringonlaskuistaan. 

Santorinilla liikkuminen ei ole aivan mutkatonta. Siellä ei ole Uberia tai vastaavaa. Taksejakin on vähän ja ne ovat kalliita. Esimerkiksi jälkimmäiseltä hieman syrjässä sijaitsevalta hotellilta oli kiinteä taksihinta Oiaan 40€ per suunta. Matkan pituus on reitistä riippuen 11-13km ja ajoaika 20-30 minuuttia. Erilaisia kuljetusfirmoja tuntui Santorinilla riittävän, mutta niiden löytäminen on ainakin aluksi hankalaa. 

Moni vuokraakin Santorinilla auton, mutta onhan sen kanssa aina parkkiongelma. Me päätimme, että otamme auton korkeintaan kahdeksi päiväksi. Kulkemishaasteista johtuen päädyin siihen, että viikon aikana olimme kahdessa hotellissa. Santorinin suosituin kohde on Oia, joka on tunnettu maisemistaan ja upeista auringolaiskuistaan. Minusta on tullut hieman allerginen suurille ihmisjoukoille ja turisteja kuhiseville paikoilla ja päätimme ettemme majoitu lainkaan Oiaan. Tämä päätös myös säästi reilusti rahaa. Yhtä hienoja maisemia pääsee ihailemaan Firassa ja Imeroviglissä, jotka valitsin meidän kohteiksemme. Ensin majoituimme hyvien yhteyksien ja hienojen maisemien Firassa ja sitten syrjemmällä hienojen maisemien ääressä Imeroviglin laitamilla. Imeroviglissä vietimme aikaa hotellilla laiskotellen. Loppujen lopuksi emme vuokranneet autoa lainkaan.

Santorinin saari koki 1600-luvulla eKr erittäin voimakkaan tulivuoren purkauksen ja sen aiheuttamat maanjäristykset, joiden takia iso osa saaresta romahti ja upposi mereen. Jäljelle jäi tasaisempaa osaa ja sitten tulivuoren kraaterin reunaa, jota kutsutaan Calderaksi. Calderan reunoilla on Santorinin tunnetuimmat kylät.

Firassa vie kävelytie ylös korkeimmalle paikalle. Kävelytietä reunastava alue on täynnä ravintoloita, baareja ja pikkukauppoja. Nousua ei oikein edes huomaakaan, kun matkalla on koko ajan jotain katseltavaa. Nämä kuvat kävelyretkiltä "näköalakadulta".

Firan kylä

Risteilyaluksia ja veneitä Firan edustalla

Fira mereltä päin nähtynä

Sitten seuraavaksi Imoroviglin maisemiin. Imerovigli on mukavan rauhallinen paikka. Olin hämmästynyt, että siellä näköalaravintolat olivat kalliimpia kuin Firassa. Ehkä Firassa tarjonnan runsaus vaikuttaa hintoihin.

Illallisravintolassa

Kyllä turistin kelpaa

Imeroviglin kylää öiseen aikaan

Toinen hotellimme oli Imeroviglin ulkopuolella ja auringonlaskun sijasta se oli auringonnousun suuntaan. Eihän siinä auttanut muu kuin laittaa kello soimaan. Yleensä menimme auringonnousun katsottuamme takaisin nukkumaan :)

Auringonnousun lisäksi ihailimme hotellissa upeaa täysikuuta, joka loisti yllättävän kirkkaana.

Kuu nousee

Illallinen hotellin ravintolan terassilla kuuta katsellen

Lasillinen viiniä parvekkeella kuun valossa

Tämän postauksen viimeisimpinä maisemina esittelen vielä toisen hotellimme uima-allasalueen. Siellä oli todella rauhallista, altaalla oli vain muutamia ihmisiä. Allasalue oli minusta todella kaunis. Sääkin viileni loppulomaksi noin 25 asteeseen ja mereltä kävi leppoisa tuuli. Rauhallisella altaalla oli ihan lueskella, ottaa päikkärit ja uida. Ensimmäisen hotellin huoneet olivat ahtaat ja sänky taisi olla vain 140cm, minkä koin epämukavana. Ensimmäisen hotellinkin uima-allasalue oli kiva. Toisen hotellin iso sänky ja tilava huone ja yleinen viihtyisyys olivat tervetulleet. 

Santorinin maisemat ja auringolaskut ovat erityisen kauniit. Tosin 2000-luvun alussa kokemani maisemat Sorrennossa ja Amalfin rannikolla ovat mielestäni aivan yhtä kauniit. Pohjois-Gardan jylhät maisemat häviävät Santorinille täpärästi. Toisaalta on vaikea sanoa, että hakkaako Lofoottien maisemat Santorinin. Miinusta turistien suuresta määrästä ja osittain kalliista hinnoista. Osa hotelleista on hyvin kalliita ja näköalapaikoissa on yleensä naköalalisä. Santorinilla on mahdollista matkailla myös pienemmällä budjetilla majoittuen vaatimattomammin tai valitsemalla hotellin muualta kuin Calderan alueen kylistä. Ruokaa löytyy moneen budjettiin esim. Firan keskusaukion ympärillä, josta ei ole mitään näköalaa on useita edullisia ruokapaikkoja. Kreikkalaisen pikaruokapaikan gyrokset olivat erinomaiset ja varsin edulliset.

Nuoriso käyttäytyi poissaollessamme varsin asiallisesti. Vuosi sitten pitkäviikonloppu reissu meni myös hyvin. Jos viikko menee hyvin, niin menisiköhän kaksi viikkoakin? Haaveilen jo seuraavasta kahdenkeskisestä lomasta. Vuonna 2025 meillä on 25v hääpäivä ja sinä vuonna tulee täyteen myös 30 vuotta yhteistä taivalta. Sitä olisi kiva juhlia kahdestaan. 

Vaari-energiaa ja mökkeilyiloa

Viikonloppuna ajoin isäni eli vaarin Lahteen. Kävimme haudoilla ja kahvittelemassa setäni, eli vaarin pikkuveljen, luona. Setääkin kutsutaan vaariksi, aivan kuin heidän isäänsäkin. Meillä oli kahvipöydässä vaareja siis kaksin kappalein. Setä-vaarin kunto oli noussut huomattavasti toukokuisesta vierailustamme. Se ilahdutti minua ja isääni kovasti!

Veljekset, 86v ja 79v

Serkulleni laitoin viestiä, että jos hän on aikeissa käydä moikkaamassa omaa vaariaan, niin tulisi samaan aikaan meidän kanssamme. Serkkuni oli saanut oman nuorisonsa mukaan ja hänen veljenpoikansakin oli setä-vaarilla kyläilemässä. Ihanasti vilskettä! Kiva oli nähdä heitä kaikkia.

Niin kylmeni säät yllättäen, että otin laskettelutakin käyttöön

Ystäväni Ilonan kanssa menimme alkuviikoksi tekemään etätöitä mökillemme. Maanantaina kahvitauon aikaan alkoi aurinko paistamaan. Säntäsimme heti nautiskelemaan ulkokahvit.

Ehdimme noin tunniksi sienimetsään ennenkuin tuli liian hämärää. Suppilovahveroita olisi ollut poimittavaksi, mutta selkäni ei juurikaan kestänyt poimimista. Kun paistelin sieniä, niin niistä tuli noin yhden kastikkeen ainekset. Mutta tyytyväinen olin siihenkin. Metsässä oli oikein ihanaa.

Ilona on nopea poimimaan ja hänellä oli mahdollisuus vielä toiseen pieneen metsäreissuun ja hänellä oli erinomainen sienisaalis.

Tiistai-illaksi olimme kutsuneet uimaporukan naisten saunomaan ja uimaan. Vain Otilia pääsi tulemaan. Meillä oli kyllä ihana ilta. Päivällä oli ollut aika vaihtelevaa säätä, mutta illaksi taivas kirkastui. Ilma oli illalla +8 astetta ja vesi +10 astetta.

Saunailta alkamassa

Ilonan kanssa kolmannella uimakierroksella

Ihana auringonlasku

Uinnin päälle herkuttelimme kantarellipiirakalla ja salaatilla ja jälkiruuaksi oli vielä pienleipomon pullat. Keskiviikkona sää oli sellainen, että emme päässeet ulkoilemaan lainkaan. Päivä meni töiden parissa ja illansuussa ajelimme takaisin kaupunkiin.

Hyvä lounas piristi keskiviikkoa

Tämä viikko on mennyt ihan kuin siivillä. Enää yksi työpäivä jäljellä. Hyvä ilonaiheiden putki.

Syksyn survival plan

En ole syksyihminen. Ruskaa olen oppinut viime vuosina rakastamaan. Marras-joulukuun pimeys ja loska on minulle raskasta aikaa. Siksi yritän suunnitella syksyä, että joka kuukausi olisi joku pieni juttu, jota odottaa ja että jokaiseen viikkoon mahtuisi ulkoilua ja edes yksi uimahallikäynti.

Toinen lähihalleistani ja harvinainen tilanne - noin paljon tilaa altaassa! Tavoitteena on tulla tänne (tai johonkin muuhun halliin) kerran viikossa!

Vuoden viimeinen neljännes on töissä myös se kiireisin. Silloin käy helposti niin, että työpäivät venyvät ja ne kuluvat tietokoneen ääressä. Pimeä tulee aikaisin ja sitten ei enää huvitakaan tehdä mitään ja tietokoneen äärestä siirryn telkkarin ääreen tuijottamaan suoratoistopalveluja. Siinä sitten ihmettelen, että miksi hartiat ovat kireänä ja polvea särkee. Minulla on mahdollisuus käydä pienellä lenkillä keskellä päivää. Valitettavasti 8 tunnin palaveriputki ei ole tuntematon konsepti. Mutta monena päivänä vaikka 20min happihyppely on mahdollinen, kun vaan pystyisin punnertamaan itseni ulos.

Ulkoilun ihanuutta vuosi sitten

Odotettavien juttujen listalle aion lisätä kuukausittaisen paremman ruuan päivän. Paremman ruuan päivänä kokkaukseen varataan enemmän aikaa ja raaka-aineksi voidaan valita jotain, mikä yleensä hinnan takia jätetään ostamatta. 

Arkistoista löytyi tälläinen houkuttelevampi salaattikuva

Koska unen tarpeeni lisääntyy selvästi kaamoksen aikana, niin ei auta varmaan muu kuin yrittää nukkua enemmän. Mutta yritän vältellä päiväunia, koska ne ovat minulla yleensä suoraan pois yöunista.

Talviajan pötköttelyä torkkupeiton alla

Minulla on paha tapa jäädä iltaisin nauttimaan hiljaisuudesta ja omasta rauhasta ja vitkuttaa sänkyyn menoa. Aion alkaa lukemaan hyviä kirjoja ja houkutella niillä itseni aikaisemmin sänkyyn.

Syksyn survivor plan on siis seuraava:
*joku odotettava kiva juttu joka kuukausi
*ulkoilua
*vähintään viikottainen vesijuoksu
*kuukausittainen parempi ateria
*lepoa
*kirjoja

Sujuuko syksy sinulla ihan noin vaan vai tarvitsetko "pelastusuunnitelmia"?

Kivaa alkanutta viikkoa!

Tornion seudun upeita maisemia ja kulttuuria

Vielä paluu elokuuhun ja etätyöjaksooni Torniossa. 

Reissun viimeisenä lauantaina lähdimme ajelemaan jokivartta pitkin Ruotsin puolella. Ensimmäiseksi ajelimme ihailemaan jo monesti tässäkin blogissa esittelemääni Kukkolankoskea, tosin ensimmäistä kertaa minulle siis Ruotsin puolelta. Kosken näkymät aukeavat paremmin Ruotsin puolelta ja jos mahdollista koski on vielä hienompi tästä kulmasta.

Lippokalastaja taideteos rannalla

Teoksesta näkyy lippo, eli se on pitkämallinen haavi, joka on pitkän varren päässä. Arvioisin varren mitaksi kolmisen metriä

Suomen puolelle Kukkolankoskea saavuimme retkipäivän ja aikaisen illallisen päätteeksi katsomaan siikojen jakoa. Molemmin puolin Kukkolankoskea kalastetaan perinteisellä tyylillä eli lippoamalla. Lippo on ohut pitkänmallinen haavi, joka on kiinnitetty pitkään varteen. Arvioin, että varsi lienee kolmimetrinen. Lippoa kuljetetaan lähellä pohjaa myötävirtaan ja kun siika ui vastavirtaan se ui lippoon. Lippoaminen vaatii joen tuntemusta, koordinaatiota koska lippouslaiturit ovat lähinnä kasa lautoja sekä hyvää ylävartalon lihaksistoa. Sitä ihmettelen, että kuinka vanhat miehet jaksavat lipota tuntikausia.

Suomen puolella lippoamisoikeudet on sidottu maa- ja vesialueiden omistukseen ja maanomistajat järjestävät kalastuksen. Ilonan isällä alkoi siian jaon kanssa samaan aikaan lippoamisvuoro ja katselimme jonkin aikaa, että kuinka lippous sujuu. Tokihan Ilonan iskä teki parinsa kanssa siihen mennessä suurimman tuloksen. Olimme jo aiemmin viikolla käyneet katsomassa yhden siian jaon. Samat papparaiset ovat jokaisena iltana koskella seuraamassa siianjakoa. 

Siianjaosta löytyy hyvä kuvaus: https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/wiki/Siianjakaminen

Ilonan isä kun osaa käyttää tietokonetta hyvin, niin hänen vastuullaan on jakovuorolistan tekeminen. Siian nousu on vuosien saatossa siirtynyt myöhäisemmäksi ja saaliit ovat pienenemään päin. Siitä riittää puhetta jokaiseen jakokertaan.

Tämä pappa on saanut jaossa osuutensa eli 15kg siikaa. Yhtä osuutta saattaa olla jakamassa useampikin "perijä", mutta tämä pappa pisteli kaikki siiat omaan säkkiinsä. Ilona onnistui tästä jaosta pummimaan meille siiat perhetuttavaltaan. Ilonan isähän sai saalista vasta oman lippovuoronsa päätteeksi, jolloin me olimme jo melkein Helsingissä saakka. 

Lippovapoja

Lippoajia

Ruotsin puolella kävimme kävelemässä Luppiovaaralla (ruotsiksi Luppioberget) ja katsomassa sinne rakennettua uutta mökkikylää. Rinteeseen oli noussut muutama kymmenen uutta, pientä design mökkiä erinomaisilla näköaloilla. Kävimme hotellin ravintolassa lounaalla. Jututimme hieman henkilökuntaa ja he sanoivat, että varauskirja näyttää kovin varatulta talvikaudelle marraskuusta alkaen. Asiakkaat ovat pääosin ulkomaalaisia turisteja, joille on myyty muutaman vuorokauden matkapaketti sisältäen ohjelmaa. 

Hotellin aulatiloja

Ravintolan terassi

Maisema ravintolan terassilta

Luppiobergetillä oli tälläisiä pystysuoria kallioita

Ylös Luppiovaaralle pääsee portaita pitkin

Kyllä näissä maisemissa Kepposkan silmä lepää

Tässä näkyy muutamia mökkejä

Minä olen todella ihastunut Tornionjokeen ja alueen luontoon. Olen niin onnellinen, että minulla on ollut mahdollisuus vierailla Tornion alueella Ilonan mukana jo kolme kertaa. Toivottavasti tulee vielä lisää vierailukertoja!

Tällä vierailulla asuimme kaupungissa. Kävimme aamuisin läheisellä uimarannalla aamu-uinnilla. Aika monena iltanakin tuli käytyä pulahtamassa. Aamuisin uimassa oli useampi vanha rouva, yksi heistä köpötteli paikalle rollaattorilla. Jotenkin tosi suloista.

Uimapaikkamme

Iltauinnilla

Ilonan äiti hemmotteli meitä kantarellipiiraalla

Ilonan isä savusti meille siiat

Ilonan äiti laittoi meille myös herkullista kanaa ja tälläiset pienet skagen alkupalat

Torniossa oli nähtävänä Tornion oma purkutaiteen näyttely. Tekemiseen oli osallistunut paikallisten taitelijoiden lisäksi paljon nuoria. Varmasti huikea kokemus nuorisolle. Keravan tasolle Tornion pukutaidetalo ei yltänyt, mutta Keravalla oli iso näyttely ja paljon ammattilaisten töitä. Tässä vielä lopuksi muutama makupala Tornion purkutaidetalosta.

Talon päädyssä on koko kaupungin tuntema pullonkerääjä

Lopuksi vielä muutama satunnainen kuva

Haaparannan uimaranta

Taidetta Torniossa

Tornionjoki, kuva Ilonan ottama

Tornionjoki, kuva Ilonan ottama

Tämä etätyöreissu oli niin onnistunut. Kaverin kanssa etäily jatkuu toivottavasti jo ensi viikolla, jolloin olisi tarkoituksena etäillä meidän mökillämme. Ohjelmassa on ainakin saunomista ja uimista ja jos kalenterit sallivat niin hyvä lounas Kirkkonummella.

Muut postaukset reissusta:
Erikoinen, historiallinen ja kaunis Luulajan kirkkokylä
Arktista auringon palvontaa