10. heinäkuuta 2022

SicaPellen yhdeksän ruokalajin menu

Kesäkuussa kävimme yhdessä ystävieni Marjukan ja Kirsin kanssa Loviisan avoimet puutarhat tapahtumassa. Olimme alustavasti sopineet, että lounastamme Loviisassa ja sitten menemme ystäväni mökille ja laitamme siellä jotain helppoa iltapalaa lähikaupan antimista.

Harmillisesti vierailupäivämme oli sateinen ja Marjukka alkoi ehdottelemaan, että mitäs jos mentäisiin syömään oikein kunnon "lounas" Porvoon SicaPelle-ravintolaan. Olimme liikkeellä niin erikoiseen aikaan, että pöydän varamaan ex-tempore onnistui. SicaPelleen siis!

"SicaPelle perustettiin vuonna 2012 kunnioittamaan elämäniloa, erinomaista ruokaa ja viiniä, rohkeutta, luovuutta ja ennen kaikkea Ville Vallgrenin lemmikkipossua, SikaPelleä."

Tällä hetkellä SicaPelle tarjoilee yhdeksän ruokalajin menua. Niin ja päälle tulee muutama keittiön tervehdys. Aikaa illastamiseen neuvotaan varaamaan vähintään 3,5 tuntia. Meillä meni hieman enemmän aikaa. Yleisesti ottaen, en oikein pidä noin pitkistä illallisista. Ystäväni Marjukka asuu Australiassa ja me emme olleet tavanneet kolmistaan kolmeen vuoteen, joten tässä porukassa pitkä illallinen hujahti nopeasti. Ruoka oli hyvää, samoin viinit ja juttua riitti. Kokemus oli erinomainen!

Sitten ruokiin.

Illallinen aloiteltiin loungessa istuskellen. Tilasimme lasilliset proseccoa keittiön tervehdysten kaveriksi.

Keittiön tervehdykset: vasemmalla retiisit muurahaisilla, hanhenmaksaa ja Sicapellen miniversio toast Skagenista. Kaikki olivat erinomaisia.


Minä kysyin ennakkoon, että miltä muurahaiset maistuvat. Kuulemma sitruunaiselta ja se piti paikkansa. Muurahaiset oli hankittu kotimaiselta muurahaistarhaajalta. Kaikenlaista sitä tästä maasta löytyykin! Alkupala oli mukavan raikas ja hapokas ja todellakin jotain jota en ollut ennen maistanut


Menu

Kokki valmisti tietyt alkupalat aivan vieressämme

Ensimmäinen alkupala - kampasimpukka
Minulle kampasimpukka maistuu aina, perushyvä annos.

Toinen alkupala - Beetroot. Punajuurta ja vuohenmaitojuustoa. Erinomainen annos. Ystävieni mielestä, ehkäpä koko aterian paras annos.

Chawanmushi. Näin kolmen viikon jälkeen muistan juuri ja juuri syöneeni tämän. Maku oli muistaakseni mieto.

Ja vielä yksi alkupala - perusrisotto. Tykkäsin!

Sitten oli pääruuan vuoro: ruijanpallasta. 
 
En usko, että olen ikinä syönyt niin hyvää valkeaa kalaa kuin tämä annos. Aivan taivaallista! Kirsi ei jaksanut millään syödä loppuun omaa kalaansa. Päätin pilata vaikka koko loppuruokailuni ja söin Kirsinkin kalan loppuun. Beurre Blancia oli maustettu villiyrteillä, pääosin ketuleivällä. Tämä annos menee parhaimpien syömieni annosten top-listalle.
 
Todella pehmeää kanaa. Hyvää, mutta kas kummaa - en jaksanut syödä, kun ahnehdin kaverinkin kalan. Valinta oli tosin aivan oikea :)
 
Välijuusto - Brie ja raparperia. Tämä oli ainoa annos, josta en pitänyt

Jälkiruoka. Tykkäsin, mutta olisi minusta saanut olla hieman enemmän makeutta.
 
Saimme katsella, kuinka kokki kokosi jälkiruuat meille
 
Se, että jäin kaipaamaan jotain makeaa, korjaantuikin keittiön viimeisillä tervehdyksillä. Se, että jälkiruoka ei ollut niin makea, oli selvästi suunniteltu juttu. Pienet makeat tervehdykset oli erinomaiset.
 
Luulin näitä marengeiksi, mutta ne olivatkin ihanan pehmeät.
 
Marmeladit

Palvelu oli todella ystävällistä ja hyvää eikä mitenkään jäykistelevää. Menu oli erinomainen ja joukossa oli aivan huippuannos (ruijanpallas) ja yllättävä uutuus (muurahaiset). Joskus olen syönyt sellaisen piperrys pitkän menun, että maha ei ole täyttynyt. Tämä menun kanssa ei ollut sellaista ongelmaa. Minusta SicaPellen illallinen toimii vaikka koko kesän kohokohtana tai vuosipäiväjuhlana.

Nostan hattua SicaPellen yrittäjille ja keittiöhenkilökunnalle. He ovat saaneet kasaan sydämellisen ja mutkattoman palvelun kokonaisuuden. Menussa on kunnianhimoa, mutta ei liikaa kikkailua.

Luterilainen kotikasvatus alkaa puskea pintaan ja minua jo hieman nolottaa, kuinka olen nauttinut elämästäni ihan kaksi käsin kahmien erilaisia elämyksiä ruuasta matkoihin ja luontoon. SicaPelle-elämyksen jälkeen olen nautiskellut lomaviikon Pohjois-Italian maisemista ja syönyt viikon eri ravintoloissa. Voin puolustella, että kyseessähän on ollut minun 50v juhlavuosi. Punttien tasaamiseksi minulla on edessä heinäkuun "governance week", jolloin fasilitoin yksin päätäntäpalaverit. Palaverien investointipäätökset liikkuvat tyypillisesti useissa miljoonissa, joten valmistelujen laatu pitää olla hyvä. Kunhan ponnistelen läpi ensi viikon, niin sitten minulla on kolmen viikon loma. Alunperin se piti viettää tehden ei mitään, mutta nyt erilaista ohjelmaa onkin kertynyt runsaasti. Todellakin first world problems, että olen saanut niin paljon kutsuja sukulaisten ja ystävien luokse vierailuille ja juhliin.

Tavoitteenani on kuitenkin se, että toisin kuin viime vuonna, niin tänä vuonna loman jälkeen on kyettävä töihin eikä soiteltava pomolle, että en jaksakaan vielä tulla :) Viime kesänähän soitin pomolle, että pidän loput säästössä olevat lomapäivät, koska olen niin väsynyt lomailusta, että on aivan pakko hieman levätä :)

Kivaa sunnuntaita ja alkavaa uutta viikkoa!

6. heinäkuuta 2022

Lomaterkkuja Pohjois-Italiasta

Kaksi asiaa ovat päällimmäisenä lomafiiliksissä: täällä Garda järven pohjoisosassa on aivan järjettömän kuumaa ja hyvin, hyvin kaunista.

Soitin juuri vaarille, joka kertoi, että Pohjois-Italiaan on julistettu hätätilanne kuumuuden vuoksi. Lämpötilat ovat pitkälti päälle 30 ja aurinko nousee 5:30 ja laskee täällä vasta klo 21, joten porotusta riittää.

Kuumuudesta huolimatta olemme yrittäneet retkeillä. Olemme käyneet upeassa Malcesinessä. Tutustuimme siellä vanhaan linnaan kaupungin lisäksi. Niin oli hikinen päivä, että uuden cross body käsilaukkuni hihna päästi oranssia väriä valkoiseen t-paitaan 😆😆😆

Malcesine

Pitkän, kokopäivän retken teimme Venetsiaan. Jouduimme odottelemaan paahteessa paikallisopasta ja kuopus meinasi sulaa jo lähtöruutuun. Onneksi Venetsian kujat tarjosivat varjoa. Päivän huipentuma oli ehdottomasti gondoliajelu. Kerrankin löytyi kulkuväline, joka on mitoitettu meidän perheelle. Gondoliin mahtuu kuljettajan lisäksi viisi. 

Koko perhe gondolissa

Lomakohteessamme on hyvin kaunista. Garda järvi kimmeltää sinisenä ja turkoosireunaisena ja sitä reunustavat jylhät vuoret. Pensaat kukkivat ja vanhassa keskustassa on paljon kukkia. Täällä tulee usein lyhyitä sadekuuroja, joten istutukset selviävät hyvin.

Hurmaava lähiranta

Gardajärvi



Minä pulahda takaisin kirkkaaseen ja raikkaaseen Gardajärveen. Arrivederci! 

3. heinäkuuta 2022

Kesäkohdevinkki: kansallisromanttinen Visavuori

Monen vuoden ajan ystäväni Leena on sanonut, että hän haluaa ehdottomasti viedä minut tutustumaan kuvanveistäjä Emil Wikströmin erämaa-ateljeekotiin Visavuoreen. Toukokuussa, kun kävin yökyläilemässä Leenan luona, teimme vihdoin retken Visavuoreen.

Visavuori on Suomen ensimmäinen eräämaa-ateljee, se on rakennettu vuosina 1893-1912 Sääksmäelle. Wikström oli suomalaisuusaattessaan ja kansallisromanttisuudessaan varsinainen edelläkävijä siis. Visavuoren jälkeen on rakennettu Tuusulanjärven taitelijakodit ja Gallen-Kallella.


Tervetuloa Visavuoreen!

Visavuoren tyyli on jugendia

Wikström oli Suomen taiteen kultakauden tunnetuin kuvanveistäjä. Hän oli köyhän leskiäidin lapsi, jonka ainutlaatuiset kyvyt huomattiin työelämässä Turussa ja paikallisten mesenaattien avulla Wikström pääsi opiskelemaan kuvataiteita Turkuun ja myöhemmin Helsinkiin. Senaatin Stipendin turvin hän opiskeli Wienissä, josta hän siirtyi Gallen-Kallelan houkutteleman Pariisiin. Wikström voitti 1893 kilpailun Säätytalon päätykolmion suunnittelussa.  Wikströmin tunnetuin työ on Helsingin rautatieaseman patsaat, viralliselta nimeltään lyhdynkantajat ja paikallisittain pallopojat. Wikström teki paljon myös tilaustöitä yksityishenkilöille.

Kurkistetaanpas sitten sisälle Visavuoreen

Salonki. Raju valon ja varjon kontrasti vaikeutti kuvaamista

Wikströmin valmistama penkki ja suunnittelema takka


Ruokailutilassa tuvan penkki ja kaappi, tekstiileinä yksinkertaista pellavaa. Minusta niin kaunis kokonaisuus.

Wikströmille myönnettyjä arvomerkkejä

Euroopan matkailijan matkalaukku

Emil Wikström oli erittäin kiinnostunut tähtitieteestä ja ateljeen yläpuolelle hän rakennutti tähtitornin, jossa oli iso kaukoputki. Perheessä harrastettiin musiikkia ja Wikströmin veli kouluttautui urkujen rakentajaksi. Veli teki Emilille urut Visavuoreen. Tuon ajan hengen mukaisesti, jolloin kaikenlaista sivistystä vaalittiin ja kunnioitettiin, myös puutarhan hoito kuului sivistyneistön puuhiin. Visavuoressa on ajan muodin mukainen viherhuone.

Parvi, jossa urut

Viherhuoneen kulma

Kuvanveistäminen vaatii paljon tilaa sekä myös tekniikkaa. Oli mielenkiintoista lukea museon opasteista millaisia vempeleitä Wikström käytti. Kuvanveiston ohella Wikström oli kiinnostunut valokuvauksesta ja hänellä oli oma pimiö.

 
Wikströmin äiti ja anoppi

Pimiö


Pihapiiriin kuuluu toinekin rakennus, sauna ja huvimaja sekä tietenkin puutarha.



Visavuorelta on komeat järvimaisemat aavalle lahdelle

Orvokit peittivät kalliota

Vierailullemme sattui ehkä se kevään voimakkaimman vaaleanvihreä päivä. Se päivä, kun luonto on sellainen neonvihreä.


Visavuorin on ihastuttava kokonaisuus kaunista luontoa ja menneen ajan kulttuurikotia. Suosittelen! Visavuoren yhteydessä toimii kahvila sekä pilapiirtäjä Kari Suomalainen tuotantoa esittelevä näyttely. Meillä jäi molemmat koestamatta. Ehkä sitten seuraavalla kerralla ehdimme käydä niissäkin.



29. kesäkuuta 2022

Australian ruokia osa 2/2

Ensimmäinen postaukseni Australian ruuista keskittyi lähinnä ystäväni Marjukan kotona syötyihin herkkuihin. Tämä osa keskittyy ravintolaruokiin.

Aiemmin kirjoitin siitä, että Marjukka perheineen asuu Sydneyen vieressä Manlyssa ja sielläkin on paljon hyviä ruokapaikkoja. Useimmat niistä ovat anniskeluoikeudettomia ja niihin asiakas saa tuoda omat alkoholinsa mukanaan. Ystävälläni on tätä ihan oma näppärä pieni kylmälaukku. Ravintolat olivat yleishintatasoltaan Suomea hieman edullisemmat, oma viinipullo lisäsi edullisuutta Australian hyväksi.

Yhtenä iltana kävimme syömässä läheisessä japanilaisessa ravintolassa. Oli tullut puheeksi se, kuinka paljon olenkaan kaivannut japanilaista ankeriasta makeahkossa kastikkeessa riisipedin päällä. Marjukka muisti, että heidän lähijapanilainen ravintola tarjoaa ankeriasta. Annos tarjoiltiin oikeaoppisesti puisesta kannellisesta rasiasta. Harmillisesti ankerias annos jäi kauaksi Japanissa syömistä annoksista. Olihan se yksi lempiruuistani Japanissa. Australialaisen unagiannoksen maku parani, kun irroittelin ankeriaan nahkaa pois. Veikkaan, että ero oli kalan laadussa. Hyvä yritys kuitenkin :)

unagiannos

Marjukka bongasi ravintolasta uutuusmainoksen: sea grapes. Kukaan meistä ei ollut aikaisemmin maistanut niitä. Kuvan perusteella tulkitsimme, että sea grapes on jonkinlainen merilevälajike.


Wikipedia kertoo, että kyseessä on merilevälajike Caulerpa lentillifera. Kaupallinen viljely alkoi ensimmäiseksi Filippiineillä 1950-luvulla ja japanilaiset seurasivat perässä. Minusta sea grapesit olivat erinomaisia, selvästi merilevää maukkaampia. Sea grapeseja haluaisin päästä maistamaan uudestaan.


 
Jälkkäriksi otin melooninmakuisen jäätelöpallon. Pakkaus oli hauska, maku mieto.

Japanilaista ruokaa söimme myös Queenslandissa, josta retkeilimme Suurelle Valliriutalle. Kävimme Palm Covessa suositussa japanilaisessa ravintolassa, joka oli erikoistunut yakitorivartaisiin. Hyvät vartaat saimme!


Palm Covessa söimme Nu Nu ravintolassa, joka on listattu Queenslandin parhaiten ravintoloiden listalle. Nu Nu sijaitsee aivan rannalla ja kun ilma on lämmintä kuin linnunmaito, niin puitteet ovat varsin kohdillaan. Ruokakin oli varsin hyvää. Sellaisella spekuloimme hetken aikaa, että rannallahan on jonkinlainen alligaattorivaara, että kai se on turvallista pitää pöytiä rantahietikolla?


Alkupalaksi friteerattuja ravunjalkoja ja dippikastiketta. Tälläistä annosta en ollutkaan aikaisemmin maistanut. Ravunjalkojen suutuntuma oli rapea, ravun makua ei jaloissa ollut.

Mausteiset ribbsit, päämakuna kookos. Hyvä annos, mutta olen saanut parempiakin ribbsejä

Mausteista munakoisoa. Tämä oli herkullista

Vesimelonia, fetaa ja leipäsipsejä. Mukavan raikas alkupala.

Pääruuaksi valitsin: kimchi butter poached reef fish, squid ink noodles, corn & seaweed broth. Annos oli mukavan erilainen ja maukas.

Välitön annoskateus iski, kun maistoin Marjukan valitsemaa ankka-annosta. Se oli törkeän hyvää!
Olisinpa minäkin valinnut sugar cane smoked duck, bbq radicchio, rhubarb and pickles

Illallistunnelmia Nu Nussa

Auringonlasku Nu Nussa

Paras ravintola-ateria reissulani oli Sydneyn keskustaravintola Monopole, joka tarjoilee eurooppalaistyylistä ruokaa. Siellä valitsimme valmiin menukokonaisuuden. Seitsemän ruokalajin menu maksoin noin 60€ hengeltä. Kalliimmaksi tulee menu esimerkiksi Frangissa tai Boon Namissa Helsingissä.
 
Ensimmäiset alkupalat veivät kielen mennessään

Lähikuva tonnikala tartarleivistä. Jopas oli herkkua!

Kylmä alkupala: kurkkua ja fetaa liemessä. Yllättävän toimiva, vastaavaa en ole syönyt aiemmin.

Salamia, fenkoolia ja dijon-sinappia

Erittäin herkullista kalaa ja salaattia. Salaattikulhossa oli pelkkä rapea salaatti, jossa oli kivan kirpakka kastike, se toimi todella hyvin.

Hämmästys oli melkoinen, kun aterian kalleinta raaka-ainetta eli pihvilihaa tuotiin tälläinen määrä eteen. Oli kyllä erinomaista lihaa!

Puitteiltaan viehättävin ravintola oli Newportissa sijaitseva Merivale. Merivale sijaitsee harjun päällä ja sieltä on hienot näkymät suojaiselle merenlahdelle. Pöydät sijaitsevat suurimmaksi osaksi ulkona ja ruokaa voi käydä ostamassa useammasta eri pisteestä riippuen siitä mitä haluaa syödä. Listalta löytyy pizzoja, hampurilaisia, salaatteja, muutamia aasialaisia vaihtoehtoja kuten vietnamilaisia leipiä.

Maisemia ravintolan terassilta
 

Rennon letkeää livemusaa


Ostereita alkupalaksi. Pääruaksi söin kalahampurilaisen. Tykkään niistä, mutta mitään yllätysmomenttia kalahampurilainen ei ole toistaiseksi tarjonnut. Jään odottelemaan, että niitäkin aletaan tuunaamaan kuin normi hamppareita.

Aika usein söin reissussa vain jonkun pienen jäätelön jälkiruuaksi. Se on minulle siis vain :) Tämän mahtavan jäätelöjälkkärin söin Queenlandissa Port Douglasissa. 

Sorbetteja, mansikkakastiketta ja keksinmuruja

Ruuankin puolesta annan Australialle 5/5 tähteä. Niinkuin koko reissulle. Harvoin minulla on huonoja reissuja ollutkaan, mutta kovin moni kohde ei yllä ruuan suhteen samalla tasolle kuin nämä Australian kokemukset. 

Edelliset Australian postaukseni: