Tukholman risteily

Kuopuksen toiveet suorastaan ylittyivät Ruotsin risteilyllä. Kukaan ei valvonut rahapeliauttomaatteja ja pojat saivat aivan omakätisesti siirtää rahansa PAFin kanssaan. Vuoden huippukokemus on siis yksikätistenrosvojen ja hedelmäpelien pelaaminen. Voi sitä onnea :) Onneksi maissa pelejä ei saa käyttää alle 18-vuotiaat, muuten poikien viikkorahat menisivät rahapeleihin ja saisin hermoromahduksen ainaisesta rahan kinuamisesta. Onneksi rahapelien käyttöä valvontaan aika tarkkaan.

Kohti Tukholmaa nelistään, teini halusi jäädä kotiin

Parasta ikinä: rahapelit

Ruotsin risteily meni mukavasti, vaikka en edelleenkään ole risteilyihmisiä. Uneni on laivalla aina katkonaista ja monessa paikassa laivalla on järkyttävä tungos. Sunnuntai menikin kotona ihan kuin unessa ja olin vielä maanantainakin väsynyt. Vaikka reissu olikin ihan kiva, niin tuskin tulee lähitulevaisuudessa lähdettyä Tukholman risteilylle. Edellisestä kerrasta oli kulunut 5 vuotta, joten se lienee hyvä risteilyväli minulle.

Buffet-ruoka oli hyvä, mutta selvästi Viking Gracea huonompi. Siljankin buffetin moitteeksi pitää sanoa, että osa ruuasta on minusta mautonta pöydän täytettä, mutta mäti, katkaravut, skagen-katkarapumössö, paahtopaisti ja Bernaise-kastike olivat erinomaisia. Buffan juomat olivat kehnot. Kävimme syömässä Bon Vivantissa tulomatkalla. Pääruuan liha oli erinomaista, mutta muuten oli kyseessä enemmän fine dining suuntaan kallistuvaa tavallista ravintolaruokaa tavanomaiseen hintaan.

Bon Vivantin ruuat

Bon Vivant ravintolan ruuat ylärivissä vasemmalta alkaen

• Yrttipaahdettua häränfileetä, pääruoka, todella hyvä liha
• Marinoitua katkarapua, tomaattia ja purjoa, alkuruoka. Annos oli hyvin pieni, purjo alla ei mennyt veitsellä poikki, katkaravut mauttomia.
• Siikakakku, alkuruoka. Hra Kepposen valinta, sen verran maistoin, että minusta se oli parempi kuin marinoidut katkaravut 
• Creme brulee, jälkiruoka. Perushyvä.
• Vaniljalla maustettua riisipuuroa, mansikkasorbettia ja kaurakinuskia, jälkiruoka. Hra Kepposen valinta. Maistoin ja minusta Creme brulee oli ainakin 10 kertaa parempaa

Ostimme laivalta Båtbusseniin menopaluuliput ja hurautimme Djurgårdeniin Vasamuseetiin. Minä olen käynyt katsomassa Vasa-laivaa 80-luvulla, jolloin nykyistä museorakennusta ei vielä ollut. Minulla oli sellainen muistikuva, että silloin laivaan olisi päässyt sisäänkin. Isäni varmisti, että kyllä olen lapsena käynyt sisällä laivassa. Nykyisin laivaa pääsee kiertämään muutamalla eri tasolla ympäri ja laivan mahtavuuden pystyy hahmottamaan siten paremmin. Laivan ympärillä on näyttelypisteitä, joissa on laivasta löytyneitä tavaroita, tietoja laivan mukana menehtyneistä ihmisistä sekä historiallista tietoa ajankuvasta ja laivan rakentamisesta.

Me tykkäsimme koko perhe Vasa-museosta. Museoon kannattaa suunnata suoraan laivalta. Loppuvaiheessa kierrostamme tungos alkoi olla jo aikamoinen ja museon ulkona luikerteli pitkä jono lippukassalle.

Wikipedia summeeraa näin "Vasa (Wasa) oli Ruotsin kuninkaan Kustaa II Aadolfin lippulaiva, joka upposi 10. elokuuta 1628 Tukholman edustalla aloitettuaan juuri neitsytmatkansa. Vuonna 1961 laiva nostettiin merenpohjasta. Laivaa ruiskutettiin 17 vuotta säilöntäaine polyetyleeniglykolilla tilapäisessä säilytyspaikassa Wasavarvetilla. Vuodesta 1990 lähtien alus on ollut sille perustetussa Vasa-museossa Tukholmassa"

Kaatumisen syyksi on arveltu laivan huonoja mittasuhteita. Syväys jäi liian pieneksi, painopiste oli ylhäällä, jolloin vähäinenkin tuuli riitti kaatamaan laivan.

 Vasa-laivan pienoismalli

Kolme mastoa, pituus keulasta perään 69m, korkeus mastohuipusta köliin 52m

Oletko sinä risteilyihmisiä?

Kaunis, kauniimpi, Rauma

Etelä-Pohjanmaa-Satakunta-kierrokseni päättyi Raumalle. Rauman vierailuni aikana aivoissani pyöri kaksi ajatusta:
1) voi jestas täällä on kaunista ja niin hyvin säilynyttä
2) MIKSI IHMEESSÄ EN OLE KÄYNYT RAUMALLA AIEMMIN!
 Oli minulla kolmaskin ajatus: Nyt on niin kuuma (+31) että kohta lähtee Kepposkalta kävellessä taju.

Olen toki kuullut Raumasta. Matkailumessuillakin sitä yrittivät kovasti markkinoida minulle. En silti ole ikinä tajunnut sen olevan TODELLA upea. Ajattelin aina, että onhan noita vanhoja taloja tullut nähtyä aiemminkin esimerkiksi Loviisassa, Tammisaaressa ja Hangossa ja Vanha-Porvoo on säännöllinen vierailukohteeni. Joudun toteamaan, että Puu-Rauma on aivan omaa luokkaansa verrattuna mihinkään toiseen puukaupunginosaan Suomessa.

Ainutlaatuisen Puu-Raumasta tekee alueen laajuus, upea kunnostustyö, talojen koristeellisuus sekä paikottainen rohkea värienkäyttö. Puu-Rauma on täynnä kahviloita, ravintoloita ja pikkukauppoja. Ehkä se olisi vielä ihanampi vähemmän kaupallisena. Toisaalta noihin liikkeisiin on ihana vaikka vaan pistäytyä tutkimaan sisätiloja tai hypistelemään tavaroita tai istahtaa tunnelmalliseen kahvilaan hetkeksi. Nälkäisenä ei tarvitse puu-Raumaa kiertää, vaihtoehtoja on letuista nepalilaiseen ruokaan ja fine diningiin saakka.

Minusta puu-Rauma on ihan koko maailmankin mittakaavalla upea paikka. Matkatöitteni aikana minua kutsuttiin töissä Kivikasojen kuningattareksi johtuen palavasta kiinnostuksestani paikallisiin nähtävyyksiin ja museioihin. Voin siis väittää omaavani vertailupohjaa ;) Puu-Rauma on ainutlaatuinen ja upea vierailukohde. Mikäli sydämesi sykkii vanhoille puutaloille, suosittelen ehdottomasti vierailemaan Raumalla.

Mitkä yksityiskohdat

Tässä talossa oleva museo jäi käymättä kuumuuden takia

Kotimaanmatkailun osalta kesäni oli todella antoisa.

• Hra Kepposen kanssa vietimme romantic getawayn Mathilededahlissa
• Ystäväni tutustutti minua luontoon, jääkaudenmerkkeihin ja puutaloihin Etelä-Pohjanmaalla 
• Kiertelin itseksi Satakunnassa 
• Ystäväni kanssa tutustuimme lähteisiin Lahden seudulla
• Toukokuussa tutustuin ystävieni kanssa Hämeenlinnaan 

Toimiston kuumin kinkku

Kesäloman jälkeinen toimistoelämä on muuttunut aivan älyttömän hektiseksi. Päivät menevät hujauksessa ja tuppaavat venymään "ylitöiden" (siis palkattomien sellaisten) puolelle. Ensin on maanantai ja sitten on perjantai. Tämän postauksen aioin julkaista maanantaina, mutta kas nytpäs onkin jo perjantai. Kotona ehdin hätäisesti tekemään perushuoltoa eli muonitusta ja pyykkäystä.

Tylsäksi ei ole käynyt toimistoelämä kiireestä huolimatta. Yhtena aamuna toimistolla kävi aikamoinen huokailu "Mikä kinkku". Vaikka olinkin pukeutunut kauneimpaan kesämekkooni, huokaukset eivät olleet tarkoitettu minulle vaan uudelle vieruskaverilleni.

Siihen viereeni se toimiston kuumin kinkku oli tunkenut

Työkaverillani oli siis oma kinkku mukana töissä :D Nimipäivänsä kunniaksi hän veisteli pitkin päivää kinkusta maistiaisia. Kinkku oli ostettu Lidlistä ja oli varsin erinomaista.

Kiireisestä työtahdista ja poikien koulunaloituskuvioista johtuen aivoni käyvät aivan ylikierroksilla tällä hetkellä. Paljon pitäisi saada kaikenlaista aikaan. Ohjeistus on aika vaihtelevaa. Alla on kuvaus kuinka parantaa olemassa olevaa prosessia. On aika kehno ohjeistus, mutta onneksi olen jo unohtanut, että mikä prosessi olikaan kyseessä :D :D

Ohjeita pomolta, mitäs tästä voisikaan keksiä

Aivojen ylikierrokset aiheuttavat ilmeisesti kognitiivisten kykyjen heikentymistä. Kävin appeni kanssa ei-niin-mukavan keskustelun. Hän tiedusteli, että miksi olin jättänyt hänen omakotitaloonsa avaimet ulko-oveen sieltä poistuessani. Meinasin saada slaagin. Appiukkokin alkoin lepyttelemään, että olihan sentään hälyytykset päällä ;) Asiaan ei ole minkäänlaista selitystä. Onneksi ei käynyt mitään ja saanen jatkossakin käyttää apen taloa.

Aivoni eivät myöskään ole pystyneet jäljittämään, että mistä ihmeestä meille on tullut hamam-pyyhe. Siivooja tyhjensi kesäreissukassejamme ja jostain kassista nousi aivan uusi hamam-pyyhe. Aivan varmasti näin sen silloin ensimmäistä kertaa, eikä mitään havaintoa asiasta. Jouduin jo hiukan nolona kyselemään ystäviltäni, että olenko kenties nyysinyt joltakin heistä hamam-pyyhkeen. Pahasti epäilin, että kiitokseksi ihanasta Etelä-Pohjanmaan reissusta, pakkasin Sirkulta yhden hamam-pyyhkeen kassiini. Onneksi ei ollut Sirkun pyyhe!!

Facebookissakin kyselin, että kaipaako joku uudenuutukaista hamam-pyyhettä, mutta kukaan ei ole tunnustanut että sellainen olisi joutunut minun tavaroihini. Kukaan ei myöskään ole tunnustanut antaneensa minulle lahjaksi hamam-pyyhettä. Jäänee haham-pyyhkeen alkuperä mysteeriksi. Olen ajatellut tämän kuun vain tyytyä katselemaan sitä, siltä varalta, että pyyhkeelle ilmaantuu omistaja. Sen jälkeen otan pyyhkeen kyllä käyttöön.

Mysteeripyyhe

Kuopus on naukunut koko kesän risteilyä. Sain syntymäpäivätarjouksen Siljalta ja ostin pulleropalleroisilleni risteilyn. Muutaman tunnin päästä me matkaamme kohti Tukholmaa. 

Tällä viikolla selvisi, että miksi kuopus haluaa risteilylle. Hän haluaa päästä katsomaan, kuinka hänen äitinsä pelaa uhkapelejä ja laivalla se on kuulemma mahdollista :D Jos olisin tiennyt motiivin, niin helpommalla ja halvemmalla olisimme selvinneet käymällä Prisman aulassa ja poika olisi voinut norkoilla sen kolikkopeliautomaattialueen reunalla ja minä olisin voinut iskeä muutaman euron peliautomaattiin ja kaikki olisivat voineet nukkua omissa sängyissään ;) 

Ihanaa viikonloppua!

Retki Satakuntaan ja aikasiirtymä 50-luvulle

Viimeisenä lomaviikkonani kävin Etelä-Pohjanmaalla ystäväni luona. Sieltä jatkoin yksin matkaani kohti Satakuntaa. Ensimmäinen etappini oli Pori ja siellä Yyterin ranta. En ollutkaan aikaisemmin käynyt Yyterissä, vaikka Porissa on tullut paristi piipahdettua Jazzien merkeissä. Mahtava ranta! Vielä illallakin oli +25 lämmintä. Ihan kuin olisi ollut etelässä, paitsi oikeastaan parempaa ;)

Yyteristä löytyy hyvin palveluita. Rannalla on pukukoppeja ja vessat. Rannalta voi vuokrata surffilautaa, vesiskootteria ja muita vesiurheiluvälineitä. Rannalla on myös ruokapaikka ja viereinen hotelli tarjoaa lisää ravintolapalveluita.

Rantaviivaa on 6km

Alunperin ajattelin majoittua helposti Yyterin kylpylähotellissa. Siellä ei ollut ilmastointia, joten päädyin katselemaan muuta majoitusta. Valinnassani päädyin erikoisempaan kohteeseen nimeltään Villa Helleranta. Se on Friitalan johtajan entinen edustuskoti Ulvilassa Porin vieressä, joka on rakennettu 50-luvulla ja on ulkoasultaan ja isoilta sisäyksityiskohdiltaan funkkista.

Minä olen niin keski-ikäinen, että muistan Suomen nahkateollisuuden lippulaivan Friitalan. He valmistivat nahkoja sekä nahkavaatteita. Friitalan nahkatakki olisi kuulemma ollut investointina ikuinen, mutta ei sellaiseeen teinin varallisuus riittänyt. Villa Hellerannassa on Friitalan kultavuosina tehty merkittäviä sopimuksia ja kestitty vieraita. 80-luvulla kiinteistön nykyinen omistaja osti sen itselleen ja aloitti hotelli- ja tilausravintolatoiminnan, nykyisin keskittyen hotellitoimintaan. Hurmaava 70v omistajarouva jaksaa vielä pyörittää viiden huoneen hotellia. Siellä käy kuulemma niin kivoja ja mielenkiintoisia vieraita, ettei hän millään raaskisi lopettaa ja ainakin pitäisi saada joku jatkamaan hotellia.

Villa Helleranta puutarhasta päin kuvattuna. Oikean kulma 2. krs huone oli minun.

Puutarha päättyy Kokemäenjoen rantaan

Hotellissa on verkkainen tunnelma ja aika tuntuu pysähtyneen, mutta minusta hyvällä tavalla.Tuntui, että paikassa olivat edustettuna kaikki vuosikymmenet 50-luvulta 80-luvulle. Mutta sitten selvisi, että aulassa oli aivan uuden uutukaiset ikealaiset nojatuolit, joten vuosikymmenet ulottuivatkin sitten 2010-luvulle saakka :)

Alakertaa on avarrettu, jotta se sopii paremmin juhlatilaksi

 Mitäköhän vuosikymmentä tämä edustaa?

Minusta paikan mielenkiintoisuus löytyy yksityiskohdista.

50-luvun pistorasia. En käynyt tsekkaamassa kännykälläni, että ovatko vielä toimivat :)

Nämä Abloyn lukot ovat aivan mahtavat, toiselta puolelta ne aukeavat avaimella.

Näistä tuli heti mieleen mummola, mutta en ole varma oliko siellä tällaisia

Huoneessa oli onneksi tuuletin ja ison ikkunan pystyi avaamaan. Tuulettimen ja viileämmän yöilman ansiosta pystyin nukkumaan. Aamupala oli varsin maukas ja pitkälle ulvilalaisista tuotteista kasattu. Hyvin levänneenä Satakunnan retkeni jatkui aivan hurmaavaan Raumaan. Puu-Rauma ansaitsee aivan oman postauksensa. Se oli mahtava paikka!