20. syyskuuta 2026

Kotikokkailuja sekä pullatestissä Pauligin huvila

Olin taas tässä käymässä Meilahden sairaala-alueella ja yleensä noiden reissujen jälkeen palkitsen itseni kahvilakäynnillä. Olin aikeissa mennä sympaattiseen Cafe Regattaan. Löysin parkkipaikan aika läheltä sitä ja kun nousin autosta ulos tajusin pysäköineeni aivan Pauligin huvilan viereen.

Villa Hummelvik, jota taas nykyisin kutsutaan Pauligin huvilaksi, oli pitkään Helsingin kaupungin omistuksessa. Kaupunki on jo pidempään myynyt vanhoja hienoja, mutta kalliita korjauksia odottavia, kiinteistöjään pois. Myös Villa Hummelvik tuli myyntiin. Sen osti Pauligin suvun omistama yritys. Heillä on historialliset vahvat siteet rakennukseen, se kuului Pauligeille 46 vuoden ajan. Tiet erkanivat, kun tontin vuokrasopimus aikoinaan päättyi 1930-luvulla. Kaupunki purki tontilla olleet sivurakennukset, jäljelle jäi vain huvila ja sen ranta-aitta, jossa toimii Cafe Regatta.

Pauligien yrityksellä oli edessä pitkä ja vaativa miljoonaremontti. Paulig on luvannut jo ostovaiheessa kaupunkilaisille pääsyä huvilaan. Siellä on tarkoituksena järjestää taidenäyttelyitä ja kivijalassa toimii Cafe Bertha, joka on nimetty aikoinaan huvilan hankkineen Pauligin pariskunnan vaimon mukaan.

Cafe Berthan miljöö on todella kaunis, kukat kukkivat huvilan edustalla, isot puut ja vehreys eivät tunnu kaupunkiolosuhteilta lainkaan. Sisällä on yllättävän vähän asiakaspaikkoja. Tilat ovat tyylikkäät. Kauniina elokuisena päivänä valitsin ulkopöydän.




Tulin paikalle hieman nälissäni, joten päätin ottaa myös pienen lohipiirakan cappucinon ja korvapuustin lisäksi. Kassalla oli pieni järkytys, lasku oli 17,9€. Odotin saavani kyseiseen hintaan spektaakkelimaisen hyvän pullan ja piiraan. Piiras oli oikeastaan aika reilun kokoinen ja siinä oli hyvin lohta. Korvapuusti oli tavanomainen, tosin mehevä ja sopivasti kanelinen. Minun makuuni paistoaika oli ollut vähän liian pitkä, koska pohjakerros oli ehtinyt kovettumaan liikaa. Cappucino oli hyvä.

Tuotteet olivat hyvää keskitasoa, mutta tasoon nähden hinnoittelussa on mielestäni liian iso miljöölisä. Mutta kuten sanoin viehättävä paikka. 

***

Kotona pääsin herkuttelemaan esikoisen koeversioilla pavlovasta. Ne eivät olleet keskitasoisia vaan oli suorastaan loistavia. Esikoinen teki itse marenkipohjat, keitti kaardemummalla maustetun marjakompotin ja valmisti mascarpone-kermavaahdon. 

Esikoisen tekemä pavlova. Marjakompotissa oli kaupan pakastemarjasekoitus, jossa oli mukana herukkaa, jonka kirpeys taittoi hyvin marenkipohjan makeutta.

Näitä esikoisemme herkullisia ruokia ja jälkkäreitä syödessäni aina mietin, että pääsisipä poika opiskelemaan Helsinkiin ja suostuisipa hän asumaan kotona :)

Minun leivontani tuntui aika vaatimattomalta esikoisen suoritukseen verrattuna. Tein perheelle pellillisen omenapiirakkaa. Sehän katosi ihan muutamassa tunnissa, joten maku oli ihan kohdillaan.



Pizzauuni on onnistuneesti otettu käyttöön ja ensimmäiset pizzat syöty. Esikoinen hoiti koko homman alusta lautaselle saakka. Testierässä täytteet olivat sitä, mitä esikoinen pizzalle laittoi. Myöhemmin jokainen voi täyttää omansa. Pizza oli todella hyvää. Minähän en ole mikään suuri pizza ystävä, mutta nämä maistuivat.


Kun loppukesästä kasvikset kypsyvät syömme aina kukkakaaligratiinia sekä jotain kesäkurpitsaruokaa. Silloin kun grillasimme nykyista paljon enemmän, grillasimme paljon kesäkurpitsaa. Tänä kesänä ja syksynä kesäkurpitsa on päätynyt lautasellemme pastan kaveriksi.

Meillä ateriakiertoon kuuluu muutama "kastikkeeton" pasta. Niissä siis säästetään pastan keitinvettä pieni määrä parista ruokalusikallisesta puoleen desiin pastan määrästä riippuen. Saman verran ruokakermaa. Valutettu pasta laitetaan takaisin kattilaan ja nesteet perään ja kevyt sekoitus. Tässä kohtaa laitan usein vielä vähän yrttejä mukaan sekä lohipastalle sitruunamehua. Pasta annostellaan lautaselle ja täytteet päälle.

Kesäkurpitsan pareina käytämme paistettua chevreä tai murusteltua fetaa ja paahdettua pinjansiemeniä.

Tämän pasta-annoksen valmisti Hra Kepponen ja jestas oli hyvää

Helsingissä satoi paljon perjantaina ja sää oli synkkä ja sateinen lauantainakin. Päätimme avata syyskauden valmistamalla pitkään haudutettavaa Burgungin pataa sunnuntairuuaksi. Tänään sunnuntaina sää on ihanan aurinkoinen ja houkuttelee ulkoilemaan. Mutta ei auta, jonkun pitää haudutella pataruokaa.

Mukavaa sunnuntaita!


26 kommenttia:

  1. Hienoa kuulla että vanhoja huviloita arvostetaan ja kunnostetaan, varmaan miljöönä ainutlaatuinen!Kiitos esittelystä.
    Maittavan näköisiä kokkauksia, miksi lähtä merta edemmäs kalaan kun kotonakin saa syödä hyvin? Teillä on hyviä kokkeja siellä, ihan tuli nälkä täälläkin.
    Mukavaa ja aurinkoista sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta Pauligin huvila päätyi juurikin oikeaan omistukseen ja toivottavasti kaupunkilaiset pääsevät säännöllisesti käymään sisällä näyttelyissä.

      Meille hyvä ruoka on tärkeä asia :) Arkena tulee toki syötyä helppoa ja nopeaa perusruokaa, mutta sitten viikonloppuna jotain parempaa ja välillä arjen piristykseksi myös.

      Poista
  2. Onpa muuten herkullisen näköinen kastikkeeton pasta. Minähän olen tosi surkea tekemään kastikkeettomia pastoja, ja pastaruokia yleensäkin, ja sen kerran kun teen pastaa, en uskalla ottaa riskiä, että kokeilisin ilman kastiketta.

    Hirveän hintaiset leivonnaiset, mutta tuota luokkaahan ne taitavat nykyään olla. Kakkupalat ainakin, pullat eivät ehkä niinkään.

    Mietin tuota jäätelökuvaa, että mikäs leivonnainen se tämä on, mutta sitten löysin omenapiirakan jäätelön alta. 😂 Nyt on ainesuhteet kohdallaan! Mähän lutraan vaniljakastiketta ja muita vastaavia leivonnaisten päälle aina niin paljon, että leivonnaiset lopulta uivat soossissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä pastaruuista varmaan puolet alkaa olla vähä kastikkeisia. Olen joskus niitä reseptejä jakanut ja palaute on ollut suurimmaksi osaksi "ihan ok, mutta kastike olisi tehnyt tästä parempaa". Siksi en ole blogiinkaan enää kirjoitellut mitään tarkkoja reseptejä ja yleensä syödään lähinnä oman perheen kesken näitä kastikkeettomia pastoja. Tuollainen kastikkeeton pastaruoka vaatii hyvän pastan. Terveellinen täysjyväpasta ei toimi siinä yhtään, enkä menisi siihen laittamaan mitään Extran tai Coopin omaa pastaakaan. Me käytämme yleensä Rummoa. Runsas kastike taas puolestaan sallii ihan minkätahansa pastan käyttämisen.

      Meillä omenapiirakalle on aina ohutta juoksevaa vaniljakastiketta, paksua vaniljakastiketta sekä vaniljajäätelöä saatavilla :D Kuvasta selviää, että mikä on minun valintani.

      Poista
  3. Ihania herkkuja - täällä kuola valuu! Kaikki näyttää hyvältä.
    Ja pahus sentään kun tulin tänään ostaneeksi korvapuustin Prismasta.
    Onneksi voin syyttää sinua 😀 Pistin puoliksi ja pakastimeen.
    Tänään söin puolikkaan voisilmäpullaa; sekin sinun postauksiesi vaikutusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syytä vaan minua pullasta :) Olen oikeasti sitä mieltä, että pienet herkut järkevissä määrissä nostavat elämänlaatua. Vähän pullaa kahvin (tai miksei teenkin) kanssa tuo arkipäivään nostetta.

      Itse tavoittelen sitä, että syön nöyrästi mahdollisimman paljon kasviksia ja muita terveellisiä juttuja. Sitten niiden päälle niitä ruokia, jotka ovat nautinto. Kuten vaikka hyvä pasta ja pulla.

      Poista
  4. Kiitos vinkistä, toi kastikkeeton pasta kesäkurpitsalla menee kokeiluun!

    Ja hei, hyvin kasvatettu esikoinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa ylempänä kirjoitin Sadulle, että kastikkeeton pasta vaatii hyvän pastan. Suosittelen siihen Rummon spagettia tai linguinia.

      Esikoisen kiinnostus ruokaan ja ruuanlaittoon on kyllä hieno onnistuminen :)

      Poista
  5. Ihanaa kun teidän poika osaa tehdä noin herkullisia leivoksia <3 En yhtään ihmettele, että toivot hänen asuvan kanssanne pitkään.

    Omenapiirakka jäätelöllä, vai jäätelöä omenapiirakalla, hihii.

    Kävin kesällä tuolla Cafe Berthassa syömässä ruokaisan salaatin. Se oli kyllä tosi hyvä. Sinun annoksesi hinta on kyllä aika kova. Siihen nähden kaiken pitäisi maistua taivaallisen herkulliselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esikoinen on kyllä taitava keittiössä. Opiskelemaan pääsyssä ja omilleen muuttamisesssa olisi kyllä oletettavasti sellainen etuus, että pian saisimme uusia reseptejä siihen kuinka kokata edullisesti ja nopeasti ;)

      Mukavaa, että Berthan salaatti oli hyvä. Marjo tuossa alla on etsinyt Berthan hintoja ja ne näyttävät aika tavanomaisilta paitsi, että sille suolaiselle piirakalle näyttäisi jäävän hintaa 8,9€ mikä tuntuu äkkiseltään aikamoiselta. Syön Turun reissuilla Design Hillissä usein suolaisen piirakan, annos sisältää lisukesalaatin ja taitaa olla vähintään euron ellei jopa 1,4€ halvempi.

      Poista
  6. Minä olen Mimmin kanssa ihaillut Pauligin upeasti kunnostettua Villa Hummelvikin huvilaa ulkokäsin. On ollut aina kiinni kun olemme iltasella olleet liikkeellä Taivallahdessa. Ehdottomasti haluan nähdä millaista siellä on sisällä ja vielä varmaankin voi istua myös ulkoterassilla.

    Luin Hesasin artikkelin Cafe Berthasta Pauligin huvilassa ja hinnoista minulle osui oikeastaan silmää vain tuon kakkupalan hinta. Muuten minusta aika samalla tasolla kuin monissa kahviloissa. "Korvapuusti 3,90 e, croissant 3,50 e, talon kakku 8,90 e, suodatinkahvi 3,70/4,10 e, latte 5,10 e/5,40 e, haudutettu tee 4,40 e, viini 13,50 e/18,75 cl, salaatti 15,20 e, uuniperuna 14,20 e."

    Voi miten ihania herkkuja teidän pojat ja Hra Kepponen ovat valmistaneet! Pizzauunille on teillä ollut selkeästi tilaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luettelemasi hinnat vaikuttavat aika tavanomaisilta. Noilla hinnoilla sille suolaiselle piirakalle jää hintaa 8,9€, mikä on minusta korkea hinta.

      Pizzauuni oli hyvä hankinta, etenkin kun se siirtyy auton takakontissa näppärästi myös mökille. Pizzan teko voisi olla kivaa yhteistä mökkipuuhaa.

      Poista
  7. Ihanat herkut ja upea tuo rakennus ♡ hyvää syksyä sinulle ♡ - Suvi -

    VastaaPoista
  8. Kävin jo eilen lukemassa, mutta en ehtinyt kommentoida.

    Pitää ehkä joskus palkkapäivänä käydä testaamassa Pauligin kahvila vaikka kyllä hyvältä näyttikin tarjottavat. Samoin teillä näköjään kasvaa myös lapsia, jotka eivät ehkä kuole nälkään. me kasvatimme samoin ja nyt nuo kaikki tekevät erinomaisen hyvää ruokaa.

    Minäkin leivoin sunnuntaina omenapiirakan, mutta jäätelöä ei ollut ja eilen illalla esikoinen sanoi, että jääkaapissa olisi vispikermaa. Olin aivan unohtanut koko kerman, joten siitä saatiin hyvä kastike :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kahvilan sisätilat ovat yllättävän pienet, mutta tyylikkäästi tehdyt. Asiakaspaikkojen määrä on myös aika pieni, joten jos paikka on suosittu talvikaudellakin, niin voi olla mahdollista, että sinne ei mahdukaan sisään.

      Meillä pojat osaavat kaikki laittaa hyvää ruokaa. Se on todella hyödyllinen taito. Esikoinen ja kuopus ovat myös hyviä leipomaan.

      Poista
  9. Kaunis huvila. On ihanaa, että niitä pidetään kunnossa. Ihania herkkuja. Ihan täällä kuola valuu suupielestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso rahallinen satsaus oli Pauligin suvun firmalla ostaa huvila ja remontoida sen kuntoon. Ihanaa, että löytyi ostohalukas.

      Poista
  10. Kaunis huvila. Arvokasta vanhan rakennushistorian vaalimista, euromääräisestikin. Ostohinta, kunnostus ja vuokra tontillakin lienee nykyisin korkea. Hyvä että tahtoa ja roposia löytyy. Iloitsen synnyinseudulta kahden kiinteistön huolehtijoista, Rauhanlinnan ja Punkaharjun Valtionhotellin (Valtionhotellin lisäksi
    muitakin kohteita kuten Retretin luolasto).

    Ahmin jo päivällä katseellani noita herkkuja :) Nyt on hyvä katsella uudelleen, kun nälkä on taltutettu koirakaverin kanssa jaetulla paistetulla lohella. Toiset koirat saa synttäripäivänä nakkikakkua, meillä lohta Ü

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin on hienoa, että Paulig-suvun yritys osti tuon vanhan huvilan. Myyntihinta taisi olla miljoona euroa ja korjausbudjetti samoissa. On se komea rakennus.

      Hyvät synttäriherkut teillä :)

      Poista
  11. Pidän peukkuja, että esikoinen saa opiskelupaikan läheltä....
    Minä "menetin" perheen innokkaimman kokin ensin Joensuuhun saakka ja sittemmin sinne teillepäin - murrr.... harvinaista herkkua siis hänen herkut, mutta huomenna taas.... kun olen täällä piäkaupungissa oppimassa uutta.
    Kyllä sun kelpaa kun hra Kepponenkin kokkaa... ja huviloissa kaffetellaan,
    minä pihimys en raskisi... kartanot/huvilat kuvailen vain ulkoapäin ilmaiseksi.
    Hyvin pidetty&arvostettu kiinteistö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kyllä ihanaa nauttia jatkossakin esikoisen kokkailuista, mutta ihan hyväähän se tekee nuorisolle muuttaa omilleenkin. Että molemmissa vaihtoehdoissa on puolensa.

      Aika tyyristä on kahviloissa käyminen, mutta minä olen toistaiseksi raskinut. Olen perustellut sitä sillä, että nykyisin lounaani ovat niin edullisia, kun syön 3-4 päivänä jämiä kotona :D niin voin vähän käyttää rahaa kahviloihin.

      Poista
  12. Niin upea rakennus, että pullat jäi ihan sen varjoon. Teidän omat kotikokkaukset näyttää huomattavasti paremmilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pauligin huvila on hieno! Minun pitää yrittää muistaa kytätä, että milloin siellä on joku taidenäyttely, että pääsisin kurkistamaan sinne sisään.

      Meidän omat kokkaukset olivat varsin hyvät - etenkin tuo pavlova.

      Poista
  13. Ah miten hyvännäkösitä pastaa ja tuo pavlova :) On sulla aika luksusta. Ilahdutti taas sun kahvilakäynti. Kuinka usein käytkään niissä :D Mutta jessus mitkä hinnat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on melkein aina viikonloppuisin jotain hyvää ruokaa, joskus myös arkenakin. Arkiruoka tosin koostuu suurimmaksi osaksi keitoista, laatikkoruuista ja helpoista pastoista. Niihinkin yritetään hakea vähän twistiä uusilla mausteilla tai lisukkeilla.

      Alkuvuosi oli vähän raskas, lomakin meni ihan perseelleen, niin silloin aloitin käymään enemmän kahviloissa lisätäkseni iloa arkeen. Yhtä lukuunottamatta olen postannut tämän vuoden jokaisen kahvilakäynnin, postauksia on 10 kpl eli 11 kertaa olen kahvitellut kahvilassa tänä vuonna.

      Poista