Helatorstaiviikonlopun mökkitalkoot

Meidän perhehän on vähän sellainen laiskanpulskea mitä tulee pihahommiin, rakentamiseen, remontointiin ja siivoamiseen. Kukaan meistä ei tunne mitään paloa noihin hommiin, mutta pakkohan niitäkin on  tehdä. Tämän kertaisen projektin olisin voinut jättää tulevaisuuteen odottamaan. 

Tänä talvena emme ehtineet Ilonan kanssa mökkeilemään lainkaan. Jos olisimme ehtineet, niin tämä projekti olisi lykkääntynyt. Talven aikana kävi nimittäin niin, että apelta loppui polttopuut eikä hän huonoselkäisenä saanut kannettua niitä lisää. Ilona on kantanut aina mökkireissullaimme apelle reilusti halkoja. Kahtena edellisenä talvena appi on pärjännyt harvoilla mökkikäynneillään Ilonan kantamilla puilla. Puut tulivat erityisen tärkeiksi, kun mökin määräaikainen sähkösopimus umpeutui ja ainoa järkevä tarjolla ollut vaihtoehto oli pörssisähkö.

Kuvassa hieman harvinaisempi puu verivaahtera. Sen lehdet puhkeavat keväällä kirkkaanpunaisina ja muuttuvat kesällä vihreiksi.

Appi siis ilmoitti, että nyt tarvitaan halkoliiteri. Jotta liiterille saisi paikan riittävän läheltä taloa, piti ryhtyä puunkaatoon. Tontin puusto on murheenkryyni. Anoppi ei antanut kaataa puita 40 vuoteen. Nyt se on vaikeaa ja ammattilaisen käyttäminen tulee todella kalliiksi. Appi oli sitä mieltä, että halkoliiterin tiellä olevat puut Hra Kepponen pystyy kaatamaan itse, samoin kuin se yhden pystyyn kuolleen puun. Minä olin hieman epäilevällä kannalla. Hra Kepponen on tähän saakka onnistunut piilottelemaan minulta metsurintaitonsa.

Puiden kaatumislinjaa piti varmistella vinssillä ja köydellä, koska puusto on niin tiheää.

Kuollut puu kaatui juuri siihen kohtaan kuin oli tarkoituskin

Ehdimme jo ajatella, että urakka sujuu leikiten. Kunnes homma eteni isoon koivuun. Puu oli valmiiksi kallellaan ja sille paras kaatosuunta olisi ollut vastakkainen suunta. Appi oli sitä mieltä, että on liian vaikeaa kaataa puu vasten suuntaa johon sen nojaa ja sille olisi juuri sopiva mutta kapea kaatolinja. Noh, koivu jäi latvasta kiinni isoon mäntyyn.

Ei kaadu puu edes pikkutraktorin voimin :(

Hra Kepponen sahasi puun poikki ja vieläkin on latvasta kiinni

Nyt on jumissa moottorisahakin

Aikamoinen urakka oli pätkiä puuta ja jännittää että miten se käyttäytyy

Appi kikkailee traktorilla loppupätkää alas

Viidentenä puuna kaadoimme huonokuntoisen vanhan superpaksun vaahteran. Se oli niin paksu, että välillä piti jäähdytellä ja huoltaa moottorisahaa.

Paksu vaahtera on kaadettu ja palastelu aloitettu

Perjantaina meillä oli työ-työpäivä. Sen verran palkitsimme itseämme edellisen päivän puurtamisesta, että kävimme Kirkkonummen BistroOmatissa erinomaisella lounaalla.

Kuohkeaa suppilovahverokeittoa

Entrecote-pihviä, rapeita lohkoperunoita ja bernaisekastiketta

Illalla saunoimme ja minä kävin uimassa. Vesi oli yllättävän kylmää, olisi saanut olla avantohanskat mukana. Järvellä ui kaksi joutsenta ja toinen piti jonkinlaista konserttia. Liekö oli käynnissä soidinmenot. Olisi kyllä niin ihanaa, jos järvelle tulisi joutsenpariskunta. Lauantaiksi olin palkannut tuttavani meille avuksi hommiin. Hän toi pojat mukanaan vielä lisäavuksi.

Pojilla oli ensimmäiseksi edessä risusavotta. Ukki oli hankkinut näppärän moottorioksasahan.

Pienempää puuta rivissä

Aikamoinen kokoero vasemman ja oikean laidan pölleillä

Ukki kaivoi minitraktorilla pohjan halkovarastolle ja pojat ajoivat traktorilla karkeamman soran ja asennushiekan. Appi oli hyvin tyytyväinen uusiin ja näppäriin traktorikulkettajiin, hänellä selkä kipeytyy pidemmästä traktorointiurakasta. Saimme pohjan valmiiksi, rakennuspakettikin on jo saapunut paikan päälle. Tulossa on vielä seuraava tiukka kahden päivän rutistus, jolloin rakennus laitetaan kasaan.

Minun vastuullani oli vain kevyttä pikkutyötä ja porukan ruokahuolto. Niin olen loman tarpeessa, että pienemmätkin hommat verottivat voimiani. Palasimme illalla myöhään kotiin ja siellä meitä odotti iloinen yllätys. Esikoinen oli tehnyt valkosuklaamansikkajuustokakun ja siitä oli kolme neljännestä vielä jäljellä.

Herkullinen kakkuyllätys

Kävimme esikoisen kanssa sunnuntaina moikkaamassa vaaria ja kakkua riitti sillekin vierailulle.

Vaariakin hymyilyttää kakkukahvit

Vähän tahmeasti on työviikko sujunut, kun palautuminen jäi vähäiseksi. Saimme veroilmoitukset korjattua ja kotia siistyttä. Meidän pojat ja ystäväni Hannan tytöt eivät ole nähneet vuosikausiin tosiaan. Sitä lukuunottamatta, että meidän keskimmäinen oli Hannan esikoisen riparilla isosena. Treffattiin meillä helpon grilli-illan merkeissä ja katseltiin 10-13 vuotta vanhoja kuvia. Sitä jaksoimme nauraa, että ruokapöytäkuvissa aina joltakin puuttui paita :D Nuoriso tuli mukavasti juttuun keskenään edelleenkin. Sitä harmiteltiin, että Hanna ei tuonut mukanaan koiraansa Lakua.  

Ylävasemmalla nuoriksi aikuisiksi kasvaneet lapsukaiset, sitten kaksi söpöstelykuvaa tytöistä ja meidän pojista ja Hanna tyttöjen kanssa poreilemassa.

Taas alkaa arkiviikko kallistumaan loppua kohden. Viikonloppu on täyteen ohjelmoitu. Vähän tälläinen tyypillinen alkukesä, jossa tarvitaan sitkeyttä, että jaksaa juhannukseen saakka. Sen jälkeen töissä helpottaa ja heinäkuussa koittaa loma. Kesäloman motto tänä vuonna on "mahdollisimman vähän ohjelmaa". Luottamus tähän sloganiin on kotona kehno, Hra Kepponen on ajatellut tehdä lomalla lähinnä töitä (on selvästi laskenut sen varaan, että viihdytän itseäni heinäkuun) ja nuoriso kysyy, että mitä me tehdään lomalla ja pyörittelee silmiään vastaukselle, että ollaan mökillä tekemättä mitään ja syödään paljon eineksiä.

Mukavaa viikonloppua!