Voi mahdoton mikä viikonloppu!

Harvoin sattuu näin jännittäviä, hauskoja ja mieleenpainuvia viikonloppuja.

Perjantaina lähdin heti töiden jälkeen ajamaan Akaan kautta Tampereelle. Akaalta poimin kyytiin ystäväni Leenan. Meillä oli vihdoin pitkään odotettu Anastasia-musikaali. Niin oli viikonloppuliput myytyjä, että meni melkein sesongin loppuun ennenkuin saimme liput teatteriin.

Kuva: https://tampereenteatteri.fi/

Musikaali kertoo kuviitteellisen tarinan Venäjän viimeisen tsaarin nuorimmasta tyttärestä Anastasiasta. Anastasia ei tulekaan teloitetuksi yhdessä perheensä kanssa. Hän selviää, mutta menettää muistinsa. Kaksi huijarikaverusta on keksinyt, että jos he löytäisivät jonkun Anastasiaksi sopivan se olisi heidän lippunsa ulos Neuvostoliitosta ja varakkuuteen. Vanha leskikeisarinna on luvannut Anastasian löytäjälle muhkean palkinnon. Tarina kulkee valmisteluista pakomatkan kautta Pariisiin leskikeisarinnaa tapaamaan.

Lavastus on todella hieno. Teknologia tarjoamat lavalle heijastetut videot ja kuvat toivan huikean visuaalisen lisän. Puvustus on runsas upeine tanssiaispukuineen ja neuvostounivormuineen. Kaikkineen lavastuksen ja puvustuksen osalta on kuin katsoisi ensiluokkaista pukudraamaa! Se vetosi minuun.

Musiikki ei ole helpoimmasta päästä, mutta hyvät laulajat suoriutuvat siitä hyvin. Pääosan esittäjä Pia Piltz on erinomainen. Hän säteilee ja laulaa niin hyvin. Pidin myös Sinikka Sokasta, ja tykkäsin kyllä ihan jokaisesta esiintyjästä.

Teatterin jälkeen pyörimme hetken aikaa kaupungilla. Minä näin ensimmäistä kertaa, kuinka hienot kisastudiot Tampereen keskustaa on rakennettu. Ne näyttivät niin kutsuvilta ja sääkin oli vielä illalla mukavan lämmin. Jos asuisin Tampereella, niin menisin varmasti katsomaan jonkun pelin kaupungille, vaikka en lätkäfani olekkaan.

Leenan kanssa kisatorilla

Kutsuvan näköinen kisatori

Tunnelmallinen ja kesäinen Finlaysonin alue

Ajoimme Leenan luokse yöksi. Aamulla minulla oli luksusaamu, sain nousta valmiiseen aamiaispöytään. Leena oli keittänyt minulle suosikkipuuroani ja paistanut croissantitkin. Ihana Leena!

Tämähän on kuin olisin taas Pariisissa

Aamiaisen ja maailman parantamisen jälkeen hieman askartelimme. Jälleen niitä kreppikukkia. Tällä kertaa osasin mitoittaa kukan kärsivällisyyteni mukaisesti. Valitsemassani kukassa oli kuusi terälehteä. Leena valitse haasteellisemman kukan, jossa terälehtiä piti värjätä tussilla. Tajusin olla lähtemättä siihen mukaan.

Leenan kukan osia

Leenan krysanteemi alkaa valmistua

Askartelujen jälkeen ajelin kotiin syömään ja Euroviisujen kisastudioon. Johan oli jännät kisat! Olen aivan hämmentynyt Käärijä-huumasta ja olihan se ihan uskomatonta, kuinka Liverpoolin halli huusi Käärijää ja Cha-Cha-Chata! Tottakai olisi halunnut Käärijän voittavan! Meillä kotona hetken aikaa maailman vihatuin ihminen on Loreen ja seuraavalla sijalla kaikki ruotsalaiset ja kolmannella suurin osa ammattiraatien jäsenistä :) Perheemme keski-ikäiset pääsivät nopeasti pettymyksen ylitse ja osasivat iloita hyvästä menestyksestä ja Käärijän saamasta yleisön suosiosta. Käärijä ei musiikillisesti edusta suosikkigenreäni, omat viisusuosikkini olivat Viron ja Ranskan kappaleet.

Sunnuntaina nukuimme koko perhe pitkään ja minä vielä muita pidempään, koska odottelin äitienpäiväaamiaistani. Se oli herkullinen.

Kuopuksen tekemä kinkkujuustomunakas

Esikoisen tekemät amerikkalaiset pannkakut

Jättikortti ja ruusut mieheltä

Sain lisäksi kortin ja suklaalevyn kuopukselta. Niin ja sain pienen lahjan mieheltäni. Meillä ostetaan aikuisille lahjoja, jos tulee joku erinomainen idea mieleen tai jos päivänsankari toivoo lahjaa. Tämä oli aivan yllätyspaketti. Lahjan lisäksi Hra Kepponen kokkasi toiveestani ruuaksi lohta, parsaa ja Hollandaisekastiketta. Lohena oli Hra Kepposen erikoisuus, jota kutsumme karstaloheksi. Erittäin kuumalla pannulla lohpalasta paistetaan nopeasti pinnat tummiksi niin, että lohipala ei kuitenkaan pääse kuivumaan liikaa.

Jälkiruuaksi keskimmäinen teki suklaamoussea. Jo oli herkullinen juhlapäivä. Kiitos perhe <3 

Vaikka välillä perhe-elämä tuntuu kuormittavalta ja verenpaine on 200 poikien "tein ensin ja mietin sitten" tyylin kanssa, niin kyllä perhe ja parisuhde ovat elämäni peruskallio ja  tärkein asia. Pojilla on muuten nykyisin uusi vaihe, enää ei ole niinkään, että "tein ensin ja mieten sitten" vaan "jätin tekemättä, enkä miettinyt lainkaan". Ihan ei voi koulun omatoimisesta hoitamisesta kaikkia poikia kehua. Olen taas uhannut kännykkäliittymän sulkemisella useasti.

Myöskin tänä äitienpäivänä minua kosketti se, että serkkuni vei kukkia myös minun äitini haudalle. Aikaisemmin siitä huolehti yleensä setäni, mutta hän on sairastellut viime aikoina pahasti. Toivon hänelle kuntoutumista ja parempia päiviä. Äitini haudattiin samaan hautaan vanhempiensa kanssa ja minulla on matkaa hautausmaalle noin tunti suuntaansa. Kiitos sedälle ja serkulle <3

Vaaria emme uskaltaneet tänä viikonloppuna tavata. Meillä on nuoriso taas vaihteeksi vähän flunssainen. Ollan tehty koronatestejäkin, mutta negaa näyttää.

Kivaa alkanutta viikkoa! Melkein riemuitsen siitä, että on taas nelipäiväinen työviikko. Meillä on mökkitalkoot ohjelmassa helatorstaina ja jatko-osa lauantaina. Meikäläisen fysiikalla talkoot ovat aikamoinen ponnistus ja toipumiseen voi mennä särkylääkettä ja lihasrelaksanttia ja tietenkin allergialääkkeitä ja silmätippoja.

Kirsikankukkien juhlaa

Kun asuimme Japanissa tutustuimme hanamiin eli kirsikankukkajuhlaan. Japanissa sitä vietettiin monin eri tavoin. Osa tuli paikalle ammattitasoisen kuvausvälineistön kanssa ikuistamaan kukintaa monena päivänä, osa tuli perheen kanssa kävelylle tai piknikille, osa tuli työkavereiden tai ystävien kanssa laulamaan karaokea, syömään ja juomaan. Osalla saattoi olla kukinta-ajalla joka ilta joku meno nauttimaan kirsikankukkien kauneudesta. Kirsikkapuiden kukinta-aikaan Japanissa on todella kaunista, ne vähän kehnommatkin alueet näyttäytyvät hetken aikaa upeina.

Mieleenpainuvimman hanamijuhlan vietin työkavereitteni kanssa paikallisella Aoyoman hautausmaalla. Siellä on todella komeat kirsikkapuut. Hautausmaalla ei käyttäydytty hanamin aikaan mitenkään hillitysti. Sinne tuotiin karaokelaitteita, runsaasti alkoholipitoisia juomia, eväitä ja pizzaravintolan mopolähetit ajoivat sinne pizzoja jatkuvana jonona. Ilta jatkui hautausmaalla yleensä myöhään aamuyöhön tai siihen saakka, kunnes aamun ensimmäiset metrot ja junat kulkivat. Työporukoilla saattoi olla tapana lähettää porukan juniorit jo lounaalta varaamaan paikkaa ja järjestelemään laitteisto kuntoon.

Valkoiset kirsikkapuut kukkivat tokiolaisessa puistossa vuonna 2001

Suomesta tulleet vieraat ehtivät juuri hanamin loppuun Tokioon

Jäin kaipaamaan hanamia Japanista. Meni muutama vuosi ja kuulin, että Roihuvuoressa on kirsikkapuisto. Kaupunki, japanilaistaustaiset yritykset, yhteisöt ja yksityishenkilöt ovat rakentaneet sen yhteisvoimin. Puistossa vietettiin joka kevät hanamijuhlaa. Siitä tuli meille moneksi vuodeksi jokakeväinen perhejuhla.

Esikoisen kanssa kirsikkapuistossa kevällä 2012

Keväällä 2014 Roihuvuoren kirsikkapuistossa vietettiin seitsemättä hanamijuhlaa. Myyntiin oli tullut japanilaisia limuja, joiden erikoisuutena lasikuula, joka pitää painaa korkilla alas. Nämä olivat tuolloin hankalasti saatavia ja pojathan innostuivat limuista hirmuisesti. Tuona vuonna kevät tuli aikaisin ja hanamijuhlan aikaan ei ollut yhtään kukkaa jäljellä.

Japanilaisia limuja, yakitorivartaita ja sushia. Koko perhe kovasti innoissaan :)

Kirsikkapuiden kukintaa vuonna 2015

Taas ollaan ruuan ja limujen äärellä :)

Pölhöläiset hanamijuhlissa <3

Kun pojilta loppui kiinnostus kirsikkapuistoon ja hanamijuhlaan, jatkoimme Hra Kepposen kanssa käymistä siellä kahdestaan. Monelta vuodelta on kertynyt hurmaavia kuvia.

Vuosi 2018 on ollut hyvä kukintavuosi

2016 olen varmaankin kuvannut järjestelmäkameralla, kun sen vuoden kuvat ovat vieläkin kukkakuvien parhaimmistoa

Keväällä 2020 löysin toisen ihastuttavan kirsikankukkakohteen Alppipuiston. Aloin käymään mahdollisuuksien mukaan molemmissa paikoissa. Kukkahulluus tuntuu lisääntyvät ikävuosien mukaan.

Alppipuisto keväällä 2020

Alppipuisto 2020

Viime keväänä ystäväni otti keskimmäisestä rippikuvia Roihuvuoren kirsikkapuistossa. Suosikiksi eivät nousseet kukkaisat kuvat vaan kuvat jossa poika poseeraa rouheaa kalliota vasten ja kakkoseksi poseeraukset koulun portailla.

Vähän hempeämpi rippikuva

Kirsikankukkien ihailusta on muodostunut minulle vahva perinne. Siihen liittyy ihania muistoja Japanista, pojista innokkaina tohottajina kuulalimsoineen hanamijuhlissa ja nyt viimeisimpänä keskimmäisen rippikuvaus. Eikä pidä tietenkään väheksyä kukinnan kauneutta. Näin sitä muuntautuu pikkuhiljaa todelliseksi keski-ikäiseksi, joka innostuu kukista ja muistelee menneitä. Jos olen joskus nuorempana sanonut, että tälläisessa tilanteessa minut saa viedä saunan taakse lopetettavaksi, niin perun nuo puheet! Kävin tällä viikolla pikaisesti ihailemassa Roihuvuoressa kirsikan kukkimista ja nautin joka sekunnista siellä! 

Kaikki kukat eivät ole vielä auki ja näytti siltä, että tänä vuonna osassa puita olisi hieman vähemmän kukkia. Muutama puu kukki todella näyttävästi. Säähän oli eilen mitä parhain kirsikankukkien ihailuun.

Bongaatko kukkia? 

Alla olevat kuvat otettu torstai-iltana 11.5. Hanamijuhlaa vietetään Roihuvuoressa 20.5, lisätietoja https://www.roihuvuori.fi/hanami/

Mukavaa perjantaita ja äitienpäiväviikonloppua!

Lomaterveisiä Pariisista

Tänä vuonna nuoriso sai valita perhelomakohteen ja he valitsivat pitkän viikonlopun Pariisissa. Hotellien ja lentojen hinnat ovat nousseet hurjasti, joten sain tehdä aika paljon hakua ennenkuin löysin budjettiin sopivan vaihtoehdon. Ensimmäistä kertaa ostin kaupunkimatkan valmismatkafirman kautta. Hieman arveluttanut huoneistohotellikin osoittautui mainioksi.

Näkymä hotellin kattoterassilta

Olemme kävelleet hurjia määriä. Minä joudun välillä käyttämään metroa, koska polveni eivät pysy nuorison mukana. Tosin polveni eivät tykkää metrostakaan runsaiden portaiden vuoksi. 

Louvressa olemme jo vierailleet. Poikiin teki Mona Lisaa suuremman vaikutuksen se köysin ohjattu jonotusjärjestelmä lähemmäs taulua. Tänä iltana on vuorossa Eiffel. 

Kahvilat ovat tarjonneet nuorisolle ruokaelämyksiä. Yksi ruuan ruuanlaadusta tunnettu bistro on saatu mahdutettua matka budjettiin ja se oli elämys. Ennakkoluulottomasti yksi pojista valitsi kokonaisen hummerin. Pariisissa koko kolmen ruokalajin ateria maksoi vähemmän kuin hummeri Suomessa. 

Hummeria ja pastaa

Kivaa alkanutta viikkoa. Meillä seikkailu Pariisissa jatkuu vielä hetken. 

Rähjäinen Kairo ja Egyptimuseo

Kairolla on todellakin monet kasvot. Kairossa on upeita historiallisia nähtävyyksiä, kauniita paikkoja ja sitten paljon rähjäisiä alueita. Voisi sanoa Kairon olevan pääosin roskainen, likainen ja kulunut.

Ajomatkan aika lentokentältä Gizan hotelliin ehdimme kokea aikamoisen muutoksen ympäristössä ja tien kunnossa. Aluksi ajelimme hyvää asfalttitietä, jonka reunassa oli kapeat jalkakäytävät. Siellä täällä kasvoi palmuja ja liikenneympyrässä oli palmuja ja kukkia. Katselin, että kylläpä on siistin näköistä. Autokantakin näytti toimivalta ja tältä vuosituhannelta. Harmillisesti en saanut tuosta osuudesta kuin yhden melkein onnistuneen kuvan.

Kiinnitä huomiota: priimakuntoinen tie, valaistus, jalkakäytävät, liikennevalot ja kasveja tien reunalla

Mitä pidemmälle matka eteni, sitä rujommiksi kävi tienvarret ja tie muuttui varsin kuoppaiseksi. Perheautot vaihtuivat toinen toistaan erikoisempiin kuljetuksiin. Avolavoilla loikoili ihmisiä tai ne olivat lastattu äärimmilleen.

Tässä on kyydissä kokonainen katukeittiö, tosin todennäköisesti ilman pöytiä. Lähimpänä ohjaamoa on aikoinen pino muovituoleja, hyllyssä astioita ja myös iso kaasukeitin.

Ei houkuttele nämä nurkat iltakävelylle

Paikalliset odottelevat aamulla pikkubussia

Tämä väki purkautui takana näkyvästä valkoisesta minibussista

Lisää pikkubusseja ja paikallisasutusta

Tie on tällä kohtaa vielä suhteellisen hyvässä kunnossa :)

Gizan puolella liikenteen seassa näkyi aasi- ja hevoskärryjä. Bongasimme yhden tien varrelta myöskin kameliparkin. Saattoi olla, että kamelit olivat matkalla töihin kuljettamaan turisteja. 

Gizan pyramidien läheisyyteen on rakenteilla uusi ja uljas Egyptimuseo. Sen avaaminen on lykkääntynyt jo muutamaan kertaan. Tälle vuodelle povataan taas avajaisia, mutta nähtäväksi jää. Nykyinen museo sijaitsee Kairon keskusta-alueella.

Museoon mennessä on monen monta läpivalaisua. Museon piha-alueella oppaat tarjoavat palveluitaan maksua vastaan. Koska olimme edellisenä päivänä viettäneet pitkän päivän oppaan kanssa, olimme päättäneet kierrellä Egyptimuseota kahdestaan. Minulla oli kännykässä pari eri sivustoa, jossa esiteltiin museon merkittävämpiä esineitä. Yritimme bongata ne kaikki ja onnistuimme n. 90%. Muutamaa esinettä emme löytäneet. Hyvin opastin Hra Kepposta museossa :)

Tutankhamon
Museon ehdottomasti hienoin kokonaisuus on Tutankhamonin hauta-aarteet. Minua on alakoululaisesta saakka kiehtonut todella paljon faaraoiden Egypti ja olihan se vähän sykähdyttävä hetki päästä näkemään Tutankhamonin hauta-aarteet. Nykyisin tosin makuni alkaa kallistumaan enemmän luontonähtävyyksien puoleen. Egyptimuseossa on nähtävillä Tutankhamonin kuuluisa maski, sarkofageja, patsaita ja hautaan asetettuja koruja ja käyttöesineitä. Korut etenkin tekivät minuun suuren vaikutuksen -etenkin skarabeet eli koppakuoriaiset. Tutankhamon osastolla ei saanut kuvata ja se oli ainoa paikka, jossa oli tungosta. Yritin googlailla tähän muutamia kuvia, mutta yllättävän heikosti löytyy muita kuvia kuin pari tunnetuinta korua. Olisi pitänyt ostaa se kuvaluettelokirja.

Kuolinnaamio

Narmer Palette

Museon toiseksi suurimmaksi aarteeksi on listattu useinmiten Narmer Palette. Ilman nettiä olisin kävellyt museon muuhun esineistöön nähden aika vaatimattoman kivitaulun ohitse. Narmer Palette on maailman vanhin historiallinen dokumentti. Siinä kuvataan Ylä- ja Ala-Egyptin yhdistämistä. Se on ajalta 3100 eaa.

Erittäin merkittävien esineiden lista on toistakymmentä, esittelen niistä pikaisesti muutaman

Djoserin patsas
Se on vanhin luonnollista kokoa oleva Egyptistä löydetty patsas. Postauksessani Saqqakarasta vierailimme Djoserin porraspyramidillä. Patsaalla on ikää noin 4600 vuotta.

Hatshepsut patsaan pää
Hatshepsut oli ensimmäinen Egyptiä hallinnut naisfaarao. Hän oli faaraon tytär ja perinteiden mukaisesti meni naimisiin velipuolensa kanssa. Puolisolla on Hatshepsutin kanssa tytär ja toisen vaimon kanssa poika. Puolison kuollessa hänen poikansa oli liian nuori hallitsemaan, joten Hatsephutista tuli sijaishallitsija. Hän teki lakimuutoksen ja sitä myöden itsestään faaraon. Hatshepsut eli vuosina 1507–1458 eaa.

Rahotepin ja Nofretin patsaat
Luonnollista kokoa olevat, realistiset pariskunnan patsaat ovat myöskin museon parhaimmistoa. He ovat kuvattu patsaisiin nuorina, jollaisina he toivoivat elävänsä tuonpuoleisessa. Rouvalla on päässään iso peruukki ja muhkea kaulakoru. Hänen vaalea ihonsa kuvastaa ylhäistä elämää, jossa aurinko ei päässyt paahtamaan hänen ihoaan. Patsaat ovat olleet hautakammion ulkopuolella. Kerrotaan, että haudan löytäneitä oli pelottanut, koska patsaiden silmät vaikuttivat niin aidoilta. Silmiin on käytetty kiviä.

Vielä muutama satunnainen kuva museosta

Varvastossut ovat aika vanha keksintö :)

Minä olen harmitellut sitä, että britit sekä ainakin saksalaiset ryöstivät muinaismuistoja urakalla Egyptistä. Kohtuullinen oikaisu olisi ollut palauttaa ne kaikki takaisin. Katsellessani museon järjestelyitä aloin ajattelemaan, että ehkäpä se on hyvä, että aarteita säilytetään muutamassa paikassa, jotta niiden tulevaisuus voidaan turvata. Egyptimuseossa on paljon patsaita, joita pääsee koskettelemaan. Ainakin paikalliset käyvät niin taputtelemassa, nojailemassa niihin ja istuipa jonkun perheen lapset patsaan jalkojenkin päällä valokuvauksen aikana. Pien esineistöä säilytetään vanhanaikaisissa vitriineissä, joissa ne eivät taatusti ole suojassa pölyltä. Eikä välttämättä varkailtakaan. Museossa on hiljaisia huoneita ja huonoja lukkoja.

The turvajärjestelmä

Meidän Kairon matkasta on nyt kulunut kolmisen kuukautta. Pari viikkoa sitten kyselin Hra Kepposelta, että jäikö yhtään polttelemaan Luxor, jossa olisi lukemani perusteella vieläkin hienommat historialliset nähtävyydet? Tai peräti Niilin risteily, joka mahdollistaisi muitakin kohteita kuten Abu Simbelin. Hra Kepponen oli sitä mieltä, että eiköhän tämä makupala Kairosta riitä. Minussa itää vielä haave ainakin Luxorista.

Sen lisäksi, että alan olla vanha niin juttunikin ovat vanhoja. Alla olevasta linkistä pääset kurkistamaan 10 vuotta vanhaan postaukseen British Museumin Egypti-osastolle. Siihen aikaan kuvat postattiin pieninä ja kuvaa klikkaamalla pystyi katselemaan kuvat isompina. Yhtään ei ole ikävä tuota ominaisuutta.
https://pikkukepponen.blogspot.com/2013/06/suuri-muumioraportti.html

Aiemmat postaukseni Kairosta:
Kairon loman hotellit
Upeitten hautaholvien ja pyramidien Sakkara
Gizan pyramideilta Niilille