Marraskuun synttärit

Esikoisellamme ja kuopuksellamme on synttärit peräkkäisinä päivinä. Tänä vuonna meillä on juhlittu 18v ja 14v synttäreitä. Ensimmäinen synttäripostaus blogissani on, kun pojat täyttivät 5v ja 1v. Tuntuu kuin siitä olisi ikuisuus, siis niin kauan, etten oikein edes pysty muistamaan millaista elämämme oli tuolloin. 

Kuopuksen synttäreitä juhlimme oman perheen kesken nepalilaisella noutoruualla ja perinteisillä kakkukahveilla. Tai siis meidän perheessä kakulla ja limulla. Olen edelleen perheen ainoa vakituinen kahvinjuoja ja keskimmäisemme satunnainen kahvittelija. Edellisessä postauksessani https://pikkukepponen.blogspot.com/2022/11/isanpaiva-2022.html kirjoittelin, kuinka jouduin aamupäivän aikataulujen venymisen vuoksi hätäkotietätöihin ja tekemään juustokakkua palaverissa. Kakku onnistui erinomaisesti. Synttäri- ja/tai joululahjatoiveena kuopuksella on sähköbasso. Lahja-asia odottaa sitä, että joko minä tai Hra Kepponen ehdimme tutustumaan sähköbassotarjontaan.

Kuopuksen 14v synttärikakkuna oli valkosuklaajuustokakku. Kakku oli niin hyvää, että kuopus on jo monesti sanonut, että isoveli tarvitsee samanlaisen kakun.

Palataanpas vielä blogin alkuajan muistoihin. Silloin kun aloitin bloggaamisen olin kuopuksen ja keskimmäisen kanssa kotona. Kuopus oli koko lapsuutensa ihanan aurinkoinen ja hyväntuulinen lapsi.

Tässä kuopus esittelee keksipalkalla äidin tuunaamia fakkuja, joihin on vaihdettu resori vyötärölle ja reikä polvessa on paikattu Autot-elokuvan silitysmerkillä.

Tässä kuopus on keittiöhommissa. Hän oli saanut käsiinsä paketillisen Maizena-suurustetta ja levittänyt kaiken lattialle :D

My sunshine

Kuvakollaasi kuopuksesta viimeisen 10kk ajalta. Hän on jo reilun vuoden ajan ollut minua pidempi.

Kuopuksen ja minun huumorintajuni kohtaavat hyvin ja meillä on usein näin hauskaa.

Esikoisemme tosiaan täytti 18 vuotta. Aika menee näin keski-ikäisenä ja perheellisenä ihan älyttömän nopeasti! Vastahan esikoinen oli juuri koulutietään aloitteva reipas pikkukoululainen ja hurja legofani. Nythän onkin sitten täysi-ikäinen. Esikoisen synttäreitä juhlimme perheen täysi-ikäisten kesken ravintola Santa Fessa. Se on ollut pitkään esikoisen suosikkiravintoloita ja vihdoin hänkin sai tilata mansikkamargaritoja. Esikoisella ei varsinaisia lahjatoiveita ole, mutta ainahan teineillä on rahalle käyttöä.

Tämä kuva on yksi ensimmäisistä kuvista esikoisesta blogissani. Vaatemallina hänkin. Olen ommellut hänelle gollegehousut ja tuunannut valmispaidan painamalla siihen kangasväreillä merihevosia.

Ala-asteen alussa esikoinen halusi kasvataa pitkät hiukset. Nuo vaaleat kiharat olivat todella kauniit.

Esikoinen ja vaari

18v illallinen alkamassa Santa Fe ravintolassa

 

Jee! Me tehtiin se! Ensimmäinen vauvamme on pidetty hengissä, ruokittu ja rakastettu täysi-ikäiseksi.

 

Arjen pyörityksessä voi käydä niin, että pitää montaa asiaa itsestäänselvyytenä. Tässä synttäreiden keskellä olen pysähtynyt miettimään, kuinka onnellinen olenkaan pojistani ja puolisostani <3 Olen etuoikeutetussa asemassa, koska olen saanut sen kokoisen perheen kuin olen toivonut. Olen onnekas, koska pojat ovat olleet terveitä ja kehittyneet normaalisti. Matkalle tähän päivään on mahtunut on mahtunut hirvittävä määrä eriläistä sähläämistä, kasvukipuja ja pieniä vastoinkäymisiä ja toisaalta hurjasti kasvua, onnistumisia ja iloa. Kaikkea tuota on varmasti luvassa tulevaisuudessakin. En pysty lupaamaan pojille helppoa elämää, mutta sen voin luvata, että olen tukenanne niin kauan kuin henki minussa pihisee.

Sukulaiset ja kummit kutsutaan juhlistamaan poikien synttäreitä. Juhlat todennäköisesti lykkääntyvät joulukuulle ellei peräti tammikuulle. Synttäreiden järjestäminen on keventynyt hurjasti sitten lapsuusvuosien. Silloin marraskuussa oli yhdet yhteiset sukulaissynttärit, molemmille pojille omat kaverisynttärit ja yleensä vielä esikoisen toisten kummien kanssa erillissynttärit. Tuohon aikaan minun piti säästää lomapäivä tai pari marraskuulle, jotta selvisin synttärirumbasta. Nyt kun olen vetänyt useamman vuoden henkeä lastenkutsuista, niin mielelläni järjestäisin halloweenteemaiset lastenjuhlat leikkeineen ja ongintoineen. Alla muutama kuva menneitten vuosien nostalgisista synttärijuhlista.

Esikoisen ala-asteajan halloween teemasynttärit, Hra Kepponen esittää hurjaa P. Kallosta, takavuosien halloween suosikkia :D

 

Yksillä synttäreillä kilpailuna oli heitä kuopuksen isää tai äitiä pehmopallolla päähän. Korkeimmat pisteet saaneet tietenkin palkittiin. Ikinä ennen ja jälkeen en ole nähnyt pikkupoikien asettuvan niin hienosti jonoon.

Sukulaissynttäreiden tarjoilua 

Kuopuksen pelisynttärit olivat leppoisimmat kotisynttärit. Kaikki kodin pelikoneet valjastettiin synttärikäyttöön. Hra Kepposen piti osallistua hakkaamaan jotain legendaarista mätkintäpeliä aina välillä. Kaikki tarjoilut tulivat kaupan pusseista.

Vielä kerran onnea 14- ja 18-vuotiaillemme!

Isänpäivä 2022

Sunnuntaina meillä juhlittiin Isänpäivää kahdesti. Juhlallisuudet aloitettiin meillä kotona Isänpäiväbrunssilla, jonka valmistimme yhdessä poikien kanssa Hra Kepposelle. Illalla kävin kuopuksen kanssa vaarin, eli isäni, luona isänpäiväkahveilla.

Oma isäni on aina kannustanut minua ja uskonut pienestä pitäen minuun. Isäni on sitä sukupolvea, jolloin mahdollisuudet koulutukseen aukenivat työläisperheitten lapsillekin. Isäni on aina uskonut koulutuksen ja sivistyksen voimaan ja se on siirtynyt minuun ja yritän siirtää sitä parhaani mukaan omiin lapsiini. Samat arvot jakaa Hra Kepponen. Hän on myöskin kannustava, perhe-elämään osallistuva ja tasa-arvoa vaaliva. Aina välillä hämmästelen, että kuinka olemme lähes turvaverkottomina onnistuneet yhdistämään kaksi aika vaativaa asiantuntijauraa, molempien ajoittaiset matkatyöt ja kolme lasta pienillä ikäeroilla. 

Hra Kepposta juhlimme siis brunssilla. Pukukoodi oli hyvin vapaa, itse isänpäiväsankari oli aamutakkisillaan. Tarjolla oli juuri paistettua patonkia, leikkeleitä, kaupan smoothieta ja iso hedelmäsalaatti.

Isänpäiväbrunssi vuosimallia 2022

Kahdeksan vuotta sitten isänpäivän alla ostin pikkulettupannun amerikkalaisia pannukakkuja varten. Tämänkin tuikitärkeän faktan pystyin tarkastamaan blogistani täältä: https://pikkukepponen.blogspot.com/2014/11/amerikkalaiset-pannukakut.html. Hyvin nopeasti pikkupannareiden teko siirtyi esikoisen juhlabravuuriksi. Niitä on tarjoiltu isänpäivän ohella myös synttäreillä ja äitienpäivänä. Tänäkin vuonna esikoinen teki niitä.

Täydellinen kombo syntyi makeasta vaahterasiirapista, kirpeästä passionhedelmästä ja pensasmustikoista. Pannarit valmisti esikoinen.

Päätimme jättää lounaan väliin ja sen sijaan paistaa vielä toisen satsin amerikkalaisia pannareita. Muistin, että jääkaapissa on kermavaahdon jämät ja sekin pääsi käyttöön. Lisäksi mätin vielä hedelmäsalaatin jämätkin pannareilleni.

Lounaspannarit :)

Me emme yleensä osta lahjoja äitien/isänpäiväksi. Ruoka, kukat ja kortit riittävät muistamiseksi ja niiden osallistuvat vahvasti pojat. Minä olin poikkeuksellisesti hankkinut Hra Kepposelle lahjan. Vuosi sitten ostin isänpäivälahjaksi hänelle Lakrids by Bülov joulukalenterin. Hra Kepponen tykkäsi siitä niin kovasti, että tilasin sen jälleen tänä vuonna. Yhdestä luukusta tulee useampi nami, joten pääsen osille. Kukkia en ehtinyt ostamaan, mutta keskimmäinen yökylästä palatessaan oli ostanut ruusuja isälleen. Kuopus muisti isäänsä suklaalla ja luovutti lahjansa ihan varmuuden vuoksi jo perjantaina, jotta hänelle ei tule kiusausta syödä sitä itse.

Keskimmäisen ostamat ruusut

Vaarille veimme mukanamme kukkia, leivoksia ja croissantteja. Vaaripa oli varautunut itsekin kaupan täytekakulla. Päivän herkuttelun jälkeen saimme tehtyä vain pienen pienen loven täytekakkuun. Se lähti mukanamme kotiin. Sunnuntai-iltana huokailin, että mitä ihmettä teemme tuon täytekakun kanssa. Olisi todella ikävää, jos se päätyisi biojätteeseen. Keskimmäinen päätti hieman avittaa kakunsyönnin kanssa. Maanantai aamupäivällä heillä oli liikuntatunnilla kävelylenkki. Pururatahan kulkee melkein meidän ikkunan alta. Keskimmäinen tuli neljän kaverinsa kanssa haukkaamaan kakkua. Kakkuongelma korjaantui mainiosti. Lisäksi nuoriso osaa huokailla ihaillen kahvikoneeni lattea.

Isänpäiväkahvilla vaarin luona

Vaarin luona

 

Marraskuun pimeys verottaa voimiani pahasti. Tähän mennessä kuukauden pieniin iloihin on kuulunut lähinnä poikien kanssa yhdessä kokkaaminen ja kirjat. Isänpäivä käynnisti meidän juhlaviikkomme. Tällä viikolla meillä juhlitaan sekä 14- että 18-vuotiasta.

 

Olin suunnitellut tänään tekeväni kakun kuopukselle. Aamupäivän aikataulu meni töissä pitkäksi ja en pystynytkään käyttämään varaamaani pidempää ruokataukoa kakun tekoon. Jouduin siirtymään hätäkotietätyömalliin. Siinä tehdään kotitöitä puhelinpalaverissa. Ehdin mittaamaan kaikki ainekset valmiiksi ennen palaveria. Vatkaus ja sekoittelu piti tehdä palaverin aikana. Se piti tehdä hyvin, hyvin varovaisesti, jotta mitään ei lennä tietokoneelle eikä edes muistikirjalle. Sain kakun ajoissa jääkaappiin hyytymään. Nyt vaan kovasti toivon, että maku on kohdillaan. Tuossa hässäkässä tein vaan ohjeen mukaisesti enkä pystynyt miettimään, että kaipaisiko täyte jotain lisää.

 

Yleensähän työt valuvat vapaa-ajalle, niin kerrankin oli niin, että kakut valuvat työajalle ;)

 

Hätäkotietätyömalli

Täältä kakkujen keskeltä toivottelen mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
 

Seuraavaksi varmaan postaan ihmettelyjä siitä, että ensimmäisestä pienestä pojanpallerostani on tullut täysi-ikäinen.

 

Viikonlopun askarteluleiri

Vietimme Kätevien Emäntien kanssa 30 tunnin askartelumaratonin mökillämme. Viidestä jäsenestä pääsi paikalle kolme; Kata, Leena ja minä. Askarteluun kuuluu olennaisena osana maailmanparantaminen sekä höpöhöpöjutut ja tietenkin syöminen. Käytin selvästi enemmän aikaa menusta keskusteluun ja kaupassa käyntiin, kuin varsinaisten askartelujen suunnitteluun. Onneksi Prismasta löytyi kivoja uusia joulupapereita, joiden varaan rakentui korteistani 9 kpl.

Olimme hieman haaveilleet ulkoilusta, minä jopa pienestä sienireissusta. Harmaa ja sateinen sää kannusti pysymään sisätiloissa. Olimme myös ajatelleet kahvitella paikallisleipomossa, mutta sepäs oli sulkenut ovensa pyhäinpäivän vuoksi. Joten pysyimme tiukasti askartelujen äärellä. Niin tiukasti, että osa ruuistakin on syöty hyvin varovaisesti askartelujen keskellä.

30t askarteluleirin saldona oli 10 kpl joulukortteja

Tältä näyttää korttiaskartelijan lounas. Lautaselle on raivattu kolo kaiken askarteluromppeen keskelle.

Tein meille suppilovahverokeittoa myöhäiseksi lounaaksi. Se onnistui jälleen hyvin.

Katan mies oli tehnyt meille ihanan lohipiirakan iltaruuaksi.
Joulupallokortti-idean varastin Katalta.

Tässä kuvassa on askartelijan elämä aika kohdillaan. Olemme päässeet menussa Leenan tekemään taivaallisen tiramisuun saakka. Ja kaverina kuoharia.

Leena osaa arvioida hyvin jälkiruuan menekin. Aika hyvä annos kolmelle naiselle :)

Välillä piti hieman nukkua, jotta jaksoi taas askarrella ja syödä. Minä aiheutin pientä hämennystä yöllä. Luin hieman kirjaa padilta nukkumaan mennessä ja olin nukahtanut padi kourassa. Se on minulle hyvin harvinaista. Ihan hirveä kolaus kävi, kun padi sitten yöllä ilmeisesti suorastaan lensi kädestäni.

 

Aamu aloitettiin terveellisesti kaurapuurolla. Tokihan pöytään oli katettu kaikki edelliseltä päivältä ylijääneet suolaiset ja makeat herkut. Leenan kanssa pöytää kattaessa yksi ihana nyanssi on se, että valitaan oikein erikseen aina pöytäliina. Leenalla niitä riittää, mutta yllättävää kyllä myös apellani on erinomainen pöytäliinavalikoima mökillä. Tämänkertaisessa valinnassamme on hieman pinttyneitä pieniä tahroja, mutta värit ovat huikean dramaattiset. Mustaa ja punaista ja keltaiset astiat.

 

Mökillä on sellainen luksus puoli, että ruokatilan ison pöydän voi kuorruttaa askartelutavaroilla ja syödä keittiön pienemmän pöydän äärellä.

Puurolle! Kata oli bongannut erinomaisen mintulla ja sitruunalla maustetun omenamehun kaupasta.

Aamiaisen huipentumana jälleen tiramisua

Taas oli harmaa ja sateinen päivä

Jatkoimme vielä mökkibrunssin jälkeen hieman askartelujamme. Leenalla on iso makrametyö tekeillä ja hän pääsi siinä hyvään alkuun.

Tämä tekeillä oleva makrame tulee aiemman pariksi Leenan seinälle.

Aivan liian nopeasti meni viikonloppu. Askarteluleiri teki niin hyvää! Laitan nyt tähän muistiin itselleni, että harmaaseen ja tylsään marraskuuhun kannattaa suunnitella askartelua ystävien kanssa. Tästä voisi tehdä perinteen - marraskuun askartelucamp. Ennen kotiin lähtöä pummin Leenalta melkein kaiken lopun tiramisun. Olin menossa isäni luokse perinteisille sunnuntaikahveille ja tiesin, että kunnon Italia-fanina vaari osaa arvostaa tiramisua.

Tiramisua Leenalta vaarille. Kiitos Leena!

Vaari oli tehnyt uuniomenia ja en ollutkaan syönyt niitä pitkään aikaan. Nam! Kiitos vaari!

Kuten jo aiemmin kirjoitin, niin keski-ikäisessä elämässäni iso voimavara ja ilonlähde ovat ystävät ja yhdessä tekeminen.

Vapaaehtoistöissä

Tiimikaverini Olli on ollut mukana perustamassa Järvenpäähän muutaman yhdistyksen yhteistä hävikkiruuan logistiikkakeskusta nimeltään Yhdessä Katettu. Siihen kuuluvat yhdistykset hyödyntävät hävikkiruokaa omassa toiminnassaan. Paikallinen evlut seurakunta koostaa hävikkiruuasta jaettavia ruokakasseja ja esimerkiksi Setlementti Louhela valmistaa siitä kerran viikossa ilmaisen aterian ja mahdollisuuksien mukaan pieniä välipaloja tai kahvia/mehua ja pullaa toimintaan osallistuville ja sitä vetäville vapaaehtoisille.

Yhdessä Katettu on Ollille sydämen asia ja olemme puhuneet hänen kanssaan, että voisimme koota töistä porukan ja tulla vapaaehtoishommiin. Työnantajamme politiikan mukaisesti vapaaehtoistyötä saa tehdä max 2 päivää vuodessa ja sille on oma projektikoodikin. Arvostan tälläistä mahdollisuutta, että työntekijät voivat toteuttaa yhteiskuntavastuullisuutta työnantajalle tälläkin tavalla. 

Korona lykkäsi suunnitelmiamamme, mutta viimein lokakuun viimeisellä viikolla pääsimme hommiin. Minulle osui paikaksi Setlementti Louhela ja sinne tuli kaverikseni jo eläköitynyt tiimiläisemme Sirpa. Sirpan kanssa siinä mietimme ulko-ovella, että millaiset kuorinta/pilkontaurakka meillä on edessä, kun ruokaa tehdään noin 70 annosta.

Tapasimme paikan emännän ja kuulimme häneltä, että päivän ruuan valmistelut oli aloitettu jo eilen, joten edessä oli sellaista suht leppoisaa puuhaa. Paikan isäntänä toimiva Markus keksi, että kun kerran autoni seisoo pihalla, niin voisimme tehdä kierroksen hävikkiruuan jakelukeskukseen, jota kutsutaan Terminaaliksi.

 

Terminaalin tuotteita

Terminaalissa kaikki, mitä voi ja kannattaa pakastaa, niin ne pakastetaan. Tilassa on myös iso kylmiö. Viimeaikoina Terminaalissa on ollut aikaisempaa vähemmän tuotteita. Ruuanhinnan raju nousu on aiheuttanut sen, että punalaputetut tuotteet käyvät kaupoissa entistä paremmin kaupaksi ja tokihan kaupat aina yrittävät minimoida hävikin. Punalaputetut tuotteet ovatkin olleet somessakin paljon mielipiteitä herättävä aihe. Minulla on niin varsin käytännöllinen suhde: jos pystyn hyödyntämään punalaputettuja tuotteita, niin ostan ne. Eipähän mene hävikkiin ja ainahan rahan säästö on tervetullutta.

Tyhjiä laareja

Juuri saapui leipälähetys

Saalis

Kun tulimme takaisin, niin Sirpa oli emännän ja yhden vapaaehtoisen kanssa jo pitkällä ruuanlaitossa. Emäntä kutsuu kokkausta MacGyver kokkaukseksi. Siitä kokataan, mitä satutaan saamaan käsiin. Tällä kertaa oli tulossa spagetti-broilervuokaa, valmiita einesjauhelihapihvejä ja niille ruskeaa kastiketta, kasvislisuketta ja salaatteja. Keittiössä oli myös erikseen saatavilla kasvisateria. Jälkiruuaksi oli täytekakkua.

Spagettibroilervuuat alkavat olla valmiit uuniin

Sirpa valmistelee lämpöhaudetta

Salaatit, me teimme Sirpan kanssa vihreät salaatit kastikkeineen. Olen aika ylpeä siitä, että bongasin käynnillämme vielä rucolan ja baby pinaatin salaattiin.

Jauhelihapihvit menossa uuniin

Leipää ja karjalanpiirakoita

Jälkkäreitä

Minun annokseni. McGyver spagetti-broilervuoka oli tosi maukas ja juustoa oli päällä reilusti.

Meille oli annettu tehtäväksi ruokailun aikana seurustella asiakkaiden kanssa. Hieman vajaa puolet ruokalijoista oli vanhuksia. Heitä juttuseura ilahdutti suuresti. Juttelin pidempään Kyllikki-rouvan kanssa ja Kyllikki olisi kovasti toivonut, että olisin lähtenyt hänen seurakseen seurakunnan tarjoamille kahveille. Ihana Kyllikki! Ehdin jututtaa myös kahta vapaaehtoistyötä tekevää. Toinen heistä on lääkäriseuralainen. Lääkäriseuralainen auttaa tyypillisesti ikäihmisiä käymään taksilla terveyspalveluissa. Niissähän pitää osata ilmoittautua oikealle luukulle ja navigoida vielä oikeaan odotustilaan. Lääkäriseuralainen lähtee mukaan tukemaan sitä, että potilas pääsee perille ja takaisin kotiinsa. Toinen vapaaehtoinen oli myöskin teknologiateollisuuden palvelussa ja hän opettaa suomen kielen jatkokurssia Setlementti Louhelassa.

Minkälainen fillis jäi päivästä? Setlementti Louhelan työntekijät ja vapaaehtoiset ovat todella mukavaa porukkaa, jolla on tekemisen meininkiä! Meidät otettiin vastaan sydämellisesti ja pääsimme heti osaksi joukkoa. Päivä oli myös todella hauska!

Samanlaisia kokemuksia oli muissa yhdistyksissä hommia tehneillä työkavereilla. Ruokakassien kasaamisessa työkaverit työskentelivät vapaaehtoisten kanssa yhdessä. Siellä oli käyty keskustelua yhteisöön kuulumisen tärkeydestä ja siitä kuinka sitä tarvetta voi täyttää vapaaehtoistyöllä. Ruokakassihommaa tehdään suurella sydämellä! Mekin puhuimme paljon yhteisöön kuulumisen tärkeydestä Louhelassa. Sekä mielekkään tekemisen tärkeydestä. 

Vapaaehtoistyö toi silmiemme eteen yhteiskunnan eriarvoistumisen. Paha pitkäaikaissairaus tai talouden laskusuhdanteessa työpaikan menetys, voi aiheuttaa pitkäkestoisia ja raskaita vaikeuksia elämään. Ikäviä asioita voi tapahtua ihan kenelle vaan ja kaikki ansaitsevat tulla autetuksi. 

Päivä herätti monenlaisia ajatuksia ja oli meille kaikille osallistuneille hauska ja antoisa. Tyypillinen tiimipäivämme on keilaus ja mikäli budjettia riittää, niin pari olutta päälle. Yhdessä juttelimme, että saamaamme kokemusta ei voi edes verrata perustiimipäivään. Mikään määrä keilausta tai olutta ei pärjää sille energialle ja yhteishengelle, josta pääsimme osallisiksi.

Tämä myös laski meidän jokaisen kynnystä osallistua vapaaehtoistyöhön. Se on tekijälleen hauskaa ja antoisaa. Se on aivan totta, että hyvien asioiden tekemisestä tulee hyvä mieli. Suurin heittäytyjä oli erittäin huonosti suomea puhuva brittivahvistuksemme. Hän oli mukana pakkaamassa ruokakasseja ja viihtyi hyvin ja pärjäsi porukassa. Minä ainakin aion mennä käymään toivottavasti vielä tänä vuonna Setlementti Louhelassa uudestaan.

Oletko tehnyt vapaaehtoistöitä?

 

Kivaa viikonloppua!