Olen edellisen kerran lentänyt ulkomaille tammikuussa 2019. Silloin korona oli vielä lähinnä vain kiinalaisten ongelma. Aikamoista säätämistä oli viimeinen ulkomaanmatkani tuolloinkin, oli Trumpin ohjusiskuja, matkakohteen sulkeva suruaika ja kaatosateesta tulvivat kadut yleensä rutikuivassa maassa. Noista kommelluksista lisää *täällä*
Kun THL poisti suosituksen välttää ulkomaille matkustamista, päätin rohkaistua ystäväni Jonnan kanssa pidennetylle viikonloppureissulle. Lensimme viime viikon perjantaina Sveitsiin Zurichiin, josta vuokrasimme auton ja ajoimme Ranskan puolelle Riesling-viinien valmistusalueelle Alsaceen.
Helsinki-Vantaan lentokentällä minua odotti yllätys: aivan hirvittävä jono turvatarkastukseen. Hieman huolestuneena katselin sitä ihmisimassaa ja mietin, että onko turvaväleistäkin luovuttu kokonaan. Kaivelin laukustani FFP2-luokan maskin ja sukelsin sekaan ihmismereen. Olin kentällä 90min ennen koneen lähtöä, jonoista johtuen jäi uusi huulipuna ja ripsiväri ostamatta, ehdin sentään lennolle.
Toivottavasti Finavia herää kasvaneeseen matkustajaliikenteeseen ja koululaisten syyslomaviikolle lisätään turvatarkastuksen kapasiteettia. Ystäväni sanoi lukeneensa lehdestä, että Finavia on pandemian alussa irtisanonut työntekijöitään ja osa lähtenyt itse, joten ruuhkaa voi olla kentällä luvassa pidempään.
Eräänpainen paluu menneeseen: turvatarkastusryysis
Sveitsiin lennettäessä pitää netissä täyttää maahantulokaavake ja siitä saa ladattavan QR-koodin. Finnair tarkasti nämä QR-koodit ja koronarokotustodistukset ennen koneeseen nousua. Sveitsin päässä on ilmeisesti runsaasti lentokenttäkapasiteettia käyttämättä ja siksi oli mahdollista allokoida Finskin lennolle oma tulohalli. Suoraan koneesta kävelimme tulohalliin odottamaan laukkuja ja siellä ei ollut minkään muun lennon matkustajia. Siitä sitten suoraan hallista ulos.
Sveitsin ja Ranskan rajalla muutama rajavartija/poliisi nojaili autoonsa tylsistyneen näköisenä. Ketään ei kiinnostanut Ranskan vaatimat paperiset tulolomakkeet, jossa piti vannottaa olevansa terve ja rokotettu.
Ajomatka Zurichistä Colmariin kestää noin pari tuntia, reitin ainoat pienet ruuhkat koimme vasta paluumatkalla, jolle osui yksi pidempi tietyö. Navigointi sujui helposti kännykän avulla ja kylistä löysimme parkkipaikan aika kivuttomasti. Toki nyt on kyseessä low season ja koronan jälkeinen aika, kesällä lienee parkkipaikan löytäminen aika tuskaista. Ranskassa koronapassi tarkastetaan kaikissa ravintoloissa ja koronapassiksi käy rokotustodistus. Sen voi näyttää kännykästä.
Viikonloppu Alsacessa oli hurmaavan ihana! Alueen kylät ovat syötävän suloisia ristikkoseinineen ja korkeine kattoineen. Siellä tulee sellainen fiilis, että astuisi satukirjaan. Loistava sää täydensi satumaista tunnelmaa. Taivas oli sininen ja aurinko paistoi. Lämpötilat ovat lokakuun alussa jo viileät, päivän ylin siinä 16 asteen tietämillä. Jos ei tuullut, niin auringossa tarkeni päivällä t-paitasillaan. Viinit olivat erinomaisia, samoin ruoka. Pitkä viikonloppumme kului rennosti kylissä kävellen ja niiden kauneutta ihaillen ja toki viinitiloilla ja -myymälöissä ja kylien ravintoloissa viinejä maistellen. Tietysti hyvät lounaat ja illalliset kuuluivat olennaisena osana viikonloppuun.
Viiniviljelmillä. Näytänpä onnelliselta, kun aurinko paistaa :)
Alsacilainen perinneherkku tarte flambee tai flammekueche.
Ja kuten kuvasta näkyy lounas tarte flambeeni söin ulkona auringossa.
Iltapäiväkahvit ja kuoharit.
Kuvan rosekuohari todettiin ahkeran kartoituksen jälkeen parhaaksi ja ajaa hurautimme tilan myymälään maistelemaan muutkin tuotteet ja ostamaan muutaman pullon mukaan
Kirjoitan vielä erikseen ainakin Colmarista, jossa majoituimme. Jos kiinnostaa Alsacen viinit ja viininmaistelut, niin laittakaa komenttia, jotta tiedän kirjoittaa siitäkin. Voi olla, että kirjoitan itselleni muistiin, vaikka ketään muuta ei kiinnostaisikaan. Alla esimakua yhdestä hurmaavasta alsacelaisesta kylästä nimeltään Riquewihr.
Riquewihr sijaitsee Alsacen viinitien keskivaiheella ja tunnettu sekä kauneudestaan että viineistään. Noh, niin on moni muukin kylä. Riquewihr eroaa monesta muusta kylästä siinä, että keskiaikaisia vanhoja kaupunginmuureja sekä kaupunginportti on säilynyt. Portti ja muurien vanhimmat osat ovat peräisin 1200-luvulta. Muurien sisäpuolella talot ovat 1400-1700-luvuilta. Viiniviljelmät alkavat heti vanhan muurin ulkopuolelta.
Kaupungin muureja, huikean sininen taivas ja viiniviljemiä
Lisää Riquewihrin muureja
Kylän puolelta muurit näyttävätkin tältä
Kaupunginmuureja ulkoapäin
Kaupunginportti 1200-luvulta
Olisipa ihana palata joskus tuonne Alsacen alueelle. Haluaisin viedä Hra Kepposen sinne.
Tuntuu, että päivät vaan kiitävät ohitse. Hurjaa, että nyt on jo lokakuun puoliväli! Kohta alkaa hieman ahdistamaan se, kuinka pahasti olen jäljessä työaikataulustani ja se, että pimeä ja synkeä marraskuu lähestyy kovaa vauhtia. Yritän olla ajattelematta vielä moisia juttuja.
Kivaa viikonloppua ja mukavaa syyslomaa koululaisille ja muille sitä viettäville!
