Tavallinen päivä 26.2. x 17 vuotta

Blogistani löysin postauksen Tavallinen päivä 26.2 x 12 vuotta. Jäin siihen jumiin. Sairauslomallani olin valinnut kuva-arkistoistani päivältä 26.2 kuvan. Jos juuri tuolta päivältä ei ollut kuvaa, niin olin valinnut mahdollisimman läheisen päivän. Aloin tuntemaan suurta vetoa päivittää postausta. Sellainen oikein pika-pikakatsaus siihen, miten elämä muuttuu välillä ihan hirveästi vuodenkin aikana ja sitten taas välillä tuntuu, että elämä kulkee yllätyksettömänä eteenpäin.

Tässä siis viidellä uudella vuodella päivitetty tavallinen päivä 26.2.

24.2.2004 

Laskettelureissulta Itävallassa. Miehellä oli työmatka ja yhdistimme siihen rinneviikonlopun. Lapseton pariskunta huvittelee, esikoinen syntyy 11/04. Vuoden päästä on ihan eri meininki ;)

 

23.2.2005

Esikoisemme, joka on oppinut kääntymään mahalleen. Lapsiperhe-elämme on alkanut.

 

26.2.2006

Vauvapötkylästä on tullut reipas taapero. Kuvassa siis esikoinen ja mummin koira. Koira oli loputtoman kärsivällinen esikoisen kanssa. Tippa menehtyi lokakuussa 2018.

 

17.1.2007

Sohvapäikkärit.
Vaari hoitaa sairasta esikoista.Kuva on ajanjaksolta, jolta on hyvin vähän valokuvia.  Pieni lapsi, työt ja hirvittävä raskauspahoinvointi selittävät kuvattomuutta. Keskimmäinen syntyy 05/07. 

 

9.2.2008

Mikä ero vuoden takaiseen. Lapsia on nyt kaksi. Pojat leikkivät mummilassa.

Esikoinen on lintuhäkissä. Meno kiihtyy loppuvuotta kohden. Kuopus syntyy 11/08.

 

18.2.2009

Hyväntuulinen kuopuksemme n 3kk. Näköjään tässä vaiheessa kuopukselle iski atopiavaihe.

 

24.2.2010

Esikoinen ja kuopus. Iloista, ihanaa ja raskastakin kotielämää kolmen kanssa.

 

28.2.2011

Naapurin poika leikittää meidän kolmikkoa. Oli aivan mielettömän luminen talvi!

Minä olin tässä vaiheessa jo palannut takaisin töihin

 

 

20.2.2012

Onni on oma maja ja Mäkkäri ruokaa. Majassa kuopus.

Kuopuksella on ollut aivan erilaiset etuudet :) Esikoinenhan ei saanut pienenä karkkia eikä Mäkkäriruokaa.

 

24.2.2013

Keskimmäinen 5,5v hiihdonopettajan kanssa Talmassa. Hänen ensimmäinen kertansa rinteessä.

 

26.2.2014

Jos ei tuolla nälkä lähde, niin jo on kumma!

 

23.2.2015

Sairastellessani askartelin pojille minecraftkuutioita ja -hahmoja. 

 

27.2.2016
 Esikoisen 11v kanssa retkeilemässä kahdestaan Aurinkolahdessa ja Uutelassa.
Toivon niin, että esikoinen haluaisi pitkästä aikaa tehdä jotain kanssani kahdestaan.

5.3.2017

Koko perhe Vuokatissa laskettelemassa ja hiihtämässä. Kaikki olivat hyvin sujuvasti suksilla, mukava ja helppo perhereissu! .

1.3.2018

Syömässä thaimaalaista ruokaa Lemon Grass ravintolassa Hra Kepposen ja esikoisen 13v kanssa.

26.2.2019

Aamulla oli vesiputki haljennut ja näky oli ollut hurja. Sen kerran kun kotikadulla on tuollainen tapahtuma, niin tietenkin missasin sen :D Kuvassa näkyy melkein kahden miehen pituinen railo asfaltissa, josta vesisuihku nousi ylös.  

 

26.2.2020

Olen ollut työnantajan järjestämällä kurssilla. Kouluttajat olivat kaksi vanhempaa brittiladya, jotka sinänsä olivat kyllä hyvät. Olen saattanut ottaa kuvan siksi, että siinä on yksi kohta joka ärsytti minua.
 

25.2.2021

Hiihtoloma on kulunut kotona. Minä olen sairastellut puolitoista viikkoa eikä loppua näy vieläkään. Otin kuvan jo päivää aikaisemmin 25.2, koska odotusarvo on että 26.2. aamupäivällä ei tapahdu mitään merkittävää. Jos flunssa antaa myöten, niin se on normityöpäivä ja sen jälkeen lepoa. Toki päivän kuvaksi olisin voinut valita uutisotsikon, että hallitus määräsi. Mutta mieluummin muistan myöhemmin tämän päivän lumikengistä. Sotasuunnitelmanani on että tarvon niillä sitten vaikka takapihallani, jos lumet katoavat ennen tervehtymistäni.

 

Aika kuluu nykyisin aivan liian nopeasti. Esikoinen on 16v, keskimmäisellä on reilun parin kuukauden päästä 14v synttärit ja kuopus on 12v ja käy ala-asteen viimeistä luokkaa. Minulla on ajoittain ikävä, noita pieniä sulopalleroita ja menneitä vuosia. Toivon, että yhteisiä koko perheen talvilomamuistoja tulisi vielä lisää ja toivon, että joskus tulevaisuudessa voisimme olla Hra Kepposen kanssa Alpeilla ihan kahdestaan. 

Kivaa alkavaa viikonloppua!

Tsemppiä kaikille, jotka elävät kohta tiukempien koronarajoitusten keskellä!

Onneksi on perjantai

Välillä on sellaisia viikkoja, kun mikään ei suju. Kohta takanani on sellainen ja odotan vaan, että saan lösähtää sänkyyn lepäämään ja keräämään voimia.

Viikko alkoi mukavasti. Olin tehnyt viime viikonloppuna mukavan minihiihtolomassuunnittelman. Sain talviurheiluinspiraation ja ostaa pläjäytin kahdet edulliset lumikengät. Viikon ensimmäisenä hommana buukkasin hiihtolomaviikon maanantaiksi vapaapäivän. Yksi parhaimmista fiiliksistä on se, kun loma on merkittynä kalenteriin - vaikka vain yksi päivä.

Suunnitelmanani oli siis mennä Hra Kepposen kanssa mökille jo viikonloppuna: käydä sunnuntaina ravintolassa syömässä blinejä, lumikenkäillä, saunoa ja ehkäpä tehdä avanto. Pojat olisivat jääneet keskenään kotiin ja olisivat halutessaan pelata vaikka läpi su-ma välisen yön. Kotiin olisimme tulleet viimeistään tiistaina lounasaikaan.

 

Flunssankarkoitus herkkuni eli mango-appelsiini smoothie

Maanantaini jatkui siten, että sain pomoltani pitkän työlistan, jonka edistymistä käydään läpi joka aamu seuraavat kolme viikkoa. Tiedän tuon viheliäisen päivittäisen statuspalaveritaktiikan, jolla saa alaisen rekittämään entistä kovempaa. Olen käyttänyt sitä itsekin ja nyt universumi antaa minun vuorostani maistaa tuota herkkua.

Maanantai-iltapäivänä puhkesi järkyttävä nuha. Tiistaina nousi hieman lämpöäkin. Kalenteri oli ihan täyteen buukattu palavereja, joiden siirtäminen olisi ollut erittäin hankalaa. Ei oikein ollut muuta vaihtoehtoa kuin purra hammasta ja painaa hommia flunssaisena. Tuo on asia, josta haluaisin päästä eroon. Kun sairaus iskee, pitäisi pystyä lepäämään ja hoitamaan itseään. Olin tiistai-iltana niin flunssainen, että varasin keskiviikolle koronatestin.

 

Muutamassa päivässä olen niistänyt kassin täyteen

Pari viikkoa sitten Hra Kepponen kävi kyseisessä drive in koronatestipaikassa poikien kanssa. Silloin paikalla ei ollut ketään muita. Nyt siellä oli jatkuvasti yli 16 auton jono. Mietin, että onko testauspiikin syynä kasvaneet altistusmäärät, lähestyvä hiihtoloma vaiko joku ihan muu. 

Negatiivinen testitulos kilahti puhelimeeni jo samana iltana. Koska järkyttävä nuha ei ole ollut koronan tyypillisen oire, osasin odottaa negatiivista tulosta. Olihan se kuitenkin helpotus, koska kuulin samana päivänä, että työkaverini flunssa osoittautui brittivarianttikoronaksi ja koko perhe sai positiiviset testitulokset. Työkaverini on onneksi ollut hyvävointinen. Toivottavasti ei tule takapakkia! Torstaina naureskelimme puhelinpalaverissa sitä, että meistä minä olen se joka kuulostaa sairaalta.

Yleensä tuossa meidän vaki-Mäkkärin autokaistalla on aina kunnon jono. No, keskiviikkona jono olikin drive in koronatestipaikalla

Viikolla saimme sellaisen uutisen, että vaivalla pidempään valmisteltu ja käytössä ollut prosessimme ja siihen liittyvä työkalu ei miellyttänytkään uutta omistajaansa, vaan hän päätti suorilta käsiltä lakkauttaa prosessin ja työkalummekin sai lentää romukoppaan. Tiimin kanssa olemme tehneet "surutyötä" ja  miettineet jälleen paljonkin kommunikoinnin tärkeyttä. Ehkä me emme onnistuneet kommunikoimaan asiaa sen uudelle omistajalle riittävän hyvin. Uuden omistajan päätökset ja toimet kyllä toivat meille selvästi viestin perille, että osaamistamme ja näkemystämme ei juuri arvostettu. Todennäköisesti uusi omistaja halusi uudistaa prosessia ja jättää siihen oman peukalonjälkensä eikä pitänyt meidän työtämme arvottomana, kuten me sen tulkitsimme. Aika usein hyvän johtajan ja esimiehen erotaa kehnosta ihan niinkin yksinkertainen asia kuin kyky ja tyyli kommunikoida.

Etätyöläisen ruokahuolto koko äkkiromahduksen mikroaaltouunimme hajosi takuun sisään ja toista kertaa. Edellinen mikromme oli käytössä melkein 20 vuotta. Jotain onnea meillä oli matkassa tälläkin viikolla. Alueellamme oli torstaina isoja sähkökatkoja, mutta meillä oli sähköä normaalisti koko päivän. Nykymaailman heikkoudet huomaa heti, jos sähköt tai vesi katkeavat. Nopeasti tulee vilu ilman sähköjä, kun ulkona on pakkasta -25.

Tosi tympeää lämmitellä pannulla mikroruokaa. Siitä kyllä muistui mieleen 80-luvun pohdintoni, kun naapuriin tuli mikroaaltouuni: "Mitä sillä mikroaaltouunilla voi oikein tehdä?" Kai silloinkin sillä olisi voinut lämmittää makaroonilaatikko tai lihaperunasoselaatikkoa :)

Hra Kepponen kävi tutustumassa koronaterveyskeskuksen toimintaan. Kuopuksella on ollut kurkku kipua vaihtelevasti pari viikkoa ja oli korkea aika ottaa kaiken varalta nieluviljelynäyte. Terveyskeskuksen laboratorio eikä koko terveyskeskus ovat vastaan hengitystieinfektiopotilaita, vaikka heillä olisi negatiivinen koronatestitulos. Kaikki tapaukset on keskitetty koronaterveyskeskuksiin. Prosessit oli mietitty hyvin, toki odottelu ulkona kovassa pakkasessa ei ollut miellyttävää. Paikalla ei ollut ruuhkaa, mutta turvatoimien vuoksi aikaa nieluviljelynäytteeseen pääsyyn kului paljon normaalia enemmän.

En ole ollut koko viikkona ulkona, työtunteja kertynee viitisenkymmentä, nenästä lähtee nahka, vaivalla työ lensi romukoppaan ja lomasuunnitelma piti perua. On ollut parempiakin viikkoja. Onneksi työviikko alkaa lähetä loppuaan ja kohta voin lösähtää sänkyyn. Ehkä yksi parhaista ominaisuuksistani on, että pystyn helposti unohtamaan nämä ei niin hyvät viikot. Löytyyhän tästäkin positiivista: flunssani ei ollut koronaa, koronaan sairastunut työkaverini on paremmassa kunnossa kuin minä, kuopuksella ei ollut koronaa eikä streptokokki A:ta, olemme taas saaneet töissä molemmin puolin oppitunnin kommunikaation tärkeydestä, koska nuhani vain pahenee, olen saanut taas oppitunnin levon tärkeydestä. Nyt levon kautta kohti parempaa ensi viikkoa!

Kivaa viikonloppua!

Ystävänpäivän juhlintaa

Päätin tuoda vähän iloa, väriä ja herkkua elämääni juhlimalla ystävänpäivää! Näin korona-aikaan minusta kannattaa hyödyntää kaikki juhlamahdollisuudet.

Katoimme Hra Kepposen kanssa meille kotiin sohvapöydälle sushiaterian.

Kaverini kysyi somessa, että missä ravintolassa olemme. Eikö näytäkin kutsuvalta?

Paljastan tämän todella helpon Valentine's Dayn treffi-illallisen salat. Se on kattaus! 

Sushit ja misokeitot ovat Itiksen Thai Orchidista, joka tekee ihan kelvollista sushia ja se ei ole hinnaltaan juurikaan ruokakaupan sushia kalliimpaa. Yleensä syön/ahmin sushit suoraan ravintolan muovipakkauksesta enkä vaivaudu asettelemaan niitä mitenkään. Viimeisen vuoden aikana olen välillä hakenut sushilaatikon ravintolasta lounaakseni. Nyt asettelin sushit näytille ja katoin pöydän japanilaisella keramiikalla. Toinen niksi on paremmat juomat. Minikupillinen sakea vie ajatukset Japaniin ja lasillinen kuohuviiniä kruunaa aterian kuin aterian.

Aivan kuin oltaisiin oltu paremmassakin ravintolassa. Ainoa miinus on, että japanilaiset astiat joutuu tiskaamaan käsin itse.

Kipsikäsipojan kanssa leivoimme yhdessä ystävänpäivän kunniaksi. Valitsimme leipomuksenkin helpoimmasta päästä ja teimme pojan suosikkeja mokkapaloja. Valitsemalla teemaan sopivat koristeet mokkapaloille, niistä tuli kivat ystävänpäiväherkut. 

Kipsikäsileipurimme on ollut ihan ekstaasissa, koska hän sai kokonaisen jättirivillisen mokkapaloja. Paras ystävänpäivä ikinä. Kyllä ne maistui meille muillekin. 

Juhlafiilis pysyy korkealla. Tänään emme enää voineet juhlia laskiaista eli syödä laskiaispullia, koska mokkapalat. Tiistaina on siis vuorossa laskiaispullakahvit. Sitä seuraavalla viikolla lomapäivä. Jotenkin juuri nyt on sellainen fiilis, että life is good or at least sweet.

Hyvää ystävänpäivää juuri sinulle!

Kiitos kaikille lukijoilleni!

Lomailun vaikeudesta

Korona-aikana minusta olisi entistä tärkeämpää pystyä lomalla irrottautumaan arkirutiineista, koska arjesta puuttuvat monet harrastukset ja sosiaaliset kontaktit ja iloa ja vaihtelua tuovat jutut ovat vähissä. Siksi on harmillista, että meidän lomailumme on taas vastatuulessa.

Uusin vastatuulen ilmentymä alla.

 

Poika kaatui koulun liikuntatunnilla ja otti kaatumisen vastaan oikealla kädellään. Käsi ei ollut niin kipeä, että olisimme heti tienneet sen murtuneen. Katselimme tilannetta muutaman päivän ja kun kipu kädessä jatkui, menimme lääkäriin. Noh, olihan siellä sellainen murtuma, jota lääkäri kutsui ryppymurtumaksi. 

 

Käsi on oikeassa asennossa, luu ei ole poikki, mutta luussa näkyy selvä vaurio. Tuollainen luu, jossa on ryppymurtuma, on kuulemma hyvin herkkä iskuille, jotka johtavat luun katkeamiseen. Siitä syystä hoidoksi suositeltiin kipsausta. Lastensairaalassa tekivät sellaisen kipsin, joka kattaa noin 3/4 käden ympäryksestä, neljännes on sidottu siteellä. Kipsi on sen verran siro, että se menee juuri ja juuri toppatakin hihasta lävitse ja ainakin parin kulahtaneimman hupparin hihasta myös. Ilahduin kipsimallista kovasti, koska tiesin, että ystäväni joutui hankkimaan omalle pojalleen toppatakin ja huppareita ja saksimaan niitä, jotta kipsikäsi mahtui hihasta lävitse. 

 

Kipsin suurin haitta on tietenkin se, että kipsi kädessä on vaikea pelata. Korona-altistuskaranteeni oli paljon parempi, koska se ei haitannut pelaamista. Pisteet Hra Kepposelle kipsilohdutuksesta, poika sai kipsauspäivänä ruuat Mäkkäristä ja jälkkäriksi jättipirtelön Burger Kingistä ja on monesti muistanut mainita saamastaan lounaasta.

Kipsiä pitää pitää kolme viikkoa ja liikuntakieltoa tuli neljä viikkoa. Hiihtolomalla poika ei siis hiihdä eikä laskettele, eikä edes sauno. Meillä oli tarkoituksena mennä mökille ja käydä mökiltä käsin jossain lähinyppylöillä laskettelemassa. Olen toki miettinyt, että uskaltaanko Etelä-Suomen laskettelukeskuksiin mennä ja minkälaiset hissijonot siellä mahtaa olla. Mökille lähtijöitä on enää yksi, eli minä. Se poika, joka ei laskettele, ei ollut innostunut mökille menemisestä lainkaan, kipsikäsi ei voi lasketella eikä saunoa, joten hänkin haluaa jäädä kotiin. Kolmas on sitä mieltä, että jos kaksi muuta saa pelata koko hiihtoloman, niin hänkin haluaa pelata. Hän voisi ehkä lähteä kanssani yhdeksi päiväksi laskettelurinteeseen. Hra Kepposella ei ole lomaa. Edellinen laskettelukausi jäi välistä peruuntuneen Lapin matkan vuoksi ja heikolta näyttää nyt tämäkin kausi. 

Viimeisen kahden vuoden perhelomat ovat olleet suurimmaksi osaksi aika tuskaisia yrityksiä. Niihin on mahtunut molempien isoäitien kuolema, kuuden vuorokauden sairaalareissu Espanjassa, peruutuksia koronan vuoksi, käyttämättä jätettyjä lentolippuja ohjusiskujen vuoksi, maahan julistettu suruaika ja kunnon tulva. Heinäsirkkaparvi jäi sentään uupumaan kokemuslistalta ;)

Hiihtoloma 2021             Kipsi ja liikuntakielto
Joululoma 2020              Ei tavattu isoisiä eikä muita sukulaisia, koska korona
Syysloma 2020               Poika virallisesssa korona-altistuskaranteenissa koko loman
Kesäloma 2020               Pidetty onnistuneesti, minä kävin jopa Norjassa
Lapin loma 2020            Lento peruutettu, rinteet suljettu
Hiihtoloma 2020            Pojat ja minä sairaana, ei onneksi matkavarauksia
Tammikuu 2020             Oma loma Dubai+Oman, ohjusiskuja, suruaika ja rankkasade
Joulu 2019                     Vietetty onnistuneesti
Syysloma 2019              Poika sairaalaan 6 vrk Espanjassa, toinen poika sairaalaan kotona
Kesäloma 2019              Äitini kuoli
Pääsiäinen 2019             Berliinissä lastenlääkärille
Hiihtoloma 2019            Anoppi viimeistä kertaa tajuissaan
(Kirottua, että sisennykset eivät osu kohdilleen!)

Perhelomareissut ovat toistaiseksi meillä jäissä, jopa kotimaan reissut. Uskotaan maailmankaikkeuden viestiä - meidän on parempi pysyä kotona tai mökillä. Käännän katseeni toiveikkaana vuoteen 2022. Ehkä silloin ei olisi koronaa ja lomailuepäonnea.

Tuota listaa katsoessani ei ole mikään ihme, että usein on tuntunut siltä, että lomalla ei akut lataudukaan. Usein töissä on pieni lomallejäämisstressi, sitten lomalla tapahtuukin kaikenlaista kuormittavaa ja olo on saattaa olla jopa väsyneempi loman jälkeen kuin ennen sitä. 

Minulla on suunnitteilla reissu keväälle pohjoiseen Ilonan kanssa. Olen lähettänyt maailmankaikkeudelle toivetta, että olisi terveyttä, kivaa säätä ja laskettelurinteet auki.  Olisin onnistuneen loman tarpeessa.