Reissuterveiset

Viimeinen lomaviikko alkaa kallistua kohti loppuaan ja roadtripilläkin alkaa heti aamusta kotimatka.

Pääsimme ystäväni Sirpan kanssa onnellisesti perille Lappiin. Nautimme ulkoilusta Levillä ja aurinkoisesta ja kauniista Käsivarren Lapista. Ihan mielettömän kaunista!

Maisemaa Levin huipulta

Kohti Saanaa

Saanalta jatkoimme Norjan puolelle. Norjassa ja jopa Lofooteilla on ollut yllättävän hiljaista. Norjan puolella olemme kokeneet kaikenlaista säätä helteestä sateeseen. Olen uinut Jäämeressä, josta olen aika ylpeä.

Lisää reissukuulumisia sitten, kun pääsen kotiin ja arkeen. Viimeisimpien koronauutisten jälkeen pelkään, että pääsenkö tänä vuonna lainkaan toimistolle.

Kivaa viikonloppua jo näin ennakkoon!

Kaunis Fagervikin ruukki

Viime viikon lauantai alkoi Kirkkonummella sateisena, mutta sitten illansuussa sää muuttui mukavaksi. Vaikka takana oli ruuhkainen lomaviikko, niin päätimme Hra Kepposen kanssa retkeillä Fagerviikin ruukille Inkooseen.

Fagervik eroaa muista käymistäni ruukkialueista siten, että se on suurimmaksi osaksi yksityisomistuksessa ja vierailijoita palvelee ainoastaan kahvila. Sen tuotteet ovat varsin maistuvia, joten mitäpä muuta sitä kaipaisikaan. Samassa rakennuksessa kahvilan kanssa on pieni museo. Aukioloajat ovat niin rajoitetut, että käyminen siellä vaatii suunnittelua.

Nälkäisenä kahvilaan :) Hyvää oli! Hra Kepponen söi erinomaista tiramisukakkua

Isossa osassa Fagervikin alueesta saa vapaasti kävellä ja ihastella punamultaisia ruukin työväen mökkejä, suloista punamultaista kirkkoa ja komeaa kivikartanoa. Myös pari vanhaa tuotantorakennusta on jäljellä. Mihinkään rakennuksista ei pääse sisään eikä kartanon upeaan muotopuutarhaan kävelemään. Se ei haittaa. Fagervikissä on ihan omanlaisensa tunnelma, kuin olisi astunut menneisyyteen, keskelle uneliasta kesäsunnuntaita, jolloin työväki joisi kirkkokahveja sisällä ja hetkenä minä hyvänsä lapset rientäisivät ulos leikkimään ja aikuiset omiin askareihinsa.

Fagervikillä on pitkä historia. Sen perusti Billnäsin ruukin omistaja Carl Bilsten 1646. Fagervikin sijainti oli erinomainen ruukille, sen läpi kulki Kuninkaantie, sieltä oli reitti merelle ja suuret metsät ja joki energiavaroina. Fagervik tuhoutui isovihan aikana. 1723 ruotsalaiset Hisingin veljekset ostivat Fagervikin ruukkioikeuksineen ja Fagervik nousi uuteen kukoistukseensa. Vuodesta 1723 Fagervik on ollut Hisingin suvun yhtäjaksoisessa omistuksessa. Jo 1800-luvun alkopuolella Fagervikissä alettiin kehittämään maataloutta ruukkitoiminnan oheen. Kun Suomi liitettiin Venäjään, ruukkitoiminta vaikeutui ja maataloudesta tuli Fagervikin päätoimiala. Ruukki lopetti toimintansa 1903.

Fagervikissa sijaitsee yksi harvoista yksityisomistuksessa olevista kirkko, se on rakennettu 1737. Kirkossa on Suomen vanhimmat toimivat urut, ne on rakennettu Tukholmassa 1726. Kirkossa olisi kiva päästä käymään joskus. Ulkoapäin se on todella suloinen ja sijaitsee aivan rannalla.

Retken jälkeen kävimme syömässä Kirkkonummella BistrOmatissa. Söimme pelkästään alkupaloja, otimme päivän tapaksen ja kanttarellikeitot. Hyvää ruokaa jälleen! Siinä kanttarellikeittoa syödessäni totesin kyllä, että yhtään ei jäänyt vaarin tekemän keiton maku jälkeen ravintola-annoksesta.

Vasemmalla tartarpihviä ja kirjolohenmätiä, oikealla perunaveneet ja chorizokastiketta

Vasemmalla mustekalaa ja tomaattia, oikealla Parman kinkkua, meloni ja vuohenjuustomoussea

Kanttarellikeittoa

Olipa mukava päivä kahdestaan!

Kivaa viikonloppua!

Ruuhkaloma

En tiedä, mitä kävi leppoisille lomapäiville, jossa ei tapahdu mitään.

Tai no tiedän. Koronakevään jäljiltä hoidettavien asioiden pino on kasvanut ennätysmittaan ja ystävien ja läheisten tapaamisessa on ollut pahaa vajetta. Kaikkea on tietenkin pitänyt kuroa edes hieman lomalla kiinni.

Viime viikolla oli jokaiselle arkipäivälle sovittua ohjelmaa.

Maanantai (Kirkkonummi-Helsinki)

Siiryimme hetkellisesti maalaismummolasta takaisin kaupunkiin. Se aiheutti kevyen pakkauksen ja jääkaapin siistimisen ja toki sitten perillä tarvitsimme kauppareissun jääkaapin täyttämiseksi. Tarvitsisimme sen pihalla käyskentelevän lehmän poikien loputon maidon tarvetta varten. Lisäksi tarvisisimme vielä lehmänkuljetusvaunun, jotta maito siirtyisi kätevästi mökin ja kodin välillä ;)

Tiistai (Helsinki)

Hra Kepposen serkku perheineen saapui Sveitsistä Suomeen lomailemaan. Elena oli kampaamokäyntiä vaille ja menimme yhdessä minun kampaajalleni. Olipas kiva käydä kampaajalla kaverin kanssa. Ostin meille pienet proseccopullot ja vähän evästä ja suklaata kampaajalle. Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi juonut proseccoa klo 11. Kampaajalta löytyi tietysti kaapista shampanjalasitkin meille. Maailmaa parannettiin kampaamon jälkeen hiukset hienosti laitettuina sushibuffetissa. Kiva päivä!

Elena käsittelyssä

Ihana hemmottelypäivä päättyi arkisiin puuhiin. Ostin 5kg mustikoita tästä oman kotikylän FB ryhmän kautta. Ne olivat valmiiksi putsattuja, mutta sen verran marjoissa oli kuitenkin lehtiä, että päädyimme putsaamaan ne vielä toistamiseen. Yllättävän kitkeriä olivat mustikat, mutta eivätköhän ne silti tule syötyä piirakkana ja smoothiessa. 

Liekö osa poimittu vähän raakoina, kun ovat kitkeriä

Keskiviikko (Helsinki-Vantaa-Lahti-Vantaa-Helsinki)

Ajoimme vaarin, Hra Kepposen ja meidän keskimmäisen kanssa Lahteen. Kävimme ensimmäiseksi äitini ja isovanhempien haudalla. Sitten vierailimme kiviliikkeessä ja saimme viimein päätökseen hautakiven muutos- ja kunnostusasiat. Tämä on varmasti ollut ainoa hankinta, jonka hoitaminen netin kautta osoittautui aivan liian hankalaksi.

Kävimme lounastamassa Lahdessa yhdessä ystäväni Annan suosittelemista lounaspaikoista. Kun tarjoilija ohjasi meidät pöytään, niin vierestä pöydästä tervehdittiin iloisen yllättyneesti. Siinä istui serkkuni lounastamassa työkaverinsa kanssa. Lounaalta lähdimme Lahden satamaan tapaamaan toista serkkuani ja hänen perhettään. Serkkuni ja hänen vaimonsa ovat keskimmäisen kummit. Keskimmäisen synttärikahvit joimme tänä vuonna siis Lahden satamassa ulkokahvilassa. Kiva oli nähdä pitkästä aikaa!

Serkkupoika otti tuollaisen pullahaukkausposeerauksen, niin piti valita se otos tähän :)

Kun vein isäni takaisin Vantaalle jäin sinne vielä hetkeksi tapaamaan ystävääni Jonnaa. Emme olleet nähneet ikuisuuteen. Hyvällä tuurilla tapaamme seuraavan kerran pohjoisessa.

Torstai (Helsinki-Kirkkonummi)

Torstaina siirryimme takaisin maalaismummolaan ja tietysti ruokakaupan kautta. Sää oli mökillä kylmä ja sateinen. Heti perille päästyämme esikoinen alkoi virittelemään tulta takkaan, koska häntä paleli mökillä. Huono sää latisti mökille paluufiiliksiä. Ketään ei kiinnostanut uida ja saunoa sateessa.

Ei se ole kesäloma eikään mikään, jos ei edes muutamaa klapia takassa polteta

Olisimme muuten lykänneet mökille paluuta, mutta meillä oli sovittua ohjelmaa mökille. Kävimme matkalla hakemassa tilaamamme mansikat mansikkatilalta ja pakastimme ne mökillä. Jestas ne olivat makeita!

Perjantai (Kirkkonummi-Helsinki-Kirkkonummi)

Perjantai jatkui sateisena ja harmaana, mutta meille saapui ihan oma pikkuaurinko. Poikien söpö ja energinen 4v serkkupoika tuli kyläilemään isänsä eli Hra Kepposen veljen kanssa. Tehopakkaus leikki piilosta, tekin kutitushyökkäyksiä, soitti padiltaan Ghostbusters musaa, piirsi tärkeitä kieltomerkkejä kuten ylenpalttinen remuaminen kielletty, järkyttyi siitä ilman lupaa hänen köyhälle ritarilleen laitettiin kermavaahtoa mutta leppyi kun se poistettiin ja korvattiin mansikoilla.

Kutitushyökkäys - alimmaisena jossain peiton alla keskimmäinen, joka on hyökkäyksen kohde

Epäilyttävää ainetta tuo kermavaahto

Kun pikkutouhupeppu lähti kotiinsa, alkoivat pojat nurisemaan, että ihan tylsää jäädä mökille sateeseen ja kaikki kaverit pyytävät online-peleihin. Siinä hetken aikaa kuuntelimme nurinaa ja olimme Hra Kepposen kanssa aika yksimielisiä, että voisimme taas vähän suhata autolla ja viedä pojat kotiin ja viettää viikonloppu mökillä kahdestaan.

Vähän ruuhkaisena alkoi tämäkin lomaviikko ja sitten on iskenyt huonoa tuuria. Tulin juuri lääkäristä ja minulla ikävä kynsivallin tulehdus isovarpaassa. Ihan ensimmäistä kertaa tälläinen sairaus. Lääkäri määräsi peräti 10 päivän antibioottikuurin. Vatsani eivät kestä antibiootteja ja parin päivän päästä pitäisi lähteä pohjoiseen. Saas nähdä, että millainen loma tulee. Pääsenkö liikkumaan jalallani ja jos pääsen ehdinkö ajoissa vessaan. Voihan varvas!

Kylmäpihlajan majakka

Heinäkuun alussa tein ystäväni Leenan kanssa yhden yön reissun Raumalle. Lauantaina kiertelimme ihastelemassa vanhaa Raumaa. Sunnuntaiksi halusimme muuta ohjelmaa. Listamme kärkipäässä olivat Rauman toinen UNESCOn maailmanperintökohde Sammallahden pronssikautinen hautaröykkiöalue, Kylmäpihlajan majakka tai päiväsaunonta jossakin Rauman monista yleisistä rantasaunoista.

Sunnuntain sää näytti lupaavan aurinkoiselta, joten valitsimme Kylmäpihlajan majakan. Minä olen usein haaveillut siellä yöpymisestä. Hra Kepponen ei ole oikein innostunut majakassa yöpymisestä, koska onhan siellä viihtyminen aika riippuvaista säästä. Jos sattuu harmaa ja sateinen keli, niin maisemista nauttiminen ei käy ohjelmaksi. Myrskyllä majakassa majoittautuminen voisi olla aika huikeakin kokemus. Hyvällä säällä minulla kuluisi varmasti aika ihan vaan rantakalliolla istuskellen ja merta tuijotellen. Hieno auringonlasku tai nousu varmasti kruunaisivat kokemuksen.

Ostimme laivaliput Kylmäpihlajaan ja takaisin, ne maksoivat 28€ per hlö. Jos meillä olisi ollut ihan koko päivä aikaa, olisimme saattaneet ostaa pysähdyksen Kuuskajaskariin. Ihan vaan nimen ja radion merisään takia ;) Menomatkalla oli mukavan aurinkoista, tyyntä ja ajoittain huikean vaaleansinistä.

Aletaan lähestyä Kylmäpihlajan laituria

Kylmäpihlajan majakka

Kylmäpihlaja on rakennettu 1953 Suomen viimeiseksi miehitetyksi majakaksi ja luotsiasemaksi. Kylmäpihlaja on edellenkin toiminnassa, mutta 1988 tehdyssä peruskorjauksessa majakka automatisoitiin. Ennen vuosituhannen vaihdetta Kylmäpihlajan luotsi toiminta lakkautettiin. Majakalle ja Kylmäpihlajan saarelle alkoi uusi elämä hotellina ja virkistyskohteena. Majakassa toimii kesäisin hotelli ja ravintola. Ranta-aitassa toimii kahvila ja pieni matkamuistomyymälä. Kipuamalla majakan 9. kerrokseen pääsee ihailemaan huikeita merimaisemia. Liikkuminen luodolla on aika rajoitettua, koska osa siitä on rauhoitettu lintujen pesimiselle.

 

Taivas ja meri muuttuivat vierailumme aikana harmaiksi ja horisontti tuntui sulavan harmauteen. Isot rahtilaivat näyttivät kuin kelluvan taivaassa.

Luodon kasvillisuutta

Majakka: 31m, 12 kerrosta

Majakan suhteen minulle valitettavasti kävi niin, että en uskaltanutkaan kiivetä ylös. Oikea polveni vihoitteli sen verran, että pelkäsin sen kipeytyvän liikaa, edessäni oli vielä kolmen tunnin ajomatka kotiin. Leena kuvasi maisemia ahkerasti, mutta eihän se ole sama kuin olla itse siellä ylhäällä. Näkymät olivat erinomaiset.

Majakan ravintolaa on moni kehunut. Meillä oli maha niin täynnä hotellin aamupalan jälkeen, ettei sinne mahtunut ruokaa lainkaan. Ravintolan ulkoterassin maisemat kävimme ihastelemassa. Sää alkoi muuttua harmaammaksi ja tuuliseksi ja päätimme lähteä kahvien jälkeen sillä aikaisemmalla lautalla takaisin mantereelle. 

Kylmäpihlaja on ensimmäinen majakkasaari, jossa olen vieraillut, jos ei lasketa Suomenlinnaa. Suomenlinnan kirkko nimittäin toimii myös majakkana. Vierailu oli kiva, mutta ei minusta tullut vielä majakkaintoilijaa. Luulen, että majakoihin hurahtaminen vaatisi komean auringonlaskun tai sellaisen rauhallisen aamun luonnon äärellä hyvän aamiaisen kanssa. Yöpyminen majakassa kiinnostaa edelleen.

Ensimmäiset vesipisarat putoilivat hieman sen jälkeen, kun pääsimme takaisin mantereelle. Vartin päästä alkoi kaatosade, joka jatkui koko matkan Raumalta Helsinkiin.