Universumi, yritätkö kertoa, että pysy kotona nainen? Riittäisikö syyksi pysyä kotona kansainvälinen poliittinen selkkaus? Ai ei, laitetaan lisäksi maan sulkeva suruaika. Joko nyt pysyt kotona? Heitetään soppaan vielä äärisääilmiö.
Myönnän: kotona pysymisessä on puolensa! Koska olen kuitenkin reissussa enkä kotona, niin yritän pärjätä olosuhteiden kanssa ja nauttia näkemästäni ja kokemastani.
Loma on vaatinut aika paljon uudelleenjärjestejä. Suurin syy niihin on oranssi-tupee-mies Trump. Olimme lähdössä reissuun hyvin pian Iranin iskujen jälkeen ja vakavasti harkitsimme kotiin jäämistä, koska ensimmäinen kohteemme oli Dubai. Trumpin maltillisena pidetyn puheen jälkeen päätimme uskaltautua matkaan. Huolta aiheutti paluumme reititys Qatar Airwaysilla läpi Iranin ilmatilan. Jouduimme hankkimaan uuden paluulipun, joka meni omaan piikkiin.
Ehdimme hetken nauttia Dubaista. Toki oman lisämausteensa toi liikennekaaos. Rankkasade piiskasi kaupunkia yhden illan ja yön. Seuraavana aamuna kadut olivat veden vallassa ja osa takseista pajalla korjattavana, hybridit eivät olleet tykänneet vedestä. Meidän lomaamme sade ei haitannut.
Sitten seuraavassa matkakohteessamme alkoi tapahtumaan. Omanin todella pitkäaikainen hallitsija menehtyi ja maahan julistettiin 3 vuorokauden mittainen suruaika.
Saavuimme sitten kesken suruajan Muscatiin ja pääsimmekin tutustumaan siihen, kuinka hyvin suruaika on toteutettu. Isot kadut on suljettu liikenteeltä, niitä vahtii poliisipartiot. Suurin osa kaupoista ja ravintoloista on suljettu. Liikkeellä oli viimeisenäkin surupäivänä hyvin vähän ihmisiä. Päivä meni kuitenkin kivasti. Saimme sattumalta allemme taksin, joka ajelutti meitä kohtuuhinnalla pikkuteitä läpi kaupungin ja teimme muutamissa kohteissa pysähdyksiä.
Vielä on edessä vähintään yksi jännittävä haaste. Huomenna eli keskiviikkona ajan autolla aavikkohotelliin. Ajomatkaa on noin 2,5t. Ajomatkalle on luvattu erittäin runsasta sadetta. Kääks! Pitäkää peukkuja, että kaikki menee hyvin.
Universumi, en tiedä olenko ymmärtänyt viestisi. Mutta en todellakaan uskalla pyytää, että puhu selkeämmin 😉😉😉 Ehkä oletkin vaan halunnut, että tämäkin Matka erottuu muista matkoista. Lupaan silti, että otan tämän kiinnostukseni nähdä ja kokea uutta käsittelyyn, kun palaan ja yritän laimentaa sitä. Toki yksi vielä huimempi seikkailu on varattuna. Mutta heti sen jälkeen.
Kivaa viikkoa!
Ps. Matkakuvia päivittyy instaan, tunnus kepposet
14. tammikuuta 2020
12. tammikuuta 2020
Helsingin paras afternoon tea
Olemme käyneet erilaisilla työkavereiden kokoonpanolla koestamassa Helsingin afternoon tea tarjontaa. Minulta on jäänyt muutama reissu välistä arkikiireistä johtuen. Kaverini Sirpa ja Ilona ovat olleet jokaisella kerralla mukana, joten mielipide perustuu laajemmalle valikoimalle. Tammikuun alussa olimme kolmistaan afternoon tealla St. George hotellissa ja se nousi Helsingin tarjonnan ykköseksi ohitse pari vuotta paalupaikkaa pitäneen Salutorgetin.
St. Georgen vahvuus on suolaiset. Erilaiset leivät, osa rapeaa, osa pehmeää ja kaikki tuoretta olivat erittäin herkullisia. Jos on tarjolla tuollaisia leipiä, niin kannattaa ehdottomasti muokata brittiperinteitä ja jättää kurkkuvoileivät ja muuta paahtoleipätuotteet väliin.
Naposteltavat tarjoiltiin hauskasti ja tyylikkäästi puulaatikoissa. Kannen päällä oli suolaiset ja laatikossa kannen alla makeat.
Afternoon tea tarjoillaan Winter Garden nimisessä tilassa, jossa on iso kattoikkuna
St. Georgen vahvuus on suolaiset. Erilaiset leivät, osa rapeaa, osa pehmeää ja kaikki tuoretta olivat erittäin herkullisia. Jos on tarjolla tuollaisia leipiä, niin kannattaa ehdottomasti muokata brittiperinteitä ja jättää kurkkuvoileivät ja muuta paahtoleipätuotteet väliin.
Naposteltavat tarjoiltiin hauskasti ja tyylikkäästi puulaatikoissa. Kannen päällä oli suolaiset ja laatikossa kannen alla makeat.
Alhaalta ylös: lohivoileipä, katkarapuhodari, piparjuurta ja jotain lihaa, Västerbotten-juustopiiras ja mätiä
Minun suosikkini oli katkarapuhodari. Oih, miten hyvää! Melkein yhtä hyvä oli pieni juustopiiras. Sirpan suosikki oli piparjuurta sisältävä leipä. Lohileipä ei saanut yhtään ykköstilaa, vaikka sekin oli erinomainen. Suolaisten jälkeen maistelimme skonssit. Skonssit olivat kokonaisuuden heikoin osa. Ne olivat kooltaan pieniä, mikä oli varmaankin syynä siihen, että pehmeää keskustaa ei ollut. Kermakaan ei ollut clotted cream vaan aivan tavallinen kermavaahto. Parhaat skonssit on leiponut brittityökaverini Alex ja ne olivat hänen ensimmäisensä.
Viimeisenä söimme makeat. Aloitin toscapullasta, joka oli todennäköisesti paras syömäni pulla. Harmillisesti muut makeat olivat aika tavanomaisia, ei siis mitenkään kehnoja mutta eivät yltäneet samalle tasolle kuin toscapulla ja suolaiset. Hedelmävarras oli raikas lisä.
Ylhäältä alas: toscapullat, soiket juustokakut, pikkuleivät, hedelmävartaat, suklaat
Wintergarden on tilana tyylikäs, mutta kuitenkin rento. Meillä hurahti 2,5t syöden ja jutellen.
Kivaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa!
Ylhäältä alas: toscapullat, soiket juustokakut, pikkuleivät, hedelmävartaat, suklaat
Wintergarden on tilana tyylikäs, mutta kuitenkin rento. Meillä hurahti 2,5t syöden ja jutellen.
Kivaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa!
6. tammikuuta 2020
Kolmet uudenvuodenbileet
Meillä on ollut kolmet bileet tässä vuoden vaihtumisen yhteydessä: kahdet rauhalliset ja ne kolmannet olivatkin sitten varsin kuumottavat.
Aloitetaan rauhallisimmista juhlista. Uudenvuodenaattoa vietimme ihan vaan perhepiirissä aika laiskan pulskeasti. Mietimme, että jotain juhlallisuutta pitäisi olla, kun ensimmäistä kertaa jätimme raketit ostamatta. Pojat alkavat kasvaa rakettihuumasta ulos, joten turha polttaa rahaa taivaantuuliin. Halusimme tehdä jotain kivaa ja helppoa ruokaa ja päädyimme lettubileisiin. Vaikka maailma on pullollaan herkullisia ja erikoisiakin leivonnaisia, niin letut pärjää vertailussa aina. Söimme lettuja sekä suolaisena että makeana.
Onko teistä muistakin letut hyviä? Vai onko se vaan meidän perheen ominaisuus että letut ja vohvelit maistuvat aina.
Aloitetaan rauhallisimmista juhlista. Uudenvuodenaattoa vietimme ihan vaan perhepiirissä aika laiskan pulskeasti. Mietimme, että jotain juhlallisuutta pitäisi olla, kun ensimmäistä kertaa jätimme raketit ostamatta. Pojat alkavat kasvaa rakettihuumasta ulos, joten turha polttaa rahaa taivaantuuliin. Halusimme tehdä jotain kivaa ja helppoa ruokaa ja päädyimme lettubileisiin. Vaikka maailma on pullollaan herkullisia ja erikoisiakin leivonnaisia, niin letut pärjää vertailussa aina. Söimme lettuja sekä suolaisena että makeana.
Onko teistä muistakin letut hyviä? Vai onko se vaan meidän perheen ominaisuus että letut ja vohvelit maistuvat aina.
Lettujen täytteenä oli riisi-jauheliha-paprikaseosta. Osa perheestä laittoi lettunsa päälle juustoraastetta ja käytti letun mikron kautta
Lettujen teon suhteen pitää tunnustaa, että olemme siirtyneet niihin valmisjauhoihin, joihin lisätään vain neste. Aikoinaan vähän kummastelin kauppoihin rantautunutta lettujauhetta: "Kukakohan noitakin ostaan, kun lettutaikinan teko on niin helppoa". Meistä kaupan jauheella tehdyt letut ovat rakenteeltaan parempia ja vielä helpompi paistaa.
Tämä oli siis ensimmäinen vuosi, kun meillä ei ollut raketteja. Päätimme vastaanottaa uuttavuotta poreammeessa. Harmillisesti piha-aita peitti osan näkyvyydestä vilkkaimpaan rakettisuuntaan. Näköesteestä huolimatta oli kivaa lilliä lämpöisessä vedessä ja bongailla raketteja.
Uudenvuodenpäivänä saimme odotettuja vieraita Sveitsistä. Hra Kepposen serkku, hänen Elena-vaimonsa ja pieni poikansa tulivat meille. Ohjelmassa oli seurustelua, autoratakisat, Pipsa Possun katsomista, estä-taaperoa-pääsemästä-portaisiin-peli, ruokaa ja naisille poreallasvuoro.
Olen säästellyt tuota autorataa, kun se on niin näppärän kokoinen ja vetoaa aina lapsiin
Lainasin Elenalle saunahattuani, niin hänkin sai kokea Kardashian-hetken ;)
Kolmansista bileistä ei ole mitään kuvamateriaalia, koska en saanut osallistua niihin. Esikoinen piti perjantaina poreammebileet. Pari hänen kaveriaan ovat jo muutaman kerran käyneet meillä kylpemässä, nyt vieraita oli tulossa enemmän ja myös tyttöjä.
Bileitä edelsi pitkällinen keskustelu, sääntöjen sopiminen ja bileillä olen saanut pojan kiristettyä koulutyöhön joululomalla. Tietysti ymmärsin, mitkä riskit liittyvät siihen, että päästän lauman teinejä kotiimme keskenään. Olihan se varsin kuumottava paikka poistua kotoa bileiden ajaksi.
Esikoisen kanssa sovimme sääntöjen lisäksi bileiden keston. Poika ja vieraat tiesivät, että meillä on parikin webbikameraa kotona ja että hetkenä minä hyvänsä saatamme seurailla livelähetystä olohuoneestamme. Muutaman kerran vilkuilimme ja meno näytti rauhalliselta. Vieraat viihtyivät suurimman osa ajasta saunassa ja poreammeessa. Suurin kuhina oli siinä vaiheessa, kun tytöt lukittautuivat kylppäriin vaihtamaan bikinit päälle ;) Soittelimme muutaman videopuhelun teinille ja kaikki vaikutti olevan ihan kunnossa.
Bileet päättyivät klo 12 ja näimme, kuinka viimeiset vieraat lähtivät kotiinsa. Pakotin esikoisen vielä varmistamaan, että kaikki vieraat pääsivät onnellisesti kotiinsa. Poika tuossa kohtaa muljautteli silmiään, mutta noudatti komentoa. Sovimme etukäteen, että esikoinen siivoaa jäljet vasta seuraavana päivänä. Siivottavaa ei juurikaan ollut, lähinnä kylppärin mutaläikkäinen lattia kaipasi pesua ja osa vieraista oli tullut ilman omia pyyhkeitä josta kertyi pyykättävää. Esikoinen muuten varsin näppärästi siivosi ennen vieraidensa tuloa ja ostimme iltaan vähän pakastepizzaa ja cocista.
Bileiden omaisuusvanhingot jäivät hyvin pieniksi. Yksi joulukuusenkoriste oli mennyt rikki ja teinit eivät olleet voineet vastustaa lahjaksi saamiani puhallettavia mukikellukkeita vaan olivat avanneet paketit ja ottaneet ne käyttöön. Ne ovat edelleen ehjät.
Bileiden aikana muu perhe oli vaarin luona ja keskimmäinen ja kuopus jäivät sinne yökylään. Yökylän järjestin kaiken varalta, että jos bileet eivät sujukaan hyvin, niin pikkuveljien ei tarvitse olla todistamassa jälkipuintia. Vähän oli vaikea rentoutua perjantai-iltana, kun tietysti kaikki hurjimmat skenaariot pieleen menneistä kotibileistä pyöri mielessä. Olin hyvin huojentunut, että teinien poreallasjuhlat menivät noin hyvin! Nuorisolla oli ollut kiva ilta, eikä naapurusto ole ainakaan vielä reklamoinut räpin soittamisesta pihalla. Tässä on sellainen riski, että joudun antamaan pojalle luvan uudestaankin poreallasbileiden pitoon. Vähän stressaavaa on edes ajatella uusia allasbileitä, mutta toisaalta ymmärrän hyvin, kuinka kivaa teineistä on hengailla keskenään ja tuonikäisille niitä hengailupaikkoja on vähäisesti. Eikä näiden bileiden perusteella ainakaan ole syytä evätä uusia juhlia. Toki pojan täytyy hoitaa koulutyötään sopimusten mukaisesti. Muistan omasta lukioajastani, kuinka mahtavaa oli, että koulukaverini Makken kotona sai isompikin kaveriporukka viettää iltaa.
Sen verran teimme Hra Kepposen kanssa riskinhallinta, että siirsimme kaiken alkoholin ja muutamat kolmiolääkkeet lukkojen taakse ennen bileitä. Ihan kaiken varalta.
Onko sinun teinisi pitänyt kotibileitä? Luvalla vai luvatta?
3. tammikuuta 2020
Jotain ystävistäni
Vuoden ensimmäinen postaukseni on tärkeästä asiasta eli ystävistä. Minulle on heitetty haastetta, että olisi kiva tietää, millaisia ystäviä minulla, miten olemme tavanneet ja mitä teemme yhdessä. Minulle tämä on vaikea toteuttaa, koska en voi jokaista ystävääni esitellä yhdessä postauksessa ja useammat ystäväni ovat tarkkoja yksityisyydestään. Miten siis valita sopiva joukko ystäviä ja mitä heistä kertoa? Keksin tehdä tälläisiä "vastapareja" ja "luokitteluja". Ja ystäväni, jos et ole listalla, se ei suinkaan tarkoita, että et olisi tärkeä.
Vanhin ystävä
Pitkäikäisin ystävyys minulla on Kirsin kanssa. Tutustuimme peruskoulun kolmannella luokalla muistaakseni vuonna 1980, kun Kirsi muutti lähellemme asumaan. Meillä oli sellainen isompi tyttöporukka, siihen kului aina Kirsi ja myös Marjukka. Olimme tiiviisti yhdessä koko kouluajan lukion loppuun. Opiskelijariennot ja Kirsin nopea vakiintuminen minun jatkessa sinkkuhurvittelua toi ystävyyteemme hieman taukoa, mutta ei katkaissut sitä. Siinä, että on ystävä joka kasvanut yhdessä kanssasi lapsesta nuoreksi aikuiseksi, on jotain sellaista liimaa, mikä pitää yhdessä. Ollaan kai jo aika vanhoja, kun kivaa yhteistä tekemistä on ihan vaan menneiden muistelu. Tapaan Kirsiä muutaman kerran vuodessa. Tehdään kaikenlaista ihan laidasta laitaan, viimeksi pelasimme pakopeliä Ilmailumuseossa. Ollaan käyty Pokrovan luostarissa, baletissa, Kevät-messuilla, sushilla, leivottu yhdessä, tehty kurpitsalyhtyjä yhdessä. Yritämme tavata yhdessä ystäväämme Marjukan joka kesä, kun hän vierailee Suomessa.
Meitä yhdistää yhteinen historia, kiinnostus kulttuuriin ja kädentaitoihin. Kirsin nuorin lapsi on vuoden vanhempi kuin meidän esikoinen, joten jonkin verran olemme tehneet myös äiti-poikajuttuja yhdessä.
Vanhin ystävä
Pitkäikäisin ystävyys minulla on Kirsin kanssa. Tutustuimme peruskoulun kolmannella luokalla muistaakseni vuonna 1980, kun Kirsi muutti lähellemme asumaan. Meillä oli sellainen isompi tyttöporukka, siihen kului aina Kirsi ja myös Marjukka. Olimme tiiviisti yhdessä koko kouluajan lukion loppuun. Opiskelijariennot ja Kirsin nopea vakiintuminen minun jatkessa sinkkuhurvittelua toi ystävyyteemme hieman taukoa, mutta ei katkaissut sitä. Siinä, että on ystävä joka kasvanut yhdessä kanssasi lapsesta nuoreksi aikuiseksi, on jotain sellaista liimaa, mikä pitää yhdessä. Ollaan kai jo aika vanhoja, kun kivaa yhteistä tekemistä on ihan vaan menneiden muistelu. Tapaan Kirsiä muutaman kerran vuodessa. Tehdään kaikenlaista ihan laidasta laitaan, viimeksi pelasimme pakopeliä Ilmailumuseossa. Ollaan käyty Pokrovan luostarissa, baletissa, Kevät-messuilla, sushilla, leivottu yhdessä, tehty kurpitsalyhtyjä yhdessä. Yritämme tavata yhdessä ystäväämme Marjukan joka kesä, kun hän vierailee Suomessa.
Meitä yhdistää yhteinen historia, kiinnostus kulttuuriin ja kädentaitoihin. Kirsin nuorin lapsi on vuoden vanhempi kuin meidän esikoinen, joten jonkin verran olemme tehneet myös äiti-poikajuttuja yhdessä.
Kirsin kanssa Tytyrin kaivosmuseossa
Uusin ystävä
Milloin tuttavuus muuttuu ystävyydeksi? Minulla some-maailmasta kiva uudehko tuttava, josta saattaa tulla ihana ystävä minulle. Uusin "ystäväksi vakiintunut" tyyppi on Elena, joka on mieheni serkun vaimo. Serkun esimies toimi amorina ja vei serkun mukanaan työmatkalle Ukrainaan ja esitteli Elenalle. Tapasin Elenan ensimmäistä kertaa heidän Suomessa pidetyissä häissään. Serkunkin kanssa tapaamisesta oli kulunut aikaa vuosia, koska hän muutti työn perässä Sveitsiin. Häävastaanotosta alkoi meidän ystävyytemme rakentumaan messengerin ja kerran pari vuodessa tapahtuvien treffien muodossa.
Elenaa tapaan aina lounaalla, kun hän on Suomessa. Sitten koko perheen kanssa treffataan joko meillä tai kaupungilla. Uudenvuodenpäivää vietimme juuri Elenan ja hänen perheensä kanssa. Viime toukokuussa asuin heidän kotonaan Sveitsissä viikon. Tässä iässä en oikein jaksa olla yhtään kenenkään nurkissa, mutta Sveitsin viikko meni tosi hyvin ja nautin siitä. Meitä yhdistää huumori ja suoruus keskustelussa. Ihan kaikesta voimme puhua tai viestitellä. Aiheena on äitiys, kultturierot, suomalaisten miesten tavat ;) ja toki sukuun liittyvät asiat tuntuvat kulkevan nopeiten Sveitsin kautta.
Elena
Kaukaisin ystävä
Kaukaisin ystäväni on Juri (siis japanilainen nainen eikä venäläinen astronautti) Tokiosta. Hän on työkaverini siltä ajalta, kun asuin Tokiossa vuosituhanne alussa. Ystävyyttä ylläpidetään netin avulla. Juri on hieman päälle 5-kymppisenä tehnyt uramuutoksen ja kirjoittanut kirjan erityisherkkyydestä ja pitää siihen liittyviä luentoja. Samasta aiheesta on tulossa myös seuraava kirja. Joskus katselen hänen videoitaan ja fiilistelen, miltä japani kuulostaa korvissani. Viimeksi työmatkalla Japanissa tietenkin treffattiin. Toivon, että saisin joku kesä Jurin ja hänen uuden aviopuolisonsa (siis todellakin elämänmuutos) vieraaksi Suomeen.
Japanin aikana Juri ja toinen naistyökaverini Shinko olivat minulle tärkeät pilarit ja osaltaan he tekivät tuosta ajasta niin unohtumattoman.
Jurin kanssa Tokiossa 2014
Läheisin (siis maantieteellisesti) ystävä
Minulla ei ole tässä ihan lähinurkilla ystäviä. Jokaisen ystäväni luokse on automatka. Kun pojat olivat pienempiä lyhyen automatkan päässä asui ystäväni Hanna sekä serkkuni perheineen. Silloin käytiin paljon porukalla asukaspuistossa. Molemmat ovat muuttaneet, serkku toiseen kaupunkiin. Olisi tosi näppärää, jos naapurustossa olisi joku yhtä rapakuntoinen lenkkiseuralainen. Lyhin matka meiltä on ystävälleni Kaijalle. Sekin matka pitää tehdä aina autolla ja on niin mutkikas, että ajan navigaattorilla :D Kaijaan olen tutustunut äiti-lapsikerhossa, kun kuopus oli vauva. Siitä on siis 10 vuotta aikaa. Kaija on kummityttöni Annin äiti. Kaijan kanssa harrastamme kulttuuria, etenkin teatteria ja sushin syöntiä. Viimeksi kävimme joulukuussa Musiikkiteatteri Kapsäkissä.
Kummityttöni Anni koristelee pipareita, takana näkyy Kaijasta pinkki neule
Reissukaveri
Reissukaveriini Jonnaan olen alunperin tutustunut töissä. Meistä tuli nopeasti toistemme luottohenkilöt raskaassa projektissa, vuosi saattoi olla 2003. Jonna vaihtoi työpaikkaa ja muutaman mutkan jälkeen ryhtyi yksityisyrittäjäksi myyden omaa osaamistaan. Nostan hattua hyvin korkealle Jonnan osaamiselle ja rohkeudelle. Me tapaamme pääosin reissuilla ja satunnaisilla lounailla tai kahveilla. Jonnan aikataulu on hyvin kiireinen, koska vaativan työn ohella, hänen tyttärensä kilpailee kovatasoisessa muodostelmaluistelujoukkueessa ja kyyti/huolintarumba on melkoinen. Meitä siis yhdistää matkailuaddiktio, nopea päätöksentekokyky eli hulluimmatkin suunnitelmat voidaan nopeasti. Ollaan sopivasti seikkailunhaluisia. Meidän keskustelunaiheenamme on usein politiikka, teknologia, työelämä, lapset tai sitten vaan ihan älytön läpänheitto. Jonna on tarinan kertojana vailla vertaa. Meillä on myös samanikäiset esikoiset ja kuopukset.
Jonna Kuubassa uudessa lyhyessä hiusmallissa. Päätimme pari pinacoladan jälkeen, että Jonna tarvitsee uuden kampauksen. Hyvää työtä teki kuubalainen kampaaja :)
Nettikaveri
Nettikaveriksi voisin tietysti valita japanilaisen Jurin, jonka kanssa emme juuri tapaa. Paras esimerkki nettikaverista on kuitenkin Sirkku. Olemme tavanneet blogien kautta ja vaihdelleen netissä ajatuksia ja sitten tapasimme livenä kesällä 2013. Nyt yhteydenpitona välineenä on pääosin Face. Joka kesäksi sovitaan treffit, välimatkaa meillä on vajaa 400km. Netti on kyllä avannut aivan uudenlaiset mahdollisuudet ystävyyteen. Sirkun kanssa meitä yhdistää kolme poikaa, sittemmin Sirkun perhe on kasvanut vielä yhdellä tomeralla prinsessalla. Ihailen Sirkun asennetta lastenkasvatuksessa. Meidän jutut ovat aika paljon lasten ja työn ympärillä.
Kuvaksi valitsin Sirkun naamakuvan sijasta hienoimman yhteisen kokemuksen. Sirkku järjesti ystävilleen savusaunaillan Kammikylässä. Ihan uskomaton paikka ja reissu!
Kammikylä
Puhelinkaveri
Aika monen kaverin kanssa yhteydenpito hoituu messengerillä tai whatsappilla, mutta Lauran kanssa puhumme puhelimessa säännöllisesti varmaan viikottain. Vaihdetaan useinmiten ihan vaan arkisia kuulumisia. Tai sitten suunnitellaan yhteisiä tapaamisia ja vuosittaista yhteistä matkaa. Lauraankin olen alunperin tutustunut töiden kautta, siitä on jo yli 20 vuotta. Lauran kaksi poikaa ovat hyvin samanikäiset kuin meidän esikoinen ja keskimmäinen, joten perhetreffejäkin harrastetaan. Suurinta osaa ystävistä tapaan aina yksikseni ja useinmiten kodin ulkopuolella. Laura on lähes ainoa henkilö, jonka kanssa jutellaan joskus kauneudenhoidosta ja vaatteista. Laura myös bongailee hyviä vaatetarjouksia minulle - ihana personal shopperini.
Lauran kanssa Pariisissa joulukuussa 2013. Ensimmäinen yhteinen reissu sitten viimeisen yhteisen työmatkan 1998 2000 jälkeen.
Perheystävä
Yksin pitkäaisimmista ja tiiveimmistä ystävyyssuhteista minulla on opiskelukaveriini Tiinaan. Taisimme tutustua vuonna 1993 tai 1994. Olemme tehneet paljon kaikenlaista kaksin, mutta myös yhdessä puolisoidemme kanssa. Ehkäpä parhaiten ystävien puolisoista tunnen juurikin Tiinan puolison. Heidän kaksi poikaansa ovat molemmat puoli vuotta vanhemmat kuin meidän esikoisemme ja keskimmäisemme. Olemme tehneet paljon myös äidit-ja-pojat juttuja ja Tiinan pojat ovat minulle tuttuja ja heistä on paljon muistoja läpi lapsuuden. Tunnen myös Tiinan vanhemmat hyvin, olen käynyt heidän kotonaa ja kesämökilläänkin ja onpa Tiinan isä huoltanut autoanikin. Tiinan kanssa olemme tehneet yhdessä ihan laidasta laitaan juttuja. Laskettelua, kädentaitojuttuja, kulttuuria, ruokaa ja pari matkaakin.
Tiinan ja hänen puolisonsa kanssa Uudessa-Seelannissa 2001. Puussa Hra Kepponen
Työkaveri
Neljä vuotta sitten uudessa työssä aloittaessani tutustuin Sirpaan. Olemme istuneet siitä saakka näköetäisyydellä. Kesällä olimme vähän aikaa eri toimistoissa ja "yhteenmuuton" yhteydessä olin aivan tyrmistynyt, kun Sirpa meinasi joutua istumaan aivan eripuolelle kerrosta kuin minä. Kävin äkkiä vaatimassa ihan hyvin perustein Sirpa siirtoa lähemmäs :) Sirpan kanssa siis näämme jokaisena toimistopäivänä. Syödään usein yhdessä. Käydään vesijuoksemassa yhdessä ja Sirpa kuuluu toimiston naisten uimaseuraan. Sirpan kanssa reissasimme yhdessä Georgiaan reilu vuosi sitten. Sirpan lapset ovat jo nuoria aikuisia, joten hänellä on kokemuspohjaa jutella monestakin lapsiin liittyvistä mieltä askarruttavasta asiasta.
Sirpan ja minun yhteinen kesäaamujen ilo: maauimala
Sirpan lisäksi minulla toimistomieskin :) Monivuotinen vieruskaveri ja kolleega Jouni, joka tosin nykyisin istuu mahdollisimman kaukana minusta. Yhä edelleen käymme lounaalla Jounin kanssa säännöllisesti ja yleensä käydään pikkujouluissa yhdessä. Jouni on kiinnostunut ruuasta ja hänen kauttaan olen hankkinut hyviä raaka-aineita kuten riistaa ja rapuja. Jouni asuu tuossa muutaman korttelin päässä, joten hänen vaimonsakin on hyvänpäivän tuttu. Nykyisten tiimiläisten kanssa tehdään yleensä kerran pari vuodessa jotain töiden jälkeenkin ja meillä on joka kuukaudelle lounastapaaminen jossain työpaikan ulkopuolella. Että siinä on muutama muukin potentiaalinen toimistomies ;) Tosin Jounin kanssa teimme aivan erilailla ihan päivittäin töitä yhdessä.
Täältä blogimaailmastakin on jäänyt monta ystävää ja vielä useampi pitkään minua seurannut tai jota minä olen seurannut tuntuu ystävältä, vaikka emme olekaan koskaan tavanneet.
Kiitos ystäväni!
Olisi kiva kuulla, että millaisia ystäviä sinulla on.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






















