Kuukauden ruoka

Olen tänä vuonna tehnyt selvästi normaalia vähemmän ruokaa. Hra Kepponen on vastannut suuremmasta osasta ruokahuoltoa ja olemme syöneet jonkun verran eineksiäkin. Arkiruuan suhteen luovuus on lopahtanut jo aikaa sitten. Välillä yllätän itseni haaveilemasta ajasta, jolloin ei tarvitse ruokkia nälkäistä laumaa vaan illalla riittäisi joku kevyt iltapala pienimuotoisen "suurruokalatoiminnan" pyörittämisen sijasta.

Suurruokalan asiakkaat eli poikamme ovat myös havainneet kyllästymiseni ruuanlaittoon. Meillä on kuulemma tarjolla vain tylsiä ja mahdollisimman helposti valmistuvia ruokia. "Olisi edes joskus jotain parempaa ruokaa!" En ole uskaltanut luvata parannusta arkiruokailuun, mutta olen luvannut, että tästä eteenpäin meillä on vähintään joka kuukausi yksi uusi ruoka. Jos jaksan, niin samassa kuussa saattaa valmistua jokin vanha työläämpi suosikki.

Ruokakuvat eivät onnistuneet lainkaan ja annokseen piti päästä käsiksi heti :)

Ensimmäinen kuukauden ruoka oli menestys. Perhe arvosti ruokaa ja kaikki katosi alta aikayksikön nuorten miesten vatsoihin. Ensimmäinen kuukauden ruoka oli lampaanfilettä, paahdettuja kirsikkatomaatteja ja vuohenjuustokastiketta. Siinä oli työvaiheita useampia, mutta ne olivat nopeita ja todella helppoja. Tämä ruoka jää meidän viikonlopun ateriakiertoon! Minä ihastuin erityisesti paahdettuihin kirsikkatomaatteihin ja aion käyttää niitä lisukkeena muiden ruokien yhteydessä.

Resepti on Arlan sivuilta: https://www.arla.fi/reseptit/lammasta-ja-vuohenjuustokastiketta/

Lampaankyljysten sijasta käytin pakastettua lampaan ulkofilettä, jonka sulattamisen jälkeen laitoin marinadiin muutamaksi tunniksi. Marinadissani on 1 osa soijaa ja 3 osaa öljyä, 2tl sitruunamehua, 2 valkosipulin kynttä, pippuria ja rosmariinia.

Seuraava kuukauden ruoka on jo valittu. Keskimmäisen toiveesta seuraavaksi valmistuu intialainen butter chicken.

Huikeita kokemuksia Azoreiden tuliperäisyydestä

Azorit ovat tuliperäistä aluetta. Tuliperäisyys tulee parhaiten esiin Furnasin alueella, jossa on rikki haisee ja kiehuvaa vettä pulppuilee puroina ja kerääntyy lammikoiksi. Samanlaisia ilmiöitä olen nähnyt Islannissa sekä Uudessa-Seelannissa. Azorien tuliperäisyys tarjosi aivan uusia kokemuksia.

Azoreilla on paikkoja jossa vulkaanisen alueen kuuma vesi sekoittuu meriveteen. Yksi tälläinen paikka on Ponta da Ferraria, joka on luonnon palju meressä. Ihan käsittämätöntä! Ponta da Ferraria on siis poukama meressä ja poukamassa on vedenalaisia kuumanveden purkauspaikkoja. Poukama on toisesta päästä avoin mereen ja kuuma ja kylmä vesi sekoittuvat. Mitä lähempänä olet poukaman umpipäätä ja reunoja, sen lämpimämpää vettä. Vesi on viileämpää keskellä ja viilenee lisää siirryttäessä lähemmäksi suuaukkoa merelle.

Maisema kävelyreitillä Ponta da Ferrariaan

Siellä siintää luonnon oma "palju"

Paljuun oli hyvä uimaportaat

Lämpimämpi ja matalampi pää

Kylmä ja syvempi pää

Lämmin ja matala pääty oli hieman ruuhkainen, mutta onnistuimme saamaan sieltä kivat istumapaikat kiveltä. Sitten vilvoittelimme syvässä päädyssä, jossa ystäväni Jonna myös snorklasi. Jonna kertoi, että kaloja näkyi erittäin hyvin. Olisin itsekin halunnut snorkalata tuolla, mutta tuliperäinen laavakivi oli hankala kävellä enkä mitenkään uskaltanut kävellä ilman silmälaseja. Hieman harmitti, että vanhat rillini olivat hotellihuoneessa, ne olisin uskaltanut jättää kotelossa uimaportaiden viereen. Jos vierailet Ponta da Ferrarialla, suosittelen uimakenkiä, joissa on hyvä pohja. 

Täsä kuvasta näkee laavakivikallion kuoppaista rakennetta

Toinen kohde, jossa kuuma vesi kohtaa meriveden on kaunis, mustan laavahiekan peittämä Praia do Fogo. Siellä kuumaa vettä ei samalla tavalla tunne kuin Ponta da Ferrarian "paljussa", mutta merivesi on siellä selvästi lämpimämpää kuin muilla rannoilla. Rannalla on kahvila, vessat ja maksulliset suihkut. Kiva ja kaunis paikka rantapäivän viettoon. Rannalla voi toki snorklata, mutta nähtävää oli hyvin vähän.

Praia do Fogon "lattialämmitetty" ranta 

Pahasti vastavaloon kuvattu kuva ei näytä Praia do Fogon jylhää kauneutta

Tässä ammattilaisen otos Praia da Fogosta paremmissa valaistusolosuhteissa.

Kuva lainattu: https://byacores.com/fotografias/sao-miguel/praia-do-fogo-ribeira-quente/

Tuliperäisen alueen kuumaa vettä hyödynnetään tietysti useissa kylpylöissä. Me valitsimme kylpyläkohteeksemme Furnasin alueen Dona Beijan. Kävimme yrittämässä sinne yhtenä iltapäivänä joskus klo 16 kieppeillä. Parkkipaikkaa oli mahdoton saada edes kilometrin päästä kylpylästä. Tulimme paikalle uudestaan joskus klo 11 paikkeilla ja saimme auton parkkiin kylpylän pienelle parkkikselle ja tunnelma oli hyvin rauhallinen. Dona Beija on ihanan rehevä, kasvillisuus on hyvin hoidettua. Varmasti tunnin verran lilluin siinä viileimmässä altaassa vain tuijottaen ympäristön kauneutta. 

Tuliperäisyyden hämmästely ei rajoittunut pelkästään uimahommiin, Kävimme katsomassa kuinka azorilaiset kokkaavat ruokaa vulkaanisessa maaperässä. Todella näppärää, että voi viskata padan kraateriin ja käydä sitten hakemassa sieltä valmiin ateria ;)

Ruuan kypysytysonkaloiden vieressä kiehuu

Tässä näkyy yksi kypsennyskraateri

Kraatereissa lukee lapussa, että mille ravintolalle se kuuluu :)

Padat pois onkaloista ja ruoka on valmista

Kraaterissa kokattava perinteinen ruoka on vähän kuin suomalainen rosvopaisti eli pitkään hautunutta lihaa ja juureksia. Suurin osa Furnasin alueen ravintoloista tarjoilee kraateriannosta. Ruuat haetaan lounaalle ja ymmärtääkseni niitä sitten lämmitellään pitkin iltaa halukkaille. Minä söin lounaaksi kraateriaterian ja jopas oli annoksella kokoa!

Yhden hengen kraateriateria

Sitten vielä lopuksi muutama kuva Furnasin kuplivista ja savuavista lammikoista. 

Kyllä maailmasta löytyy ihmeellisiä ja upeita paikkoja!

Aiemmat postaukset Azoreista:
Azorien maisemia
Azorien käsittämätön hortensiatie 

Azorien maisemia

Azorit koostuvat 9 tuliperäisestä saaresta Atlantin valtameressä. Tunnetuin saarista on Sao Miguel. Muutkin saaret ovat asuttuja ja Sao Miguelista on lentoyhteyksiä niihin. Me olimme viikon Sao Miguelissa ja meille oli riittävästi nähtävää ja tekemistä koko viikoksi. Yhtään päivää emme joutaneet lojumaan uima-altaalla, vaikka sekin oli suunnitelmissa.

Azoreille meitä houkutteli upeat maisemat. Tarkoituksena oli reippailla jonkun verran patikointipolkuja pitkin, mutta sää oli joko liian kuumaa, liian kosteaa ja tai molempia. Yksi komeimmista näkymistä on näkymä Sete Cidadesiin.

Sete Cidades kylä jonka edustalla on massiivinen vedellä täyttynyt tulivuoren kraateri. Näkymä vuorilta kraaterille ja kohti kylää on paljon kuvattu kohde Azoreilla. Enkä ihmettele, koska onhan se suorastaan jumaisen kaunis. Maisemaan vaikuttaa suuresti sää. Välillä kraaterijärvet hohtavat aivan sinisinä, välillä turkoosina ja välillä maisema kätkeytyy pilviverhon taakse näyttäen mystiseltä. Ajoimme kahtena päivänä Sete Cidadesin ohitse ja pääsimme näkemään sään vaikutuksen.

Sää vaihtuu Azoreilla nopeasti. Vaikka etäisyydet ovat lyhyitä, niin vuoret ja Atlantin tuulet saavan aikaan sen, että eri puolilla pientä saarta voi olla aivan erilainen sää. Toisella puolella sataa ja toisella puolella paistaa.

Sete Cidades sumuisena päivänä

Sete Cidades oli hyvin viehättävä myöskin "maan tasalta" katseltuna. Toisella Sete Cidaden vierailullamme etsimme puutarhaa, mutta etsintämme loppui kesken, kun löysimme mahtavan uimapaikan. Sao Miguelin saarella on paljon "levähdyspaikkoja", joissa on grillejä ja pöytäryhmiä sekä nurmikkoa loikoiluun. Iso tällainen paikkoa löytyi Lagoa Verden eli vihreän järven rannalta, kyseessä on siis toinen noista sillan erottamista kraatereista.

Sete Cidadesin silta

Tervetuloa vihreän järven levähdyspaikalle. En ole filtteröinyt tätä kuvaa lainkaan.

Kraaterijärvessä oli hieno hiekkapohja ja vesi oli houkuttelevan lämmintäkin. Niinpä uin elämäni ensimmäistä kertaa tulivuorenkraaterissa. Tuo vihreys ympärillä oli upeaa! 

Toinen kohde, jossa pääsee ihailemaan vuorilta kraaterijärveä on Lagoa do Fogo. Lagoa do Fogo muistuttaa hieman Sete Cidadesia, mutta sitä pääsee ihailemaan vielä korkeammalta kuin Sete Cidadesia. Vieressä sijaitsee saaren korkein vuori 1150m korkea Pico da Vara. Lagoa do Fogo reitillä oli niin paljon turisteja, että meillä oli vaikeuksia löytää parkkipaikka.

Alas olisi voinut patikoida, mutta polku oli aika surkea.

Azorien ihmeellisyydet eivät lopu vielä tähänkään. Koimme onnistuneen valasretken, seikkailimme tuliperäisellä alueella ja kylvimme kuumissa lähteissä, söimme vulkaanisessa maaperässä haudutettua pataruokaa ja snorklasimme mereen uponneen tulivuoren kraaterissa.

On ihana muistella Azoreilla kokemiani asioita, koska muuten arki junnaa paikoillaan. Viime viikolla en pystynyt nauttimaan ihanista säistä juurikaan, olin suurimman osan viikosta sairaana. Sairausloman pitäminen ei vaan ollut mahdollista ja siksi toipuminen on kestänyt kauan ja jälkitaudiksi jäi häijy yskä. Toivon, että tämä hirveä työkiire hellittäisi pikkuhiljaa ja jaksaisin tehdä muutakin kuin vaan ne pakolliset jutut.

Aiemmat postaukset Azoreista:

Azorien käsittämätön hortensiatie

Azorien käsittämätön hortensiatie

Olin heinäkuun lopussa ystäväni Jonnan kanssa viikon Azoreilla. Olin ostanut jo vuodenvaihteessa halvat TAP Air Portigalin lennot Azoreille, jossa oli koneenvaihto Lissabonissa. Lennot taisivat maksaa 220€ per nenä, joten siihen nähden 50€ matkalaukusta per suunta tuntui hyvin kalliilta ;) Menomatka meni sujuvasti, paluumatkalla Azorien lennon viivästyksestä johtuen myöhästyimme jatkolennoltamme Helsinkiin. Meille tuli viivettä 24t Lissabonissa ilman matkatavaroita. Lento Helsinkiin lähti vasta puoliltaöin, joten meille jäi koko pitkä päivä aikaa tutustua Lissaboniin. Olen pitkään halunnut käydä Lissabonissa, mutta nyt olin hyvin nyreissäni tästä TAPin tarjoamasta mahdollisuudesta. TAPin palveluita en voi kehua sujuviksi, joka luukulla jonotusaika oli aina vähintään tunti. Lissabonin hotellimme tuntui pyörivän täysin TAPin vouchereilla, joten emme olleet ainoat, joilla matka oli hyytynyt Lissaboniin.

Lentovalituksesta Azoreihin. En tiedä, että mistä päästä alkaisin purkamaan matkakokemuksiani. Azoreiden luonto oli aivan uskomaton ja maisemat henkeä salpaavan kauniit. Hienoja maisemia osasin odottaa, mutta hortensiat pääsivät yllättämään minut täysin. Joten aloitan hortensioista. Ensin ihastelimme isoja hortensiapuskia, joita käytetttiin aitapensaina ja jotka kasvoivat rehevinä tien pientareilla. Lähes kaikilla näköalapaikoillakin kasvoi hortensioita.

Ihanat hortensiat ja vihreät kukkulat

Olin jo näistä hortensioista aivan huumaantunut ja sitten vastaamme tuli aivan käsittämätön hortensiatie! Piti hieraista silmiä, että voiko näky olla totta! Tietä reunusti korkeahkot penkereet, jotka kasvoivat isoja ja korkeita hortensioita, melkein kuin hortensiapuita.

Onko tämä totta?

Koko viikoksi Azorit tarjoilivat meille toinen toistaan upeampia maisemia ja luontokokemuksia. Niistä riittää kirjoitettavaa vielä pitkäksi aikaa. Tämä hortensiatie nimittäin jäi selväksi kakkoseksi. Instaa seuranneet ehkä osaavatkin arvata, että mistä tuli reissun ykköskokemus.

Mukavaa sunnuntaita!