Lensimme Malediiveille Qatar Airwaysilla Dohan kautta. Paluumatkalle otimme stopoverin Dohaan ja meille jäi melkein kokonainen päivä aikaa Dohassa. Lentolippujen hintaan stopover ei vaikuttanut lainkaan. Lisähelpotusta Dohaan tutustumiseen toi se, että muutama kuukausi sitten Qatarissa vierailu muuttui suomalaisten (ja kymmenien muiden maiden kansalaisten) osalta viisumivapaaksi.
Qatar Airways tarjoaa stopoverin "ostaneille" matkustajille ilmaisia kaupunkikierroksia. Koska paikkoja on rajoitetusti ja me olisimme päässeet ilmoittautumaan vasta aikavälin lopussa, päätimme ostaa maksullisen kaupunkikierroksen. Sekään ei ollut hinnalla pilattu, 45€ per nenä sisältäen illallisen. Tila-autossa oli meidän lisäksemme osan ajasta kaksi ranskalaista rouvaa, muuten saimme yksityiskierroksen.
Ajelimme eri Dohan alueet lävitse tehden lyhyitä pysähdyksiä. Tarkemmin tutustuimme Pearliin, Katara Cultural Villageen, Islamilaisen taiteen museoon ja Souq Wafiqiin. Minulla oli mielessä, että olisin halunnut nähdä venetsialaisittain rakennetun asuinalueen, niin toki kurvasimme senkin kautta.
Kierros oli hyvä aloittaa islamilaisen taiteen museon kupeesta, josta on hieno näköala kohti keskustan pilvenpiirtäjiä. Olisipa ollut järkkäri mukana objektiiveineen, mutta piti tyytyä kännykkäkameraan.
Doha downtown
Sen huomaa rakennuskannasta, että öljyrahaa riittää. Ei ole pihistelty rakentamisessa, pilvenpiirtäjät ovat toinen tosiaan hienompia ja julkiset rakennukset tehdään ihan vimpan päälle suunnittelukilpailuilla tai suoraan tilaamalla joltain huippuarkkitehdiltä.
Perl on rakennettu tekosaarelle ja oppaamme mukaan se on ainoa alue Dohassa, jossa ulkomaalaiset saavat omistaa asuntoja. Katukuvassa näkyikin paljon länsimaalaisia ihmisiä. Mikäs se on siellä asustella kivojen pikkuravintoloiden, kauppojen ja huvivenesataman äärellä.
Ostoskeskuksen edustaa
Halpoja Ferrareita - koska autovero 0%, niin kuin tuloverokin
Perlin huvivenesatama
Toiveestani kävimme siis kurvaamassa Venetsian tyyliin rakennetun asuinalueen lävitse Pearlissa. Tarjolla olisi myös ollut Venetsia ostoskeskuksessa, jossa saisi edullisen gondoliajelun. Hetken aikaa harkitsimme myös sitäkin
Olin kyllä aika pettynyt, kun asuntoihin ei päässytkään veneellä
Rialton silta Dohan tyyliin
Ymmärtääkseni kaupungissa on vain yksi julkinen uimaranta. Hotelleista osa sijaitsee rannalla, joten niillä varmaan on yksityisiä rantoja. Tammikuinen päivä oli yllättävän viileä tuulen takia, eikä rannalla ollut ketään.
Uimarannalta jatkoimme läheiseen Kataran kultturikylään. Siellä voi halutessaan hypätä ilmaisen golfauton kyytiin ja kiertää alueen siten. Me teimme kierroksen jalkaisin. Aika autiota oli. Nähtävänä oli pari moskeijaa ulkopuolelta, amfiteatteri ja kauppoja. Aika laimea kohde.
Kaunis moskeija
Kyyhkystornit
Amfiteatteri
Näkymä Karasta kohti rannan hotelleja
Downtownin pilvenpiirtäjiä lukuunottamatta kohteet olivat jättäneet minut aika kylmäksi. Onneksi päivän parhaat palat olivat edessä. Auringon laskiessa saavuimme uudestaan islamilaisen taiteen museolle. Rakennus kylpi kultaisessa valossa ja oli kerrassaan huikean näköinen.
Museum of Islamic Art
Huipulla tyyliteltynä naisen kasvot burkhaan verhottuna
Museon pääportaikko
Museon näyttely koostui pääosin käyttöesineistä, matoista, koruista ja mosaiikeisa
Minun mielestäni museon näyttelyt hävisivät tälle huikealle rakennukselle aivan selvästi. Aulassa oli kahvila, josta oli hienot maisemaikkunat kohti keskustan pilvenpiirtäjiä. Illalla valojen syttyessä näkymä oli upea.
Museolta jatkoimme Souq Wafiqiin. Souqissa oli myytävänä kaikkea maan ja taivaan väliltä. Itse olisi ollut eniten kiinnostunut katselemaan ja nuuhkimaan mausteita ja muita ruokatarvikkeita.
Oppaamme halusi näyttää meille jotain suloista. Se oli aukio, jossa myytiin lemmikkejä. Meistä siinä ei ollut mitään suloista. Pienen pieniä koiranpentuja ahdettuna häkkiin, täysiä undulaattihäkkejä ja pikkuisia kaneja ja kilpikonnia sekaisin.
Random näpsy
Eläinraukkoja lukuunottamatta souqin alue oli minusta kiehtova ja siinä oli jotain sellaista vieraan kulttuurin eksotiikkaa. Alueella on muutamia kivan näköisiä boutique hotelleja sekä paljon ruokapaikkoja. Söimme illallisen jonkun hotellin ravintolassa.
Taivaallisen hyvää hummusta. Pääruaksi oli kanaa ja jäkkärikin kuului mukaan.
Illallisen jälkeen kävimme vielä metsästyshaukkamyymälässä. En pitänyt siitäkään. Kävi sääliksi haukkaparkoja. Qatarilaisilla on metsästyshaukkoja ja ne ovat siellä arvokkaita eläimiä. Myyjällä oli ollut juuri asiakas ja häntä varten myyjällä oli vielä käsivarrellaan 50 000€ haukka. Hienon haukan hinta voi nousta jopa 200 000€. Nyt löytyi jotain vielä ylihinnoitellumpaa kuin helsinkiläinen yksiö ;)
50 000€ haukka
Seuraava kuva selittää, miksi en tykännyt haukkakaupastakaan. Haukat olivat "kypärät" päässä, jotta eivät näe mitään ja jalastaan kytkettyinä.
Toki arvokkaita haukkoja varten on myös oma haukkasairaala. Kävin ottamassa kuvan haukkasairaalan ovesta ja vastaanottovirkailija tuli kysymään, että haluaisinko tulla sisälle katsomaan tiloja ja haukkoja. Tarjous oli hyvin ystävällinen, mutta päätin kieltäytyä kohteliaasti. Ajattelin, että enää halua nähdä lisää huputettuja haukkoja.
Haukkasairaala
Doha oli minusta omaleimaisempi kuin Dubai, toki paljon pienempi eikä siellä ole samalla lailla turisteille luotuja palveluita mielinmäärin saatavilla kuin Dubaissa. Lisäksi arvostan sitä, että Dohassa on satsattu ja satsataan kulttuuriin. Toinen mestarillisen näköinen museorakennus oli rakenteilla. Qatarin että Arabiemiraattien ongelmana on siirtotyöläisten kohtelu. Qatarissa asukkaita on 2,1 miljoonaa, joista vain n. 300 000 on Qatarin kansalaisia. Muut ovat siirtotyöläisiä. Erityisesti rakennusala on saanut paljon kritiikkiä osakseen. Siirtotyöläisiä Qatariin houkuttelee maan tulotaso sekä se, että tulovero on 0%.
Qatarin kansalaisille koulutus, terveydenhuolto, vesi ja sähköt ovat ilmaisia. Kansalaisuus yleensä myös mahdollistaa hyväpalkkaisen työn. Tällä hetkellä Qatarin kansalaisuuden voi saada vain syntymällä Qatarin kansalaisen miehen lapseksi. Arabiemiraatit ovat muuttaneet kansalaispolitiikkaansa siten, että riittää, että toinen vanhempi on kansalainen. Sillä saattaa olla vaikutuksia myös Qatarin politiikkaan. Muuten kansalaisuutta on lähes mahdoton saada, paitsi jos olet urheilija ja halukas edustamaan Qataria. Qatar on satsannut urheiluun, etenkin jalkapalloon ja upotettu öljyrahoja mukavasti sponsoroimalla seuroja ja järjestämällä kisoja. Fudiksen MM-kisat järjestetään Qatarissa 2022 ja sitä varten on tulossa ilmaistoidut avoareenat. Doha lienee aikeissa yrittää kasvaa vähintään Dubain kaltaiseksi turismin ja kansainvälisen kaupan keskukseksi. Se on varmaan hyvinkin mahdollista, lähtökohdatkin ovat aika samat eli paljon hiekkaa, rahaa ja halu investoida.
Qatarin kansallinen lentoyhtiö Qatar Airways on saanut paljon kehuja osakseen. Turistiluokan palveluiden osalta minä en kovin suuresti suitsuta Qatar Airwaysia. Reitti Helsinki-Doha oli hyvin täyteen myyty ja se lennetään kovassa käytössä olleilla A320. Istuintilaa ei ole yhtään normaalia enempää. Harmillisesti ikkunapaikan jalkatilassa on joku mediapömpeli, joka haukkaa puolet jalkatilasta. Käsinojat eivät nouse ylös saakka, mikä on lasten kanssa matkustavalla iso haitta. Menomatkalla kuulokepistoke oli rikki. Tosin kuulokkeet olivat niin huonolaatuisia, että elokuvien ääniraidasta ei meinannut saada mitään selvää. Tietenkin plussaa siitä, että lipun hintaan kuuluu lämmin ruoka juomineen. Valkoviini oli niin pahaa, että pieni lasillinen jäi juomatta. Lento Dohasta Maleen oli uudella A350, joka oli todella paljon A320 parempi. Istuin on selvästi parempi ja tilavampi ja elektronisia laitteita voi ladata lennon aikana USB-portista. Jos Qatar alkaisi lentää A350 Helsingin reittiä ja hinnat säilyisivät nykyisellään, niin varmasti reitit Dohan kautta olisivat todella houkuttelevia. Malediiveille lennettäessä Qatar Airways oli varsin hyvä vaihtoehto. Se oli lentojen ostohetkellä sekä nopein että halvin.
Pramean uuden lentoaseman symboliksi on teddy, jolla on lamppu päässä.
Hintaa 6.8 miljoonaa USD, paino melkein 20000kg
