21. lokakuuta 2026

Mitkä ihanat syyssäät ja ruska!

Lokakuusta on mennyt kohta kaksi kolmasosaa ja ilokseni voin todeta, että lokakuu on ollut ihana. Sunnuntaista alkanut auringonpaiste on tuntunut erityisen hyvältä ja se on saanut kaupunkiluonnonkin hehkumaan upeana. Olen tankannut joka päivä aurinko- ja värienergiaa. Nämä upeat syyspäivät ovat tuntuneet keski-ikäisen sielua puhuttelevana ilona ja väriloisteena. Perheeni sanoo minusta, että käyn valoenergialla ja nyt olen siis nauttinut. Hieman kauhuissani odotan talviaikaan siirtymistä ja vuoden pimeimpiä kuukausia. En nauti, yritän olla vihaamatta.

Sunnuntaina meillä oli mökillä toinen syystalkoopäivä. Töitä oli onneksi paljon vähemmän kuin edellisenä talkoopäivänä. Pääsimme matkaan pahasti aikataulusta myöhässä. Talkoiden työnjohtoon saapunut appi soitteli vielä ennen lähtöämme, että hänen nuorempi poikansa tulee kahville oman poikansa kanssa, että hakekaa kaupasta pullaa. Keskimmäinen soitteli, että hänet pitää hakea Soukan takamailta tyttöystävän luota. Välillä olen kohteeseen saapuessa jo ihan uupunut, kun logistiikkaa riittää ja perhettä pitää joka käänteessä hoputtaa.

Hieno syyspäivä mökillä

Kun saavuimme perille, oli Hra Kepposen veli poikansa kanssa jo paikalla. Ehdotin veljenpojalle, että hän lähtisi kanssani sienestämään. Se sopi reippaalle alakoululaiselle hyvin. Veljenpoika oppi nopeasti bongaamaan suppilovahveroita ja mielellään poimi ne. Minä pystyin säästelemään selkääni. Meillä oli hänen kanssaan ihana sieniretki aurinkoisessa metsässä. Puhuttiin shakista, otettiin sieni- ja metsävalokuvia ja tietenkin monta selfietä. Sieniäkin löytyi mukava määrä.


Talkooväki sai hommat tehtyä päivänvalossa ja minä ruuan heille pöytään. Ehdin vielä nautiskelemaan rannalle ilta-auringosta. Esikoinen vaati saada saunoa ennen kotiinlähtöä. 



Maanantaina tein etätöitä ja pidin pidemmän tauon iltapäivällä, jotta pääsin ulos kävelylle. Oli tosi kiva ulkoiluilma. Sunnuntain sienestys ja liian vähäinen särkylääketankkaus aiheutti sen, että 30min hidasta kävelyä piti tauottaa pitkällä tauolla kolmesti. Mutta kannatti lähteä ulos!

Kotini lähellä on hienot ulkoilureitit. Olen koko aikuisen elämäni onnistunut asumaan hyvien ulkoilureittien vieressä. Se kertonee myös siitä, kuinka paljon Helsingissä niitä on.

Tiistaina kävin fysioterapeutilla Lauttasaaressa ja tein sen jälkeen pienen kävelyn ihailemaan upeaa kaupunkiruskaa. Oli kyllä niin kaunista ja upean aurinkoista! 




Keskiviikkona Itä-Helsingissä näytti tältä:



Ruusutkin kukkivat vielä näin upeasti!

Voi kunpa ruska kestäisi vielä pitkään ja aurinko paistaisi myöskin. Tätä kauneutta voisin ihailla viikkokaupalla. 

16 kommenttia:

  1. Mikä hyvän mielen postaus - nostatti suupielet täälläkin ylöspäin.
    Kaikki kauneus, jota kuvasit iloksemme - Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on syksyistä kauneutta riittänyt yllin kyllin kuvattavaksi sekä tuota koko ajan harvinaisemmaksi herkuksi käyvää kirkasta auringopaistetta. Vai syksyllä on haikeus, että kohta tulee räntä ja pimeys, niin ei tälläisiä päiviä voi olla rakastamatta. Eläköön värikäs syksy!

      Poista
  2. Aivan upea tuo pilvet ja veden pinta. Ja kiitos hyvänmielen postauksesta. Nyt pitää nauttia auringosta !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on tarjolla sellaista keltaisen ja oranssin ilotulitusta kirkkaassa paisteessa, että ei voi kuin ihailla, että syksyssäkin on puolensa. Yritän tankata tätä väri- ja valoenergiaa varastoon :)

      Poista
  3. Lokakuu on ollut poikkeuksellisen lämmin ja aurinkoinen 🌞 Muistan lukeneeni jo elokuussa ennustuksen, että syksystä tulee mukava säiden suhteen. Ehdottomasti aivan parhaat säät nauttia ulkoilusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä ollut hieno, lämmin ja aurinkoinen lokakuu. Tämä väriterapia on tehnyt niin hyvää!

      Poista
  4. Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä palata sitten harmaina ja sateisina päivinä. Niin kauniit maisemat ja ruskan kultaama luonto.

    Onneksi tammissa kestää lehdet puussa pitkään. Muutaman pakkasyön jälkeen aamuisin kuului rapinaa, kun lehdet ja vesipisarat putoilivat maahan. Katson ikkunasta ulos ja nautin auringon säteistä. Koivut ovat jo paljaat lehdistä, syreenin lehdet heiluvat tuulessa ja lehtikuusessa roikkuu vielä sitkeimmät keltaiset neulaset. Tämä taitaa olla se hetki vuodesta, jota sittenkin rakastan eniten :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole syksyihminen, mutta kyllähän tämä värien loisto saa keski-ikäisen sielun ja mielen iloitsemaan!

      Täytyy muistaa tuijotella näitä kuvia sitten niinä loskaisina ja pimeinä päivinä.

      Poista
  5. Innostavia kuvia lokakuisen luonnon hehkuvasta kauneudesta.
    Helsingissä on todellakin hienoja ulkoilumaastoja 💚💙

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helsingissä on mukavasti vielä jäljellä pieniä metsikköjä, puistoja ja sitten isot upeat ulkoilualueet. Toivottavasti nämä vihreät keitaat säilyvät helsinkiläisten ilona pitkään. Harmillisesti meidän lähimetsikkö aiotaan pistää kaavottaen asunnoille ja upea Lapinlahti on myös jatkuvan riskin alla :(

      Poista
  6. Riittäisipä tosiaan tuota valoenergiaa. Kevättä odotellessa... onneksi aika menee ainakin kalenteria katsoen nopeasti.
    Meidän mökillä olivat pelakuut vielä kovasti kukassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valoenergian jatkuminen olisi mahtaa! Tässä katselen juuri ikkunasta ulos ja siellä vähän paistaa. Lisää tälläistä kiitos! Vaarilla yhtenä vuotena kukki pelakuut vielä joulukuussa.

      Aika menee nopeasti, mutta siinä on sellainen aikavääristymä, että kyllä ne pimeät päivät tuntuvat todella pitkiltä :)

      Poista
  7. Valo on kyllä tärkeä asia mielenterveydelle ja jaksamiselle. Meillä töissä on talo ollut pussissa kohta vuoden, mutta ihan lähiviikkoina pitäisi saada pussi pois. Sitä odotan kuin kuuta nousevaa :)

    Tuo rantakuva näytti tutulta, eräs ystävämme taitaa asua noilla main.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitan siis tuota päiväkävely-maisemaa.

      Poista
    2. Valo on todella tärkeää. Juuri eilen kuuntelin Mehiläisen työterveyden luennon, kuinka selvitä pimeästä vuoden ajasta ja siellä korostettiin vuorokausirytmin säännöllisyyttä (mun heikkous) ja sitten sitä, että pitää altistaa itsensä valolle mielellään heti aamusta ja jos saa luonnonvaloa niin se on parasta, mutta kirkasvalolamppua suositeltiin korvikkeeksi.

      Olen usein istunut keskellä avokonttoria, jolloin luonnonvalon määrä on vähäinen ja se alkaa pidemmän päälle tuntumaan ahdistavalta. Hyvä, että saatte pussin pois työpaikan päältä!

      Kuva on Vartiokylänlahden ulkoilualueelta.

      Poista
    3. Eli olin oikeassa paikassa kuvan suhteen :)

      Poista