Koululaisten kesäloma on hanurista edelleen

Viime vuonna tuli avauduttua koululaisten hirvittävän pitkästä kesälomasta enemmänkin. Aika outoa on, että pikkukoululaisten yksinäisiin iltapäiviin on herätty ja kunnat on valvoitettu tarjoamaan iltapäivähoitoa. Kun lukukausi päättyy, samat naperot voivatkin sitten viettää viikkoja yksinäisiä pitkiä päiviä. Lukuvuosi pysyy muuttumattomana, vaikka isolle osalle pikkukoululaisten vanhemmista 10 viikon lomajärjestelyt ovat hankalia tai hyvin hankalia. Yhteiskunnassamme lisääntyy pätkätyöt ilman lomia, vuorotyöt, yksinhuoltajuus, turvaverkottomuus ja siihen kun yhdistää vielä kohonneet verot ja kikyt ja muut, niin perheiden käytettävissä olevat varat eivät suinkaan nouse hintojen mukana vaan laskevat. Yhä useammalle pienten koululaisten kesälomaviikot muodostuvat ongelmaksi, joko ei ole maksullista kesätoimintaa tai siihen ei riitä rahaa. Puhumattakaan niiden perheiden lapsista, joissa on elämänhallintaan liittyviä ongelmia.

Meillä tänä vuonna tilanne on paria aikaisempaa vuotta helpompi. Ainakin teoriassa ;) Pojat ovat nyt 12, 10 ja 8. Esikoinen ei tarvitse varsinaista hoitoa tai edes valvontaa. Kuopus on aika rauhallinen ja hänellä on kiva kaveri jonka kanssa viettää aikaa. Heidän puuhansa ovat toistaiseksi vaikuttaneet vaarattomilta. Keskimmäisellä energiaa ja huonoja ideoita riittää niin paljon, että hän tarvitsee ohjattua tekemistä. Kaikki pojat ovat harjoitelleet kotona yksin olemista, myös kuopus.

Vaikka pahin kesälomastressi on toistaiseksi väistynyt, ovat kesäkuun ensimmäiset viikot meille edelleenkin vuoden tiukimpia viikkoa. Silloin pitää pystyä hanskaamaan työt toisella paikkakunnalla ja poikien päiväleirikuljetukset ja kaikki perheen ainoalla autolla.

Päiväleirisuunnitelmat murenivat lopputalvesta heti lähtöruutuun. Lähiseurakuntamme ei remontista johtuen järjestäkään jokakesäistä kahta päiväleiriviikkoa. Seurakunnan kesäkerho on ollut suuri helpotus perheellemme: se on tuttu paikka, tutut aikuiset ja lapset, kävelymatkan päässä ja hinta on edullinen.

Tässä tilanteessa aloin ensimmäiseksi etsimään sopivia leirejä meidän keskimmäiselle. Seuraava pettymys oli se, että viime kesän ykkösleiriä eli HopLopin kesäleiriä ei järjestettykkään tänä vuonna. Keskimmäiselle tuli vielä yksi pettymys lisää. Tieto shakkileiristä ei tavoittanut minua ajoissa ja poika jäi ilman paikkaa siellä. Heurekan tiedeleiriltä sain sentään vielä paikat sekä keskimmäiselle että kuopukselle. Toiseksi leiriviikoksi keskimmäiselle valikoitui Peliohjelmointileiri. Olisi pitänyt ottaa joku satunnainen urheiluleiri. Peliohjelmointileirissä ei ole mitään vikaa, mutta selvästi keskimmäinen tarvitsisi jotain enemmän kierroksia laskevaa puuhaa.

Ajattelin jo, että tänä kesänä mennään helposti ja edullisesti vain kolmella leiriviikolla. Sitten aloin katselemaan, että löytyisikö esikoiselle jotain kehittävää tekemistä, johon hän motivoituisi lähtemään. Yllättäen esikoisen päiväleirimotivaatio olikin aika korkea, kun löysin hänelle englannin kurssin. Sen jälkeen vielä puolivahingossa satuin mainitsemaan jollapurjehduksen, joka kiinnostikin poikaa. Molemmat olivat minusta tosi kalliit, mutta koska niiden kustantaminen oli mahdollista, halusin tarjota ne pojalleni. Sitähän ei lainkaan tiedä, että miten teini-ikä vie mennessään ja kiinnostaako ensi kesänä enää yhtään mikään. Jollakurssi on ainakin alkanut erittäin hyvin. Hiukan olin kauhuissani, kun selvisi että esikoinen oli tänään mennyt uiden auttamaan kaveriaan kaatuneen jollan kääntämisessä oikein päin. Vartin verran olivat pojat kääntäneet jollaa. Merivesi on vielä todella jäätävää.

Ensi viikolla on sitten totuuden hetki sen suhteen, että miten sujuu keskimmäisen ja kuopuksen lomailu yhdessä. Pelkään pahinta.

Miten teillä on ratkaistu pikkukoululaisten lomat?
Stressaako lasten lomat?
Kuinka monta kertaa puhelin soi maanantaina töissä?

Tsemppiä lomarumbaan!

PS. Viime kesän vuodatuksen lohdullisin komentti oli Kukkikselta "Ällös huoli kuoma, sitkun ne on teini-iässä niin ei tarvitse miettiä aktiviteettejä koska ne vasta herää yöunilla siinä vaiheessa kun kotiudut töistä ;)" 
Tätä vaihetta odotellessa :D :D :D

Suloiset Siuntio ja Tammisaari

Toukokuussa osallistuin Länsi-Uudenmaan Lumo matkailun bloggariretkelle tutustumaan heidän markkinoimansa matkailualueen kohteisiin. Ihan uskomatonta on se, kuinka monta mielenkiintoista ja kaunista kohdetta löytyy niin läheltä Helsinkiä!

Aloitimme aamun aamupalalla viehättävässä Artallissa. Tilausravintolla Artalli sijaitsee ihanalla paikalla Siuntion Vikträsk-järven rannalla vain 40km päässä Helsingistä. Viihtyisät tilat mahdollistavat monen kokoisia juhlia, kokouksia ja työ hyvinvointi-päiviä. Rannassa on rantasauna. Ohjelmavalttina on veneily sekä kalastus. Veneilemään pääseen niin järvelle, joelle kuin merellekin.

Me pääsimme pienelle ex tempore veneretkelle, jolla minä huumannuin aivan täysin Siuntionjoen kauneudesta. Kyllä muutkin huokailivat veneessä, että ovatko nämä näkymät todellakin Siuntiosta. Hetken aikaa tuntui kuin olisimme olleet Louisianassa. Puusto kaareutuu Siuntionjoen ylle tehden siitä aika suljetun. Alkukesän vehreys oli huumavaa ja linnunlaulu ihanaa.

Kehuin Siuntionjoen kauneutta vuolaasti töissä kahvitauolla ja työkaverini yhtyi kehuihin. Hän on käynyt siellä melomassa. Hänen mukaansa Siuntionjoki on yksi Etelän-Suomen kauneimpia melontareittejä. Kanootteja voi vuokrata SE-actionin melontakeskuksesta. Minua kyllä polttelee aivan älyttömän paljon päästä melomaan Siuntionjoelle. Ei sillä, että osaisin edes meloa, mutta kai tuollaisella tyynellä joella pärjää noviisikin.

Artallin isäntä Henrik "Roope" Rehbinder vei meidät veneajelulle

Tervetuloa Lousianaan - ei kun Siuntionjoelle

Mieli olisi tehnyt täyttää koko postaus näillä ihanilla jokinäkymillä

Sitten vielä kurkkaus osaan Artallin tiloista:

Tiloja on kahdessa kerroksessa sekä katetulla terassilla 

Buffet-tarjoilu kaetaan tähän tilaan

Paikka ympäröi upea luonto! Rannassa on myös sauna ja palju.

Matkalla Artalliin ajoimme Sjundbyn linnan ohitse ja pysähdyimme valokuvaamaan sitä. 1560-luvulla rakennettu keskiaikainen kivilinna on yksityisomistuksessa, mutta sinne järjestetään muutamia opastettuja käyntejä kesäisin. Kesäisin viljamakasiinissa toimii kesäkahvila, josta saa ostaa kehuttua Sjundbyn jäätelöä.

Sjundbyn linna

Takana Sjundbyn linna, edessä kivinen viljamakasiini

Retkellämme kävimme tutustumassa myös Tammisaaren vanhaan kaupunkiin sekä hotelli SeaFrontiin. SeaFront on kyllä kivalla paikalla. Meren puoleisista huoneista on suloinen näkymä. Huoneet ovat hiukan pienet, mutta yleisilmeeltään suloiset. Aloin jo haaveilemaan siitä, kuinka yöpyisimme mieheni kanssa hotellissa yhden yön. Ensimmäisenä päivänä kävisimme Tammisaaressa torilla ja ihailemassa vanhaa kaupunkia ja söisimme hotellin ravintola Strandiksessa. Seuravana päivänä jatkaisimme matkaa Hankoon ja menisimme tutustumaan Bengtskärin majakkaan. SeaFrontin omistajan mukaan sesongin kallein huonehinta on 125€ sisältäen merinäköalan. Heinäkuun arkipäiville näyttää vielä saavan huoneita alkaen 77€.

SeaFrontin aulassa on ihanat puhelinkopit

Hotelli tiloihin on avattu vappuna uusi ravintola Strandis. Saimme maisteltavaksi miniversion Strandiksen nimikkoannoksesta Strandis Skagenista. Hyvä annos! Herkullista oli myös maistelemamme piimäjäätelöä ja punaherukkasorbet. Meidänkin nirppanokkaisimmalle lapselle kelpaisi ruokapaikaksi Strandis, koska listalla on myös burger.

Lisäpisteet siitä, että annos tarjoillaan erinomaisen fenkolinäkkärin kanssa

Ruuan söimme terassilla auringon paisteessa ihaillen tätä näkymää

Tammisaaren keskustassa on muuten hieno leikkipuisto sekä uimaranta. Kiva lapsiperheen kesäretki olisi vaikka seuraavanlainen: ensin vierailu vaikuttaville Raaseporin linnanraunioille eväskorin kanssa, sieltä Tammisaareen ihailemaan vanhaa kaupunkia ja sitten uimaan ja leikkipuistoon touhuamaan.

Lopuksi vielä pari kuvaa suloisesta vanhasta kaupungista:

Jopa kadunnimet ovat suloisia Tammisaaressa

PS. Kuten aina: mielipiteet ovat omiani.

Synttärihumua ja kirsikankukkia

Viikon sisään olemme juhlineet kaksia synttäreitä. Isäni täytti kunnioitettavat 80v ja meidän keskimmäiselle pidimme vihdoin hänen odottamansa 10v kaverisynttärit.

Vaari-Kepposen synttärijuhlallisuudet alkoivat brunssilla Vantaan Hämeenkylän kartanossa. Hämeenkylän kartano oli meille aivan tuntematon paikka, myös vaarille, joka on asunut yli 30 vuotta Vantaalla. Kartanoa ympäröi hoidetut viheralueet ja komea vanha puusto. Puitteet ovat komeat vaikka minkälaisten juhlien järjestämiseen. Lisäksi päärakennuksessa toimii myös hotelli.

Vaari ja esikoinen Hämeenkylän kartonon puistossa

Hämeenkylän kartano valikoitui brunssikohteeksemme siitä syystä, että se oli ainoa vantaalainen löytämäni brunssi. Ravintola oli sisältäkin viihtyisä, sellainen skandinaavinen mutta lämmin sisustus. Brunssi maksoi aikuisilta 25€, mikä on aika yleinen brunssihinta. Mielestäni hinta vastasi muuten laatua, paitsi jälkiruokien osalta. Pöydässä oli ainoastaan porkkanakakkua ja muu olikin sitten kaupanpaketeista pöytään kolisteltua.

Vasemmassa alakulmassa pilkottaa toinen silleistä, vieressä katkarapusalaattia ja sen vieressä pasta-kurpitsasalaattia, takana vihersalaattia, fenkolisalaattia ja tomaatti-fetasalaattia

Salaatit olivat perusmaukkaita. Iloinen yllättäjä oli erinomainen pasta-kurpitsasalaatti. Salaatinkastikkeet puuttuivat pöydästä kokonaan. Kyselyn jälkeen tarjolle tuli oliiviöljyä ja balsamicoa. Salaattien vieressä oli luonnonjugurttia, hilloa ja granolaa. Lisäksi oli paria erilaista vaaleaa leipää ja lehtiviä minicroissantteja.

Lämpiminä ruokina oli sekä aamiaisruokia että varsinaisia pääruokia. Aamiaisruokina oli uunimunakasta, paahdettuja kasviksia ja bratwursteja. Minä en maistanut niitä lainkaan, mutta poikani tykkäsi. Lämpiminä pääruokina oli uusia perunoita, lohta valkoviinikermakastikkeessa, lammasta ja gratinoitua kukkakaalia. Minusta ne olivat kaikki hyviä.

Lämpimien ruokien tiski oli heikosti valaista, joten kännykkäkuvakin on sen mukainen

Jälkkärit

Juomina oli kahvia, erittäin laaja irtoteevalikoima sekä sellaiset teen haudutuspannut sekä appelsiini- ja omenamehua. Ihan kelpo brunssi, parempi kuin muutama helsinkiläinen brunssi.

Onnea vaari 80v!

Keskimmäisen kaverisynttäreitä vietimme MegaZonessa. Jopas paikassa kävi kuhina. Kaikki synttärihuoneet olivat varatut ja meteli sen mukaista. Jostain syystä lasersotapeli vetoaa ainakin meidän poikiin. Kävin itse pelaamassa yhden erän peliä, jotta pääsin kannustamaan synttärisankia ja vähän vahtimaan käytöstä ja sääntöjen noudattamista. Kerrankin oli niin helppoja vastustajia, että minäkin innostuin pelistä ;) 

Ryhmäposeerauskuvan voikin tällä kertaa laittaa nettiin ilman kasvojen sensurointia, kun meilkein joka jannulla on käsi naaman edessä. Poseraausasentona on "dab" eli pojat däbbäävät. Tulihan taas opittua jotain uuttakin eli däbbäystuuletus.

Däbbäävä synttärijengi

Peruspakettiin kuuluu karkkia, jäätelöä, sipsejä ja limuja

Synttärisankari hikisenä ja suu täynnä jäätelöä

Helatorstaina ehdimme käydä Hra Kepposen kanssa Roihuvuoren kirsikkapuistossa katsomassa kukintoja. Paras hehku oli jo ollut, mutta kivasti oli vielä jäljellä kukkia. Tänä vuonna ja viime vuonnakin meiltä jäi Roihuvuoren hanamijuhlat väliin reissun takia.

Hanamiselfie

Kohta on taas viikonloppu! Ihania valmistujais- ja koulunpäättäjäisjuhlia heille kelle sellainen kuuluu viikonloppuun!

Sardinian matkan kohokohta = La Maddalena

Poikien kanssa olemme jutelleet siitä, että mikä oli matkamme kohokohta. Ykköspaikasta oli kova kisa kulkukissojen ruokkimisen ja La Maddalenan saaristossa tekemämme veneretken välillä :D Jälkimmäinen nousi ykköseksi pojilla ja minulle se oli ihan selvästi loman kohokohta.

Pitkällisen webbisurffailun jälkeen löysin meille yksityisen veneretken, joka lähti Palaun satamasta kiertelemään La Maddalenan saaristoa. Ensisijainen haaveemme oli Lavezzin saaristo Korsikan puolella, mutta päädyimme helpompaan vaihtoehtoon eli La Maddalenaan. Retki oli todella kiva ja kuljettajamme Rodolfo ihan huippu. Retken ostin täältä: http://www.natoursardinia.com/en/ ja minusta hintakaan ei ollut paha.

Sardiniassa saa lyhyeenkin ajomatkaan matkaan kulumaan runsaasti aikaa. Menomatkalla ajoimme pidemmän reitin (sininen kuvassa) ja takaisin tullessa tulimme kaikkein nopeinta ja vuoristoisinta reittiä. Menomatkan reitiltä eksymisestä saan varmasti kuulla vielä vuosienkin päästä, mutta löysimme aivan upean rannan ja sympaattisen pikkukylän. Aloimme heti haaveilemaan, että vietämme siellä vanhuuden päiviämme.

La Maddalenan saaristo on luonnonsuojelualuetta. Nykyisin monelle rannalle veneellä rantautuminen on kokonaan kielletty, uimalla saa mennä rannoille. Rantautumiskieltoon havahduttiin Sardiniassa liian myöhään. Esimerkiksi vaaleanpunaisella rannalla kävi 3000 matkailijaa päivässä ja he veivät vaaleanpunaisen hiekan mukanaan rannalta.

Vesi saariston laguuneissa on huikean turkoosia ja hiekka valkoista. Koska sesonki ei ole vielä edes kunnolla alkanut saimme nauttia rannoista ja poukamista lähestulkoon omalla porukalla. Kipparimme Rodolfo kertoi, että sesonkina laguunit täyttyvät veneistä ja hyvä kun enää mahtuu sekaan uimaan.

Vähän vilkkaampi uimaranta

Tämä ranta oli aikoinaan pinkki

Keskimmäinen veneen kyydissä

Aina väitän etten tee sillä selfiekepillä mitään, mutta olisihan se kätevä...

Rantakalliot ovat suurimmaksi osaksi harmaata jykevää graniittia, joita meri on vuosisatojen kuluessa muokannut mielenkiintoisen näköiseksi. Näimme noitakallio, krokotiilin, mopsin ja Italian kartan kalliona. Osalle saarista voi tehdä myös kävelyretkiä. Me jätimme saarikävelyt poikien kanssa väliin turvallisuussyistä.

Noitakallio. Meistä se on enemmänkin kotkakallio

Merivesi oli vielä aika viileää, ehkä noin 20-asteista. Kipparimme valitsemme meille snorklaukseen suojaisan ja matalan poukaman, jotta vesi olisi mahdollisimman lämmintä ja että pojilla ylettyisi tarvittaessa jalat pohjaan. Pojilla ja ystävälläni oli märkäpuvut ja niiden avulla he tarkenivat snorklata. Minä tarkenin ilmankin (ihonalainen rasvakerros toimii ;) ). Pojat heittivät todella reippaasti elämänsä ensimmäisen snorklausreissun Välimeressä. Kipparillamme olisi ollut maskeja ja putkia lainattavaksi, mutta me käytimme pääosin omia välineitämme. Keskimmäinen testasi kipparin valikoimasta koko naaman peittävää maskia ja se vaikutti todella hyvältä esimerkiksi ensimmäistä kertaa snorklaavalle lapselle.

pikkukaloja

Kivenkolossa oli merisiili

Meriheinän seasta bongasimme älyttömän suuria simpukoita. Niiden kuoren läpimitta oli ainakin 30cm. Ensimmäistä kertaa näin noin suuria simpukoita.

Kipparimme Rodolfo toi pojilla nähtäväksi merisiilin ja sen kuoren ja lisäksi hän näytti vedessä meritähteä. Näiden lisäksi pojat näkivät useita merimakkaroita.

Elävä merisiili ja vieressä merisiilin luuranko

Retken menestys oli taattu, kun kipparimme päästi pojat vuorollaan ajamaan moottorivenettä.

Yksinkertainen, mutta mauskas, piknik syötiin ihanassa ilta-auringossa. Loput sardinialaiset rapeat leivät heiteltiin kaloille. Vielä olisi ehtinyt pulahtamaan kerran kalojen sekaan, mutta meidät valtasi hetkellinen raukeus.

Kalat syövät leivänmuruja

Meiltä La Maddalena ja Rodolfon firma saavat suuret suosittelut. Retki oli unohtumaton!