Joulukalentereiden parhaat: piparijäätelöä ja -leivoksia

Viime vuoden pipariherkkuna meillä oli superhelppotekoinen piparkakkukotijäätelö.

Kotijäätelön tekemiseeen tarvitset 2prk Flora Visipiä, 1 prk kondensoitua maitoa, vajaa pötkön pipareita, leivontakulhon, kulho pipareiden murustamiseen ja sähkövatkaimen.

Vatkaa kerma vaahdoksi, vatkaa sekaan kondensoitu maitosäilyke. Sekoita lusikalla murustellut piparit. Mätä jäätelö astioihin ja anna pakastua mielellään yön ylitse.

Osa perheestämme on sitä mieltä, että kotijäätelö on vähän liian makeaa ja heille maistuukin paremmin kaupan vaniljajäätelöstä tehty piparijäätelö. Tänä vuonna palaamme takaisin siihen. Tämä herkku tuli ensimmäisen kerran joulukalenterista vuonna 2013. Silloin kokeilimme erilaisia versioita. Sekoitettavissa oli vanilja- ja suklaajäätelöä, piparkakkutaikinaa ja piparkakkumurusia. Päädyimme lopputulokseen, että suklaajäätelö peittää liiaksi piparkakun makua. Parasta oli vaniljajäätelö höystettynä sekä piparkakkutaikinalla että -muruilla. Tätäkin herkkua riittää pieni annos, koska piparkakkutaikina tuo jäätelöön runsaasti makeutta.

Joulukalenterin tehtävä kolme vuotta sitten

Piparkakkujäätelö

Minulle kaikkein mieluisin piparkakkuherkku on edelleen piparileivokset eli minikokoiset kerrospiparit, jotka koristellaan piparkakkujen makuun hyvin sopivilla ranskanpastilleilla. Kerrospipareiden taika on siinä, että ne mahtuvat kerralla suuhun. Kyseessä on suupalan optimointi eli samalla kertaa piparkakkua, ranskanpastilli ja sokerikuorrutetta -NAM!

Patterituikku on mittatikkuna piparileivosten koolle

Useampana vuotena meillä on kulunut kaupan valmista piparkakkutaikinaa 5kg. Tänä vuonna olemme rankasti jäljessä, koska taikinaa on mennyt vasta kilo :D

Piparkakun tuoksuista joulukuuta kaikille!

Polvivammainen ja 750 rappusta = Wieliczkan suolakaivos

Jotkut asiat ovat pienen vähän isomman epämukavuuden arvoisia.

Terveydenhoitohenkilökunta on nivelrikostani johtuen suositellut minua välttämään portaiden alas päin kulkemista. Peruslaiskana käytän töissä hissiä sekä alas että ylös mennessä vedoten nivelrikkooni "terveydellisistä syistä minun on käytettävä hissiä". Mutta annas olla kun selvisi, että himoitsemaani retkikohteeseen Wieliczkan suolakaivokseen pääsee vain kävelemällä 750+ rappusta alas, niin nivelrikkovaivat hävisivät heti nähtävyyshimolle ;) Tein töissä pientä porrastestiä, joka vahvisti uskoani siihen, että pääsen alas saakka. Ylös kaivoksesta tullaan hissillä.

Kaivosrakennus

Porrastestistä huolimatta minua jännitti hiukan etukäteen retken sujuminen, pelkäsin sitä, että kuinka pysyn opastetun ryhmän vauhdissa portaissa, jos polveni alkavat vihoitella. Retki meni hyvin! Se aloitettiin laskeutumalla reippaasti 350+ porrasta alas. Ne olivat puiset ja askelväli varsin matala, eli minulle helpot portaat. Olihan siinä laskeuduttavaa. Kun kurkistelin välillä kaiteiden välistä, ei portaiden loppua näkynyt lainkaan. Silti portaiden laskeutuminen tapahtui yllättävän nopeasti. Myöhemmin kierroksen aikana käveltiin silloin tällöin portaita eli ne loput 300+, pisin porraspätkä taisi olla noin sata rappusta. Osa kierroksen rappusista oli pitkällä askelvälillä ja siten hankalammat, puhumattakaan niistä muutamista kivisistä rappusista. Polveni kipeytyivät jonkun verran, mutta pohkeet ne vasta jumissa olivatkin. Pari päivää porrastreenin jälkeen jokainen liikkelle lähtö tuntui niin hankalalta, mutta Wieliczka oli sen arvoista.

Wieliczkaan pääsee kulkemaan Krakovasta helposti ja edullisesti junalla. Mukavuudenhaluisena ostin kuitenkin valmiin retken hotellista. Se osoittautuikin näppäräksi. Retki oli samanhintainen kuin keskustassa myytävät bussiretket, mutta minun retkeeni kuului yksityiskuljetus. Kuljettaja ajoi minut Wieliczkaan, odottimme autossa sateen ropistessa opastetun kierroksen alkua. Sitten harpoimme talolle, kuljettaja lätkäisi minulle tarran rintaan ja lipun kouraan ja tyrkkäsi minut isomman turistiryhmän jatkoksi, jolla oli varattu opastusaika.

Tässä urakoidaan niitä 350 rappusta alaspäin

Hiukan hämmentävää oli, että kuilussa ei ollut mitään varauloskäyntiä.

Wieliczkan suolakaivos on yksi maailman vanhimmista kaivoksista ja se on tuotti suolaa 700 vuotta, 1300-luvulta vuoteen 1996. Kaivostoiminta päätettiin kannattamattomana 1996, mutta suolaa louhittiin vielä vuoteen 2007 saakka matkamuistoksi. Wieliczka kuuluu alkuperäiseen UNESCON maailmanperintökohdelistaan vuodelta 1978. 

Wieliczkassa kaikki on siis suolaa, seinät, katto, lattiat ja kaikki patsaat. Wieliczkan vuorisuola on väriltään harmaata, miltä kaivoksessa näyttäisikään jos Wieliczkan alueen vuorisuola olisi ollut vaikka heleän oranssia? Kaivosta on tuettu mäntypilarein. Ne imevät suolaa itseensä ja muuttuvat entistä kovemmiksi ja säilyvät hyvin. Vanhimmat turistikierroksella näytetyt mäntyrakenteet olivat n. 500 vuotta vanhat.

Alhaalla kaivoksessa oli minusta avaraa, mukava n. 16 asteen lämpötilä ja hyvä ilmastointi. Valaistus oli ajoittain hiukan heikko, koska suuri ryhmä loi paljon varjoja käytäville, jolloin piti katsoa mihin astuu. Kallioon louhittu käytävä ei ole aivan tasainen. Olosuhteet eivät ole kaivostoiminnan aikana olleet yhtä miellyttävät ja turvalliset. Ennen ilmanvaihdon rakentamista yksi vaarallisimmista töistä oli luoliin kertyvän metaanikaasun räjäyttäminen. Lisäksi onnettomuudet ahtaissa ja pimeissä tiloissa olivat yleisiä. Kaivosmiehien käyttämät portaat olivat hyvin alkeellisia verrattuna turistien portaisiin. Kaiteita ei tarvittu lainkaan, koska yksi käsi oli varattu kantamiseen ja toinen käsi lampun pitelemiseen.

Yksi käytävistä

Ihmisten lisäksi kaivoksissa työskenteli myös hevosia. Kun hevonen laskettiin kaivokseen, se vietti koko loppuelämänsä siellä.

Wieliczka on tunnettu runsaista suolapatsaistaan ja neljästä maanalaisesta kirkosta. Patsaat ovat pääosin kaivostyöläisten veistämiä ja uskonnollisten aiheiden ohella ne esittävät puolalaisia merkkihenkilöitä. 

Wieliczkan kaivoksen löytämiseen on liitetty prinsessa Kinga ja hänen kihlasormuksensa. Kinga viskasi sormuksensa ja suolapalan jonnekkin kaivoskuiluun, josta hän käski kaivosmiesten kaivaa kunnes vastaan tulee kivi. Löytyneestä suolakivestä löytyi Kingan sormus ja hänestä tuli kaivostyöläisten suojeluspyhimys. Tarina oli aivan yhtä epäselvä luolassa kuultuna kuin Wikipediasta luettunakin ;)

Prinsessa Kinga saaga patsaina. Kohta lentää kihlasormus :)

Kaivoksessa on työskennellyt myös ulkomaalaisia työntekijöitä. Itävaltalaisten kaivosmiesten patsaskontribuutio on Seitsemän kääpiötä. 

Kääpiöt duunissa

Tunnetuin Wieliczkan tiloista on Pyhän Kingan kappeli. Tila on aivan huikean korkea. Kaikki siellä on suolaa. Kristallikruunun on tehty läpikuultavista suolakiteistä. Kaikki patsaat ja seinäreliefit ovat tehty suolasta. Kappelissa on joka sunnuntai jumalanpalvelus, johon osallistuminen on maksutonta. Ehkä aikaisen aamuherätyksen korvaa myös se, että jumalanpalvelukseen osallistuvat kuljetetaan mennen-tullen hissillä :)

Viimeinen ehtoollinen kivireliefinä.

Kuva lainattu Wikipediasta

Toiseksi mieleenpainuvin saleista on Michalowicen sali. Vaaleat puiset tukirakenteetkin näyttävät huikeilta.

Reilun kahden kilometrin kävelykierros kulkee kahden maanalaisen järven ohitse. Ensimmäisessä pysähdytään kuuntelemaan pätkä puolalaisen Chopinin musiikkia. 

Toinen järvistä

Wieliczkassa on pieni kauppa ja kahvila ja sen lisäksi suurempi ruokapaikka, josta saa myös ruokaa. Molemmissa toimii Wi-Fi, joten sieltä voi lähetellä terkut tutuille, että tässäpä juon kahvia 120m maanpinnan alapuolella. Isomman ruokapaikan vieressä on juhlasali, jossa on järjestetty konsertteja, yksityisjuhlia ja jopa lentopalloturnauksia. Wieliczkassa voi siis viettää vaikka häät.

Se isompi ruokapaikka. Viihtyisän näköistä vai mitä?

Retki päättyy hissimatkaan takaisin ylös. Pieneen hissiin pitäisi mahtua 8 henkeä. Yhdellä yrityksellä ovia ei saadakaan enää takaisin kiinni, joten siihen kyytiin mahtuikin sitten vain 6. Aika ahdasta oli hississä, mutta matka ylös nopea. Museon kaupasta voi ostaa pienet tuliaiset tarjolla on suolaa monessa muodossa.

Mitä pidin?

Wieliczka on minusta hyvin mielenkiintoinen paikka ja Pyhän Kingan kappeli on näyttävä. Moni on vuosien varrella kehunut Wieliczkaa minulle nin vuolaasti, että odotukseni olivat kasvaneet ehkä kohtuuttomiksi. Wieliczka on hieno ja mielenkiintoinen paikka, mutta ei mikään järisyttävä kokemus ole. 

Joulutorifanin toivepäivä

Tästä vuodesta tulee minulle varsinainen joulutorivierailujen juhlavuosi. Takana on kolme vierailtua joulutoria ja kaksi on vielä tulossa. Lauantai 10.12 oli joulutorifanin toivepäivä, koska vierailin kaksilla joulumarkkinoilla. Ensin Tammisaaressa ja sitten Lohjalla.

Tammisaari näytti kauniina aamuna varsin suloiselta, jos olisi vielä ollut lunta, niin idylli olisi ollut täydellinen. Ympäristö vanhoine rakennuksineen on syötävän suloinen ja keltainen vanha kaupungintalo on varmasti yksi maan suloisimmista kaupungintaloista.

Joulutorin helmi oli minusta aivan ehdottomasti toripoliisi aidossa 60-luvun puvussaan. Så gulligt!!

Tio poäng!

Myyjiä torilla oli 136 kappaletta. Mukaan mahtui torimyynnin ammattilaisia, yhdistyksiä, kouluja ja ykistyishenkilöitäkin. Ulkonäöllisesti joulutori oli kuin minä tahansa toripäivä, paikalla liuhui sekalaista markiisia ja pressua. Minua se ei haitannut lainkaan, tunnelma oli aivan ihana, vilkas pikkukaupungin toripäivän fiilis.

Hienot havupukit

Nokkosnäkkärisydämiä

Lapsille Tammisaaren joulutori tarjosi elämyksiä. Museon pihalla oli vasikoita, alpakoita, hevosia, koiria ja aaseja. Museossa sisällä oli mamsellien glögitarjoilu. Saimme istua saliin ihailemaan tilaa, kalusteita ja joulukuusta ja eteemme tarjoiltiin höyryävää glögiä. Tykkäsin todella paljon!

Mitä ostin: West Charkin hirvimakkaraa ja lumikinkkua ja Ruoveden herkun konjakkisinappia. Hirvimakkarat on syöty ja olivat erinomaisia. Sen verran voimakas oli hirvenlihan maku ja mausteitakin oli reippaasti, että emme edes vaivautuneet tarjoamaan niitä lapsille.

***

Päivän toiset joulumarkkinat olivat Lohjan Menneen Ajan Joulumarkkinat. Olen käynyt niillä aikaisemminkin, samoin kuin Lohjan Omenakarnevaaleilla. Lohjan joulumarkkinoilla ulkoasuun on panostettu. Myyntikojut ovat pääosin sieviä puukojuja, joita kiertää havut. Pressut, räikeät mainokset ja metrilakut eivät kuulu Menneen Ajan Joulumarkkinoille. Ilme on siten yhtenäinen, tunnelmallinen, tyylikäs ja jouluinen.

Myyjiä oli paikalla 230, eli tarjontaa riitti aivan laidasta laitaan. Minusta erityisesti käsityöt olivat hyvin edustettuna Lohjalla, oli lapasia, sukkia, koruja, keramiikkaa, takorautatöitä, joulukoristeita ja vaikka mitä.

Minusta Lohjan joulumarkkinoiden valtti on komea keskiaikainen harmaakivinen Pyhän Laurin Kirkko. Se luo hienot puitteet ympärille levittyville markkinoille. Kylmänä pakkaspäivänä kirkko tarjosi myös mukavan mahdollisuuden lämmittelyyn ja kirkon seinämaalauksien ihasteluun. Kannattaa erityisesti pysähtyä katsomaan sisääntulon (ilmeisesti asehuone) seinämaalaukset, ne ovat hyvin, hyvin perinteisistä kirkkomaalauksista poikkeavat.

Valkosipulin ystävä voi koristella kuusensa lempimausteellaan ;)

Markkinoiden kauneimmat sukat ja lapaset. Värjäämätöntä lankaa, sävyt peräisin siis vain lampaista.

Mitä ostin: Hämeen lihajalosteen palvattua villisikaa. Tästä tulee joulun ajan pöytään alkupalaherkkuja. Lisäksi savukalaa. Kerrankin kaduttaa ostamatta jättäminen: olisi pitänyt ostaa yhdet lapaset jemmalahjavarastoon.

Nopea ehtii vielä Lohjalle tänään sunnuntaina 11.12. Menneen Ajan Joulumarkkinat ovat auki klo 16 saakka. Ehdottomasti kannattaa merkitä ensi vuoden joulukuulle jommat kummat tai molemmat markkinat. Ainakin Lohjalle kulkee hyvin busseja Helsingistä, joten markkinoille pääsee autottakin.

Minä pääsin kulkemaan helposti joulumarkkinoille, koska osallistuin Länsi-Uudenmaan Lumo matkailun bloggareille järjestämään joulumarkkinaretkeen. Ehdin näkemään ja kokemaan muutakin ihanan retken aikana, mutta siitä lisää myöhemmin. Mikäli etsit kivoja retkikohteita lähellä pääkaupunkiseutua, kannatta kurkata Lumon kokoama tarjonta http://www.visitsouthcoastfinland.fi/

Mukavaa sunnuntaita!

Joulukalentereiden parhaat: Suklaiset lahjat

Jouluna iskee usein tarve pienelle joulumuistamiselle ja suklaahan on erinomainen vaihtoehto. Tässä pari hyväksi havaittua tuunattua suklaalahjaa.

Suklaasydän opettajalle tai päiväkodin henkilökunnalle

Koska moni lasten kanssa työskentelevä lahjottava saa paljonkin suklaata, niin mielestäni tällaista kaupan suklaita heikommin säilyvää riittää pienempikin määrä, vaikka yksi nätisti pakattu suklaasydän. Sydänmallin hyvänä puolena on sekin, että siitä jää aina jotain rippeitä maisteluun laadunvarmennukseen ;)

Koululaisilta rocky roadin tekeminen onnistuu itsenäisestikin. Siitä kannattaa muistuttaa, että suklaan sulattamisessa mikrossa maltti on valttia. Paloiteltu suklaa sulatetaan alhaisella teholla n. 30s kerrallaan välillä sekoittaen. Suklaasulaan voi lisätä mieleisensä sattumat ja niitä saa olla reilusti. Me sotkemme sattumat suoraan samaan kulhoon suklaasulan kanssa. Meidän rocky roadiin meni cashewpähkinöitä, piparinmuruja ja minivaahtiksia. Leikkasin jäähtyneestä suklaamassasta piparkakkumuotilla sydämet. Tämä homma kannattaa tehdä aikuisen.

Jos tarvitset yksityiskohtaisempia ohjeita, niin kurkkaa tee-se-itse-joululahja.html

Vuoden 2015 suklaasydämet

Vuoden 2014 suklaa-aineksia

Vuoden 2014 suklaasydän

Useampana vuotena kakkosvaihtoehtona on ollut perinteisistä perinteisin jääsuklaa, mutta se on aina jäänyt kakkoseksi, eikä ole päässyt toteutukseen. Ehkä tänä vuonna Kepposten koekeittiö tuottaakin jääsuklaata? Resepti löytyy esimerkiksi täältä Jääsuklaa.  Minä tosin tekisin niin, että puolet tummaa suklaata ja puolet valkosuklaa, sulatus erikseen ja molemmat samaan foliomuottiin.

Suklaan ystävän kranssi

Mikäli haluat varmistaa, että lahjottava saa tarpeeksi suklaata, voit antaa kaksi rasiaa Fazerin konvehteja. Koska kaksi rasiaa on aika tylsä lahja, sille kannattaa keksiä uusia muoto. Ta-daa: suklaakranssi

Kranssit vuosimallia 2014. Varmaan pysyi opeilla hetken suut makeana ;)

Suklaisesta kranssista voi käydä ohikulkiessaan napsaisemassa suklaan ja jättää paperin kiinni kranssiin. Kranssin pitäisi näyttää ihan kivalta tyhjentyessäänkin. Suklaa ei lopu aivan hetkessä. Sinisessä kranssissa on n. 450g suklaata. 

Kranssipohja kannattaa päällystää karkkipapereilla (raskasta on askartelu, kun on pakko syödä konvehteja). Etenkin jos kranssi laitetaan seinälle, sen pitää pysyä kevyenä tai muuten styroksipohja murtuu. Jos kranssipohjaa ei päällystä karkkipapereilla (tai jollain muulla sopivalla paperilla), valkoista loistaa ärsyttävästi karkkien välistä ja karkkeja kuluu helposti 700g.

Kranssit olen tehnyt yksinkertaisesti liimaamalla kuumaliimalla suklaakonvehteja kääreen toisesta päästä kranssipohjaan. Hiukan koristeita kaveriksi ja siinä se.

Viikon paras hetki on käsillä, perjantai klo 16 työt ovat ohitse ja koko viikonloppu edessä. Ihanaa perjantaita!