Birthday Boy

Vietimme viikolla miehen synttäreitä. Minä olen "synttärihaasteinen": en keksi kivoja lahjoja ja saatan jopa unohtaa synttärit. Onneksi minulla oli tänä vuonna todella näppärä apulainen. Tuli tarpeeseen kun olin itse sairaana. Esikoinen alkoi heti tehdä listaa siitä, mitä isin synttäreillä pitää olla.

Lista kiteytyi tähän: kortti, lahja, piirakka ja leffa.

Esikoinen teki ihan itse kortin ja säilytti sitä kassakaapissaan h-hetkeen saakka :)

Esikoinen teki kaupan murotaikinasta pienellä ohjeistuksella isille mustikkapiirakan.

Pikkuveljet osallistuivat syömiseen :)

ja sitten vielä se lahja...
Koska kolleegani seisoi kärsivällisesti Chicagon reissulla vieressäni pohtimassa, että Burberryn laukku vai lompakko, minä vuorostani kiersin hänen suosikkikauppojaan. Hyvä, että tuli käytyä. Miehellä ei ole mitään rennompaa kesätakkia ja sellainen löytyi Nauticalta. Pitäisi olla vedenpitävä ja hengittäväkin.

Leffan suhteen ilta ei ollut suosiollinen. Kärttyinen keskimmäinen vitkutteli nukahtamistaan kaikin mahdollisin tempuin, kunnes kello oli aivan liian paljon elokuvan katselulle. Kun mustikkapiirakka oli jo syöty, ei ilmeisesti ollut enää syytä tsempata käytöksen suhteen...

Mies ei ehkä osannut enää odottaa näitä juhlia, koska vein hänet jo edellisviikonloppuna ulos syömään. Kiitokset poikien sedälle lastenvahtimisesta.

Tämäkin ateria oli Groupon-diili. Netistä olen lukenut, että ihmiset ovat olleet tyytymättömiä näihin nettidiileihin. Itse olen ostanut kaksi ravintolamenuta ja Pietarin risteilyn. Palvelun varaamisen kanssa pitää olla suht kärppänä liikenteessä, koska parhaat ajat menevät nopeasti. Itselläni homma on toiminut hyvin ja olen ollut tyytyväinen. Mutta ateriaan vielä - söimme sen Mange Sudissa, joka oli meille molemmille uusi tuttavuus.

Alkuun oli paistettuja kampasimpukoita (kastiketta ja pekonin murusia). Ei mikään mieleenpainuva annos.

Pääruokana oli ankankoipi. Todella mureaa ja maukasta lihaa. Aika kova oli suolaus, koska minusta ruoka oli suolaista ja olen tunnettu suolan lisääjä. Omaan makuuni kuitenkin juuri sopiva.

Sitten juustoja: manchegoa ja roquefortia. Sinihomejuusto oli niin tyjyä, että minulta jäi osa syömättä. Kaverina viikunahilloa.

Jälkiruuaksi oli cannoli ja grappakirsikoita. Pidin.

Mange sud on minusta ravintola, jossa voi käydä syömässä paremmin tekemättä vararikkoa. Ei mikään top 10 paikka minulle, mutta silti hyvä. Lauantaisin lounasaikaan siellä tarjoillaan vaihtelevaa torimenua, sekin voisi olla kokeilemisen arvoinen.

Mies on mielestäni nyt niin lahjottu, että tarpeen vaatiessa pärjää tällä seuraavienkin juhlien ylitse ;) Tosin esikoinenhan voi silloin pyöräyttää mustikkapiirakan ja tehdä kortin - synttäristressini on siis voitettu seuraavaksi 10 vuodeksi?

Muuten viikkoni on ollut täysin ahterista. Ensin iski nielutulehdus. Juuri kun se parani niin iski jotkut kammottavat vatsaoireet. Joko sain erittäin pahan närästyskohtauksen (mikä muistuttaa 90-luvulla potemastani vatsakatarrista, mikä taas laittaa miettimään, että olisiko syytä vähän höllentää tahtia elämässä -vaan kuinka?) tai sitten sain uudemman tyyppisen vatsataudin (toivon, että se olisi virus) tai sitten iski molemmat. Anyways, 29 tuntia makasin sängyssä täsmälleen samassa asennossa, kun en mihinkään muuhunkaan pystynyt, paitsi satunnaiseen laatottamiseen, jolloin makasin samassa asennossa kylpyhuoneessa.

Nyt alkaa elämä voittamaan. Valitettavasti pienen ahdistuksen kera: viime viikolla piti valmistua kaksi isohkoa kirjallista työtä. Ja toista ei ole nyt edes aloitettukaan :(  Juuri nyt alkaa kylmä hiki valua niskaa pitkin...

Joka tapauksessa - Mukavaa viikonlopun jatkoa.

Cin Cin!

Petra

Viime vuodelta jäi kirjoittamatta Petran retkestä. Haluan ainakin itselleni talteen muistoja ja ehkä niistä on jollekin muullekin hyötyä tai iloa.

Ostimme matkanjärjestäjältä retken Petraan Eilatin lomallamme. Hinta oli suolainen, toki matkanjärjestäjäkin keräsi siitä omat provikkansa, mutta iso osa kuluista muodostui sisäänpääsystä alueelle ja rajanylitysmaksuista Israel-Jordania-Israel. Museoalueen lippu maksoi 95 USD, eli noin puolikkaan paikallisen keskimääräisen kuukausiansion verran. Retki oli hieno kokemus. Olen käynyt monissa "ulkomuseoissa" ja kyllä Petra sijoittuu aivan kärkipäähän (jaetulla ykkössijalla on chitzen itza ja Pompeji).

Etukäteen hiukan jännitin, että miten retki sujuu vilkkaan 5v kanssa, mutta se meni ihan mukavasti.

Rajamuodollisuudet olivat sujuvat, vaikka jonotettavia luukkuja oli aivan liian monta.

Bussimatka rajalta kesti muistaakseni noin puolitoista tuntia. Tie oli hyvä kuntoinen ja maisemat vuoristoon noustessa jännittävän näköiset. Petra sijaitsee vuoristossa, reilun kilometrin korkeudessa (tiedot tuntuvat vaihtelevan väliltä 1200m-1500m).

Aamuvarhain pysähdyimme 1000m korkeudessa kahville.

Bussin ikkunasta, aika läheltä Petraa

Muinaisesta Petran kaupungista on säilynyt ainoastaan hautoja ja jumalien palvontapaikkoja sekä jonkin verran nerokasta vesijärjestelmää. Kaupungin ovat perustaneet nabatealaiset noin 300 ekr. Vanhan testamentin tapahtumia on sijoitettu Petran alueelle. Siellä Mooses iski sauvallaan kallioon, josta alkoi valua vettä ja Aaron on haudattu läheisen korkean vuoren huipulle.

Petra on sijainnut kauppareitin varrella ja ollut kukoistava valtakunta noin ajanlaskun alun aikoihin. 106 jkr Petra liitettiin Rooman valtakuntaan ja Petra toimi Palestiinan provinssin pääkaupunkina. Petrassa on säilynyt Rooman valtakunnan aikaisia rakennuksia. Petra jatkoi kukoistustaan Rooman valtakunnan osana kunnes se tuhoutui pahasti maanjäristyksessä vuonna 363. Uusimpien tietojen mukaan Petra toipui järistyksestä ja jatkoi kukoistavana kauppapaikkana ainakin 500-luvun seuraavaan maanjäristykseen.

Länsimaalaisten tietouteen Petran toi sveitsiläinen tutkimusmatkailija Burckhardt vuonna 1812. Aaronin haudan etsimisen varjolla hän onnistui näkemään Petran rauniot vaikka ei ikinä päässyt vierailemaan siellä.

Tästä retki alkaa.  Ennen solaan laskeutumista on nabatealaisten pieniä hautamuistomerkkejä ja jumalien palvontapaikkoja.

Laskeutumisen jälkeen alkaa Siq-sola. Se on lumoava. Solassa näkyy paikoittain hyvin säilyneenä nabatealaisten vesijärjestelmä.

Solassa. Vasemmalla vyötärön korkeudella näkyy vesikanava

Sola päättyy alueeseen, jossa on kuuluisimmat haudat ja amfiteatteri. Niiden perässä on vielä upeat Rooman valtakunnan aikaiset rakennukset.

Petran kuuluisin rakennus

Al Khazneh

Amfiteatteri

Ylös vuorenrinteeseen on hakattu upeita hautamuistomerkkejä

Ylhäällä ollaan

Upeat maisemat ylhäältä kohti roomalaisaluetta

Hautamuistomerkit ovat sisältä täysin tyhjiä. Siellä voi vain ihailla eri kalliolajien värien kirjoa. Pojalle sisätilan tyhjyys ei ollut ongelma, hän ajeli siellä uudella kauko-ohjattavalla temppumönkijällään :)

Petrassa asui ennen kuin siitä tehtiin ulkoilmamuseo beduiineja. Beduiinit joutuivat väistymään ja myönnytyksenä heille Jordanian valtio lupasi beduiineille yksinoikeuden Petrassa tuotteiden ja palveluiden myyntiin. Tarjolla oli matkamuistoa, pientä kahvilaa ja kyytiä hevosella, aasilla, rattailla tai kamelilla. Surullista oli se, että oppivelvollisuusmaassa osa myyjistä oli kouluikäisiä lapsia siitäkin huolimatta, että peruskoulu on maksuton (ja siis pakollinen).

Kävelyä Petrassa kertyy noin 5km. Solasta osa on päällystetty ja se on helppokulkuista. Vuorenrinteellä oleviin hautoihin vie portaiden lisäksi portaaton kiertotie. Heikompikin kävelijä pärjää reissussa. Sää oli retkemme aikana vaihteleva. Solassa tuuli ja oli varjoisaa, takki ja pitkähihainen tulivat tarpeeseen. Auringossa ja tuulensuojassa oli lämmintä.

Keskimmäinen olisi aika hyvin jaksanut kävellä koko matkan, mutta meiltä loppui aika paluumatkalla kesken ja ostimme hevoskärrykyydin. Jestas miten pomppuista ja löyhkäävää kyyti olikaan! Mutta se oli keskimmäisen kohokohta Petran-retkessä :)

Meidän hevoskyyti (kuriositeettina tingitty hinta oli 20€)

Muut kohokohdat pojalla oli kauko-ohjattavalla ajelu ja paikallisoppaan kanssa remuaminen. Matkanjärjestäjän pitää ostaa jordanialaiset opaspalvelut (vaikkakin tarpeettomat) ja opas ystävällisesti viihdytti poikaa koko opastetun retkiosuuden ja minä sain kuunnella suomalaisoppaan selostukset. Poika oli superreipas. Retkibussi lähti seitsemältä ja koko pitkän päivän tosi myöhäiseen lounaaseen vedimme parilla voileivällä, limsalla ja suklaapatukoilla.

Viikonlopun vieraat

Meille tuli päiväkodista keskimmäisen mukana koko viikonlopuksi kylään Hunaja-nalle. Hunaja oli niin mieluisa vieras keskimmäiselle!

Hunaja lähtee perjantaisin tutustumaan päiväkotiryhmän lasten koteihin ja palaa maanantaina kertomaan seikkailustaan. Jokainen saa vuorollaan Hunajan kylään. Lapset ovat askarrelleet nallelle oman sängynkin ja ovat niin täysillä mukana projektissa. Ihana projekti!

Siellä keskimmäinen pötköttää sängyssään ja Hunaja vieressä omassa sängyssään. Hunajalle opetettiin heti kodinturvajoukkotoimintaakin kuten alla näkyy :)

Muistoksi vierailusta Hra Kepponen tulosti kuvakollaasin päiväkotiin. Hunajan vierailusta kuuluu tehdä pienet muistiinpanot tai lapsi voi piirtää vierailuun liittyvän kuvan.

Viikonlopun toinen vieras - kutsumaton sellainen - on kurkkukipu :(

Yritin viettää aktiivista viikonloppua antamatta periksi viime viikolla alkaneelle kurkkukivulle. Aika hyytynyttä oli meno. Käväisimme esikoisen kanssa avaamassa laskettelukauden ja se oli varmaan se viimeinen niitti. Maanantaina hyydyin kesken työpäivän täysin, kipu suorastaan räjähti ja tänään jouduin jäämään kotiin potemaan. Ilman särkylääkettä en pärjää lainkaan. Kävin lääkärilläkin, mutta mitään kummempaa ei löytynyt, ja kipu laitettiin virustulehduksen piikkiin.

Tuhdisti särkylääkittynä päiväni oli aika ok: pitkät päiväunet ja leffa. Sama ohjelma huomenna.

Vintagea vai pihistelyä?

Blogiystävättäreni P kirjoitti siitä, kuinka hänen ystävänsä laihduttuaan on alkanut käyttää ikuisuuden vanhoja vaatteita. P huumorinpilke silmäkulmassa manaili, että pitääkö sitä olla niin säästäväinen ettei voi hankkia uusia vaatteita vaan kaivaa kaapista kaikkea vanhaa.

Tunnistin itseni.

Minulla on kaikenlaista vanhaa kaapissani, mistä en vaan ole raskinut luopua. Toiveikkaana ajattelen joskus mahtuvani niihin tai että muoti kiertäisi vaatekappaleen jälleen trendikkääksi. Tämä marinointiosasto on varmaan monelle muullekin tuttu juttu, mutta minulla osa hävyttömän vanhasta kamasta on jatkuvassa käytössä. Omasta mielestäni ne ovat aivan käyttökelpoisia - ehkä oma silmä on vaan aivan liian tottunut. Pystyisiköhän sitä kunnon kaapin uudistukseen?

Minusta kyllä huomaa sen, että siihen aikaan kun panostin pukeutumiseen ja seurasin muotia, ei ollut H&M eikä vastaavia ketjuja. Vaatteet olivat sen verran kalliita, että ei niitä ostettu muutamaa käyttökertaa varten. Kulutustottumukset olivat erilaiset. Vaatteet olivat heikkotekoisia jo silloinkin, mutta en pysty millään uskomaan, että 2010-luvun kiinalainen takki kestäisi vuosikymmeniä.

Tässä katsaus muutamaan vaatteeseeni 70-luvulta 2000-luvulle.

80-luvulta:

Villakangastakki, mummoni perintöä - oikeasti :)
Se on ollut minulla 12 vuotta. Autoillessa nuo pitkät takit ovat hankalia, joten tämä on tällä hetkellä ainoa pidempi takkini. Ensimmäinen vika tuli tänä talvena, kun taskun kangas ratkesi. Muuten vuoritkin ovat vielä aivan priimat. Millään en tällaisesta kestoihmeestä raskisi luopua, mutta olisiko kuitenkin aika? Olen ostanut viimeksi pitkän villakangastakin vuonna 2000 (pari lyhyttä on jo toivottavasti maatuneet). Uskottelen ainakin itselleni, että perusvillakangastakki on samanlainen vuodesta toiseen. Huivi on sentään uusi.


90-luvulta:

Mustakeltainen neule. Ei nukan nukkaa vaikka materiaalina on silkin ja villan sekoite. Tuskin voin luopua, kun nyt taas mahtuu päällekin. 90-luvulta pääsi juuri käyttöön pari paitapuseroa ja kotelomekko.  Niitä, jotka eivät mahdu päälle olisi reilumminkin :(


70-luvulta:

Kietaisumallia oleva juhlahameeni on tehty 70-luvulta peräisin olevasta kimonosta. Tämä on jo aikoinaan ollut säästömalli, koska kangas ei ole puhdasta silkkiä. Hame on ollut minulla vuodesta 2000.


2000-luku:

Kuvakin on 2000-luvulta

Jos tämä mahtuu päälle ja tulee juhlat, niin ajattelin ottaa käyttöön. Pitkä, ruskea pellavamekko - kuinka monella tavalla sen voisi tehdä? Kai tämä nyt vielä 2010-luvun menee?


***
Ajattelin että olenkin vintage woman - yritän sulkea silmäni siltä vaihtoehdolta, että olisin niin pihi tai marinoimiseen hurahtanut hölmö, joka ei raski luopua vanhasta kamasta ;)


Salat julki: Mitä vanhaa sinulla on käytössä?