Birthday Boy

Vietimme viikolla miehen synttäreitä. Minä olen "synttärihaasteinen": en keksi kivoja lahjoja ja saatan jopa unohtaa synttärit. Onneksi minulla oli tänä vuonna todella näppärä apulainen. Tuli tarpeeseen kun olin itse sairaana. Esikoinen alkoi heti tehdä listaa siitä, mitä isin synttäreillä pitää olla.

Lista kiteytyi tähän: kortti, lahja, piirakka ja leffa.

Esikoinen teki ihan itse kortin ja säilytti sitä kassakaapissaan h-hetkeen saakka :)

Esikoinen teki kaupan murotaikinasta pienellä ohjeistuksella isille mustikkapiirakan.

Pikkuveljet osallistuivat syömiseen :)

ja sitten vielä se lahja...
Koska kolleegani seisoi kärsivällisesti Chicagon reissulla vieressäni pohtimassa, että Burberryn laukku vai lompakko, minä vuorostani kiersin hänen suosikkikauppojaan. Hyvä, että tuli käytyä. Miehellä ei ole mitään rennompaa kesätakkia ja sellainen löytyi Nauticalta. Pitäisi olla vedenpitävä ja hengittäväkin.

Leffan suhteen ilta ei ollut suosiollinen. Kärttyinen keskimmäinen vitkutteli nukahtamistaan kaikin mahdollisin tempuin, kunnes kello oli aivan liian paljon elokuvan katselulle. Kun mustikkapiirakka oli jo syöty, ei ilmeisesti ollut enää syytä tsempata käytöksen suhteen...

Mies ei ehkä osannut enää odottaa näitä juhlia, koska vein hänet jo edellisviikonloppuna ulos syömään. Kiitokset poikien sedälle lastenvahtimisesta.

Tämäkin ateria oli Groupon-diili. Netistä olen lukenut, että ihmiset ovat olleet tyytymättömiä näihin nettidiileihin. Itse olen ostanut kaksi ravintolamenuta ja Pietarin risteilyn. Palvelun varaamisen kanssa pitää olla suht kärppänä liikenteessä, koska parhaat ajat menevät nopeasti. Itselläni homma on toiminut hyvin ja olen ollut tyytyväinen. Mutta ateriaan vielä - söimme sen Mange Sudissa, joka oli meille molemmille uusi tuttavuus.

Alkuun oli paistettuja kampasimpukoita (kastiketta ja pekonin murusia). Ei mikään mieleenpainuva annos.

Pääruokana oli ankankoipi. Todella mureaa ja maukasta lihaa. Aika kova oli suolaus, koska minusta ruoka oli suolaista ja olen tunnettu suolan lisääjä. Omaan makuuni kuitenkin juuri sopiva.

Sitten juustoja: manchegoa ja roquefortia. Sinihomejuusto oli niin tyjyä, että minulta jäi osa syömättä. Kaverina viikunahilloa.

Jälkiruuaksi oli cannoli ja grappakirsikoita. Pidin.

Mange sud on minusta ravintola, jossa voi käydä syömässä paremmin tekemättä vararikkoa. Ei mikään top 10 paikka minulle, mutta silti hyvä. Lauantaisin lounasaikaan siellä tarjoillaan vaihtelevaa torimenua, sekin voisi olla kokeilemisen arvoinen.

Mies on mielestäni nyt niin lahjottu, että tarpeen vaatiessa pärjää tällä seuraavienkin juhlien ylitse ;) Tosin esikoinenhan voi silloin pyöräyttää mustikkapiirakan ja tehdä kortin - synttäristressini on siis voitettu seuraavaksi 10 vuodeksi?

Muuten viikkoni on ollut täysin ahterista. Ensin iski nielutulehdus. Juuri kun se parani niin iski jotkut kammottavat vatsaoireet. Joko sain erittäin pahan närästyskohtauksen (mikä muistuttaa 90-luvulla potemastani vatsakatarrista, mikä taas laittaa miettimään, että olisiko syytä vähän höllentää tahtia elämässä -vaan kuinka?) tai sitten sain uudemman tyyppisen vatsataudin (toivon, että se olisi virus) tai sitten iski molemmat. Anyways, 29 tuntia makasin sängyssä täsmälleen samassa asennossa, kun en mihinkään muuhunkaan pystynyt, paitsi satunnaiseen laatottamiseen, jolloin makasin samassa asennossa kylpyhuoneessa.

Nyt alkaa elämä voittamaan. Valitettavasti pienen ahdistuksen kera: viime viikolla piti valmistua kaksi isohkoa kirjallista työtä. Ja toista ei ole nyt edes aloitettukaan :(  Juuri nyt alkaa kylmä hiki valua niskaa pitkin...

Joka tapauksessa - Mukavaa viikonlopun jatkoa.

Cin Cin!