Let's play business -näytelmä ja dekkariputki

Vuoden ensimmäisen teatterireissun teimme Hra Kepposen kanssa Helsingin Kaupunginteatteriin katsomaan Let's play business näytelmää. Wanda Dubiel kuuluu suosikkinäyttelijöideni joukkoon ja se oli oikeastaan suurin syy, miksi ostin liput kyseiseen näytelmään. Mainostekstikin osui ja upposi minuun: Juha Jokelan uutuuskomedia Let’s Play Business käsittelee nykyaikaisen työelämän haasteita hykerryttävällä otteella. Se on oivaltava, paikoin täysin päätön komedia, joka yllättää, naurattaa ja osuu aikaan kuin ryhmysauva pahvilaatikkoon – toisin sanoen jättää jäljen". Sitaatti lainattu: https://hkt.fi/

Kuva lainattu: https://hkt.fi/

Vastasiko näytelmä odotuksia? Ei täysin. Näytelmässä on kaksi tasoa: tarina projektikonsultointifirmasta, jossa yritetään sopeutua vahvan ja kiistanalaisen johtajan eläköitymisen jälkeiseen aikaan. Sitten meta-taso, joka on tarina teatteriryhmästä, joka tekee esitystä projektikonsulttifirmasta. Näiden kahden tason välillä poukkoillaan jatkuvasti. Aluksi tämä tarinoiden välillä poukkoilu tuntui sekavalta. Hra Kepponen sanoi heti, että hänen mielestään lähes poikkeuksetta tilanne on se, että yksittäinen tarina ei ole riittävän vahva, jos tarvitaan tälläinen toinen irrallinen taso sen rinnalle. Sanoisin, että Hra Kepposen arvio piti paikkansa näytelmän ensimmäisen näytöksen suhteen.

Minusta ensimmäinen näytös olisi kaivannut enemmän aiheen ylilyöntiä ja enemmän kierroksia. Aloin väliajalla miettimään, että näistä lähtökohdista on hyvin vaikea saada näytelmää mitenkään hyvään lopetukseen. Toisessa näytöksessä tuli enemmän kierroksia ja uskallusta vetää kunnolla överiksi. Toinen näytös oli selkeästi ensimmäistä parempi. Lisäksi näytelmään oli saatu hyvä lopetus. Toisen näytöksen myötä näytelmä nousi minusta ihan kelpoon keskikastiin. Näyttelijäsuoritukset olivat kaikki vahvaa ammattilaistyötä.

Onnellisesti hymyilevä työntekijä on juuri saanut vasemmalla olevalta uudelta toimitusjohtajalta firman ensimmäisen papukaijamerkin :) Kuva lainattu https://hkt.fi/

Omaksi suosikikseni projektikonsulttifirman tarinassa nousi uusi, nuori toimistusjohtaja. 
Kuva lainattu https://hkt.fi/

Suosittelisinko? No, jos käyt harvoin teatterissa, niin kannattaa panostaa johonkin toiseen näytelmään. Toisaalta Let's play business on ison ammattiteatterin keskikastia, joten kyllähän sen sujuvasti katselee. 

***

Sitten siirtyminen toiseen aiheeseen eli dekkareihin. Olen ennenkin kirjoittanut, että luen monipuolisesti kevyestä vaativaankin kaunokirjallisuuteen. Suosikkigenreni on selkeästi dekkari. 

Olen joskus aikaisemmin lueskellut Immun ja Kalen rötöskatsausta. Näitä kirjoja entinen poliisi Kale Puonti on kirjoittanut yhdessä entisen rikollisen, ex-moottoripyöräjengiläisen Mika Ilménin kanssa. Kirja ei kiinnostanut minua tippaakaan. Jätin kesken. Kirja oli minusta tylsä enkä myöskään pidä toisesta kirjoittajasta Immusta. Vaikka Immu on rikoksensa sovittanut, niin se, että hän kirjoittanut myyntimenestyskirjoja rikollisesta urastaan huumekaupassa, on minusta epäeettistä. 

Annoin Kalen Puonnin Pasilan Myrkky sarjalle yhden kirjan mahdollisuuden. Siinä kävikin sitten niin, että sarjan toiseksi viimeinen osa on menossa. Tykkään kirjan poliiseista, realistiselta vaikuttavasta tapauksien kuvauksesta ja eteenpäin rullaavasta juonesta. Ensin minua häiritsi se, että luvut ovat hyvin lyhyitä. Ne ovat lyhyimmillään sivun mittaisia. Jossain vaiheessa totuin tuohon tyyliin eikä se häirinnyt minua enää. Mukavaa aivot narikkaan dekkariviihdettä.

Mukavaa uutta viikkoa!