Palaan lokakuiseen Turkmenistanin ja Uzbekistanin matkaan. En aio luovuttaa niistä postaamista, vaikka tuntuu, että matkasta on ikuisuus.
Saavuimme Uzbekistaniin autolla Turkmenistanista. Se oli Kokemus. En taida olla aikaisemmin matkustanut niin huonoa tietä pitkin. Rajan ylityksen jälkeen teiden kunto parani selkeästi. Oli myös toinenkin silmin havaittava muutos. Kun lähestyimme Bukharaa, alkoi vihertää. Karu autiomaan kuivuus vaihtui pieneen vehreyteen. Bukhara on perustettu keitaalle.
Bukhara on perustettu noin 500 eaa, asutusta alueella on ollut ennen varsinaista kaupunkia. Bukhara on ollut merkittävä kauppapaikka Silkkitien varrella sekä myös merkittävä islamilaisen kulttuurin ja koulutuksen keskus. Historiallinen keskusta on UNESCON maailmanperintölistalla ja nähtävää riittää.
Alueen keskellä sijaitsee Ark of Bukhara linnoitus 500-luvulta. Alkuperäisiä näkyviä osia ei taida olla jäljellä kovinkaan paljoa, koska Bukharan herruudesta on taisteltu useasti ja verisesti. Linnoituksen suojista on hallittu kaupunkia sekä koko maata, onhan Bukhara ollut maan pääkaupunkinakin. Linnoitus on kätkenyt sisäänsä pienen kaupungin ja sen pinta-ala on vajaa neljä hehtaaria. Tänä päivänä se toimii museona. Minusta Ark oli mielenkiintoinen paikka ja sieltä on myös hienot näkymät Bukharaan.
On kyllä paksut ja komeat muurit!
Meillä oli Uzbekistanissakin opas. Arkissa opas halusi ehdottomasti näyttää meille museon koruja. Ne olivat massiivisia ja naisilla ne olivat jokapäiväisessä käytössä. Syynä massiivisten korujen käyttöön on ollut helppo ja nopea avioero. Avioero oli miehelle vain ilmoitusasia ja sen jälkeen ex-vaimolla ei ollut mitään asiaa enää miehen taloon. Jos mies ilmoitti erosta vaimolle vaikka vedenhakumatkalla, jäi vaimolle vain se, mitä hänellä oli sillä hetkellä yllään ja mukanaan. Kannatti siis panostaa koruihin ja pitää niitä yllään aina.
Kaunein vierailluista kohteista oli Kalyan-moskeija ja kokonaisuuteen kuuluva Kalonin minareeetti sekä Mir-i-Arabin madrasa. Samarkandin postauksessa jo kirjoitin madrasoista. Ne olivat islamilaisten maiden "korkeakouluja". Madrassoissa opeteltiin koraania, mutta siellä opiskeltiin myös muita aineita. Oppiaineita saattoi olla toistakymmentä.
Moskeijoissa piti naisten peittää päänsä. Vaatetuksen piti olla sellainen että olkapäät ja polvet peittyvät, mutta polvista ei tuntunut olevan kukaan kiinnostunut. Muuten paikallisista naisista moni oli pukeutunut länsimaalaisittain eivätkä käyttäneet huivia. Jonkinverran näkyi myös pitkiä hameita ja huiveja.
Minareetti oli niin auringossa, että siitä en saanut kummoista kuvaa
Moskeijan vierestä alkoi kauppakujat, joilla kävimme pyörimässä. Ei ollut tuossa kohtaa energiaa ostoksiin ja yleensähän en juurikaan shoppaile matkoillani. Joskus saatan innostua katsomaan vaatteita, jos niitä on saatavilla koossani.
Uzbekistanin vanhin säilynyt rakennus on Ismail Samanin mauseleumi, joka on rakennettu 900-luvun alussa. Se on rakennettu maata 900-1000-luvuilla hallinneen Samadini-dynastian hautapaikaksi. Rakennus on oman aikansa arkkitehtuurinen helmi, joka on rakennettu poltetuista savitiilistä.
Ensimmäisenä Bukharan päivänä meille jäi aikaa kahvitella kaupungilla. Valitsimme paikaksi viehättävän
Lyabi-Hauz aukion. Aukiolla on iso vesiallas ja aukiota rajaavat komeat rakennukset ja vanhat mulperipuut. Baklava oli harmillisesti keskinkertaista. Kerjuulla kiertävät ankat olivat veikeät.
Kvaak - baklavat jakoon Kepposka!
Ensimmäisen Bukharan päivän päätösnumero oli tanssiesitys ja sitten illallinen. Tanssiesitys oli yllättävän hyvä. Tosin moni seurasi aivan yhtä paljon matkamuistokauppiaan pikkupojan tanssia kuin varsinaista tanssiryhmää.
Toisena päivänä ajoimme keskustan ulkopuolella s´Sitori-i-mokhi khosan palatsiin, joka on ollut aikoinaan Bukharaan hallinneen emiirin kesäpalatsi.
Sitten vielä viimeinen vierailukohde Bukharassa, joka oli Chor-minor
Bukharasta jatkoimme matkaa luotijunalla Samarkandiin. Luotijuna ei nyt ollut varsinainen luotijuna, vaan kulki samaa nopeutta kuin kotimaiset Intercityt nopeimmillaan. Junasta näki hyvin sen, että Bukhara sijaitsee keitaalla. Kaupungin ulkopuolella oli vehreää ja lehmiä laitumella. Jonkin aikaa matkan edettyä maisema muuttui aavikoksi.
Ei lopu vieläkään jutun aiheet Uzbekistanista, vielä olisi kirjoitettavaa viimeisestä kohteesta eli Tashkentista.
Keski-Aasian kiertomatkan postaukset julkaisujärjestyksessä vanhimmasta alkaen:
Kiitos näistä matkapostauksista. On mukava lukea, kun en ole tähän ikään mennessä ollut edes lentokoneessa - etäältä vain nähnyt. Se ei ole edes lentopelkoa. Matkustaminen ei vaan ole minun juttuni, mutta silti on kiva lukea muiden kokemuksia. Ihan suosikki-seurattavani on kaksi kertaa Vuoden matkailuvaikuttajaksi valitun Jasminin insta: https://www.instagram.com/jassesi/?hl=fi
VastaaPoistaPerheetön ja paljon matkusteleva tätini olisi mieluusti halunnut minut jo lapsena ollessani matkakaverikseen, mutta ei. Silloinkaan ei kiinnostanut. Silloin 60 - 70-luvulla operoi legendaarinen Keihäsmatkat. Olihan se silloin melko erilaista etelänmatkailua ja vissiin ensimmäisiä kertoja kun niitä ylipäätään tehtiin. Luen paljon tietokirjoja ja nimenomaan matkakertomuksia.
Terveisin mummo vm. 1956
Hyvää alkanutta vuotta sinne teille kaikille. ☺️
Hyvää alkanutta vuotta sinulle myös!
PoistaKaikki eivät innostu matkailusta ja maailmassa on niin monta muutakin innostavaa ja kiinnostavaa asiaa. Minäkin olen jonkun verran seurannut Jasminia joka iloinen, reipas ja ennakkoluuloton matkailija. Minä olen väsähtäneempi ja helpompia kokemuksia etsivä. Tokihan minulla on sen verran ikää, että voisin olla Jasmin äiti 😂
Kolmas kuva ylhäältä:
VastaaPoistaIhme miten saumattomasti sulaudut maisemaan vaatetuksen osalta 💙
Hih, olet oikeassa sinistä, valkoista ja beigeä sekä ympäristössä että minulla päällä 😆
PoistaEikä yhtään kuvaa emiirin kesäpalatsin riikinkukoista? Sieltä minä ostin itselleni haikarasakset käsityösaksiksi. Niillä kauppakujilla ja -kupoleissa oli vaikuttavaa kierrellä ja ajatella, että niissä on tehty kauppaa jo silkkitien aikana. T Saukkis
VastaaPoistaRiikinkukon olivat vierailuni aikana kaikki sellaisessa iso häkissä. Jos olisi tullut vapaana vastaan, niin olisin kuvannut. Nyt ei tullut yhtään riikinkukkokuvaa, enkä tajunnut ostaa hienoja saksiakaan 🤦
PoistaHistorialliset paikat ovat kiehtovia. Mitä kaikkea siellä on tapahtunutkaan aikojen saatossa
Aika raaka eroprosessi 🤔
VastaaPoistaIslamin uskonto on aikoinaan suonut aikamoisia etuoikeuksia miehille, kuten näppärän ja nopean vaimon vaihdon vaikka nuorempaan malliin 😱
PoistaOi miten upeita kuvia kaikki. Ihmettelin tuota avioeroasiaa. Ei sen puoleen, nykyisin erotaan jopa tekstiviestillä
VastaaPoistaAvoero on nykyisin Uzbekistanissa siviilioikeuden asia ja lainsäädäntö muistuttaa monilta osin länsimaalaisia. Enää ei voi noin vaan erota ja heittää toista pois kodista vain vaatteet päällä..
PoistaTokihan liiton voi päättää monella tavalla ikävästi, vaikka sillä tekstiviestillä, mutta lainsäädäntö säätelee prosessia jos kyseessä on avioliitto tai lapsia avoliitossa. Se eroissa on surullista, jos aikuiset eivät pysty toimimaan lasten etua ajatellen.
Upea arkkitehtuuri vuosisatojen takaa ja hienoja koristeita seinissä
VastaaPoistasekä katoissa. Ennen on osattu tehdä pikkutarkasti työtä. Naiset ovat
olleet viisaita kantaessaan koruja aina mukanaan mutta tuntuu aika
raakalaiselta jättää vaimo tuosta vaan ja saada avioero. Toivottavasti
naisen asema on parempi nykyään Uzbekistanissa. Nuo ankat
ovat löytäneet hyvin "ruokailupaikan" itselleen.
Uzbekistan on historiallisen islamilaisen huippuarkkitehtuurin helmi. Todella hienoja paikkoja ja niin monta!
PoistaUzbekistanissa valtio ja uskonto on erotettu toisistaan ja maata hallitaan hyvin länsimaalaistyyppisillä lailla. Avoero on siviilioikeusasia. Myöskään mitään sharialakeja ei Uzbekistanissa käytetä. Uzbekit ovat siltä mieltä, että he ovat nykyisin islamilaisen maailman johtotähti, koska Turkki on maallistunut liikaa. Lähi-Idän maat ovat heidän mielestään eri suuntausta, koska heillä ei ole erotettu valtiota ja uskontoa. Uzbekeleilla uskonto voi säädellä perheen toimintaa, mutta ei valtion.