Hyvän sään ja ruuan perhejuhannus

Sää suosi tänäkin vuonna juhannuksen viettoa mökillä. Meillä oli rauhallinen ja leppoisa perhejuhannus oman perheen ja apen kesken. Harmillisesti isäni sairasteli juhannuksena, eikä päässyt mukaamme mökille. Aurinko paistoi, järvivesi oli ihanan uimalämmintä, ruoka oli hyvää ja linnut lauloivat. Otettiin aika rennosti. Toki piti ottaa ylimääräinen ajokeikka, kun nuoriso ei halunnut viettää koko pitkää viikonloppua mökillä ja kävimme tipauttamassa heidät takaisin kaupunkiin.

Vuosikausia mökillä vietettiin juhannuksena isot suvun yhteiset juhannusjuhlat. Juhlissa oli enimmillään kolmisenkymmentä henkeä. Anopin kuoleman jälkeen niitä ei ole enää pidetty. Joskus olemme miehen kanssa miettineet, että pitäisikö meidän jatkaa perinnettä, mutta oli se sen verran raskas operaatio, että en tiedä, miten sen jaksaisimme. Suvun juhlaperinteestä kummuten meillä on hääpäivä juhannusaattona. Ehkä voisimme suoritua sellaisesta, että joka viidentenä hääpäivänä järjestäisimme yhdistetyn hääpäivä-juhannusjuhlan.

Alla kuvia juhannuksen vietosta

Poimimme juhannuskukiksi perinteen mukaan lupiineja. Uudellamaalla alkaa kukinta olla jo ohitse.

Appi oli tehnyt erinomaista siemennäkkäriä, jota söimme lohimoussen kanssa. Nam! Apen siemennäkkäri oli niin hyvää, että sitä pitää tehdä kotonakin. Pojat söivät senkin loppuun.

Juhannusaattona tarjolla oli perinteinen kalapöytä: savulohta, kylmäsavulohta, lohimoussea, kermaviilitillikastiketta, salaattia ja uusia perunoita. Hra Kepponen grillaili vähän lihaa nuorisolle.

Jouluksi ja juhannukseksi appi hankkii kakut Lohjan St. Honoreelta. Se on yksi Suomen parhaista konditorioista ja se oli anopin vakiopaikka. Anopin työmatka kulki aikoinaan aika läheltä St. Honoreen leipomoa ja sitä kautta tutustuimme heidän herkkuihinsa. Jos olin mökillä synttäreitteni aikaan, niin anoppi toi silloinkin sieltä kakun. Synttärikakku oli aina yllätyskakku, muuten juhlapäiväkakut olivat aina ne samat.

Mansikkatartaletti ja pormestarin pullakranssi. Pullan nuoriso söi loppuun jo juhannusaattona. Mansikkatartaletin jämät söimme sunnuntai-iltana vaarilla, kun kävimme moikkaamassa häntä. Meidän perheelle 10 hengen kakku on ihan sopiva :D

Siitäkin on tullut jo perinne, että viimeiset kantarellit syödään juhannuksena. Apen pöytäliinavalikoimasta löytyi myös tälläinen keltakukkainen ihanuus.

Kävimme soutelemassa

Olisin jo aivan kypsä jäämään lomalle, mutta vielä pitää jaksaa. Olen taas onnistunut sähläämään omia asioitani ja nyt yritän saada niitä jotenkin kuosiin. Tällä viikolla on vanhan leasing auton palautus ja uuden vastaanotto ja joku rva K unohti varata palautuskatselmoinnin. Tilannetta hämäsi se, että leasingfirmalta tuli viesti, että mikäli työnanatajan palautuspolitiikka sallii, niin auton voi palauttaa uuden auton toimittajalle. Ehdin jo ilahtua, että ihanan vaivatonta! Tietenkin oli niin, että sepäs ei koskenut minun toimipistettäni ja auto pitää palauttaa julkisten ulottumattomiin 35km päähän. Huoh. 

Tällä viikolla lähdemme jännittävästi täyssähköautolla käymään mökillä kuopuksen ja hänen kaverinsa kanssa. Tämä on kolmas ellei peräti neljäs mökkireissu. Todella mukavaa, että pojat haluavat vielä tehdä kanssani mökkireissun. Minulla tosin ei ole lomaa, mutta onhan se kivaa minullekin, että voin ottaa lounas- ja kahvitaukouinnin.

Kivaa alkanutta viikkoa!