Viikko sitten lauantaina pienten varoitusmerkkien jälkeen minuun iski erittäin raju ripuli ja korkea kuume. Pahoinvointisuuden aallot pyyhkivät ylitseni ja välillä vuorossa oli kovat vatsakrampit. Olo oli juurikin niin kauhea kuin se pahimmillaan vatsataudissa on. Silloin sitä vaan keskittyy hengittelemään ja toivomaan, että pahin on kohta ohitse. Suolistotulehdusten paras puoli on, että ne ovat tyypillisesti hyvin nopeita sairastaa. Sitten joskus käy niin kuin minulle, että tauti vaan kestää ja kestää.
Kovat vatsakrampit kestivät 3 vrk. Kunnon kuume kesti 5 vrk ja lukemat olivat ilman parasetamolia jatkuvassa nousussa, korkein mittaus oli 38,8. Sitten heräsin torstaiaamuna kuumeettomana eikä kuume ole enää sen jälkeen palannut. Ripuli jatkuu edelleen ja pahoin pelkään, että vatsani toipuminen tulee olemaan pitkä prosessi monine takapakkeineen. Ensimmäistä kertaa jaksoin katsoa telkkaria eilen perjantaina. Tänään lauantaina tuli sitten klo 14 sellainen olo, että nyt en kestä enää sängyssä virumista ja nousen tekemään jotain pientä.
Viikon aikana olen kohdannut syvän henkilökohtaisen kriisin modernin länsimaisen lääketieteen ihailijana. Lääkkeiden avulla voidaan hoitaa niin monet sairaudet ja jopa HIV oireettomaksi, mutta virusperäiseen ripuliin ei ole mitään parantavaa lääkitystä! Ihan käsittämätöntä!
Sen jälkeen, kun ulostenäytteen bakteeriviljelyt tulivat kaikki negatiivisina takaisin, terveydenhuollon viesti on ollut, meillä ei ole mitään parantavaa hoitoa sinulle, koska kyseessä on virustartunta. Oireita voi helpottaa kotikonstein ja kokeilla ohjeiden mukaisesti apteekin itsehoitotuotteita. Ripulin pahin riski on, että se aiheuttaa elimistön kuivumista, mikä johtaa pahimmillaan hengenvaaraan. Siksi on äärimmäisen tärkeää huolehtia hyvästä nesteytyksestä. Elimistö kaipaa myös suoloja ja sokereita, siksi päädyin käyttämään apteekin ripulijuomia. Aikoinaan olen pienen lapsen suolan saannista huolehtinut antamalla hänelle pari sipsiä ja nesteeksi laimennettua mehua, jota olen minäkin hörppinyt.
Kun tauti on raju ja siihen ei saa mitään helposta ja apua, on henkinen jaksaminen kovilla. Tälläinen poteminen olisi varmasti yksinasujalle vielä raskaampaa, kun ei olisi ketään tuomassa mehua ja auttamassa. Nyt siellä joku saattaa jo ajatella, että jo on valitusta ripulista. Ei tästä elämästä ripulitauditta selviä. No, on niitä ripuleita ollut minullakin mutta ei näy rajua. Helpoimpana vuorokautena kävin ripulilla 19 kertaa ja pahimpana 33 kertaa ja tätä kirjoittaessa menossa kahdeksas vuorokausi.
Toivottavasti pääsen tästä tolpilleni nopeasti.
PS. Koko muu perhe toistaiseksi terveinä.
Voihan kauhistus 😳
VastaaPoistaParanemista, jaksamista ja kaikkia mahdollisia voimia sinulle!
Joskus muksujen varhaisvuosina olen kokenut perhettä rikastuttaneen kimppavatsataudin moninaiset oireet enkä niistä kaipaa yhtäkään. Toivottavasti paranet pian! 💖
On tämä ollut aikamoinen koettelemus. Onneksi nyt tuntuu siltä, että paraneminen on käynnissä.
PoistaKuulostaa hurjalta! Varmasti aivan vetämätön olo noin pitkän vatsataudin jälkeen, kun on ollut kuumeet ja kaikki. Onneksi muu perhe on säästynyt. Ei taida olla mitään epäilystä, mistä virus on lähtöisin? Kyllähän niitä voi saada mistä vaan, vaikka kuinka varoisi, ja etenkin silloin. Toivottavasti saat vatsasi kuntoon. Sen reistailu on ikävä seuralainen, kun pitäisi tehdä asioita ja mennä jonnekin.
VastaaPoistaMinulla ei ole mitään aavistustakaan, että mikä virus iski ja mistä. Perinteiset rota- ja norovirus on kyllä aikalailla suljettu pois, koska ne olisivat levinneet perheessä. Olen syönyt samaa ruokaakin kuin koko muu perhe ja tein koko edeltävän viikon etätöitä ja kävin ainoastaan ortopedillä. Tämän taudin alkuperä jäänee täysin mysteeriksi.
PoistaMinulla on ollut aika paljon vatsaongelmia aiemminkin ja pahimmillaan ne vaikeuttavat elämää ihan hirveästi. Minulla on onneksi työ jota pystyy hoitamaan etänä ja hätätapauksessa myös etänä vessasta :D
Tauti kuulostaa hirveältä! Toivon todellakin sinulle pikaista paranemista vaikka varmaan pitää varovaisesti aloitella syömisen kanssa. Tavallisten mahatautien jälkeen tiedän olevani parantunut kun taas tekee kahvia mieli (ei hyvänen aika, automaattinen virheen korjaus teki tuosta mieli-sanasta Möllin ja nyt naurattaa kun kuvittelen jonkun Möllin joka tekee mulle kahvia mahataudin jälkeen!) se on viimeinen jota vatsa haluaa taudin aikana.
VastaaPoistaTämä on kyllä ollut raju tauti. Toivon, että tästä alkaisi parantuminen.
PoistaVielä ei ole tehnyt yhtään mieli kahvia. Jos olen juomatta kahvia, niin minulle tulee vieroituspäänsärky ja se saattaa kestää pitkääkin. Niin on elimistö sekaisin, ettei ole sitäkään tullut.
Kuulostaa hurjalta ja noin kauan kestäneenä varmaan palautuminenkin vie pitempään,kuin tavallisissa ,lyhyissä vatsataudeissa. Kun olet selvästikin huumorintajuinen ihminen ja synkälläkin pilvellä on hopeareunus,niin voinen lohduttaa sinua vaarini lausahduksella, että "hyvä kun ei ole yskä saamaan aikaan" Parempaa vointia ja pikaista paranemista .
VastaaPoistaIhan hirvittävän raju ja pitkä tauti. Se tulee näkymään toipumisessa.
PoistaYskä samaan aikaan olisi ollut aikamoinen kokemus :D :D :D Minulle sattui ihan oikeasti hopeareunus tähän sairasteluun. Polveni on ollut niin huonona, että istumaan meno ja nousu ovat olleet vaikeita ja hitaita ja kävelykin välillä huonoa. Sain tiistaina kortisoonipiikin polveen ja keskiviikkona polvi oli jo niin parempi. Ehdin jo harmitella, että miksen tajunnut hakea piikkiä ennen lomareissua, tälläisellä jalalla olisin kirmannyt pitkin Rivaa. Mutta kyllähän takana on sellainen viikko, että siihen jos mihin oli tärkeää osuttaa toimiva polvi :D :D :D Sitä jupisin itsekseni, että pahuksen työterveys, kun ei maksanut sitä kortisoonipiikkiä. Mutta kyllä se 38€ oli niin erinomainen satsaus kodin siistinä pysymiseen. Ilman tuota piikkiähän täällä olisi sitten putsailtu tuotosta lattioita. En edes kestä ajatella. Että ihan hirvittävän hyvä sijoitus oli se ja täsmäajoituskin.
Voi itku! Kuulostaa ihan kamalalta. Ei taida tsemppaukset eikä telepaattiset voiman lähetykset paljon auttaa, mutta olen hengessä mukana. <3 Itse asiassa jo mietinkin, että ei kai teille ole vain sattunut mitään, kun sinusta ei ollut kuulunut mitään vähään aikaan. (Ei sillä, että pitäisi koko ajan blogissa roikkuakaan...)
VastaaPoistaKiitos tsempeistä!
PoistaYksi instakamukin kysäisi, että olenko jossain ihanassa aktiivikohteessa, kun somessa ja blogissa on täysi hiljaisuus. Joo, vessassa ja ihan koko viikon :D :D :D Yksi pojista sanoi viikonloppuna, että tosi kiva, kun jaksan taas huutaa heille.
Voi EI :( en tiedän kauheampaa kuin vatsataudin ja tsemppaan myös minäkin sinua sekä lähetän hurjasti toimia toipumiseen. Itselläni oli pari vuotta sitten keväällä vatsatauti, joka kesti lähes viikon ja makasin vain välillä kylmällä klinkkerillä kylpyhuoneen lattialla kun en jaksanut liikkua. Koira toki oli pakko vielä kolme kertaa päivässä ulos ja koko ajan oli mielessä jaksonko/pystynkö. Kyllähän hoitoa ja apua pitäisi saada myös vatsatautiin eikä laittaa vain potilasta kotiin potemaan. Halaus Rva Kepponen <3
VastaaPoistaTämä on ollut todella raju tauti. Toivon, että nyt olisin jo voiton puolella. Maanantaina oli jo aika hyvä päivä. Tänään on "living on the edge" päivä ja olen ensimmäistä kertaa yli viikkoon kokeillut syödä kiinteää ruokaa :D
PoistaKauhealta kuulostaa tuo sinun kokemuksesi. Yksinasujalla on vielä se, että ei ole ketään auttamassa ja koira tarvitsee ulkoiluttaa oli itse missä kunnossa tahansa. Muistan kuinka koko perheellä oli influessa ja se kenellä oli alhaisin kuume joutui ulkoiluttamaan silloin meillä ollutta mummin mäyräkoiraa. Mulla nousee kuume niin huonosti, että sillä vain vähän päälle 38 olin aina lenkittäjänä. Onneksi Tippakin älysi tilanteen ja oli yleensä aika nopea.
No huh-huh... mistä ihmeestä sen olet napannut ja onneksi ei koko perhe ole "kaatunut". Osaan kuvitella tunteesi kerran turistiripulin kanssa pitkän lennon matkanneena ja sittemmin kuumeisena Suomessa hitaasti toipuen - sain kyllä ihan vahvat antibiootit silloin - harmi, ettet sinä saanut mitään! Sitkeästi olet kestänyt ja ehkä valoa jo "suoliston päässä" - työkaveri sai huuhtomattomasta salaatista vastaavalta kuulostavan ja joutui tippaan, mutta sinut vain kotiin toipumaan lähetettiin - kiitos rakkaittesi, ovat huolehtineet - joten rakkaudella tervehdyt - sitä minäkin sinulle toivotan!!
VastaaPoistaOn kyllä ollut raju tauti :( Eilen maanantaina oli ensimmäinen parempi päivä. Toivon, että se olisi nyt käännekohta.
PoistaTippaan minäkin olisin kuulunut. Koko ajan on tuntunut siltä, että saan riittävästi joutua, mutta jos olisin käynyt vaa'alla aikaisemmin olisin tajunnut, että kuivuminen on päällä. Lääkäri sanoi, että jos paino jatkaa yhtään laskuaan, niin se on tiputuksen paikka. Tänään oli +200g ja olen täällä tuuletellut ja mies naureskellut, että ihan kuin keskosta hoitaisi. Syötetään ja punnitaan :D
Voisiko kyseessä olla joku loinen Italian matkan "tuliaisina". Miehelläni oli kerran sellainen ja aika pitkään sitä tutkittiin ennenkuin syyllinen selvisi.
VastaaPoistaParanemista t. Marsa
No, on sekin mahdollisuus käynyt mielessä. Se on kai erittäin poikkeuksellista, että joku loinen tai alkueläin aiheuttaisi heti ensimmäiseksi tälläiset oireet. Minulla kun on vatsavaivoja muutenkin, niin olisi voinut käydä niin, että vatsa on oireillut aiemminkin, mutta olen laittanut sen vaan tavanomaisten vatsavaivojen piikkiin. Sitten olen lueskellut, että osa noista loisista saattaa aiheuttaa oireita vastan huomattavan ajanjakson jälkeenkin.
PoistaOlen jo noistakin tutkimuksista kysellyt. Pitäisi vesiripulin päättyä, että pystyn antamaan kunnon näytteet tutkimukseen.
Hei! Minulla oli tuollainen tauti huhtikuussa, enkä halua masentaa, mutta minulla se kesti akuuttia kolme viikkoa, ja täydelliseen toipumiseen meni kuusi viikkoa. Tauti alkoi ihan norovirusoireilla rajuna oksenteluna ja kun kevättalvella sitä muutenkin oli liikkeellä, niin ilman muuta ajattelin että sitä se on. Mutta ei meilläkään perheessä tarttunut kehenkään muuhun, ja ripuli vaan jatkui ja jatkui, niin menin tutkimuksiin viikon jälkeen. Ei mitään ollut ulosteviljelyssä eikä suoliston tilaa kartoittavassa toisessa ulostetutkimuksessa. Kaksi viikkoa jaksoin tehdä etätöitä, kolmannen viikon olin jo sairauslomalla, kun en uskaltanut kunnolla nukkua, kun ei tiennyt milloin sänky on täynnä ripulia... Ja kyllähän kunto alkoi olla jo aika huono. Lääkäri sanoi, että jos ei helpota vielä neljäntenä viikkona, niin sitten tähystykseen. Siitäpä se sitten helpotti, että valikoitu ravinto alkoi pysyä sisällä, mutta normalisoitumiseen meni vielä kolme viikkoa. Jäi ihan arvoitukseksi mikä tämän aiheutti, mutta nyt on koko kesän ollut ihan normaali olo.
VastaaPoistaJatkan vielä tuohon edelliseen, että tulehdusarvot (CRP ja leukosyytit) nousivat useaksi viikoksi selvästi, mutta eivät kuitenkaan mitenkään hälyttävälle tasolle. Joku virustulehdus siellä oli, mutta ei mitään selvyyttä tullut mikä. Missään ulkomailla en ollut käynyt, enkä syönyt missään epäilyttävässä paikassa. Onneksi meni ohi
PoistaKiitos kun jaoit kokemuksesi. Olen miettinyt, että eikö kenelläkään muulla ole ollut rajua ripulitautia, kun ei netistäkään löydy oikein mitään.
PoistaOn kyllä mennyt sinun tautisi todellakin pitkän kaavan mukaan :( Ihan varmasti tuollainen vie huonoon kuntoon ja toipuminen kestää. Minulla painonmenetys on sitä luokkaa, että yhtään ei saisi paino enää laskea tai sitten on heitettävä sairaalakeikka nesteytykseen.
Ymmärrän hyvin tuon, että nukkuminenkin vaikeutuu. Muutenkaan tässä taudissa ei ole tullut kenenkään kysyttyä kertaakaan, että miten noin muuten voit. Koko hermosto tuntuu olevan sellaisessa ylikuormitustilassa, jossa vuorokauden jokaisena hetkenä pitää olla valmis säntäämään vessaan. Tuollainen kuormitus vaatii kohta jo jotain mielikuvaharjotteita, rauhoittavaa musiikkia, hyvää viihdettä, että saa itsensä rauhoitettua ja rentoutettua.
Tutkittiinko sinulta mahdolliset loistartunnat?
Ei tutkittu loisia, bakteeriviljely otettiin ensin ja sitten se calpro, joka kertoo suoliston kunnosta. Verikokeita otettiin kolmen viikon aikana yhteensä 4 kertaa, kun suljettiin pois mahdollisia ripulin aiheuttajia (diabetes, sisäelintulehdukset ym.) Minä kyllä koin saavani ihan kiitettävästi hoitoa ja huolenpitoa, olisin saanut sairauslomaakin aiemmin, mutta itse koin vielä olevani työkuntoinen (vaikka en ehkä oikeasti ollut). Minullakin lähti painoa useita kiloja, mutta nyt ne on kyllä tulleet takaisin :) Tsemppiä toipumiseen, toivottavasti sinulla jo helpottaa! T. Pauliina
VastaaPoistaNyt tuntuu siltä ihan kuin olisin jo voiton puolella. Ensi yö on varmaan kohtalon paikka, koska olen tänä iltana syönyt kiinteää ruokaa :)
PoistaKiitos tsempeistä Pauliina!
Toivotaan näin! Itselläni (ehkä onneksi) tauti välillä helpotti, ja ajattelin, että nyt se menee ohi, mutta valitettavasti muutamaan kertaan tuli takapakkia ja palattiin taas lähtöpisteeseen. Mutta kun on vaihtelun takia en mennyt missään vaiheessa ihan tiputuskuntoon, kun välillä ravinto pääsi paremmin imeytymään, kun ei ihan koko ajan mennyt kaikki läpi. Minulla ei myöskään ollut noin kovaa kuumetta kuin sinulla, vain lievää lämpöilyä, 37-37,5, mutta sitä kyllä piti koko ajan, ja se on minulle selkeästi epänormaalia. Mutta toivon todella, että sinulla tauti menisi nyt kerralla ohi. T. Pauliina
VastaaPoistaOn ollut hurja tauti sinullakin. Onneksi olet kuitenkin toipunut.
PoistaMeikäläinen jää jännittelemään, että miten tämä tästä jatkuu. Kiitos kommenteistasi. Tuli vertaistuki tarpeeseen.
Toi kuulostaa kyllä niin horrorilta, että huh. Onneksi et tosiaan elä yksin, olisi vielä raskaampaa. Kun onhan toi nyt ollut heviä menoa. Toivon että olet jo kunnossa, etkä sairasta pitkää versiota.
VastaaPoista