Reseptikokeiluja

"Taistelu" uusien ja parempien arkiruokareseptien löytämiseksi se vaan jatkuu ja jatkuu.

Aloitetaan menestyksellä. Esikoisemme tilasi isältään kaupasta ainekset kevätrulliin, jotka hän valmisti yhtenä päivänä lounaaksi. Aineksia katsellessani hieman hämmästelin, että eihän kevätrullia tehdä riisipaperiarkkeihin vaan kevätrullataikinaan tai filotaikinaan. Vastustan nuorison friteerausharjoituksia lähinnä paloturvallisuussyistä. Esikoinen sanoi laittavansa pannulle noin 3 rkl öljyä ja uskalsin keskittyä töihini. Kävin tietenkin vähän salakuvaamassa.

Poika: Onko sun aina pakko kuvata?
Minä: Haluan siltä varalta kuvia, että nämä onnistuvat hyvin. En kuvaa sinua.
Poika: Miksi kuvaat?
Minä: No siksi, että jos noista tulee hyviä, niin fleksaan (=kehun) somessa, että munpa lapsi teki sikahyviä kevätkääryleitä lounaaksi.

Asiasta vänkääminen päättyi :)

Ensimmäiset kevätrullat valmiiksi käärittynä, nämä voisi syödä tälläisenäänkin dippikastikkeen kanssa.

Esikoinen paistoi paketillisen kanan jauhelihaa ja maustoi sen yksinkertaisesti soijalla, pippurilla, valkosipulijauheella ja chilillä. Sitten esikoinen raastoi kaksi isoa porkkanaa ja pilkkoi kaksi kevätsipulia ja keitti kolme leveää nuudelilevyä. Oikeaoppisesti kevätkääryleisiin kuuluisi kaalia, mutta esikoinen ei välitä juurikaan kaalista eikä viitsinyt pilkkoa sitä. Poika sekoitti ainekset kulhossa ja kostutti riisipaperiarkit ohjeen mukaan. Sitten vaan nopea täyttö ja rullaus. Kevätkääryleet voisi syödä ilman kypsentämistä, kuten vietnamilaiset kesäkääryleet syödään. Esikoinen halusi kuitenkin kokeilla paistamista.

Täyte valmiina

Koekappaleet ja koepaisto. Oli todella hyvää!

Kevätkääryleiden paistaminen onnistui erinomaisesti! Niistä tuli todella hyviä. Kääryleet ovat helppo valmistaa ja sinne voi hyvin sujauttaa erilaisten kasvisten loput. Vahvemmin aasialaista makumaailmaa saa käyttämällä yrttejä kuten vaikkapa korianteria ja erilaisilla dippikastikkeilla. Koska kyseessä oli arkilounas, me käytimme dippikastikkeena kaupan sweet and sour chilikastiketta, joka toimi hyvin. Näitä tehdään joku ilta oikein suursatsi!

 

***

Toinen ruokakokeilu lähti pankojauhoista. Ystäväni oli ostanut ahvenfileitä. Hän kieritteli fileet ensin kananmunassa, sitten hän ripotteli suolaa ja pippuria fileisiin ja lopuksi vielä hän kieritteli fileet pankojauhoissa ja paistoi voissa. Ahvenfileistä oli tullut todella herkullisia. Nuo fileet ovat pyörineet mielessäni pitkään ja päätin ilahduttaa perhettäni vähän paremmalla aterialla.

Kaupassa ei tietenkään ollut ahvenfileitä, mutta meriahvenfileitä oli saatavilla. Päätin antaa meriahvenfileille mahdollisuuden. Ajattelin, että jos pojat eivät oikein innostu meriahvenfileistä otan kaikenvaralta yhden valmiin Knorrin hollandaisetetran. Sen avulla uppoaa heikompikin ruoka :) Kaupassa ei ollut tetroja, joten otin pussijauhekastikkeen.

Kun seuraavana päivänä aloin valmistelemaan kaloja, paketista tuli todella tymäkkä kalanhaju. Sellainen haju, että tiesin, että meriahvenfileet eivät todellakaan olleet tuoreimmillaan. 

Jury oli aika armoton. Meriahventa ei pelastanut pankojauholeivitys. Pojista se oli mautonta, mikä oli ehkä hyvä, koska perusmaku ei miellyttänyt. Knorrin pussista tehty Hollandaise oli pojista myöskin lirua ja aika mautonta - ja olen siitä samaa mieltä. Minun ja Hra Kepposen mielestä kala oli ihan keskivertohyvää.

 

Yksi pannullinen meriahven fileitä. Oli siellä pannussa voitakin, vaikka kuvassa ei juurikaan näy.

 

Kalan lisääminen arkiruokailuun ei ole helppoa. Minusta valikoimat ovat rajalliset, tuoreuden kanssa on vähän niin ja näin ja lohen kilohinta on noussut hurjasti. Joutunen antamaan periksi ja alkamaan harjoittelemaan erilaisia silakkapihvireseptejä. Pojat söisivät silakkaa, sitä on hyvin saatavilla ja edullisesti. Minua vaan harmittaa se päiväkausia asunnossa leijuva silakan haju.