Meri-Lapin herkkuja

Olennaistahan reissussa kuin reissussa on se, että mitä syödään. Meri-Lapissa söimme paljon kalaa. Mitään saalista emme itse saaneet, mutta ystäväni Ilonan isä piti meidät kalassa. Ilonan isä on siis innokas kalastaja ja erikoistunut perinnekalastuksen muotoon nimeltään lippoaminen. Lippo on pitkän varren päässä oleva haavi, jolla pyydystetään kaloja koskipaikoilla. Lippoamalla kalastetaan sekä siikaa ja lohta, lohi on kuulemma nopeutensa takia siikaa vaikeampi lipottava. Luonnollisesti talviaikaan ei lippoaminen onnistu, mutta Ilonan isän pakkasesta saimme Tornionjoen siikaa. Ilonan isä laittaa kalat vakuumiin ja pakkaseen ilman perkausta, sillä tavalla maku säilyy hyvänä pisimpään.

Tällä koskella Ilonan isä lippoaa kesäisin. Parin kilometrin päässä koskesta hiihdimme jäällä.

View this post on Instagram

A post shared by @kepposet

Kalastajamaestro tuli paikan päälle mökille hiillostamaan meille siiat. Pinnan väri ja maku olivat täysin kohdillaan!

Savustuslaatikkoon päätyi myös siian mätiä ja maksaa. Siian maksaa en ollutkaan aikasemmin maistanut. Maku on voimakas, mutta tykkäsin.

Savusiikaa, kanttarellikastiketta ja salaattia upeissa maisemissa

Jo aikaisemmin saimme Ilonan isältä kalalähetyksen. Siikaa sekä fileinä että suolakalana. Fileet söimme iltanaruokana ja suolakalaa söimme leivän päällä aamiaisella sekä välipalana. Suolasiika on minulle ollut tähän saakka sellainen joulupöydän herkku tai jonkun kalapöydän herkku, mutta söisin toki mielelläni jatkossakin myös arjessa.

Meri-lappilainen aamupala kansainvälisellä tvistillä eli Tornionjoen metsien mustikoita ja karpaloita ja maustamatonta jogurttia, Tornionjoen suolasiikaa ja ruisleipää ja mangoa.

Olimme paikalla parhaaseen mateenpyyntiaikaan ja koskelta oli tullut mertoihin mateita paljon ja Ilonan isä lupasi nostaa meille mateen. Harkitsimme, että googlen avulla alkaisimme mateen nyljentään ja keiton tekoon. Ilona onnistui innostamaan äitinsä matikkasopan tekoon :) Vaikka Ilonan isä on se kalastaja ja kalaruuan tekijä, niin siinä kävi kuitenkin, että reissun parhaaksi kalaruuaksi nousi täpärästi Ilonan äidin tekemä madekeitto. Syynä saattoi toki olla se, että en ole syönyt madekeittoa vuosiin.

Kaupunkilaisena kävin koskella ihmettelemässä, että millä vehkeillä mateita pyydetään. Koskella käytetään mertoja. Mateita voi pyytää myös koukuilla.

Vasemmalla etualalla mademertoja

 

Mademerta on tuollaisten "tikapuiden" päässä

Made nyljettynä

Superherkullinen madekeitto

Muina Meri-Lapin herkkuina meillä oli kaupan ohrarieskaa ja leipäjuustoa. Leipäjuustoa söimme jälkiruokana uunissa pehmitettynä kinuskikastiketilkan ja karpaloiden kanssa. Saunajuomaksi meillä muutama Tornion panimon erinomainen lakanmakuinen lonkero. Siihen ihastuin jo viime kesänä Kilpisjärvellä.

Meri-Lapin herkuksi muistossani saattaa lokeroitua myös Maraboun uutuus suklaa Japp peanut caramel. Se maistui taivaalliselta Ruotsiin hiihtämisen jälkeen.

 

Meidän oli tarkoituksena mennä viimeisenä iltanamme Tornioon ravintolaan syömään, mutta innostuimmekin lähtemään Aavasaksaan laskettelemaan. Väittäisin, että Aavasaksa on maailman halvin laskettelukeskus. Iltalippu maksaa vitosen ja päivälippu kympin. Hinta selittynee sillä, että paikka operoi kunta ja ainakin meidän käynnillämme 80% laskettelijoista oli paikallisia nuoria. Hissejä on yksi ja rinteitä kolme, rinteistä pisin on kuitenkin kilometrin. Meillä oli vallan mukava ilta suksilla Aavasaksan ihanassa auringonpaisteessa.

Ei ollut ruuhkaa Aavasaksan rinteissäkään

Aavasaksan rinteiden kohdalla Tornionjoki oli jo osittain jäistä vapaana

Parkkipaikalla oli jo varsin keväistä

Nyt jo mietin, että mitenköhän onnistuisin punkemaan Ilonan isän mökille ensi talvenakin ja pitäisihän sitä joskus päästä näkemään lippoamista :) 

Herkkua oli myös auringonlaskujen seuraaminen Tornionjoella.