Oman

Olimme Dubaissa, kun huomasimme uutisista, että melkein 50 vuotta Omania hallinnut sulttaani Qaboos bin Said oli kuollut. Omaniin julistettiin kolmen vuorokauden suruaika ja me saavuimme toisena surupäivänä maahan. Olimme varanneet yhden päivän aikaa tutustua Muscatin nähtävyyksiin ja se oli suruajan viimeinen päivä.

Nähtävyyspäivästä Muscatissa tuli aivan erilainen kuin olimme suunnitelleet. Kaikki paikat olivat kiinni! Jatkuvasta maailman päämiesten vierailuvirrasta johtuen, suurin osa isoista teistäkin oli suljettu. Omanilla on maine Lähi-Idän Sveitsinä, Oman pidättäytyy osallistumasta konflikteihin ja ylläpitää hyviä naapurisuhteita. Osanottonsa Muscatissa kävivät välittämässä nokkamiehet Saudeista, Iranista, Irakista, Arabiemiraateista, Qatarista, Egyptistä ja Israelista. Paikalla kävi myös Trump ja prinssi Charles.

Saimme hotellin ulkopuolelta taksin ja kuljettaja lupasi ajaa meidän kohtuullisella kiinteällä hinnalla kaupungin toiselle puolelle.Ajomatkasta tulikin varsinainen kierros, koska jouduimme ajelemaan pikkuteitä pitkin.

Perillä meitä odotti täysin suljettu Mutra Souk. Yksikään mauste- tai rihkamakauppias ei ollut livennyt suruajasta. Kävelimme läpi aution soukin autiolle merenrantabulevardille. Toiveikkaana olimme ajatelleet syödä lounasta, mutta ainoastaan Kentucky Fried Chicken oli auki, joten tyydyimme cociksiin. Rantabulevardi oli kaunis, meri ja taivas huikean siniset.

 

Taksikuskimme odotteli meitä soukin toisella puolella ja päätimme ajaa matkalla näkemäämme auki olkevaan Starbucksiin lounaalle. Se sijaitsi kauniilla paikalla Qurumin rannalla. Lounaan jälkeen kävimme kävelemässä Qurumin rannalla, joka levittäytyy useamman kilometrin matkalle Muscatin kaupungin edustalle.

Paikallisia miehiä Starbucksissa perinneasuissaan eli valkoinen takkikaapu ja hattu

Qurumin rantaa laskuveden aikaan

Taksi lähti ajamaan meitä takaisin hotellille päin ja matkalla saimme idean pysähtyä Muscatin oopperatalolle. Edesmennyt sultaani oli suuri klassisen musiikin ystävä ja rakennutti maahan komean oopperatalon. Qaboos muuten sai koulutuksensa osin Britreissä ja on käynyt maineikasta Sandhurstin kuninkaallista sotakorkeakoulua.

Oopperatalon jälkeen ehdimme vielä hotellin kattoterassille uimaan ja ihailemaan auringonlaskua. Illallisvaihtoehdoksi muodostui viereinen Subway tai ruokakaupan eväät. Päädyimme jälkimmäiseen. Jopa hotellin ravintola oli kiinni.

 

Kaupungin hienoin nähtävyys olisi varmasti ollut Sultan Qaboos Grand Mosque. Se on avoinna turisteille aamuisin klo 8-11, paitsi ei perjantaisin. Suruaika ja tulva sotkivat meidän suunnitelmamme vierailusta moskeijaan. Näimme moskeijan vain auton ikkunasta.

Näkemättä jäänyt moskeija, Photo by patano

Qaboosin muistoksi kaupungilla oli hänestä kuvia ja hänen ajatuksiaan. Kantavat ajatukset olivat suvaitsevaisuus ja vaatimattomuus. Qaboos myös painotti koulutusta. Hyvin olivat Qaboosin teemat kansaan uponneet. Omanilaisista jäi päälimmäiseksi kuvaksi ystävällisyys yhdistettynä kohteliaaseen pidättyväisyyteen ja jonkinlainen tavanomaisuus. Paikalliset käyvät ihan normaaleissa palkkatöissä alkaen kaupan kassalta tai taksista. Tämä on iso ero esimerkiksi Arabiemiraatteihin tai Qatariin verrattuna, jossa palveluammatit rankoista töistä puhumattakaan on ulkoistettu siirtotyöläisille. Naisista n. 30% on työelämässä ja Omanissa on myös naisministereitä. Naiset saavat ajaa autoa. Paikalliset naiset pukeutuvat peittäviin hieman kaapumaisiin takkimekkoihin, jotka ovat yleensä tummia. Hiukset peitetään huivilla, kasvot ovat näkyvillä. Rantahotellissa naisilla oli myös värikkäämpiä takkimekkoja ja paikallisilla naisilla oli peittävät pitkälahkeiset ja -hihaiset uima-asut. Muscat on 1,7 miljoonasta asukkaastaan huolimatta rento ja ehkä vähän uinuvakin kaupunki.

Muscatissa vietetyn päivän ja kahden yön jälkeen ajoimme aavikolle. Aavikolta palasimme takaisin Muscatiin. Kaupunkihotellit Muscatissa ovat aika edullisia ja osassa on hieno uima-allasalueita. Me Lauran kanssa haaveilimme rantahotellista. Vain muutama mahtui budjettiimme, yllätten Muscatista löytyikin todella prameita ja kalliita hotelleja. Päädyimme jatkuvasti tarjouksessa olleeseen Shangri-La hotellikolmikon edullisimpaan vaihtoehtoon. Hotelliarvosteluissa moitittiin, että hotellin sisustus kaipaisi freesausta. Me puolestamme ihastuimme hotelliin heti! Se on rakennettu hienolle paikalle hevosenkengän muotoisen vuoren syleilyyn meren rannalle. Vuoreen oli tehty tunneli hotellia varten.

Hotellin uima-allasalue oli ihana. Altaat olivat suloiset +28-29 astetta. Palvelu oli myös hyvää. Allashenkilökunta toi pyyhkeet valitulle paikalla sekä jäillä täytetyn kylmälaukun, jossa oli vettä. Kyllä siinä kelpasi uida ja katsella aurinkoisia rinteitä ja sinistä merta.

Näkymä hotellihuoneen parvekkeeltamme

Kahden hotellin välillä kulki lazy river

Kahdella hotellilla oli pitkä yhteinen ranta. Merivesi oli hyvän lämpöistä ja kävin tekemässä pari snorklausta. Hotellilta olisi voinut ostaa retken katsomaan delfiinejä ja snorklaamaan kilpikonnien kanssa. Jos olisimme olleet vielä useamman päivän hotellissa olisin varmasti osallistunut tuolle retkelle. Nyt tyydyin hotellin rantaan.

Vaikka vesi näyttää kristallinkirkkaalta sukellus pinnan alle paljastaa, että vedessä on varsin paljon planktonia ja näkyvyys ei ole paras mahdollinen. Tosin planktonin ansiosta pienten kalojen parvet olivat isoja. Snorklaukseni sai hotellin uimavalvojiin pientä vipinää. Snorklasin toki omalla vastuullani ja snorklasin yksin. Snorkalasin "aallonmurtajia" pitkin ja myös sinne puolelle jolle ei rannalta nähnyt. Olin kehua retostellut uimataidollani uimavalvojille, mutta kummasti hotellin moottorivene muutti aina snorklatessani paikaa siten, että kuljetta näki aallonmurtajan taakse. Radiopuhelinliikenne kävi ilmeisen kuumana, kun uima-allasvahtikin tiesi, että olin snorklannut. En todellakaan odottanut tälläistä "takapäivystystä", mutta hienoa kuinka hyvin asiakkaista huolehditaan Shangri-Lassa. 

Shangri-Lalla on kilpikonnien suojeluohjelma ja ranta-alue, joka on rauhoitettu pesintään. Olisi todella mahtavaa päästä joskus näkemään kuinka juuri kuoriutuneet kilpikonnanpoikaset pyrkivät mereen. Tai nähdä kuinka poikanen kuoriutuu.

Rantakallioilla oli paljon kookkaita taskurapuja. Aina kun yritin kuvata niitä, niin mokomat juoksivat kauhuissaan karkuun. 

 

Hotellialue oli upeasti valaistu pimeällä.

Hotellissa oli myös hyvät ruuat

Aivan liian nopeasti meni muutama rantapäivä. Sinänsä olisin voinut viettää vaikka koko viikon tuossa hotellissa. Silloin olisin ehtinyt käydä hotellin snorklausretken lisäksi koestamassa Daymaniat saarten koralliriutat. Niin ja jos olisi ollut enemmän aikaa niin kiinnostavia autoilukohteitakin olisi ollut lisää.

Omanin plussat:

-kaunis aavikko, jossa hyvin palveluja mutta silti luonnonrauhaa

-meri hohtaa sinisenä ja vesi on kirkasta

-wadien ainutlaatuinen luonto (kuivunut joenuoma, johon vesi kerääntyy sateista ja kohta jossa maanalainen vesi nousee pinnalle)

-vuoristo on karun kaunista

-ystävälliset paikalliset, kukaan ei tunge iholle

-turvallista

-hyvät tiet ja tolkun ajokulttuuri

-snorklausmahdollisuudet, kilpikonnia paljon Omanin rannikolla

Viimeinen näkymä on Shangri-Lan venesatama