Erilainen Tallinna

Olin työkaverini Sirpan kanssa Tallinnassa lauantaina. Yleensä Tallinnan reissut menevät aikalailla saman kaavan mukaan: kuljeskellaan vanhassakaupungissa, käydään leivoskahveilla, katsellaan muutama kauppa ellei peräti ostoskeskus ja syödään jossain vanhankaupungin ravintoloista ja näpsitään aina samat kuvat suloisesti raatihuoneentorista. Sinänsä perushyvä Tallinnan ohjelma, mutta joskus rutiinien rikkominen tekee hyvää.

 Sää Tallinnassa oli lauantaina aivan mahtava

Perinteistä reissussamme oli laiva-aamiainen. Matkustimme 10:30 lähtevällä Tallinkin Megastarilla ja söimme myöhäisen aamiaisen. Aamiainen oli tosi ruuhkainen ja täyteen myyty, joten kaksi henkeä joutuu jakamaan pöydän tuntemattomien kanssa. Ruuan puolesta aamiainen oli oikein onnistunut. Valikoimasta löytyi muutama oikein hyvä ruokalaji ja muutkin olivat ihan hyvää aamiaistasoa. Jälkiruuat olivat pettymys, ne olivat aika mauttomia. Suklaamousse oli paras, mutta se maistui aivan jauhepussista tulevalta tavaralta. Kahvi oli järkytys! Herranjumala missään ei ole niin surkeaa kahvia kuin Tallinkilla :(

Laivalta lähdimme kävelemään kohti Kadriorg-puistoa. Kumpikaan meistä ei ollut käynyt siellä aikaisemmin, mutta molemmat olemme googlailleet paikkaa useasti. Kävelyreittimme vei meidät ennestään tuntemattomien alueiden lävitse. Ihastelimme matkallemme osuneita puutaloja ja nautiskelimme auringonpaisteesta. Sää oli tosiaan aivan mahtava, aurinko paistoi koko päivä ja kevät oli selvästi Helsinkiä pidemmällä. Kävelymatkaa satamasta kertyy Googlen mukaan 1,6-1,9km riippuen valitusta reitistä.

Puiston alussa on hieno allas suihkulähteineen

Puisto itsessään on 70 hehtaarin suuruinen. Sen tunnetuimpia kohteita ovat Kadriorgin palatsi, joka on keisarillinen kesäasunto 1700-luvun alusta ja nykyinen taidemuseo sekä Viron Taidemuseo Kumu. Me jätimme Kadriorgin palatsin ja Kumun taidemuseot väliin ja vierailimme pienessä Mikkeli museossa sekä japanilaisessa puutarhassa.

Japanilainen puutarha oli söpö, vaikka se ei vielä näin aikaisin ollut parhaimmillaan. Minusta ihastuttavin paikka puistossa oli soliseva puro. Kävelyä kertyi puistossa nopeasti paljon, Kadriorgin palatsilta oli matkaa japanilaiseen puutarhaan 650m.

Suosikkini puistossa oli tämä ihanasta soliseva puro

Halusimme käydä Mikkelimuseossa, koska siellä oli georgialaisen taitelijan Pirosmanin näyttely. Viime lokakuussa Tbilissä näimme paljon kortteja, joihin oli painettu Pirosmanin naivistisia teoksia. Opastetulla kävelykierroksella selvisi, että Pirosmani on kuuluisin georgialainen taiteilija ja oikeastaan kansallissankari. Pirosmani eli 1862-1918, hän oli itseoppinut taidemaalari. Hän on maalannut paljon teoksia suoraan rakennusten seinille Tbilisissä - ravintolat ja majatalot tilasivat häneltä töitä tiloihinsa. Harmillisesti seinämaalauksia on säilynyt vähäisesti. Toinen mistä Pirosmani on kuuluisa, on maalaamisesta mustalle vahakankaalle. Musta tausta on aivan erilainen työstää kuin valkoinen ja se tuo värisävyt erilailla esiin ja kerroksia tarvitaan monta mustalle alustalle. Kuten monesta muustakin taiteilijasta, Pirosmanista tuli kuuluisa vasta kuolemansa jälkeen. Olisimme halunneet nähdä Pirosmani töitä jo Georgian reissulla, mutta emme harmillisesti ehtineet museoon Tbilisissä. Tallinna tarjosi meille mahdollisuuden korjata tilanteen ja samalla muistella mahtavaa Georgian matkaa.

Tässä yksi räpsy näyttelystä

Pirosmanista kerrotaan tarinaa, joka kuulemma kuvastaa georgialaisten miesten rakastumista ja tunteiden voimakkuutta. Pirosmani rakastui palavasti ranskalaiseen näyttelijään, joka vieraili Tbilisissä. Voittaakseen näyttelijättären kiinnostuksen Pirosmani myi kaiken omaisuutensa ja osti koko rahalla ruusuja naiselle. Tarina hiukan vaihtelee tässä kohtaa, että täyttivätkö ruusut naisen vuokrahuoneiston vaiko talon ulkopuolella olevan torin. Mutta niitä oli siis paljon! Pirosmani sai romanssinsa, mutta nainen palasi takaisin Ranskaan. Tästä tarinasta syntyi myöhemmin Alla Pugatsovan laulu Miljoona, miljoona ruusua, josta tuli suosittu myös kotimaisena käännösiskelmänä. Pirosmanin rakastumistarina on tähän saakka huikentelevainen mutta kuitenkin romanttinen. Tunteiden palo muuttuu holtittomaksi, kun sitä miettii Pirosmanin loppuelämää vasten. Hän kuoli aliravitsemukseen, osa lähteistä kertoo kuolinsyyksi hypotermian. Pirosmani eli siis kodittomana ja nälkäisenä ainakin loppuvuotensa.

Tämä taisi olla eniten postikorteiksi painettu Pirosmanin työ

Kadriorgin alue olisi tosiaan tarjonnut vaikka mitä muutakin, mutta näiden kokemusten jälkeen otimme pidemmän patikoinnin syömään. Ruokapaikaksikin valitsimme jotain meille uutta Tallinnassa, nimittäin kiinalaisen ravintolan. Emme mitenkään sattumalta, vaan olimme tilanneet jo etukäteen Pekingin ankan valmiiksi siivutettuna. Annos pitää tilata vähintään vuorokautta aikaisemmin, samoin letut.

Dao Hua, Mardi 1, aika lähellä Stockmannia

Ankka syödään siten, että letun sisään laitetaan ankkaa, purjoa ja kurkkua ja rutkasti kastiketta. Lisäksi söimme ankkaa myös valkosipulisen parsakaalin kera. Ankassa ei ollut moittimista, hyvä annos. Toki muistelen edelleen kaihoisasti jo lopettaneen ravintola Yumen Pekingin ankkaa, heidän annoksensa oli suorastaan jumalainen. Dao Hua jäi kyllä kauas tuosta Yumen jumalaisesta ankasta.

Kävelyä Tallinnassa kertyi kaikkiaan 15km. Ja montaa metriä emme kävelleet entuudestaan tutuilla reitillä. Saattaa olla, että seuraavallakin Tallinnan reissulla suuntaan aivan uusille nurkille.

Hauskaa Vappua!

Minä vietän vappua poikien kanssa ilman Hra Kepposta. Hän on tylsästi työreissulla. Ollaan laiskasti suunniteltu poikien kanssa leffojen tuijottamista ja kunnon herkkuövereitä :)