Hesarin sitaatti, joka jäi ärsyttämään

Mielestäni en kuulu lainkaan mielensäpahoittaja-klaaniin. En yleensä jää märehtimään tai ylianalysoimaan kuulemaani - lukemastani puhumattakaan. Joko tässä tapauksessa on kyse poikkeuksesta, joka vahvistaa säännön tai sitten kehitän uusi luonteenpiirteitä tässä iässä.

Viime lokakuussa Hesari julkaisi artikkelin, jossa perhe kertoi muistoistaan ja tunteistaan erään perheen isoäidin vuosista, jolloin hän sairasti Alzheimeria. Jutun tarkoitus oli varmasti olla lohdullinen ja kannustavakin, elämässä saattaa olla hyvää jäljellä vielä silloinkin kun mieli harhailee jossain muualla kuin nykypäivässä.

Monelle Alzheimer ei ole eteenpäin jyllätessään yhtään armollinen. Potilaasta ei tulekaan suloinen tai edes siedettävä höppänä vaan pahantuulinen, vainoharhainen tai pahimmillaan agressiivinen.

Ikäväksi ja harkitsettomaksi artikkelin teki siinä käytetty siteeraus, jossa suoraan sanottiin, että henkilöstä ei tullut ilkeä tai ikävä, koska hän oli niin hyvä ihminen.

---

"Aluksi eniten pelotti, että jos äidistä kuoriutuu Alzheimerin myötä esiin pahuutta, sanoo Erkki Koskinen. Sellaisiakin esimerkkejä on nähty, että läheisen käytös muuttuu aivan täysin sairauden edetessä.

Sitten ymmärsin, että eihän pahuutta voi kuoriutua esiin, koska ei äidissä ole hänessä koskaan ollutkaan.”

Lainaus Hesarin artikkelista, linkki ylempänä

---

Uskon, että jokaisen käytösmuutoksia kokevan Alzheimer-potilaan läheinen sortuu jossain vaiheessa miettimään, mistä agressio johtuu. Teinkö jotain joskus väärin? Tälläisenäkö läheiseni minua oikeasti pitää? Onko hänessä aina ollut tälläisiä piirteitä? Onko minun läheisessäni siis syvällä asuvaa pahuutta, joka nyt purkautuu hänen käytökseensä?

Tässä kohtaa ainoa oikea viesti on lääketieteellinen fakta: Alzheimer vaikuttaa aivoihin. Vaikutukset ovat erilaisia ja välillä arvaamattomia. Useilla potilailla jossain vaiheessa sairautta ilmenee muutoksia myös persoonallisuudessa. Masennus, agressio ja aistiharhat kuuluvat taudinkirjoon. Joku pääsee vähemmällä, joku toinen ei.

Rähisevä tai vainoharhainen omainen on sellainen johtuen sairaudesta. Ei luoteen hyvyydestä tai pahuudesta. Ei siitä mitä teit tai jätit tekemättä 10 tai 5 vuotta sitten. Ne muutokset, joita joudut todistamaan läheisessäsi, johtuvat sairaudesta, joka vaikuttaa aivoihin.

Siksi on minusta väärin, että valtamediamme julkaisee ylläolevan kaltaisia siteerauksia. Missään tapauksessa ikävän ja jäytävän sairauden yhteydessä ei pitäisi kirjoittaa oireuden siedettävyyden johtuvan henkilön hyvyydestä. Ne, jotka joutuvat elämään Alzheimerin kanssa, eivät ansaitse yhtään kannusta sen miettimiseen, että sairauden kulku voisi johtua mistään muusta kuin tuurista sen suhteen, miten tauti runtelee aivoja.

Se, että artikkelin perhe on voinut elää Alzheimerin kanssa luoden hyviä muistoja, on hienoa. Alzheimeriin sairastuminen ei aina tarkoita, että oireet olisivat sieltä pahimmasta päästä ja että yhteys läheiseen käy vaikeaksi ellei jopa mahdottomaksi. Osa on oireiden suhteen onnekkaampia. Osa ei.

Oma äitini ei kuulu onnekkaimpien joukkoon oireiden osalta. Siksi minä kuulun mielensäpahoittajiin omasta tilanteestani johtuen sekä muiden samassa tilanteessa elävien puolesta.