Torstaiaamuna keskimmäinen heräsi kärttyisenä ja tuli aamiaispöytään valitellen kipeitä korviaan. Lapsen silmäluomet olivat aivan turvoksissa, samoin punaisena hehkuvat korvat. Kasvot ja kaula olivat pahasti ihottumassa. Selvästikin allerginen reaktio täishampooseen *huoh ja kääks* Iskin allergialääkeet peliin ja toivoin, että reaktio hellittää eikä tarvitse lähtökiireessä viedä lasta lääkäriin.
Perjantaiaamuna pojan naama näyttikin onneksi paljon paremmalta. Aamulla soittelin vaarille kuulumisia. Toipumiseen oli tullut takapakkia. Leikattu jalka oli tulehtunut ja vaari siirrettiin vielä samana päivänä takaisin sairaalaan, jossa leikkaus tehtiin. *Huoh ja kääks* Toivottavasti ei ole mikään superbakteeri! Harmittaa, etten ehtinyt ennen lomaani käydä tapaamassa kumpaakaan vanhempaani. Täisavotta vei todella paljon aikaa.
Äitini vanhainkodista tuli perjantaina lounasaikaan puhelinsoitto "Kuule, sellaista soiteltiin, että äidiltäsi loppuu lääke x heti huomenna. Että voisitko tuoda huomenna viimeistään lisää?" Verenpaine huiteli 200, työt pitäisi saada valmiiksi ja kamat kassiin ja startti lentokentälle klo 15. My hero eli Hra Kepponen lupasi pelastaa tilanteen ja hoitaa asian lähtöni jälkeen.
Minua jäi mietityttämään soitosta, että olipa oudon kuuloinen lääke. Tarkastin äidin lääkelistan. Ei siellä ole sellaista lääkettä. Juuri kun aioin soittaa vanhainkotiin, sieltä soitettiin uudestaan: "hei vaan, nyt tuli sanottua ihan väärä lääke, se onkin lääke z joka loppuu". Olin vähän hämmentynyt tästä lääkeasiasta, näinkö asioita kuuluu hoitaa?
Onneksi olin jo siinä vaiheessa lomalla, kun hra Kepponen lunasti lääkettä ja apteekki sanoi, että lääkettä pitäisi olla jäljellä melkein kuukaudeksi... voihan se olla että olen itse sössinyt asian, mutta yllättävän epäjärjestelmälliseltä vaikutti vanhainkodin lääkehallinta.
Lähtökiireissäni ehdin vielä lataamaan BookBeatista houkuttelevimmat kirjat lomalle. Siellä oli kutkuttelevia uutuuksia. Vihdoinkin aikaa lukea.
Kun vihdoin kaiken hässäkän jälkeen istuin koneessa ja rentous alkoi vallata jäseneni, kaivoin tabletin esille lukeakseni. Tabletti ei käynnistynyt! Harkitsin hakkaavani tablettia hullunkiilto silmissäni lentokoneen pöytään. Nielin kiukkuni.
Voi Lenovo minkä menit tekemään!
Edes it-tukeni Hra Kepponen ei pysty auttamaan. Täppäri *kele ei käynnisty. Nyt minulla onkin sitten aikaa blogata kännykällä.
Todellakin toivon, että riesaputki katkesi tuohon täppäriin ja vaari toipuisi hyvin ja loma onnistuisi. Ainakin olemme ystäväni Jonnan kanssa onnellisesti perillä.
Mukavaa sunnuntaita!
Luulen, että lomasta tulee hyvä. Tuossa on ollut sen verran riesaa ennen, että saa riittää. Hyvää lomaa ja reissukuvia odotellen. Sain muuten sinulta idean tuohon BookBeat:iin ja se on kovassa käytössä. Olen ollut vähän ulkona kotimaisesta kirjallisuudesta ja siellä on paljon materiaalia.
VastaaPoistaBookBeat on varmasti ulkosuomalaiselle näppärä, jos haluaa lukea suomeksi. Minusta valikoima on hyvä.
PoistaToivottavasti ikävät yllätykset päättyivät tuohon Lenovon tablettiin.
No johan on riesaa ollut kerrakseen, mutta onneksi taustatukena sinulla on ihana mies! Nyt lomasta vaan kaikki ilo irti, niin jaksaa taas tätä pimeyttä ja harmautta ihan eri tavalla.
VastaaPoistaSaisi riesaputki päättyä! Hra Kepponen on hieno tuki ❤
PoistaSiis ei voi olla todellista! Vanhainkoti ei taida nyt olla ihan tehtäviensä tasalla. Mutta onneksi sulla on Hra Kepponen kotona pelastamassa tilanteen :) Aika mystinen tuo Lenovon kohtalo. Mutta onneksi lomalla on aikaa päästää höyryt ja sitä kautta myös päästä nauttimaan.
VastaaPoistaHurjasti ihania lomapäiviä toivottelen :)
Kuvittelin, että noissa lääkehommissa ollaan vanhainkodissa erityisen tarkkoja ja ennakoidaan, mutta näköjään tekevälle sattuu.
PoistaTaitaa olla Lenovosta aika jättänyt. Toivottavasti siinä on vielä takuuta jäljellä.
Oikein hyvää ja rentouttavaa lomaa sinulle ja ystävällesi! Toivottavasti siellä kotipuolessa kaikki järjestyy parhain päin.
VastaaPoistaKiitos Satu ❤
PoistaTäytyykin tulla heti kurkkimaan, että selviääkö blogistasi, että missä päin maailmaa olet juuri nyt.
Oi ei, siellä kuulostaa vastustavan nyt oikein urakalla. Jäin itse kyllä pohtimaan enemmän kuin paljon tuota lääke episodia, niiden kanssa kyllä saa olla tarkkana ja ihmetyttää millaista soheltamista vanhainkodissa onkaan. No toki ei syytä vanhainkotia sen enemää kuin ketään muutakaan vaan hoitoalalla työskentelevänä syytä tätä hitsin politiikkaa kun hoitoalalla on ihan liian vähän henkilökuntaa ja ihan liikaa töitä. No jopas tulikin avauduttua. Oikein ihanaa reissua teille.
VastaaPoistaAimoinen riesaputki on ollut, toivottavasti ei tule mitään uutta ja vaari kuntoutuu ennusteen mukaan.
PoistaAika outo oli lääkejuttu vanhainkodin kanssa. Mutta onneksi saimme asian järjestettyä.
Toivottavasti saitte täisavotan kondikseen. Siinä osaakin olla hommaa. Vanhainkoti asiaan liittyen; eikö heillä ole palvelua lääkeasioita hoitaa? Ei tarvitsisi teidän niitä hakea ja huolehtia. Ikäviä kyllä tuollaiset sekaannukset :( Tietysti itse hoitajana keksin montakin syytä, miksi tuollainen sekaannus on voinut käydä, mutta sehän ei tarkoita sitä, että niitä PITÄISI käydä. Mukavaa reissua :)
VastaaPoistaHra Kepponen urakoi täisavottaa edelleen kotona. Kunnon täitartunta näköjään tulee vaatimaan aika monta pesua ja kampausta. Pieni tartunta alkaa olla ohitse. Voin vaan kuvitella kotona odottavan pyykin määrää.
PoistaIlmeisesti vanhainkotiin voisi jotenkin tehdä palvelusopimuksen lääkkeiden hankinnasta, mutta ei ole selvinnyt miten se onnistuu.
Onpa ollut sekaannuksia ja vastoinkäymisiä kerrakseen :( Toivottavasti vaari toipuu, vanhainkodin lääkeasiat saadaan kuntoon ja poitsun oireet helpottavat. Mutta ennen kaikkea - toivottavasti sinulla on hyvä ja rentouttava loma! Hengittele ja relaa <3
VastaaPoistaKiitos toivotuksista ja mukavaa viikon jatkoa
PoistaUskomatonta taas. Ei voi sanoo muutakuin et nauti lomasta ja josko se epäonni nyt loppuis.
VastaaPoistaKovasti toivon, että putki loppuisi tähän. Ainakin toistaiseksi kaikki on hyvin 👍
PoistaHyvät hyssykät taas tuota. Lääkeasia laittaa miettimään, että meneehän kaikki varmasti oikein..
VastaaPoistaMahtavaa reissua, instassa nautin ja seuraan <3
Kovasti toivon, että äidin lääkitys on kohdillaan ja kaikki muutenkin hyvin.
PoistaReissu on sujunut tähän saakka tosi hienosti ja arki on tosi kaukainen asia.
Kunnioituksella ja vähän jännittyneenä aina kuuntelen sellaisten ihmisten kertomuksia, joilla on samanaikaisesti vanhenevat vanhemmat ja pienet tai kouluikäiset lapset. Siinä on monta monessa, lievästi ilmaistuna.
VastaaPoistaJa kyllähän se varmaan itsellekin alkaa olla todellisuutta lähivuosina. Tulee taas uudenlainen vaihe elämään. Ja uudenlaisia tunteita.
Ihanaa lomaa - ja voimia sitten arjen koittaessa!
Onneksi sentään pojat ovat nyt jo sen verran isoja, että pärjäilevät jonkin aikaa keskenään ja esikoisesta on vähän apuakin asioiden hoidossa. Perusarjessa nenä pysyy juuri ja juuri pinnalla, mutta kun jotain sattuu on kaikki ihan levällään. Sitten on se tunnepuoli erikseen, muistisairaan perheenjäsenen hiipuminen on raskasta seurattavaa.
PoistaJoo, samaan tematiikkaan olen itsekin tässä joutunut jo vähän tutustumaan. :'-(
Poista