Pojat alkoivat nahistelemaan keskemään pelivuoroista. Odottamaan määrätty lapsi tunsi joutuneensa suuren epäoikeudenmukaisuuden kohteeksi ja päätti kiuskuspäissään potkaista lukitsemansa vessan ovea. Vuosikausia olen estänyt syystä ovenpotkimista, koska muuten koittaa se päivä, jolloin ovi hajoaa. En ehtinyt väliin ja nyt se päivä on koittanut.
Karmi oli pehmein osa
Olin vihainen kuin ampiainen! Poika järkyttynyt, sitten hyvin pahoillaan ja itkuinen. Hra Kepponen joutui kokkaamaan itse ruokansa. Että sellainen isänpäivänumero meillä. Aina ei mene juhlapäivät putkeen.
Meistä kumpikaan ei ole mikään nikkaroija, joten nään jo etukäteen kuinka vaivalloista tuon karmin korjaaminen tulee olemaan. Ihan kiva olisi kuitenkin saada vessan ovi pysymään kiinni ;) Onko kenelläkään hyviä korjausneuvoja?
PS. Lapsi lienee kuitenkin ihan normaali. Saman kasvatuksen saanut kuin rauhallinen ja kiltti pikkuveljensä tai fiksu mutta ärsyttävän nenäkäs teiniveljensä. Tempperamenttigeeniarvonnassa sattui ilmeisesti mustapekka lapsiparalle kouraan...
Onneksi ei ollut kenenkään sormet tulilinjalla. Taisi poikakin oppia nyt kerrasta ettei potkiminen ole oikein hyvä juttu. Mä luulen, että minäkin olen saanut geeniarvonnassa vähintään sen mustanmaijan ;)
VastaaPoistaKyllähän tuo oli aikamoinen oppimiskokemus ja meidän korjauskyvykkyydellä lukoton vessa toimii vielä pitkään muistutuksena asiasta.
PoistaVoi harmi että karmi petti, vaan kylläpä on poikakin varmasti pahoillaan.. tuo on silmiin pistävä muistutus. Meillä ei ihan tuollaista vahinkoa ole karmeille käynyt, mutta meidän perheen täystuho söi yhtä karmia melko pitkältä alueelta,jolloin "paikka"maalasin sen:) Kyllä läheltä näkee että pikkuisen sitä kipeää tuo karmi on saanut mutta ei sitä kauempaa huomaa..Meillä kun oli ajatus että yhtäkään karmia ei vaihdeta niin kauan kuin vanha herra karvamato on elossa:) Meidän perheessä sen mustapekka kortin on ihan varmasti saanut kuopus:) Rauhaisaa alkanutta viikkoa♥
VastaaPoistaPoika on ollut tosi pahoillaan ja tietysti joka päivä tulee vielä muistutus hänelle, kun vessan ovi ei pysy kiinni. Vai, on tiedän karvaiselle perheenjäsenelle maistunut oven karmi :) Anopin koira on erikoistunut torkkupeittojen tuhoamiseen, mutta vain villaiset maistuvat.
PoistaVarmasti opettava kokemus myös pojalle. Meillä aikoinaan poika potkaisi oveen reiän, eihän siinä muu auttanut kuin omilla säästöillä ostaa uusi ovi. Pikkasen tuo poikaa kirpaisi ja kerrasta oppi läksynsä, ettei ovia eikä muitakaan tavaroita suutuksissa potkita. Toivotaan että viikko jatkuu mukavemmissa merkeissä!
VastaaPoistaMeillä on vielä neuvottelun alla oven korvauskustannukset. Lapsella ei rahaa sen korvaamiseen, mutta joutuu ilman muuta osallistumaan kustannuksiin sekä rahalla että työllä. Pysyy siten oppi pidempään mielessä. Hyvä, että teille meni oppi kerralla. Toivottavasti meillä käy samoin.
PoistaVoi surkeus. Varmasti ovi harmittaa, mutta ehkä poikakin oppi läksynsä?
VastaaPoistaHarmittaa, kun karmit ovat niin hankalasti korjattavissa. Pitänee vissiin hankkia joku remppamies tai handyman. Uskon ja toivon, että poika oppi tästä läksynsä. Opetusta tulee vielä pitkään, kun joutuu käymään vessassa ilman, että oven saa kiinni ja osallistumaan korjauskustannuksiin.
PoistaJaa-a. Mitähän on odotettavissa muutamen vuoden kuluttua ja voimien kasvettua entisestään... Eipä se kasvatus aina pelasta, jos on taipumusta aggressiivisuuteen.
VastaaPoistaKasvatuksella ja sillä, että mahdollisiin ongelmiin haetaan apua ja ratkaisumalleja, juurikin vaikutetaan asioihin ja estetään mahdollisia ongelmia. Mitä vanhemmaksi kasvaa ja ajattelu kehittyy sen enemmän tulee työkaluja kanavoida ja analysoida tunteitaan ja muuttaa käytöstään.
PoistaJuuri näin. (tähän laittaisin sydämen kuvan jos osaisin)
PoistaKiitos!
PoistaNo poika varmasti muistaa, että ei näin, ymmärrän NIIN hyvin tunteesi rva Kepponen, meillä yksi neljästä on varustettu tällä mustapekkakortilla ja sen kanssa on kyllä saanut töitäkin tehdä. Mutta kuule, remppamiehet pystyy ihmeisiin, joten kyselepä! Meillä kykeni korjaamaan sisäkattoon nyrkistä tulleen reiän... että sattuu näitä muuallakin, tsemppiä sinne myös äidille!
VastaaPoistaMinä kovasti toivon, että tämä olisi sellainen hyvin opettavainen kokemus ja seuraavalla kerralla löytyisi jonkin parempi tapa purkaa tunteita. Remppamies saa varmasti korjattua karmit, oletettavasti rautakaupasta saa uusia. Aina on vaan ongelma, että mistä löytää tekijä pikkujutulle. Tuntuu olevan niin hyvä työllisyys pääkaupunkiseudulla, että kukaan ei viitsi tulla tekemään muutaman tunnin hommia. Mutta kun alan listailemaan, niin eiköhän tästä asunnosta löydy muutamia muitakin korjausta kaipaavia kohteita :)
PoistaOlisihan se todella kivaa ja helppoa, jos lapset kasvaisivat helposti ja osaisivat oppisivat itsekseen tunteiden käsittelyä. Osa vaan tarvitsee enemmän tukea, kasvatusta ja aikaa.
Kiitos tsempeistä!
No kuule, tämä on isänpäivä jonka ainakin muistatte myöhemmin, se jos mikä on varmaa. Useimmiten ei mene kuin leffoissa ja täälläkin tytär on kerran uuden luurin iskenyt raivoissaan pöytään ja säpäleeksi meni, eli aika samanmoinen mielenilmaisu, teillä vaan ovi. Huh noita vahvoja tunteita <3
VastaaPoistaTunteet saattavat ottaa lapsesta vielä vallan ja sitten purkautumistieksi tulee jotain hölmöä, kun tavaran paiskaaminen, potkaisemin tai löyminen ja siten seuraakin enemmän harmia. Siinä sitä pitää vaan yrittää jaksaa vääntää tilanne opinhetkeksi, että seuraavan kerran lapsi osaisi hallinta tunnetta paremmin.
PoistaVuusien päästä tämä isänpäivä on se, jonka muistatte ;) Vielä ei naurata, mutta usko pois, jonain päivänä se tirskututtaa. Nimim. Pikkuveli potkaisi jalan ovesta läpi kun tapeltiin
VastaaPoistaNiin siinä varmaan käy, että joskus vielä nauretaan isänpäivälle, jona vessasta hajosi karmit. Jonkin verran voi kulua aikaa, veikkaan että ollaan aika pitkällä vuotta 2018 ennenkuin vessan oven saa taas lukkoon. Lapset saavat nyt kollektiivirangaistuksena käyttää rikkinäistä vessaa.
PoistaMä niin voin samaistua! Meillä varsinkin kuopus on sellaista sorttia, että temperamentin kuohahtaessa kärsii ensimmäisenä käsiin osunut esine. Kerran lähti vessan naulakko irti, kun poika kiukuspäissään tempaisi pyyhkeestä oikein voimalla. Ja välillä on tyypin puhelin jäähyllä, kun siihenkin puretaan kiukkuja. Ihme, ettei ole vielä käynyt mitään isompaa haaveria sen kanssa... Toivotaan, että ikä tasoittaa näitä kuohahteluja!
VastaaPoistaIkä kyllä tasoittaa kuohuja ja helpottaa myös ymmärtämään tunteita ja miten niihin voisi muuten reagoida kuin vaikka potkimalla ovea :D Jos vertaan siihen, minkälainen lapsi oli reilu vuosi sitten, niin paljon edistystä tullut siinäkin ajassa.
PoistaHui :) Varmasti poika pelästyi, kun ei tarkoittanut. Välillä asiat vaan menevät väärään suuntaa, vaikka ei tahtoisi :)
VastaaPoistaOlihan se aikamoinen yllätys pojalle (ja minullekin), että ovenkarmi räsähti rikki. Tapahtunutta on ehditty moneen kertaa käsittelemään ja meidän nopeudella hoitaa asioita, ehdimme vielä monta kertaa puimaan tapahtunutta ;)
Poista