Lomailua epämukavuusalueella

Olen varmasti kirjoittanut monta kertaa aikaisemmin, että en ole varsinaisesti mökki-ihminen. Arvostan mukavuuksia enkä nauti korjaustöistä -suursiivouksesta puhumattakaan. Hyvällä säällä lyhyt mökkeily on tietysti aivan ihanaa. Voi nauttia uimisesta, luonnon ja kesän kauneudesta eli poimia rusinat pullasta.

Tänä kesänä aioimme mökkeillä usemman viikon appiukon erämaahenkisellä mökillä, jossa onneksi on sähköt ja vedet. Ensimmäisenä mökkiviikkona minä olen lomaillut poikien kanssa ja mieheni on tehnyt etätöitä mökiltä. Ensimmäinen viikko ei ole ollut pelkkää riemua. Sää muuttui melko lailla saman tien kehnohkoksi, kun saavuimme mökille. Minun on pitänyt viihdyttää poikia jotenkin, että Hra Kepponen on saanut hoidettua töitään ja etenkin puhelinpalaverejaan. Aika monta nahistelua olen joutunut tuomaroimaan :(

Tuloiltana kävimme myöhään uimassa ja vesi oli silloin melkein uimalämmintä. Yllätykseksemme vedenpinta on ainakin 40cm normaalia alempana. Laiturilta uimaan meneminen on vaikeutunut huomattavasti. Onneksi kukaan pojista ei hypännyt laiturilta! Samana iltana oli minusta loman toistaikseksi kaunein auringonlasku.

Auringolasku laiturilta kuvattuna

Kuopuksen kummitäti tuli meille kylään mökille perheensä kanssa ja pikkuserkukset pääsivät viettämään yhteistä riiviöaikaa.Vieraat toivat mukanaan herkullisen ja todella muhkean kokoisen mansikkakakun. Mietin, että tuo kakku ei mene millään. Yksi palanen jäi :) Noh, olihan meitä 6 aikuista ja 5 lasta tuhoamassa kakkua.

Kesän ensimmäinen mansikkakakku

Joku röyhkimys kaapaisee juuri keksillä kermavaahtoa kakun päältä. Arvatkaa vaan oppiko pienemmät heti samoille tavoille?

Minä kävin lasten kanssa uimassakin. Tämän päivän jälkeen vesi jäähtyi sateiden myötä.

Pikkuserkukset uimassa

Sitten alkoikin lyhyiden sadekuurojen pitkä ketju. Sadepäivinä mökillä on vaikea keksiä pojille tekemistä. Pojat toki tuijottelisivat jotain ruutua vaikka koko päivän, mutta sitten illansuussa iskee kärttyisyys ja himo veljien ärsyttämiseen. Parempi siis keksiä jotain aktiviteettia.

Päätimme siirtyä lämpimämpiin vesiin uimaan, vaikka aivan lähellä ei ollutkaan uimahallia. Vierailukohteeksemme valikoitui Ähtärin Mesikämmen-hotellin pieni kylpylä. Se oli ihan sympaattinen paikka, mutta hyvin pieni. Aikuisten altaalla oli pituutta 16,6m, porealtaaseen mahtui 6 henkeä ja pikkuruiseen monitoimialtaaseen ehkä 12. Onneksi kylpylän vilkkain allas oli lastenallas ja muihin mahtui oikein hyvin. Samalla tuli ihmeteltyä 70-luvun arkkitehtuuria. Hotelli Mesikämmenessä on seinänä kalliota sekä kivenlohkareista koottua seinään. Niihin on yhdistetty betonipintoja. Kiviseinät ovat minusta rouhen tyylikkäät, mutta en tule varmasti ikinä lämpenemään betonille.

Kiviseinää ja betonia Hotelli Mesikämmenen tyyliin

Oikealla puolella seinä on kalliota

Viikon paras retki oli minusta perjantaina, kun kävimme poikien kanssa Torisevan rotkojärvillä. Maisemat kallioiden päältä ovat hienot ja huimaavat, koska siellä saa mennä niin lähelle reunaa kuin uskaltaa. Me ihailimme maisemaa turvallisen etäisyyden päästä reunasta, vaikka paremmat kuvat olisi tietysti saanut reunalta.

Toriseva on kiva retkikohde paitsi paikan kauneuden niin myös sen kesäkahvilan vuoksi. Torisevan kahvimaja on perustettu 80 vuotta sitten. Se on varsin sympaattinen paikka ja suklaa-kookoskakku on hyvää. Kahvimajalta lähtee merkittyjä luontopolkuja. Minä olin ajatellut, että kierrämme n. 3km lenkin, mutta sataa tihutteli ja Kahvimajalle protestiksi jäänyt poikalapsikin alkoi soitella peräämme. Varsinainen Torisevan kävelykierros odottaa siis vielä ;)



Torisevan rotkojärven kallio, kuvattuna järven rannalta

Maisema ylhäältä

Perjantai-iltana alkoi Hra Kepposenkin loma, joten ehkäpä tämä korpitaloutemme kulkee hiukan kevyemmin kahden aikuisen voimin. Kovasti toivon, että sää paranisi. Olisi aivan täydellistä, jos tulisi aurinkoa ja uimasäätä. Koska tämä kesä on ollut luminen ja kylmä, niin lienee parempi skaalata odotuksia... loppuisi edes sade.

Mukavaa viikonloppua!