Sakissa poikani eivät yllä ikätasoiseen käytökseen

Meidän Keppostrio on aivan erilainen kotona kolmistaan kuin ovat yksin kodin ulkopuolella. Kotona pojat taantuvat kaikki kuopuksen ikäiseksi. Tai oikeastaan laskukaava menee niin, että trion jäsenten ikää vastaa kuopuksen ikä -25% eli kotona meillä on tällä hetkellä kolme eskari-ikäistä jatkuvasti kisaamassa ja vänkäämässä keskenään.

Kesälomalla kolmeksi viikoksi olen erottanut esikoisen tästä triosta osallistumaan ikätasoisiinsa aktiviteetteihin. Esikoinen aloitti maanantaina kielikerhon yksikseen. Hra Kepponen saattoi esikoisen ensimmäisenä aamuna kielikerhoon Helsingin keskustaan. Sen jälkeen poika on kulkenut sinne yksin bussilla ja metrolla. Hän tekee itse pienet eväät kerhoa varten ja käy keskustassa syömässä kielikerhon jälkeen.

Kielikerhon ohjaajat puhuvat lapsille vain englantia ja lasten pitää yrittää puhua englantia. Kerho on mennyt hyvin ja siellä on ollut kivaa. Puhuminen kuulemma sujuu vähän kankeasti, mutta esikoinen ymmärtää lähes kaiken. Silloin kun itse olin ala-asteelainen en olisi voinut kuvitellakkaan lähteväni kielikerhoon kolmen vuoden englannin opiskelun jälkeen. Aikamoinen suoritus introvertilta lapselta. Sitä minun on todella vaikea ymmärtää, että miten esikoinen pystyy käymään kielikerhossa keskustassa yksikseen, kun kotona hän ei pysty vieläkään istumaan sohvalla ilman, että olisi houkuttelemassa veljiään sohvapainiin?? Sohvapaini on ollut pikkukepposten jalo urheilumuoto jo taaperovuosista alkaen :D

Miten se on mahdollista olla samaan aikaan eskarilainen ja melkein teini-ikäinen?

Sohvapainin aloittelua, kuvattu pääsiäisenä

"Ei me tässä mummilan antiikkisohvassa painita, kunhan pötkötetään. Ihan itsekseen sohva kitisee. Sitäpaitsi mitenkään en ole aikeissa jalallani työntää toista veljeä pois. 

Enkä tietään potkaisisi. Ihan vaan venyttelen."

Keskimmäinen ja kuopus saivat peruutuspaikat shakkileirille. Voi sitä onnea! (ja heippa 300€ + yhdet housut). Keskimmäinen on keskittynyt erinomaisesti shakin opetukseen ja erilaisiin peleihin. Mutta tauoilla meno oli taas lähtenyt lapasesta. Muutamalle pojalle, meidän keskimmäinen mukaan lukien, oli tullut mieleen dyykailla nurmikolle sillä seurauksella että housut ovat aivan nurtsissa. Samaan aikaan 10v ja 4v. Tämän keskimmäisen säheltäjän osalta kyllä jännittää, että millaisia hölmöyksiä teini-ikä tuo tullessaan.

Miksikö kirjoitin tämän? No, että voin sitten täältä kerrata, että millaista se arki olikaan. Että minun ei sitten tarvitse vuosien päästä avautua, kuinka puistokokemustani häiritse se kun 150cm hujopit konttasivat ja dyykkasivat siellä. "Eivät minun lapseni tehneet sellaista, koska kasvatin heitä". Että en sortuisi siihen, että muistaisin tältä kesältä vain, kuinka suloiset palleroiseni ne sivistivät itseään jo pieninä alakoululaisina kesäisin shakilla ja kielikerholla. Ja että muistaisin sen, että tänä kesänä meille tuli itsekseen sotkeutuvat lattiat. Pojilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa.

Suosittelen välttämään tätä laminaattia. Se mustuu itsestään.

Missään tapauksessa tämä ei ole poikien aiheuttamaa. 

Kenelläkään ei ole edes hyvää arvausta, että mitä lattiassa on. *kele! Tämä juttu harmittaa.

PS. Itsehän en tietenkään harrastanut mitään tällaista lapsena. Olin hyvin varhaiskypsä yksilö. En esimerkiksi maannut ulkovaraston ylähyllyllä hulluna hihittäen kavereiden kanssa päällekkäin piilossa vanhempiani. Enkä ole kaverin pikkukemistin setillä todellakaan saanut reikää syövytettyä heidän lastenhuoneensa muovimattoon.