26. lokakuuta 2013

Edistystä ja elokuvia


Hih, meidän perheeseen ostettiin vaate, joka päällä lapsi haluaisi nukkua :) 


Kuvissa siis keskimmäisen ensimmäinen taekwondo-puku. Hän treenaa yhdessä Hra Kepposen kanssa kahdesti viikossa. Pukuun tuli tänään jotain uutta.


Keltainen vyö!
Mikä edistysaskel! Ensimmäinen vyökoe on suoritettu.
Keskimmäinen on meidän perheen kolmas keltaisen vyön omistaja.

Vyökokeen ohella olemme viettäneet leffaviikonloppua. Eilen olin leffassa (ihan hulvatonta menoa, koska tämä oli vuoden toinen kerta ;) ) mieheni, kälyni ja lankoni kanssa. Kävimme katsomassa Leijonasydämen.

Minulle elokuva oli pettymys. Juoni on ennalta-arvattava ja henkilöhahmot kovin yksioikoisia. Yhteiskunnallisena kuvauksena elokuva oli ontuva ehkä jopa lapsellinen, eikä se rakkaustarinakaan mikään ihmeellinen ollut. Ajoittain komedialliset aspektit toimivat. Parhaat palat olivat poikapuolen Ramun ja isäpuolen Tepon ja Tepon velipuolen Harrin välillä. Skinit oli kuvattu erittäin pelottavaksi porukaksi, jonka vähäisetkin kunniaan liittyvät hyvät teot peittyvät aivottomuuden ja väkivallan jalkoihin. 


Huomattavasti parempi oli poikien elokuvavalinta: Croodit

Luolamiesperheen on selviydyttävä uuteen aikaan mannerlaattojen murtuessa, opittava tulenteko ja elämään luolien ulkopuolella. Oppaaksi uuteen elämään tulee Kundi. Elokuvassa on vauhtia ja menoa, huumoria ja pakolliset elämänarvo-opetuksetkin. Innokkain haluaisi katsoa vuokraelokuvan vielä kolmannen kerran :) Jos tämä on näkemättä, niin suosittelen vaikka joulupukin konttiin alakoululaiselle, ehkäpä eskarilaisellekin aikuisen kanssa katsottavaksi. 


Mukavaa viikonlopun jatkoa!

7 kommenttia:

  1. Voi ei, tuo Leijonasydän on ollut aina syksyn leffatarjonnasta, minkä olen halunnut nähdä, ja ihan vaan siksi, kun Dome ON kuningas. Ihan avoimesti tunnustan, että sen taiteilijahörhön minäkin ottaisin, any time. Mutta mutta, kuulostaapa siltä, että myötätuntohäpeäni pääsee leffan parissa pintaan... Ehkä annan mahdollisuuden, jahka tästä tervehdyn, ehkä en.

    Ja tuo poikien leffa onkin pitänyt katsoa, hykertelin jo mainoksen parissa niin paljon, että arvasin kuuluvani sen kohde yleisöön :D

    Ai niin, perheen uusimmalla keltaisen vyön taitajalla on tosi kiva tukka - keskimmäinenkin kasvaa silmissä :)

    VastaaPoista
  2. Haltiakummi:
    Hra Kepponen piti selvästi minua enemmän Leijoasydämestä. Tai ainakin minua häiritsevät seikat eivät häirinneet häntä yhtä paljon. Croodit oli oikein viihdyttävä pläjäys aikuisellekin :)

    Keskimmäinen näyttää lyhyillä hiuksilla paljon vanhemmalta. Kävimme vajaa kuukausi sitten sekä keskimmäisen että kuopuksen kanssa parturissa. Molemmille se oli ensimmäinen oikea parturireissu. Keskimmäinen puhui parturin pyörryksiin, poika tykitti kysymyksen toisensa perään ja parturille meinasi iskea taisteluväsymys.

    VastaaPoista
  3. Onnittelut läpi menneestä vyökokeesta. Minäkin olen meinannut mennä katsomaan Leijonasydän leffan, mutta ehkä jäänkin odottamaan vuokraleffa versiota.

    VastaaPoista
  4. Onnea pikkuiselle Kepposelle keltaisesta vyöstä, hieno juttu!

    VastaaPoista
  5. Haveaniceday1:
    Kiitos :)
    Makuja on monia, mutta minun makuuni Leijonasydän ei ollut. Enkä nykyisin tunnu pitävän lainkaan Peter Frantzenistakaan, vaikka skinirooliin hän kyllä sopi.


    Nonna:
    Kiitos :)

    VastaaPoista
  6. Hieno keltainen vyö! Onnittelut siitä :)
    Croodit on täälläkin katsottu, ihan aikuisten kesken sunnuntain "aivot narikkaan" -leffana, ja hyvin se siihen tarkoitukseen toimi. Ehkä loppua kohden tuntui vähän pitkältä, kun ei tuollaiseen kuitenkaan ihan NIIN paljon uppoudu, mutta ihan jees näin aikuiseenkin makuun, eniveis.

    VastaaPoista
  7. Terhi:
    Kiitos :)
    Croodit kuuluu siihen ryhmään animaatioita, että aikuinen jaksaa katsella sen hyvin lasten kanssa tai jopa ilman niitä ;) vaikka kohderyhmä varmaan on alle 16v

    VastaaPoista