28. kesäkuuta 2012

Mittavirhe

Tilasin ennen juhannusta pojille trampoliinin. Pikainen googlaus paljasti, että sieltä on tilattava, missä niitä on vielä jäljellä ja mistä en saa halvausta hintaa katsoessa. Äkkiä tilaus vetämään.

Mikä olisi hyvä koko? No ehkäpä sellainen maksimissaan pari kertaa itseni mittainen, ellei jopa pienempi. Vähän tuli pyöristysvirhe ylös päin, mutta 4 metriä halkaisijaltaan kuulostaa hyvältä. Siis helsinkiläisellä rivitalopihalla.

Paketti saapui torstaina juhannuksen aatonaattona. Ei muuta kuin kokoamaan. Apujoukkona meillä oli Hanna, Mimosa ja Myy. Lapsilla oli kokoamisvaiheestakin paljon iloa.

Myylle trampoliinin runko oli tankotanssin treenipaikka.

Ensin otetaan hyvä ote tangosta

Sitten kiepsautetaan jalka tästä näin.
Näyttäisin jonkun hurjemman tempun, mutta nää rimpsut on tiellä.

Pojille trampan runko oli Beyblade taisteluareena.


Minulle trampoliini oli ketutuksen lähde. Sen nimittäin oli tarkoitus mahtua tuon pensaan ja saunan oven väliin ja olla kooltaan reilu pari kertaa tuon minitrampoliinin kokoinen. Järjen käyttö - tai edes mittanauhan - olisi ollut suotavaa ennen tilausta. Trampoliinihan ei mitenkään mahdu suunniteltuun tilaan vaan se vie takapihan vapaasta nurmikkoalueesta 75% ja en enää pysty ihailemaan perennapenkkiäni.

Pojista äidin mittavirhe oli todella hyvä asia.


Sitten otettiin koepomput jo ennen turvaverkon kiinnitystä.


Sunnuntaina saimme loistoidean harventaa sivupihan puita ja pensaita. Trampoliini suorastaan solahti sinne kuolleeseen käyttämättömään kulmaan. Sivupihalle voi sopivasti huudella ruokailutilan ikkunasta ohjeita pojille. Nyt olisi varmaan aika vihdoinkin kalustaa sivupihan pikkuterassi. Takapihan nurmikko jäi vapaaksi :)

Kaikki ovat tyytyväisiä. Onnellinen loppu.

Sitä vaan mietin, että eihän nuo pojat millään malta hyppiä yksi kerrallaan. Pitäisiköhän laittaa jääkiekkokypärät päähän?

12 kommenttia:

  1. Hyvä että löysi paikkansa :)

    Meille ei trampoliinia tule just sen takia, että koko lauma olis siellä kuitenkin yhtä aikaa ja minä saisin karjua pää punasena, että yksi kerrallaan... ei kivaa kellekään ;)

    VastaaPoista
  2. Mua vähän nauratti toi kuva missä on hervottoman kokoinen tramppa, ja vieressä miniatyyriversio ja "trampan suunniteltu paikka". Hyvä kuitenkin jos kaikki ovat lopputulokseen tyytyväisiä =)

    Meillä on mummolassa 1,5km päässä just tommonen iso tramppa, ei ole sitten kotiin tultu hankittua omaa.

    VastaaPoista
  3. Eikä =D
    Lohdutuksena voin kertoa että on kuulemani mukaan mahdotonta tehdä temppuja yhtään pienemmällä kuin 4 metrisellä ;) Tämä totuus siis reilu 10-vuotiaiden suusta..

    VastaaPoista
  4. Juu ei varmaan poikia harmita äidin mittavirhe! :D hyvä, että sopiva paikka löytyi!
    Aika vahtiminen voi olla, mutta kivalta vaikuttaa ne trampat joita kavereiden lapsilla on.

    VastaaPoista
  5. Meillä on sääntö, että max. 2 lasta kerrallaan, kaksi pystyy vielä jonkunverran hahmottamaan missä toinen on. Ja yksinään on niin paljon tylsempi pomppia. Jos trampalta jää kiinni enemmän lapsia kerrallaan jokaiselle niistä napsahtaa päivän tramppakielto. Toimii ainakin meillä ;).

    - Anni A.

    VastaaPoista
  6. Miima:
    Meidän keskimmäinen tarvitsee selvästi enemmän fyysista aktiviteettia. Ajattelin, että tunti tai pari trampoliinilla auttaa asiaa. Lisäksi täytyy tunnustaa, että olin ajatellut, että jos ei mitään temppuja tee, niin tavalliseen pomppimiseen tuo 4m halkaisijan trampoliini riittäisi ainakin kahdelle... näin nekin varmaan ajattelivat, joilla on käynyt trampoliinilla onnettomuus.

    Mies totesi, että tuo 4m trampoliini oli onnekas vahinko. Siinä 2m trampassa olisi päät kolisseet yhteen jo ensimmäisenä iltana.

    Vera: Siitä suunnittelukuvasta huomaa, että olisi ihan oikeasti kannattanut käydä siinä pihalla arvioimassa se 4m eikä vaan kahvitauolla töissä laittaa tilausta vetämään :) Vieläkin ihmetyttää, että mitenkä se arvio osui noin pieleen. Jos olisin vähän miettinyt, niin olisin muistanut että se 3m ponnahduslauta on pelottavan korkealla.

    anana:
    Luulen, että 10v on aivan oikeassa. Jos vaikka aikoo harjoitella volttia, niin 3m on varmaan aivan minimi.

    Itse olen tuosta temppuharjoittelusta pikkaisen kauhuissani. Meidän 5-vuotiaan kaveri osaa voltin etuperin ja harjoittelee nyt takaperin ja meidän sälli on sanonut, että hän aloittaa myös volttitreenit. Huh. Mitäköhän niistä seuraa...

    zirk:
    Ajattelin ostaa itselleni aurinkovuoteen ja munakellon siihen trampoliinin viereeen. Voisikohan äiti siemailla siinä viiniä samalla, kun vääntää aina seuraavan 5 minuutin hyppyslotin käyntiin :) Olisi jotenkin mukavampaa tuo valvonta. Tai voisinhan alkaa vaikka neulomaan. Tai jatkojohdolla saumuri pihalle :D

    Anni A:
    Hyvät säännöt. Itsekin katselin, että kaksi mahtuu hyppimään trampoliinilla erittäin hyvin niin kauan, kun eivät tee mitään erikoisempia temppuja. Taidan ottaa samat säännöt käyttöön.

    VastaaPoista
  7. Lopputuloshan oli siis aivan nappi! Tramppa ajautui sivupihalle, pensaat tuli parturoitua ja teillä on pihaa vielä jäljelläkin! Mä luulen, että jos on turvaverkko, niin kaksi voi pomppia suhteellisen turvallisesti ja jos temppuja aletaan treenata, niin sitten kai yksi... Meillä ei ole siis omaa tramppaa, ja ympäristön trampoillakin on aika kirjavat säännöt. Mä luulen, että mä olisin varmaan se kaikkein niuhoin sattuneesta syystä.

    Meillä on isot trampat molemmissa naapuripihoissa ja ajateltiin kyllä, ettei meille sellaista tule ihan siitäkin syystä, ettei jokaisella todellakaan tartte olla omaa. Me voidaan sitten yrittää hankkia joku muu lapsisyötti meidän pihaan, esim. joku säbämaali tms. Tosin mulla on vähän sellainen kilpavarusteluolo, kun naapurustosta löytyy muutenkin jo kaikki mahdollinen lapsiperheille markkinoitava.

    VastaaPoista
  8. Mirka:
    Meillä ei ole enää naapurustossa muilla trampoliineja kuin sillä keskimmäisen voltteja tekevällä kaverilla. Keskimmäinen on niin mustasukkainen volttikaverista, että veljillä ei ole mitään asiaa sinne pomppimaan. Joten me nyt imutetaan naapurinlapset meidän pihalle, mikä ei välttämättä ollut se mitä tavoittelimme :)

    Nykyisin lapsilla on pientaloalueella vaikka mitä omalla pihallaa, jotta edes jonkin verran viihtyisivät siellä. Kavereitakaan kun ei välttämättä aina ole lähistöllä.

    VastaaPoista
  9. Mahtava juttu, pojat ovat varmasti innoissaa :) Ja tietty ihanaa, että oleskelutilaakin jäi mukavasti.

    En muista meidän trampan mittoja, mutta taitaa olla kanssa vähän yli 4 m. Meillä on 3 kerrallaan sääntö isommilla (8 v->). Sääntö johtuu siitä, että he tekevät trampalla paljon muutakin kuin temppuja, kuten leikkivät pehmopalloilla ja sitten on kaikenlaisia muitakin leikkejä, joita kavereiden kautta kuullaan (en ole ihan perillä). Sääntöön kuitenkin sisältyy muutama ehto eli jos tehdään temppuja (esim. voltteja) niin yksi tekee ja muut istuvat reunapehmikkeellä. Toinen ehto on, että trampalla ei saa maata (yleensä makaavat silloin kun huilaavat), kun sillä hypitään.

    Pienempiä en päästä kuin kaksi kerrallaan, koska koheltavat yleensä melkoisesti. Jos porukkaa on enemmän kuin trampalle saa mennä, niin sitten kellotetaan/ isommat kellottavat jo itse munakellolla aikoja. Meillä on ollut aika lyhyitä sessioita eli 1-2 min/ryhmä.

    Ongelmallisin tilanne on yleensä se, kun on eripainosia (eli yleensä eri ikäisiä) hyppijöitä. Siinä on loukkaantumisriski pienemmillä hyppijöillä suuri, koska pienemmät saattavat tulla alas trampan pintaan juuri, kun se on jännitetty. Siksi annan ainoastaan omien poikien hyppiä samaan aikaan, mutta kun kavereita tulee, niin eri ikäiset hyppivät eri aikaan.

    Turvaverkkosääntö on myös tiukka eli sen vetskari suljetaan aina kunnolla, kun siitä kuljetaan, myös silloin kun lähdetään pois (etteivät kissat pääse hyppimään, kuten pienempi asian ilmaisee). Sulkemisen pojat muistavatkin hyvin, sillä vanhempi sattui kerran horjahtamaan juuri oviaukon kohdalle ja ymmärsi hyvin, että betonille olisi kolahtanut, jos verkko olisi ollut auki.

    Onko teillä alaverkkoa? Jos ei ole, niin isommat ei luultavasti sinne menekkään, mutta pienempiä kannattaa kyllä vahtia ja muistuttaa, etteivät pujahda trampan alle esim. hakemaan palloa, joka sinne on saattanut vieriä.

    Vaikka olenkin tässä asiassa sääntöfriikki, niin ei tuossa ole kuin muutama juttu omaksuttavaksi ja pojistakin ne ovat olleet ihan perusteltuja. Meillä käy aika paljon poikien kavereitakin, niin tuntui siksikin tärkeältä olla selkeät säännöt. Ja kyllähän tuo hyppyporukan toiminnan seuraaminenkin nopeasti kertoo, millaisia rajoja minkäkin porukan kanssa tarvitaan.

    Takapihalla on hypitty nyt 3 vuotta ja aluksi piti kyllä valvoa ja ottaa välillä jäähylle, mutta homma rupesi aika nopeasti toimimaan ja pärjäilevät kyllä ihan mukavasti keskenään. Joku tulee yleensä kertomaan, jos "sääntörikkeitä" tai pahaa mieltä tulee...

    Ainahan se loukkaantumisriski on, mutta hyppimisen reimua on hauska seurata. Tänään juniori hyppi kaverinsa kanssa kaatosateessa trampalla pallomeripallojen keskellä ja kiljuivat innosta :)

    Hauskoja hyppyhetkiä pojille ja myös teille aikuisille, Tiina

    VastaaPoista
  10. :) Tää olis (taas) voinut olla ihan mun kirjoittama teksti..Meillä kävi vähän samalla lailla:) Vanha tramppa meni rikki viime vuonna ja kesäkuun alussa tuli uusi. Mies osti lasten kanssa, kun olin töissä ja piti tulla samanlainen, kuin vanha, jotta mahtuu samaan paikkaan (inhoan sitä, että tramppa on paraatipaikalla, vanha paikka oli loistava, ei näy tielle, eikä muuallekaan, paitsi sisälle, jossa voi vahtia kolmesta ikkunasta). Koska isä ja lapset olivat asialla, piti saada vähän isompi. Vanha oli kolmemetrinen, uusi 4,6m.. oli vähän isompi:) Ja tietystikään ei mahtunut sinne takapihalle vaan nököttää nyt meidän etupihalla autojen kaverina:)
    Ja meillä on ihan samanlaiset säännöt käytössä kuin anonyymi Tiinalla, neljään vuoteen ei mitään ole sattunut.

    VastaaPoista
  11. Kuulostaa toimivalta suunnitelmalta. :)
    Tuli muutes mieleen, että yllättävän kestäviä ovat: kaverin kaksosten 12vee kaverisynttäreillä trampan päällä oli kerralla kymmenkunta esiteiniä vellomassa (eivät hyppineet, mitä lie puuhailivat), ja tramppa kesti hyvin! siitä on nyt jo kaksi vuotta ja tramppa se vaan edelleenkin porskuttaa, vaikka on ollut ulkona kesät talvet.
    Ja totta, 4m ontaatusti paree ku kaksi metriä halkaisijaksi.
    Joskus meillekin se tramppa hankitaan, mutta ehkä aikasintaan parin vuoden päästä, vaikka Johannes jo siitä haaveileekin.

    VastaaPoista
  12. Tiina:
    Hyvät säännöt teillä.
    Meillä on suojaverkko siitä huono, että siinä ei ole vetoketjua vaan sieltä pitää pujotella välistä ja yksi nauha on aina auki :(

    Mä oon myös huomannut, että nuo eripainoiset hyppijät ovat huono yhdistelmä.

    Toisaalta tämä on trampoliini on aika luksusta verrattuna siihen taloyhtiö suojaverkottomaan tramppaan :)

    *riikka*
    Ymmärrän hyvin, että trampoliini paraatipaikalla risoo. Mulla olisi voinut olla omassa tapauksessa pari viikkoa lomasta pilalla.

    Kaunko teidän edellinen tramppa kesti? Lähinnä tässä laskeskelen, että montako joudun vielä ostamaan ja milloin siitä pääsee kokonaan eroon :)

    *zirk*
    Ennustan, että parin vuoden päästä teidän Toivokin jo sanoo, että äiti me halutaan lampoliini :)

    VastaaPoista