Yllätyskäänteitä, pipoja ja pulinaa kulttuurista

Se on jo torstai-ilta, kyllä on mennyt viikko taas hujauksessa. Keskiviikkona minulla piti olla nielurisaleikkaus. Olin aikaisemmin yhteydessä sairaalaan yskäni takia ja silloin olivat sillä kannalla, että leikataan. Keskiviikkona ehdin jo pukeutua sairaalavaatteisiinkin, kun anestesialääkäri tuli juttelemaan kanssani ja kuuntelemaan yskääni. Lääkäri oli sitä mieltä, että turha ottaa ylimääräisiä riskejä ja leikkaus siirretään. Ihan hyvä näin. Sen verran olen väsynyt nainen, että olin jo ehtinyt haaveilla mahdollisuudesta vain levätä ja hiukan kirpaisi "löhöloman" menetys. Tosiasia kai kuitenkin on niin, että pikkulapsiperheenäiti ei paljoa lepäile niin kauan kuin henki pihisee.

Pari paksumpaa pipoa olen viikolla tekaissut pojille. Kuopus sai beanie tyylisen peruspipon viidakkovelourin jämästä. Vuorena Eurokankaan myyjän keksintö windstopperin tilalle, untuvan kanssa käytettävä todella tiheä puuvilla. Tuntuu toimivan ihan mukavasti. Keskimmäinen on sen verran pitänyt pikkuveljen pipoa, että osaa kertoa kankaan tuntuvan mukavalta päätä vasten.

Tämä pipo käy hyvin lähes Coboltin siniseen Reimatecciin

Esikoiselle tein UNQ-tyylisen lepakkopipon. Materiaalina fleece, korvien kohdalla sama vuorisysteemi kuin kuopuksella, muuten pipo on vuorattu trikoolla. Aika hurja lepakko tuli. Esikoisen mielestä eteen pitää vielä saada lepakon kuva. Taitaa mennä kankaanpainanta hommaksi.

 

Tätä lepakkopipoa olisi tarkoitus pitää Ticketin oliivin värisen haalarin kanssa.

Kuopuksen viidakkovelourpaita on jo ollut valmiina jonkin aikaa. Viime lauantain konsertissa kaikilla pojilla oli päällä viidakkopaidat, mutta esikoisen paita oli kutistunut pesussa ainakin kaksi kokoa :(

Äidin oma hymypallero

Pojat konsertissa Malmitalolla viime lauantaina

Herpaantumaton keskittyminen :)

Kuopuksella oli kova jammailu päällä

Bändi ja ilmakitaristeja

Nuo Helsingin kaupungin tiloissa järjestettävät lastenkulttuuritapahtumat ovat ihan älyttömän hieno juttu. Ohjelma on aina ollut laadukasta ja 4 euron hintainen lippu ilahduttaa myös. Keskimmäinen kävi päiväkodin kanssa tänään katsomassa Helsingin Kaupunginteatterissa Vaavin salattu elämä -näytelmän. Hän tykkäsi siitä ihan valtavasti. Jos on mahdollisuus päästä katsomaan, suosittelen. 

Itsellenikin voisin määrätä pienen kulttuuriannostuksen, jos se vaikka piristäisi. Teatteri (ihan tavallinen puheteatteri) olisi varmaan se ykkösvaihtoehto. Onko suosituksia?