11. marraskuuta 2025

Isänpäivän juhlaruokana helpot ja maukkaat kuharullat

Aloitimme isänpäivän juhlistamisen jo lauantaina. Kävin silloin tapaamassa isääni ja vein hänelle isänpäivän kunniaksi ruusut. Ostin kaupasta oikein herkullisen näköiset rahkapullat. Hitsit, mikä pettymys. Rahkan alla oli makeaa hilloa, joka ei sovi diabeetikolle ja varsinainen pulla oli aivan mautonta. Toivottavasti ruusut sentään kestäisivät pitkään.

Kiitos Vaari kaikesta tuesta ja kannustuksesta, jota olet vuosien aika minulle antanut <3

Sunnuntaina juhlimme Hra Kepposta. Lupasin tehdä jonkun paremman ruuan ja kiristää jonkun pojista leipomaan ja aamiaisen tekoon. Meidän paras nuorisolais-kokkimme, eli esikoisemme, mokoma häipyi ulkopaikkakuntalaiselle tyttöystävälleen. Hyvin pärjäsimme ilman häntä.

Minulle tuli kotiin näytenumero Glorian viini ja ruoka lehteä ja siinä oli varsin houkuttelevan oloisia reseptejä. Päätin kokeilla lehdestä ensimmäiseksi kuharullia appelsiini-voikastikkeessa. Hieman riskiä ottaa uusi resepti kokeiluun juhlapäväiksi, mutta se näytti paperilla jo niin hyvältä. Reseptissä oli raastettavaa ja pilkottavaa jonkin verran, mutta muuten se oli helppo. Kuharullista tuli uunissa juuri täydellisen kypsät ja ne olivat kuin samettia. Suolasin ohjeen mukaan kuhafileet, mutta ehkäpä täytteessäkin olisi saanut olla hitusen suolaa - tai sitten kuhafileet olisi pitänyt suolata reilulla kädellä. Jos haluat näyttävän kalaruuan kastikkeineen, niin suosittelen tätä reseptiä, jonka löydät alta.

Alkupalaksi oli savulohimoussea saaristolaisleivällä. Oikaisin ja ostin kaupan palvelutiskistä moussen

Kuharullat ja fenkolia 

Annos lautasella kastikkeineen

Sitten reseptiin


Ainesosalistasta olen sutannut tuoreen tillin ylitse, koska silloin kun aioin ensimmäistä kertaa tehdä ruokaa, sitä ei olisi tarvittu. Ostin kaupasta Pirkan dijonsinappia ja sitä olisi voinut olla enemmän. Saattaa olla, että Pirkan dijon sinappi on miedompaa kuin moni muu dijon

1. Valmista rullien täyte. Hienonna pinaatti ja tilli. Pese appelsiini ja raasta sen kuori. Sekoita nämä aineksi ja dijon sinappi tuorejuustoon. Huom harkitse suolan lisäystä täytteeseen. Appelsiini maistuu täytteestä voimakkaasti, hienovaraisempaa tulokseen voisi raastaa vaikka 1/2-3/4 appelsiinin kuoresta.

2. Laita suolaa ja pippuria kuhafileille ja levitä täyte kalafileille. Kääri fileet rullalle. Aseta ne vuokaan saumapuoli alaspäin.

3. Paloittele fenkoli ja laita ne vuokaa kuharullien ympärille. Lisää valkoviini. Laita voinokareet kalarullien päälle. Paista uunissa noin 20min. Valele rullia paistoliemellä kerran paistamisen aikana.

Kastike

Kaada 3/4dl paistolientä siivilän läpi kattilaan ja purista appelsiinistä 2rlk mehua joukkoon. Kuumenna hienuvasti ja siirrän syrjään liedeltä. Vatkaa voi nokareina kastikkeeseen. Mausta suolall ja pippurilla.

Meillä oli yksi kuhafile per ruokailija ja meidän mielestämme täytettä oli ehkä jopa hieman liikaa

Jälkiruuaksi oli kuopuksen tekemä herkullinen juustokakku

Meillä ei juurikaan osteta lahjoja isän- tai äitienpäiväksi, aika harvakseltaan synttäreiksikään aikuisten kesken ja joululahjaksi yleensä vain jotain pientä ihan vaan siksi, että on kiva avata yksi paketti ja vaarilta tuleva konvehtirasia.

Keskimmäinen osti Hra Kepposelle konvehtirasian ja minä tein hänelle kierrätyshenkisen joulukalenterin. Hra Kepponen tykkää suklaa-lakupalloista ja vuosien varrella olen ostanut hänelle lahjaksi Lakrids by Bülowin tuotteita. Viikonloppusuosikkikarkkilistalla on Pandan vastaavat pallerot, joissa hinta-makusuhde on loistava. Olen säästänyt Bülowin vanhan joulukalenterirasian ja täytin sen uudestaan. 

Joulukalenteri alkaa viikon sokkomaistelulla. Bülowin tuotteiden lisäksi kalenterissa on kilpailijoiden tuotteita. Hra Kepponen suorittaa maistelun silmät kiinni, jotta ulkonäöstä ei saa vinkkejä ja tarkoituksena on tunnistaa, että onko kyseessä Bülow vai kilpailija. Jos Hra Kepponen veikkaa palleroa Bülöviksi, niin sitten pitää vielä arvata makua. Tässä jo puheltiin siitä, että eikös voitaisi ottaa sokkotestiosuus marraskuun puolella. Nuorisoa kiinnostaisi nähdä, että kuinka isi pärjää ja ehkä saada itsekin joku maistiainen. Ehkä tässä pitää mennä ostamaan lisää täytettä kalenteriin, jotta siitä olisi iloa koko perheelle.

Appi ei saanut varsinaisena juhlapäivänä mitään pientä muistamista, ei edes kukkia. Ensi viikonloppuna tapaamme häntä ja tarkoitus olisi muistaa häntä tee-joulukalenterilla.


Kivaa viikkoa!

6. marraskuuta 2025

Samarkand on kuin tuhannen ja yhden yön saduista

Tämä on ensimmäinen Keski-Aasian reissupostaus. Yleensä tykkään tehdä postaukset matkareitin mukaisessa järjestyksessä. Samarkand oli hienon reissun ehdoton helmi, todella upea kohde, joten aloitan siitä.

Samarkand on Keski-Aasian vanhin kaupunki, jonka asutus on alkanut noin 2000 eaa. Minä olen ensimmäisen kerran ihastunut Samarkandiin katsoessani Silkkitiedokumenttisarjaa televisiosta. Kun poikani kysyivät, että miksi haluat mennä Samarkandiin kerroin, että silkkitien takia. Nuoriso oli hieman hämmentynyt, koska silkkitie, joka heille tuli ensimmäiseksi mieleen on joku huumeiden ja muitten laittomuuksien välityspalvelu netissä. Minun tarkoittamani silkkitie on se, joka sai alkunsa makedonialaisen valloittaja-kuninkaan Aleksanteri Suuren aikana 300 eaa. Aleksanteri Suuri oli valloittanut "puoli maailmaa" Kreikasta Persiaan ja Egyptiin ja halusi saada vaikutusvaltaa itään ja etenkin Kiinaan ja siitä alkoi kauppasuhteet ja sillkitie. Vilkkaimmillaan silkkitie oli 600-700 luvuilla jaa. Silkkitien kulta-ajoilta on aika vähän säilynyt rakennuksia Samarkandissa, koska mongolit tuhosivat kaupungin laajasti 1220. 1300-1400 luvuilta on jäljellä toinen toistaan upeampia merkkirakennuksia Samarkandin kultakaudelta.

Turisteja Samarkandissa on paljon ja ennustan määrän kasvavan voimakkaasti. Nähtävyydet ovat upeat! Palveluita on runsaasti, maan hintataso on edullinen, maksaa voi korteilla, ruoka on hyvää, alkoholia ka alkoholiakin saa vapaasti, kaupunki on perusturvallinen, hygienia on hyvä ja maassa voi liikkua helposti junalla. Lentoyhteydet ovat hieman työläät, koska lähtö- ja saapumisajat maahan ovat yöllä. Suomesta reittejä on Istanbulin kautta Turkish Airlinella tai AirBalticilla Riian kautta Tashkentiin. Suomalaiset eivät tarvitse maahan viisumia. Kaupungilla erottuivat isot italialaiset ja ranskalaiset turistiryhmät. 

Uzbekistan on muslimivaltio. Osa naisista peittää päänsä, suurin osa ei. Vaatteet ovat pääosin länsimaalaisia. Alkoholia saa ravintoloissa ja kaduilla näkee alkoholikauppoja. Rukouskutsuja en tainnut kuulla kertaakaan Uzbekistanissa. Uzbekistanissa on valtio ja uskonto erotettu toisistaan. Lait eivät perustu koraaniin tai sharialakeihin vaan muistuttaa selkästi eurooppalaisia oikeuskäytäntöjä. Ihmiset ovat ystävällisiä, nuoremmat puhuvat englantia ainakin kohtuullisesti. Maan historiasta johtuen moni puhuu venäjää, etenkin keski-ikäiset.

Tärkeitä nähtävyyksiä Uzbekistanissa ovat vanhat madrasat. Nykyisin termillä voidaan viitata mihin tahansa kouluun tai oppilaitokseen. Aiemmin madrasat ovat pääosin keskittyneet islamilaiseen oppiin. Uzbekistanin madrasat ovat kouluttaneet paljon muutakin kuin uskontoa aina matematiikasta tähtitieteeseen. Madrasassa on aina tilat rukoiluun. Muita nähtävyyksiä ovat moskeijat ja erilaiset hallitsijoitten muistoksi rakennetut mauseleumit.  

Yksi Samarkandin tärkeimpiä paikkoja on upean kaunis Registan Square. Kyseessä on Samarkandin vanha keskusaukio, jolta hallitsijat jakoivat käskyjään. Registan on persiaa ja tarkoittaa hiekkaista paikkaa. Aukion reunalla on kolme madrasaa, joista vanhin valmistui 1420 ja kaksi uudempaa 1600-luvulla. Rakennukset ovat erittäin kauniit!

Iltaisin aukiolla pyörii valoshow, joka esittelee maailman ja myös Uzbekistanin historiaa. Lopuksi kaikaa vielä Samarkandista kertova laulu. Sen aikana 26v (mies) matkaoppaamme pyyhki silmäkulmiaan, hän sanoi aina tuntevansa onnea ja myös ylpeyttä kuulleesaaan laulun ja katsoessaan upeaa aukiota. Meitä ei kauneus itkettänyt, mutta teki vaikutuksen ;)


Registan square iltapäivän auringossa, vasemmalla vanhin madrassa ja keskellä nuorin

Iltavalaistus ennen valoshown alkua on huikea näky

Ulugh Beg, rakennettu 1417-1420

Ulugh Begin sisäpiha

Sher-Dor, rakennettu 1619-1636

Sher-Dor

Tässä vielä keskimmäinen ja uusin madrasa Tilla-Kor, rakennettu 1646-1660. Tämä on hienoin sisältä!
Tilla-Korin seinään heijastettiin multimedia show.

Multimedia-valoshow menossa

Tässä Tilla-Korin upeat sisätilat



Aika paljon kertyi kuvia pelkästään Registan Squaresta. Sitten siirrytään seuraavaan nähtävyyteen, joka oli minusta ihan yhtä hieno. Shah-i-Zinda on nekropoli, siis vanha hautausmaa, johon on rakennettu hallitsijoille ja heidän sukulaisilleen hienoja hautamuistomerkkejä. Shah-i-Zinda on ollut käytössä 1000-1800-luvuilla. Merkittävimmät hautamuistomerkit ovat 1300-1400-luvuilta Timuridien dynastian ajalta. 





Shah-i-Zinda on kaunis kokonaisuus. Voi olla, että jos matkailijamäärät kasvavat, niin paikasta tulee pahasti tukkoinen. Oviaukot hautamauselemeihin ovat pieniä ja rappuset epätasaisia eikä sisälle mahdu kovin montaa ihmistä kerrallaan.



Mauseleumit eivät kaikki olleet yhtä hienoja sisätiloiltaan kuin tämä

Näkemiäni huippunähtävyyksiä olisi vielä kaksi jäljellä, mauseleumi ja moskeija. Joudun nyt tekemään stopin näiden hienouksien esittelyyn. Sanon vaan, että nähtävää siis riittää! 

Seuraavaksi pääsette vien teidät mukanani uzbekistanalaisten viinien maisteluun Khovrenko Wineryyn. Viinibisnestä pyörittää venäläinen perhe ja firma ja oppaamme sanoi, että siellä ei edes puhelimeen suostuta puhumaan uzbekkia. Jännittyneenä odottelin, että minkälainen maistelutilaisuudesta mahtaa tulla, oppaamme onnistui tinkimään meidät maisteluun ranskalaisen ryhmän mukana. Sitten selvisi, että he olivat ryhmä oli pariisilaisia ja ajattelin, että mitäköhän he tuumaavat paikallisista viineistä ja jääkö juomat lasiin. Avoimin mielin olivat pariisilaiset liikkeellä. Paikalliset brandyt eivät maistuneet meille eivätkä oikein ranskalaisillekaan.Minun ja Jonnan oli helppo nimetä suosikimme, riesling, vahva punaviini ja portviinin tyylinen viini. Minä ostin uzbekistanilaisen rieslingin. Myös muutama ranskalainen teki ostoksia.



Ruoka Uzbekistanissa oli hyvää. Me söimme kahvilassa, ravintoloissa ja basaarin ruokakojuilla. Hienoin ravintola oli Samarkandissa ja ruoka siellä oli aivan ensiluokkaista.

Olimme paikalla aika ajoissa, mikä selittää tyhjää ravintolaa

Alkusalaatit, vasemman puolinen feta-punajuuri yhdistelmä toimii aina erinomaisesti

Niin maukasta pihviä

Kirsikkasuklaakakkua

Nyt alkoi hieman harmittamaan ne nähtävyydet, joista en kirjoittanut. Siksi vielä lopuksi pari kuvaa Guri Amirin mauseleumista. 



Jopas oli Samarkand komea. Suorastaan unohtumaton!

31. lokakuuta 2025

Puotilan Kartanon Halloween-puisto

Halloween-humputtelija se täällä raportoi jälleen huvitteluistaan! Olen suhtautunut tänä vuonna halloweeniin vakavasti. Aloitin kurpitsojen ihalun jo syyskuussa Koiramäen Pajutallilla, sitten olin vuorossa halloween-teemaan kallistuvat Kurpitsajuhlat Halikossa ja viimeisenä vielä Puotilan Kartanon Halloweeks tapahtuma. Se järjestettiin nyt kolmatta kertaa.

Tänäkin vuonna vierailin Halloweeks-puistossa blogiystäväni Marjon kanssa. Nyt olimme liikkeellä vasta pimeällä. Halloweeks on jälleen taitavasti koottu. Siellä on monta aikaisemmilta vuosilta tuttuja elementtejä, mutta myös uusia. Halloweek-puistossa on tänä vuonna uutuutena muutamia tulishow-esityksiä. Meidän vierailuiltana ei sellaista ollut. Jotain erikoista meidän vierailuiltanamme oli - nimittäin aivan hurja sumu. Se toi oman lisänsä puiston tunnelmaan.

Karkki vai kepponen?

Tämä valaistu kurpitsakartio on hieno

Aloin haaveilemaan tälläisestä valopuusta omalle pihalleni

Kyllä tämäkin kävisi meille niin hyvin :)

Puiden loput lehdet näyttivät komeilta valaistuna




Yksi suosikeistani on luurankoperhe, jolla on auto-ongelmia. Konepellin alla häärivät kurpitsamiehet. Päänä on kurpitsa ja pyllykin muodostuu kahdesta kurpitsasta. Viime vuonna kävin asettelemassa kurpitsamiesten housuja sopivammin vilauttamaan hieman kurpitsaisia pakaroita.

Reissu on päättynyt Puotilan Kartanon pihaan luurankoperheellä

Olemme käyttäneet ajo-opetusautoamme uudessa korjaamossa pari kertaa ja aloin epäilemään, että onkohan nämä kaverit siellä kuutamokeikkailemassa. Aika erikoisen ehdotuksen saimme korjaamolta. Mutta siitä lisää joskus toiste.

Noidan kattilasta on lähtenyt kuplia omille teilleen ja niitä innostuvat jahtamaan sekä pienet että isot vierailijat


Nämä vaunut eivät vieneet minua kotiin

En mahtunut tähän kuljetukseen mukaan eikä lähtöajastakaan ollut tietoa

Puotilan Kartanon piha-alueella oleva Halloweek on avoinna 2.11 saakka. Lisätiedot tapahtuman sivulta: https://halloweenpuisto.fi/

Karmean hauskaa halloweeniä kaikille sitä viettäville!