Dekkarifestivaali merellä

Joudun nyt tunnustamaan, että olen alkanut sietämään Instan kohtuullisessä määrässä pysyvää ja helposti ohitettavaa mainosvirtaa ja olen välillä jopa klikannut mainoksia. Nettibannerit ja mainosvideot yleensä aiheuttavat vain harmistusta. Instassa vastaan tuli mainos dekkarifestivaalista, jossa kotimaiset dekkarigenren kärkikirjailijat kertoisivat teoksistaan, inspiraatiostaan, henkilöhahmojen luomisesta ja ylipäänsä dekkarimaailmasta Eckerö Linen laivaristeilyllä. Mainos aiheutti välittömän klikkauksen ja innostuksen. Onnistuin rekrytoimaan ystäväni Ilonan ja Sirpan mukaan.

Dekkarifestivaalin mainos

Lauantaina olimme dekkariristeilemässä. Ohjelmaan osallistuminen oli ilmaista, riitti siis ostaa laivalippu. Koska ohjelmaa oli paljon oli ostettavissa myös erikoisristeily, jolla sai ajaa Tallinnaan ja takaisin kahdesti. Me otimme miniristeilyn ja lounaan.

Luen aika monipuolisesti kaikenlaista, mutta suosikkigenreni on dekkarit. Jo lapsena koukutuin Neiti Etsivä sarjaan, Dana-tyttöhin, Kolmeen etsivään sekä tietenkin Viisikoihin. Sitten tuli Agatha Christie, isäni vinkkaamana ranskalaisen Georges Simenonin komisaario Maigret, sitten Matti Yrjänä Joensuun Harjunpäät, Donna Leonin venetsialainen komisaario Brunetti, Alexander McCall Smithin botswanalainen Mma Ramotswe ja Leena Lehtolaisen Maria Kallio ja tietenkin pohjoismaalaiset naisten kirjoittamat dekkarisarjat Liza Marklundit, Anna Janssonit, Anne Holtit, Camilla Läckbergit ja monet muut. 

Risteilyllä oli mukana kotimaisen dekkarin suosikkini nro 1 ja 2 eli Satu Rämö ja Leena Lehtolainen. Kirjailijat hengailivat laivalla ja heitä pääsi juttuttamaan vapaasti. Kirjoja oli myynnissä mukavaan alehintaan ja niihin sai omistuskirjoituksia. Minä luen nykyisin lähes kaiken e-kirjoina, mutta Satu Rämön uusimman halusin ostaa, kun se oli saatavilla näin ennakkoon. Ensi viikonloppu on varattu sille ja isänpäivälle.

Muutaman minuutin kohtaamisesta Satu Rämön kanssa jäi tosi positiivinen fiilis

Christian Rönnbacka ja Marko Kilpi kertoivat miten alkoivat poliisityön lisäksi kirjailijoiksi ja miten työstävät juonia ja miten ammentavat aiheita reaalimaailmasta kirjoihinsa. Rönnbackan tarina Kylmän Sylin taustatutkimuksesta oli mielenkiintoinen.

Haastateltavana Leena Lehtolainen ja teemana "30 vuotta dekkareita - Maria Kallion tarina"

Maria Kallio sarjan kirjoja on myyty Suomessa yhteensä 2 miljoonaa kappaletta. Huikea saavutus!

Kale Puonti ja Immu Ilmen tekivät podcast-jakson risteilyltä. Varsin viihdyttävää materiaalia.

Nämä buffet-lautaset ovat ihan karmeita kuvattavia, kun lautanen on tupaten täynnä. Tykkäsimme kaikki Ecekrön buffet-lounaasta. Alkupalat olivat hyvin. Usein en syö lämpimiä ruokia lainkaan, mutta nyt lämpimissä ruuissa oli erinomaista peuran paistia, paistettua maksaa ja erilaisia uunijuureksia.

Dekkarifestivaali oli mukavan leppoisa tapahtuma ja kaikki kirjailijat olivat hyvin esiintyjiä. Myös haastattelijat suoriutuivat hommastaan hyvin. Alustavasti sovimme, että ensi vuonna uudestaan dekkarifestivaaleille! Yllättävän kiva oli piipahtaa laivalla. Edellisestä kerrasta on kulunut aikaa, se oli joskus ennen koronaa. Vaikka olen innokas matkailija, niin risteilymatkailu ei ole toistaiseksi ollut minun juttuni lainkaan. Nyt kyllä päätin, että ensi vuonna käyn vähintään päiväseltään Tallinnassa. 

Metsäterapiaa ja ihana syksyinen mökkireissu

Olin viime viikonloppuna ystäväni Ilonan kanssa mökillämme. Sää oli todella hieno, aurinko paistoi ihanasti. Yöllä kävi lämmöt hieman pakkasen puolella ja päivällä oltiinkin jo takaisin plussalla. Metsässä oli osa suppilovahveroista ja sammalista jäässä. Metsässä oli niin kaunista.

Jäähileinen rahkasammal on todella kaunista

Ilona bongasi mustatorvisieniä. Minä en olisi huomannut niitä lainkaan. Pääsin poimimaan elämäni ensimmäistä kertaa niitä. Aika keski-ikäistä olla siitä tohkeissaan, mutta olen kuitenkin.

Jäinen sienisaalis

Suppiksen jalassa kimmeltelee jäätä

Sienisaalista paistumassa

Laitoin meille ruuaksi ahvenfileitä ja perunamuusia. Pitäisi opetella tekemään kunnon valkoviinikastike. Se olisi kruunannut tämänkin ateria. Hyvää oli näinkin.

Maustoin ahvenfileet suolalla ja valkopippurilla ja kierittelin pankojauhoissa. Pankojauhoilla saa mukavan rapean pinnan. Paistaessa kannattaa käyttää enemmän rasvaa kuin ilman pankojauhoja.

Ilona valmisti meille sieni-pekonimunakkaan ja kattoi pöydän valmiiksi brunssille

Tämähän oli kuin olisimme olleet jossain paremmassakin hotellissa aamiaisella. Ja auringonpaiste oli aivan huikea.

Ilonan tekemä tattipasta

Syksyinen järvi

Saunoimme ja kävimme uimassa. Vesi on aika kylmää, mutta ei vielä lähellekkään avantokylmää.

Aamuvirkkua Ilonaa odotti maanantaina aamu-uinnilla pieni lumikerros

Lunta sateli vielä päivällä lisää, mutta illalla kun lähdimme kotiin melkein kaikki oli sulanut pois

Mökkireissu oli todella onnistunut. Ihan huikea sää sattui meille. Ruoka oli todella hyvää ja brunssi ihanan värikäs ja aurinkoinen. Löysimme sieniä ja poimin elämäni ensimmäiset mustatorvisienet. Ilona on poiminut niin paljon sieniä jo kotiinsa, että hän poimi niitä apelleni ja isälleni. Isoisät ilahtuvat varmasti. Kylmäuinti on aina ihanaa. Koska Ilona käy eri kellotaajuudella kuin minä, niin hän ehti sunnuntaiaamuna pestä molempien kylppärien lattiat ja lavuaarit. Minä kävin etukäteen ostamassa meille vähän askartelutarvikkeita ja ensimmäinen jouluaskartelukin on jo tehtynä. Tämän reissun jälkeen oli kuin olisin ollut monta päivää poissa ja jossain eksoottisessa lomapaikassa. Ihan mahtavaa on ollut se, että aloitimme Ilonan kanssa yhdessä mökkeilyn.

Kivaa perjantaita!

Santorinin retkiä

Palaan vielä syyskuun lopun Santorinin matkaamme ja siellä tekemiimme kolmeen retkeen. Meillä oli retkien kanssa hieman huonoa onnea ja kaikenlaista säätämistä, mutta ei mikään onneksi mennyt ihan pieleen.  

Yksi retkistämme oli snorklausretki. Sellaista oli aivan älyttömän hankala saada hankittua. Yleensä jokainen Välimeren rantapaikka myy jotain snorklausretkiä, vaikka suurimmassa osassa Välimeren lomakohteista ei ole pinnan alla juuri mitään nähtävää. Otin yhteyttä useisiin paikkoihin ja lopulta löysin retken meille pienestä sukelluskeskuksesta.

Meidän lisäksemme retkelle osallistui muutama sukeltaja, joista osa oli sukeltamassa ensimmäistä kertaa. Muut matkailijat olisivat voineet olla meidän lapsia. Matkaan lähdettiin isohkolla kumiveneellä, jossa istuimme laidoilla. Naispuolinen kuljettaja päästeli veneellä sellaista kyytiä, että aloin jo hieman huolestumaan, että pysynkö kyydissä. Ajoimme Santorinin tunnettujen rantojen ohitse ja olisin mielelläni kuvannut niitä rauhassa. Jouduin tyytymään pikaräpsyihin hieman tutisevin käsin. Venematkaa kertyi sellainen vajaa 30min. Opastus meille snorkaajille oli, että uikaa tuossa saaren edustalla ja see you later.

Hurjastelijakuski

Tässä ajamme punaisen rannan ohitse. Red Beachiltä pääsee venetaksilla White Beachille. Molemmat näyttivät oikein houkuttelevilta

Snorklauskohteemme pieni White Island

Hra Kepponen on snorklannut rannalle tauolle. Sukellusfirmalta sai märkäpuvut ja snorklausvehkeet, meillä oli omat maskit vahvuuksilla.

Välimeri on vähän tylsä snorklattava, koska kaloja on aika vähäisesti eikä koralleja lainkaan. Santorinin kohdalla Välimeressä on mielenkiintoisia laavakivimuodostelmia, yllättävän isoja pikkukalojen parvia ja todella kirkasta vettä.

Ihania pikkukalaparvia ja niin hienot värit veden alla

Kalaparvista tuli mieleen, että vielä on snorklaushaaveita jäljellä. Uusin on sardine run, eli suurten sardiiniparvien kanssa snorklaaminen. Hetken aikaa jo näytti siltä, että haave voisi toteutua jo 2024 mutta valitettavasti tuli esteitä ja näyttää siltä, että ensi vuoteen ei tule yhtään upeaa snorklauspaikkaa.

Osa pohjasta oli kuin emmentalia, monessä kolosessa oli merisiili

Yhdessä kohtaa pohjaa näkyi tuollaisiä kymmenien metrien pituisia railoja. Heti mietin, että ovatkohan ne laavan aiheuttamia. Olisi mielenkiintoista nähdä kuvamateriaalia, että miten laava etenee meressä.

Tämän vonkaleen otin mukaani ;)

Ensi kertaa sukeltavilla kesti vedessä todella kauan. Hra Kepponen meni jo edeltä veneeseen rentoutumaan. Venepä oli ankkurissa aikamoisessa sivuaallokossa, joka keinutti venettä tuntuvasti. Hra Kepposelle tuli sen verran huono olo, että hänen ei auttanut muu kuin mennä takaisin veteen odottelemaan sukeltajia. Lopulta pääsimme jatkamaan seuraavalle snorklaus/sukelluspaikalle. Se osoittautui tyhjäksi arvaksi. Alueella ei ollut kaloja eikä mitään uutta ja kiehtovaa ja vesikin oli ensimmäistä snorklauspaikkaa viileämpää. Hra Kepponen joutui jälleen odottelemaan lähtöä vedessä. Ensimmäinen kohde oli Välimereksi hyvä ja reissu olisi toiminut parhaiten palaamalla sieltä suoraan takaisin. Toisen kohteen kaltaisi snorklauksia olen kokenut Välimerellä muitakin. Korfun parhaaksi kehutulla snorklauspaikalla aikoinaan näin muutaman pikkusintin ja kiviä. Albanian Ksamilissa ei näkynyt sintin sinttiä. Maltalla oli myös vain pari sinttiä ja meduusa.

Toinenkin retkemme meni vielä kovemmaksi urheilusuoritukseksi ja siksi valitsimme kolmanneksi viininmaistelun. Oikeastaan sekin oli eräänlainen urheilusuoritus. Valitsimme nimittäin viini-meze yhdistelmän, jossa oli maisteltaville viineille valittu pieniä ruokia. Ruuat eivät olleet pieniä nähneetkään ja olivat aivan älyttömän hyviä. Yritimme parhaamma mukaan syödä kaiken, mutta emme onnistuneet.

Viinitiloja Santorinin saarella on useita. Moniin pääsee ainoastaan autolla. Muutamat järjestävät kuljetuksia. Tripadvisorin perusteella suosituimpaan viinitilaan selvittelin jo kuljetuksen hintaa, kun silmiini osui viinitila Firassa kävelymatkan päässä keskustasta. Paikan ruokaa oli kovasti kehuttu, joten sehän oli kuin meille tehty.

"Viinitila" (siksi lainausmerkeissä, että ei tällä kohtaa mitään viiniä kasvatettu) oli sen verran vaatimattoman näköinen sivutien varrella, että melkein käännyimme kannoillamme.

Valitsemani paikka oli siis Anhydrous viinitila, joka kertoo olevansa Santorinin uusin viinitila. Sen omistajilla on pitkä kokemus viineistä sekä viinitila myös Manner-Kreikassa. Minä tykkäsin kovasti Anhydrous tilan viineistä, etenkin Santorinin assyrtiko-rypälettä sisältävistä valkoviineista. Sitruunan lisäksi assyrtikossa maistuu valkoherukka, karviainen ja jossain viineissä jopa pieni suolaisuus.

Viinitilan ulkoilmaravintola

Ensimmäinen alkupala oli hienosti valmistettu, mutta kumpikaan meistä ei ole oikein sardiinien ystävä.

Viinien maistelu aloitettiin Santorini-luokitellusta viinistä, jossa on oltava vähintään 75% assyrtiko-rypälettä

Mustekalaa, santorinilaisesta fava-pavusta tehtyä pureeta ja tomaattisalsaa. Erinomainen annos. Ensimmäistä kertaa maistoin fava-papuja ja tykkäsin. Fava on siis santorinilainen papulajike, jota tarjoillaan monessa paikassa alkuruokana tai lisukkeena.

Mustekala oli paritettu aika sitruunaisen assyrtikon kanssa, jossa oli suolaista sivumakua. Toimi!

Tämän tyyppistä annosta en ole ikinä aikaisemmin syönyt, rucolapedillä on kuuma vuohenjuustodonitsi, joka on friteerattu. Vuohenjuustodonitsin päällä on tomaattisorbettipallo, jossa on hieman potkua jostain chilin sukulaisesta. Tomaattisorbettipallossa oli aavistus suolaisuutta, mutta lähinnä raikkautta. Rakastin tätä annosta! Annoksen pariksi oli valittu rosee. Erinomainen yhdistelmä.

Hra Kepposen hymy levee 

Taivaallinen musaka tarjoiltiin kevyen punaviinin kanssa

Maistelun jälkeen kierreltiin hieman tilan kellarissa ja kuulimme lisää Santorinilla viljeltävistä rypäleistä.

Santorinin erikoisuus viinin kasvatuksessa on se, että viiniköynnökset kasvatetaan pyöreiksi rinkuloiksi eikä tueta pystyyn kuten on yleisin kasvatustyyli. Rinkulamuoto suojaa köynnöstä kovalta tuulelta ja aamukaste säilyy rinkulan sisällä mahdollisimman pitkään. Uskomatonta, että noinkin kuivassa ja kuumassa saaressa viiniköynnökset kasvavat aamukasteen vedellä. Santorinin mineraalipitoinen maaperä sopii hyvin viinin kasvatukseen.

Viiniköynnökset kasvatetaan tähän tyyliin Santorinilla

Kello on niin paljon, että viimeisestä retkestä kertominen jää toiseen kertaan.

Kivaa alkanutta viikkoa!