Lumoava Tornionjoki

Terveisiä Tornionjoen varresta! Tällä kohtaa missä mökkeilemme ystäväni Ilonan sukumökillä, Tornionjoki on hyvin leveä. Kesäisin leveys on 800-1000m, veden määrästä riippuen. Siinä on joella kunnolla leveyttä! Pituuttakin riittää, joki on 522km pitkä ja on Euroopan pisin vapaana virtaava joki.

Dronekuvasta näkyy parhaiten joen leveyttä

Tornionjoki toimii Suomen ja Ruotsin välisenä rajajokena. Mökiltä voikin katsella Ruotsin puolelle. En pelkästään tyytynyt katselemaan Ruotsin puolelle, pakkohan se oli tehdä ihan pieni rajarikkomus ja hiihdellä Ruotsin puolelle. Että meikäläinen se käväisi ulkomailla ja vielä koronaturvallisesti, kun en ketään edes nähnyt. Rajavartiostokaan ei saanut vihiä kurittomuudestani eikä päässyt takavarikoimaan suksiani rikosvälineinä.

Hiihtosää oli aivan taivaallisen hyvä! Katsokaa nyt näitä maisemia!

Onnellinen hiihtelijä

Rikollinen palaa Ruotsista

 

Vielä pari fiilistelykuvaa lisää Tornionjoelta

 

 

Hiihtämisen lisäksi kävimme joella pilkillä Ilonan isän kanssa. Emme valitettavasti saaneet mitään saalista, mutta Ilonan isä toi meille pakkasesta Tornionjoen siikaa ja Tornion metsien mustikoita ja karpaloita.

 

Pilkillä

Leveä Tornionjoki soveltuu myös hyvin auringonlaskujen ihailuun.

Kävimme pulahtamassakin Tornionjoessa. Oli raikasta!

Minulla on vielä toinen pohjoisen viikko edessä. Ihanaa! Ohjelmassa on koskivierailua, mademertojen tarkastusta ja madekeittoakin lupailtu. Minulla on pari päivää lomaa ja tarkoituksena olisi päästä hieman laskettelusuksillekin. 

 

Lopuksi vielä kaksoiskaupunki Tornio-Haparandan rajatilanteesta. Koronan vuoksi raja on tosiaan suljettu. Rajan ylitse vieviä teitä valvotaan jatkuvasti, tällä hetkellä sekä Suomen että Ruotsin puolelta. Työpaikkaliikenne on ymmärtääkseni vielä mahdollista, mutta kaikki muu on kiellettyä. Kaksoiskaupunkiin on ilmestynyt korona-aita. Onneksi molemmin puolin on aika lainkuuliaista sakkia, koska muutenhan tuo aita ei ketään pidättelisi :)

Vuoden jaettuna oleminen on toki tuskaista kaksoiskaupungin asukkaille. On sukulaisia ja perhettä molemmin puolin rajaa, joiden tapaaminen on vaikeutunut. Sitten on harrastukset, ravintolat ja kaupat, joiden taloudellinen pohja on rakennettu kaksoiskaupungin molempien puolien varaan. On hankalaa elämää. 

Toivottavasti koronatilanne hellittää. Olen ehtinyt katselemaan uutisia telkkarista normaalia enemmän ja vähän siltä kuitenkin tuntuu, että vielä ei olisi aika höllentää rajoituksia.

Pääsiäisen vietosta ja kohti Meri-Lappia

Lisääntynyt valo ja paremmin toimiva diabeteslääkitys on tehnyt sen, että pystyn ajoittaisiin toiminnallisiin purskeisiin. Niinpä päätin järjestää hieman pääsiäistä kotiin. 

Tein pikakukka-asetelman eli omin pikkukätösin istutin muoviruukuista narsisseja isompaan astiaan. Seuraavaksi tein pääsiäisaskartelun. Päällystin sellaisella ohuen ohuella servietillä mignonmunia. Asettelin oman perheen mignonit narsissien alle. Homma oli vartissa valmis ja tykkäsin kovasti pääsiäisasetelmastani :)

Astiassa sain ystävältäni joulukukan ja totesin, että astia sopii ihan jokaiseen vuodenaikaan. Kuvassa narsisseissa on vielä tosi vähän kukkia, nyt niin on kymmenittäin

Pika-askartelu eli mignonmunan kietaisi ohueen kahviserviettiin. Yleensä käytän solmiamiseen nauhaa, mutta nyt askartelulaatikosta osui käteen tuollaisia kukkia

Pitkäperjantaina valmistin ensimmäisen lammasaterian: lammaslihapullia cuscuspedillä ja fetajuustokastiketta

Lauantaina kävin vaarilla kyläilemässä, vein vaarillekin päällystetyn mignonmunan. Herkuteltiin mämmillä kuohukerman kanssa. Ihmeiden aika ei ole ohitse: join vaarilla kaksi pientä kuppia kahvia ja söin ison annoksen mämmiä ja kotona join tölkin cocis zeroa eikä vatsani reagoinut mitenkään. Muutama kuukausi sitten olisin istunut ainakin tunnin vessassa ja kironnut tyhmyyttäni. Kyllä maistui mämmi hyvältä, edellisestä annoksesta olikin kulunut ainakin kaksi vuotta.

Vapaapäivinä on ollut aikaa heräillä hitaasti ja nautiskella aamiaisen jälkeen kahvia ja pullaviipale. On voinut rauhassa lueskella nettihesaria, blogeja ja kirjaa. Mukavaa rentoilua!

 

Varsinaisen pääsiäisaterin söimme sunnuntaina eli ensimmäisenä pääsiäispäivänä. Ruuaksi oli lampaan filettä ja valkosipuliperunoita. Omatekoiset valkosipuliperunat ovat parhaimmat, mutta oikaisimme käyttämällä kaupan pakastealtaan perunoita.

Minä valmistin pääsiäisaterialle mangojuustokakun. Pojat ovat kasvaneet niin isoiksi, että kakutkin maistuvat nykyisin.

 

Minulla toinen pääsiäispäivä kuluu autossa. Harmillisesti sääennuste lupaa pitkälle matkalle vettä, räntää ja lunta. Siitä huolimatta olen lähdöstä aika täpinöissäni. Lähden ystäväni Ilonan kanssa hänen sukunsa mökille Meri-Lappiin. Olen aivan hämmentynyt, että on olemassa alue, jota kutsutaan Meri-Lapiksi. Ei sen puoleen ei minulle ole tuttu nimitys Länsipohjakaan, jolla nimellä alue tunnetaan myös. Ajamme siis yhtäsoittoa Helsingistä Meri-Lappiin.

Kuva https://fi.wikipedia.org/wiki/Meri-Lappi

Olen ottanut tehokkaan kahden viikon kotikaranteenin, jonka aikana olen käynyt kahdesti noutamassa take away ruokaa ja vaaria tapaamassa. Kävin myös kaiken varalta koronatestissäkin. Olemme aikeissa pysytellä omissa oloissamme, paitsi hieman polttelee mahdollisuus käydä taidemuseossa. Reissun kohokohtana piti olla risteily jäänmurtajalla Kemistä ja jäiden keskellä kuivapuvussa kelluminen, mutta ne ovat kaikki peruttu koronan vuoksi.

Todennäköisesti vietämme Meri-Lapissa melkein kaksi viikkoa, suurimmaksi osaksi etätöitä tehden, mutta myös hieman lomaillen ja päivittäin nauttien kevättalven hohtavista hangista ja toivottavasti myös auringonpaisteesta. Alustavasti ohjelmassa on hiihtoa Tornion joella, lumikenkäilyä Aavasaksan vaaralla, avantouintia ja kenties pilkkimistäkin. Laskettelusuksetkin ovat mukana.

Leppoisaa toista pääsiäispäivää ja mukavaa uutta viikkoa!
Yritän ehtiä päivittelemään reissukuulumisia pohjoisesta blogiin, insta päivittyy ainakin https://www.instagram.com/kepposet/

Viikonloppu

Lueskelin vanhoja postauksiani ja aikaisemmin kalenterin hallintaani on olennaisesti kuulunut menojen rajoittaminen eli säännöllinen tyhjien viikonloppujen buukkaus kalenteriin. Niin paljon olisi ollut mielenkiintoisia paikkoja, tapahtumia sekä tapaamisia ystävien ja läheisten kanssa, että niiden määrää on pitänyt rajoittaa. Vuoden kotona istumisen jälkeen naurattaa menojen rajoittaminen. Mikä luksusongelma! Nykyisin lähtökohta on, että viikonloppuisin ei ole mitään ohjelmaa. Mahdolliset ohjelmanumerot ovat lähes poikkeuksetta kodinhoidollisia toimenpiteitä.

Viime viikonloppuna lauantai meni lähinnä kiireisestä työviikosta toipuessa. Katselin Netflixista "The sinner"-sarjan kolmatta tuotantokautta ja se oli pettymys ja jätin kauden kesken. Luin vähän kirjaa, mutta sekään ei tempaissut mukaansa. Illalla leivoimme kuopuksen kanssa suklaakääretorttupohjan. Täytimme kääretortun banaanisurvoksella ja kermavaahdolla. 

Sunnuntaina pistäydyin vaarin eli isäni luona kylässä. Vein vaarille pienen pääsiäiskukan jo ennakkoon ja palasen kääretorttua.

Kävimme Hra Kepposen kanssa ulkona kävelyllä. Sain raittiin ilman myrkytyksen ja jouduin ottamaan päikkärit.

Illalla söimme Hra Kepposen tekemät hampurilaiset.

Vähäiset ovat siis viikonloppuaktiviteetit nykyisin. Nyt jos koskaan olisi aikaa aloittaa vaikkapa kuntoilu! Kunpa löytäisin jostain motivaation, kuntopyörän olen jo vaatteiden alta löytänyt :) 

Hra Kepposelle nämä ohjelmattomat viikonloput sopivat aivan mainiosti. Minä kaipaan ystävieni tapaamista, kulttuuria ja matkailua ihan hirveästi, mutta voimavaroihini tämä uusi pysähtynyt life style sopii kivasti. 

Kohtahan on pääsiäinen. Meillä pääsiäissuunnittelun peruskysymys on, että mitä syödään pääsiäisenä :) Toivottelen teille jo etukäteen rentouttavaa ja aurinkoista pääsiäistä!

Etäkoululaisten kouluruokakassit

Viime keväänä emme hyödyntäneet lainkaan kaupungin etäkoululaisille tarjoamaa kouluruokaa. Nyt päätimme, että otamme koulusta saatavat ruokakassit kahdelle vanhemmalle pojalle. Pojat olisi voinut ilmoittaa myös kouluruokailuun. Koulussa tapahtuvan ruokailun ongelmana on, että lounastauon pituus on 30min. Meiltä matkaa koululle on vajaa vartti, joten kouluruokailuun osallistuminen ei ole mahdollista. Mietin, että tuolla varmaankin halutaan kannustaa koulaisia pysymään kotona.

Kaupunkien eväskassien sisällöistä on ollut monenmoisia avatumisia somessa. Nyt pääsette kurkistamaan meidän poikien kouluruokakasseihin. Suurimassa osassa kuvia samoja tuotteita on siis kaksi, koska kyseessä on kahden pojat kouluruuat.

Kassi 1: mikroruoka ja omena. Maistui pojille. 

Kassi 2: makaroonilaatikko, hernekeitto, näkkäripaketti ja omenapussi per poika. Nyt en ole aivan varma, että oliko tämä kahden vaiko kolmen päivän kassi. Todennäköisesti kahden.
Meidän perheessä vatsat eivät kestä hernekeittoa, muuten kaikki maistui

 

Kassi 3: Kahdeksi päiväksi eli puolikas paketti porkkanaohukaisia ja puolikas rasia italiansalaattia per päivä ja puolikas kurkku per päivä vielä päälle. Ohukaiset ja kurkut syöty. Italiansalaattia taitaa mennä haaskuuseen :(

Kassi 4: Kolmen päivän ruuat eli kinkkukiusaus, porkkanasosekeitto ja mikropizza, lisäksi näkkäripaketti ja kurkkua. Ainoa, mikä ei pojille maistunut oli mikropizza, ne toki heti koemaistettiin. Yksi porkkansosekeitto päätyi minulle. Näkkäriä on vielä jäljellä vaikka kuinka.
 

Viides kassi, kahden päivän ruokakassi, jäi kuvaamatta. Siinä oli coleslawrasia ja kanapullarasia, eli päiväannos oli siis puolikas kumpaakin. Kanapullat katosivat hetkessä jääkaapista. Coleslaw-salaattia taitaa jäädä syömättä. Söin muuten itse, mutta olen jonkin verran allerginen raa'alle porkkanalle. Lisäksi oli kaksi tomaattia. Koulusta olisi myös saanut ateriaan kuuluvan margariini- tai voinapin per päivä.

Minusta kouluruokakassit ovat olleet varsin hyvät. Arvostan! Jossain pienemmässä kunnassa voinee onnistua tuoreannosten jakelu, mutta isoilla paikkakunnilla se lienee hyvin vaikeaa. Mitä mieltä olette Helsingin kouluruokakasseista? Onko perheelläsi kokemusta tältä tai viime vuodelta kouluruokakasseista?

Pojat ovat syöneet ihan hyvällä ruokahalulla kouluruokakassien antimia. Keskimmäinen toki varmisti, että hän kuuluu edelleen viikottaisen "ravintolalounaskassin" piiriin kouluruokakassista huolimatta. Olen kerran viikossa hakenut jostain ravintolasta meille lounaat. Perjantaina oli keskimmäisen lounasonnenpäivä. Poika himoitsi vuosaarelaisen nepalilaisravintolan butter chickeniä. Sanoin pojalle, että herkkulounaskassin budjetti per nenä on n. 10€ ja sillä ei saa butter chickeniä. Sitten selvisi, että lounaalla oli tarjolla butter chicken hintaan 9,70e, joten sillä herkuttelimme sitten.

Kouluruuasta tuli mieleen poikien kotitaloustunnit. Kaikki meidän perheessämme tietävät, että rakastan itsetehtyjä karjalanpiirakoita. Muistelen säännöllisesti kuinka hyviä karjalanpiirakoita ystäväni Ari osaa tehdä. Minä en ole itse ikinä tehnyt karjalanpiirakoita. Joskus pitäisi rykäistä ja tehdä niitä. Yhtenä päivänä ennen etäkoulua keskimmäinen tuli koulusta ja kertoi, että hänellä on minulle pieni yllätys. Arvasin, että se on jotain syötävää, koska poika sanoi, että saan niistä toisen. Poika oli koulussa tehnyt kotitaloustunnilla karjalanpiirakoita ihan itse. Niitä oli valmistunut varsin vähäisesti, mutta siitä huolimatta keskimmäinen  oli säästänyt minulle osuudestaan yhden. Ilahduin sekä eleestä että hyvästä karjalanpiirakasta. Esikoiseltakin sain aikoinaan ainakin sämpylöitä tuliaisena köksän tunneilta.

Harmillista, että kumpikaan pojista ei ole tykännyt kotitalousopettajastaan, eivätkä ole sen vuoksi valinneet kotitaloutta valinnaisaineeksi. Minulle olisi maistunut tuliaiset. Esikoisella ei kemiat opettajan kanssa kohdanneet ilmeisesti lainkaan, koska hänelle jäi köksästä numeroksi kutonen. Esikoinen osaa laittaa monenlaisia ruokia ja jotain jälkiruokiakin, hän bongailee netistä reseptejä ja osaa myös leipoa. Hän hallitsee vaatehuollon perusteet. Harmi ettei numero vastaa lainkaan taitotasoa.

Ihana yllätys - keskimmäisen tekemä karjalanpiirakka