Kaikuja kepposelämästä - kuinka kastella tv-taso

Viikolla oli sellainen sattumus, josta tuli mieleen elävästi poikien pikkulapsivuodet. Silloin sattui ja tapahtui melkein jatkuvalla syötöllä. Porukalla pojat ratsasivat kaapit ja söivät herkut salaa pöydän alla. Sieraimeen on lipsahtanut ksylitolpastilli sekä erinäisiä pikkuleluja. On teipattu ja tikattu pieniä vammoja ja yksi kipsikin on tarvittu. Vesipyssyjä on yritetty täyttää sekä mehulla että pissalla. Kaikki hölmöilythän olivat vaan pikkukepposia ;)

Kepposet ja muut hölmöilyt ovan muuttaneet muotoaan ja harventuneet todella paljon. Tämän päivän hölmöilyt ovat kadonneita tavaroita, tekemättömiä läksyjä ja liikuntatunteja ilman liikkakamoja ja eväsretkiä ilman eväitä. Tällä viikolla siis palasimme hetkellisesti vanhaan kunnon kepposaikaan.

Hölmyilyn kohteeksi joutui uusi tv-taso jo ennenkuin saimme sen käyttöön. Olen etsinyt pitkään tasan 150cm leveää ruskeaa tv-tasoa. Melkein vuoden jälkeen yllättäen Ikeaan tuli tv-taso, joka ei aivan vastannut vaatimuksia, mutta joka voisi jotenkin istua kirjahyllyjemme väliin. Pahaksi onneksi tv-tason syvyys ei ole riittävä, jotta siihen mahtuisi Hra Kepposen hankkima soundbar. Koska Ikean tv-taso oli kuitenkin ainoa vuoden aikana löytynyt kelvollinen ratkaisu, päätin tuunata sen meille sopivaksi. Hankin Bauhausista toisen tason, jonka ruuvasin kiinni Ikean tv-tasoon. Harmillisesti Bauhausista ei löytynyt suoraan sopivan väristä tasoa, joten jouduin sävytyshommiin.

Sävytin ensimmäisen kerroksen pihalla hajuhaittojen vuoksi. Tv-taso oli vielä pihalla kuivamassa, kun keskimmäiselle tuli kaveri kylään pelaamaan korttipeliä lasiterassillemme. Juuri ennen kaverin tuloa muistutin poikaa, että taso on vielä märkä ja siihen ei saa missään nimessään nimessä koskea. Pyysin poikaa sanomaan asiasta ystävälleenkin.

Ensimmäinen käsittelykerta takana päin - vettä odotellessa

Korttipeli käynnistyi mukavasti ja minä tein ilman häiriötä etätöitä. Yhtäkkiä huomasin, että meidän olohuoneen ikkuna oli märkä vaikka ulkona paistoi kirkkaasti. Keskimmäinen oli saanut huippuidean leikkiä puutarhaletkulla ja kastella sekä itsensä että kaverinsa. Sekä tietenkin sen uuden tv-tason. Voi pölhöläispoikani, mitä menit tekemään! Hätäpäissäni aloin pyyhkimään vettä pois talouspaperilla. Kun suurimmat vedet oli pyyhitty, tajusin että minäkin olen hölmöilemässä. Tv-tason tahmeaan pintaa jää talouspaperista nukkaa. Tilanne vain pahentui.

Noh, erinäisten pyyhintä- ja uudellenkäsittely-yritysten jälkeen tv-taso on saatu ihan kivaan kuosiin. Todettiin, että eihän siitä tv-tason kannesta näy paljoakaan, kun päälle tulee telkkari ja se soundbar. No stress. Noin muuten minusta tuunaus on minusta ihan sen näköinen kuin isompi kansi kuuluisi kalusteeseen.

Kyllähän sitä nyt joka kesään joku pikku keppostelu pitää osua :D

Terassit kesäkuntoon

Pihamme ja terassimme ovat olleet muutaman vuoden aika vähäisellä käytöllä ja hoidolla. Toukokuussa olen yleensä pysytellyt koivuallergian takia sisätiloissa, kesäkuun viikonloput ovat kuluneet erilaisissa riennoissa tai maalaismummolassa ja heinäkuussa olemme lomailleet kodin ulkopuolella. Nyt edessä on suurimmaksi osaksi sitä samaa kuin on takanakin eli kotona oleskelua.

Kuten moni muukin, olen saanut inspiraation pihan ja terassien kohennukseen. Helatorstaina minulla oli pitkä viikonloppuvapaa ja to-la meni pihatöissä. Nyt sekä lasitettu terassi että ulkoterassi ovat lähes valmiit. Terasseista tulikin heti perheen uudet lempipaikat.

Terassin matto oli kulunut ja likainen. Se vaihtui uuten samaanlaiseen metritavarana myytävään mattoon. Terassilla olleet puupenkki ja jyhkeät pihatuolit olivat epäkätevät, raskaat ja tilaa vievät. Pihatuolit siirtyvät maalaismummolaan, penkki kierrätykseen ja tilalle hankin valkoiset, keveät ja pinoutuvat muovituolit, joita voi käyttää lisätuoleina. Yli 20-vuotias parvekepöytä pysyy yhä käytössä. Parvekepöydän ruskea pinta peittyy näppärästi uuden vahakangasliinan alle. Pöydän jalat haluan maalata valkoiseksi, mutta se ei ole työlistan kärkipäässä.

Lasitetun terassin ongelmana on se, että aurinkoisella säällä se on kuuma ja aurinko kärventää ruokailijoita. Hankimme yhdelle seinustalle verhot. Jämäkkä puuvillakangas varjostaa mukavasti ja kuosi on ihanan kesäinen.

Yllättävän hyvin pöydän saa varjoon

Pöydän ilme muuttuu pöytäliinalla täysin

Tässä vietämme vaarin toukokuisia synttäreita pullakahvien merkeissä

Pesimme kuopuksen kanssa yhdessä terassilasit

Sitten paljastava kuvapari Ennen ja Jälkeen. Marraskuussa terassimme on tyypillisesti muuttunut varastoksi. Omat ja taloyhtiön säilytystilat ovat sen verran vähäiset, että kaikki pyörät eivät aina mahdu varastoon. Viime vuonna meillä jäi 3 pyörää säilöttäväksi terassille. Kummasti sinne alkaa sitten kertymään yhtä ja toista muutakin säilöttävää. Tänä syksynä saatan päättää fillarointikauden niin ajoissa, että poikien pyörät mahtuvat taloyhtiön kellariin ;)

 Ennen ja Jälkeen

Lasiterassiin yhdistyy pienehkö ulkoterassi. Terassilla on kaasugrilli ja aurinkotuolit. Tuohon talon päätyyn paistaa klo 12-18. Nykyisin terassien trendisävy taitaa olla harmaa, mutta minä sävytin terassin lämpimän ruskeaksi. Hra Kepponen pesi terassin ja poikien kanssa käsittelimme sen puuöljyllä. Päätylaudat odottavat vielä käsittelyä. Käsittelin samalla öljyllä 20 vuotta vanhat kansituolitkin. Haaveilin hetken aikaa uusista, mutta päädyin pitämään vanhat. Aika surkean näköisistä tuoleista tuli ihan siistit. Kovapuukalusteet ovat todella pitkäikäisiä.

Sundeck

Tämän olisi voinut öljytä kahdestikin, mutta kelpaa näin. Olisipa ollut tuolistakin se Ennen kuva

Sitten Ennen ja Jälkeen kuva. Viime vuonna pintakäsittelin terassin värittömällä, minusta ruskea oli selvästi parempi valinta.

Perennapenkki on putsattu ja uusi kate levitetty, ensimmäiset kukat kukkivat jo. Mansikkamaa odottaa vielä uutta katetta. Nurmikon tila on surkea, voikukkaa pukkaa paljon, mutta nurmikon reunat ovat hyvin sammaloituneet. Odotan, että vihrepeukalovaarini kanssa saisimme nurmikon kesäkuun aikana parempaan kuntoon. Nurmikon huoltoa ei helpota se, että taloyhtiön ruohonleikkuri hajosi äskettäin. Nurmikon leikkaus on ollut melkein jokakesäinen ongelma. Taloyhtiön leikkuri on raskas ja vaikea saada käyntiin. Minä ja pojat emme siinä onnistu. Haaveilen kovasti robottileikkurista tai vähintäänkin omasta ruohonleikkurista. Oman leikkurin ongelma on jälleen säilytystilojen niukkuus.

Pätkä perennapenkkiä. Pionit ovat jo hyvässä kasvussa

 Pionien suhteen tavoite on tämä. Näin komeasti pionit kukkivat niinä kesinä, kun olin kotiäitinä

Näitä istutin viime kesänä 3kpl, vain yksi selvisi talvesta

Nämä akileiat ovat kestäviä ja kukkivat vuodesta toiseen. Tuossa niiden paikalla ei ole menestynyt mikään muu.

Vaari teki meille viime kesänä pikkuisen mansikkamaan ja se talvehti hyvin.

Pihalla on edelleen jäätävä määrä hommaa odottamassa. Olen suunnitellut liuskekivialuetta ja uutta näkösuojaa ja nurmikkokin pitäisi saada parempaan kuosiin. Mutta pala kerrallaan. Näissä hommissa parasta on se, että työn tulos näkyy ja paikat eivät ole taas nanosekunnissa huiskin haiskin. Lisäksi tänä kesänä luulisin aikaa riittävän pihahommiinkin.

Aurinkoista sunnuntaita!

Ruokaa ja pihaelämää

Karanteeniajan ilona on ollut ulkoilmaelämä, ruoka ja suklaa. Yleensä toukokuussa koivuallergia on pitänyt minut sisätiloissa täysin, mutta tänä vuonna siitepölymäärät ovat olleet niin pieniä, että oireet ovat pysyneet lääkityksellä hyvin kurissa. Olen ollut omalla pihallamme paljon enemmän kuin ikinä aikaisemmin toukokuussa. Olen myös saanut varsinaisen ulkonurkkien kohennusinspiraation. Helatorstaista lauantaihin tein pelkästään ulkohommia. Kuopuksemme auttoi minua reippaasti ulkohommissa. Sää oli mitä mahtavin ulkohommiin. Lauantaina pihallamme oli niin kuuma, että jouduimme kuopuksen kanssa vilvoittelemaan välillä puutarhaletkun avulla. Vaatutukseksi riitti shortsit ja toppi.

Urakoitavaa riittää vielä, mutta tulostakin näkyy niin hyvin, että se motivoi puurtamaan lisää. Ehkäpä pian pääsen näyttämään teillekin miltä kohennetut ulkotilat näyttävät, mutta ensin tässä pihaelämän ja tietysti ruuan fiilistelyä ;) Nyt jo kivaan käyttökuntoon talven jäljiltä raivattu ja ehostettu lasitettu terassimme on päässyt heti kovaan hyötykäyttöön. Keskimmäisemme pelaa siellä korttipelejä kaverinsa kanssa. Niin on mennyt käsihygieniaopit perille, että pojat pyyhkivät pöydän desinfiointiaineella ja sitten desinfioivat kätensä ennen kuin kumpikaan koskee pelikortteihin.

Pääsiäisenä söimme ensimmäistä kertaa ulkona omalla pihalla, tosin toppatakit päällä. Vaari istui omassa koronakahvilassaan takanamme. Ruokana oli naudanpihvit ja kanttarellikastiketta, lisukkeina perunaa, grillattuja maisseja ja salaatteja. Jopas maistui todella hyvältä!

Perheruokailuista kuvasaldo on yleensä tätä: joko kaikilla on suut täynnä ruokaa tai sitten vain tyhjiä lautasia.

Ennen vappua olimme maalaismummolassa. Avasimme veneilykauden esikoisen vahvalla 300m soudulla. Esikoinen oppi sen, että vanhan soutuveneen ohjautuvuus on olematon, jos sitä soutaa yksin eikä istu keskituhdolla.

Veneilykauden avaus

Maalaismummolassa kukki sinivuokot

Äitienpäiväviikonloppuna tarkenimme syödä pihalla ilman toppatakkeja. Silloin oli huikea auringonpaiste ja pihamme vähätuulisimmassa kohdassa tarkenin istua jopa t-paitasillani. Vaari oli menossa mukana omassa "eristysosiossaan". Grillasimme kasvisnyyttejä, maissia, porsaan grillipihvejä, jotka maistuivat hyvin mehiviltä sekä Pirkan valmiin grillitomaattisetin, jossa oli grillausastia, öljy ja mausteet valmiiksi mukana. Kesän ensimmäiset grilliruuat maistuvat aina niin hyvältä. Vielä säästelen kesän ensimmäisen campign-makkaran syömistä :D

Pojillakin on koronakaranteeni-look

Jopas maistui!

Muistutin poikia paristi äitienpäivästä ja jäin odottelemaan, että muistaako kukaan millään lailla. Onnittelukortit ja itsetehdyt lahjat loistivat poissaolollaan äitienpäiväaamuna. Tilanne korjaantui sillä, että esikoinen kömpi sängystä laittamaan minulle amerikkalaisia pannukakkuja aamiaiseksi. Hra Kepponen puolestaan järjesti ätienpäiväateriaksi bravuuriaan karstalohta (loheen paistetaan kunnon paistopinta kuumalla pannulla), parsaa ja hollandaisekastiketta. 

Äitienpäiväaamiaiseni a la teiniesikoinen

Äitienpäiväateria

Etukäteen ajattelin leipovani karanteeniaikana tavallista enemmän. Hiivaakin metsästimme jokaisella kauppareissulla. Leipomiseni jäi tavallista vähäisemmäksi. Yhdet cookiesit tein kuopuksen kanssa pakastetaikinasta tehtyjen pipareiden lisäksi. Hra Kepponen on paistanut useammat letut.

Lettukahvit pihalla

#supportyourlocal otettiin perheessämme vakavissamme ;) Jouduimme etsimään aukiolevaa ravintolaa, josta voisimme hakea noutoruokaa. Varmaan lähemmäs 90% lähialueen ravintoloista on ollut kiinni. Itiksen kauppakeskuksen thairavintola on yrittänyt sinnitellä bisneksessä ja myynyt takeawayna useita annoksia kaksi yhden hinnalla tai kolmen kahden hinnalla. Olemme syöneet ainakin kerran viikossa thaita. Ihan siihen pisteeseen saakka, että ajatus paneng currysta tai phad thaista tympäisee. Normaalihinnalla samasta paikasta saa myös kelvollista sushia ja sitä olen syönyt pahimpaan sushin himoon. Olemme kokeilleet muitakin ravintoloita sekä yhtä kotiintoimituspalvelua, mutta thaimaalainen nousi suosikiksi sekä maun että hinnan suhteen.

Sushia ja Tom Kha Gai keittoa

Paneng curry

Ainoa suunnitelma, jonka olen tehnyt kesäksi on se, että haluan käydä ravintolassa syömässä. Muuten loma- ja kesäsuunnitelmat ovat hyvin karanteenihenkisiä: kotona ja maalaismummolassa oleskelua lähinnä oman porukan kesken. Poikien kaverivierailut hoituvat valtaosin terassilla tai pihalla. 

 

Kivaa viikkoa!

Slåtmossen on hieno citysuo Jakomäessä

Pääsiäisenä kävin retkeilemässä ex-kolleegani Ilonan kanssa. Etsiskelimme rauhallisempaa ja vähän epätavallisempaa retkikohdetta. Ilona bongasi, että Jakomäessä on suo. Slåttmossen niminen suo on 7,4 hehtaarin luonnosuojelualue Helsingin puolella. Suo jatkuu suojelemattomana Vantaan puolella.

Sovimme, että pysäköimme autot Somerikon tien koirapuiston lähelle. Parkkipaikan löytäminen osoittautui suunniteltua vaikeammaksi. Siihen saattaa olla syynä tieremontti ja urheiluhallien parkkipaikat jäivät jotenkin tietyön varjoon ja siksi huomaamatta. Ilona taisi parkkeerasi Vantaan puolelle huoltoasemalle ja minä S-marketin pihaan. Löysimme toisemme ja pienen haparoinnin jälkeen myös suon.

 Google osoittaa aika hyvin suon oikean paikan

Slåttmossen on ihan ehta ja aito suo. Se tuoksui hurmaavasti suolta. Minulla on rakkaussuhde suohon. Isovanhempieni kesämökki oli isäni hankkimalla tontilla soisen lammen rannalla. Mökki oli pienen mäen rinteessä. Rantaan oli ajettu kuormakaupalla soraa, jotta siinä pystyi oleskelemaan. Mökkirannan vieressä kasvoi suopursut, tupasvillat, juolukat ja variksenmarjat. Vieläkin muistan suon tuoksumaailman ja tietenkin ne loppukesästä löytyneet muutamat ja sitäkin herkullisemmat lakat.

 Suopursusta tulee lapsuus mieleen

Suolla oli hyvin rauhallista. Näimme kolme muuta ulkoilijaa. Pitkospuilla sai siis kävellä rauhassa, nauttia maisemast ja haistella suon tuoksua. Istuimme kaatuneen puun rungolla eväskahveilla auringosta nauttien. Maiseman perusteella olisimme voineet olla vaikka jossain kansallispuistossa. Yksi asia paljasti, että olemme asutuksen lähellä. Porvoonväylältä kantautuu suolle liikenteen huminaa. Minun luontokokemustani liikenteenhumina ei haitannut lainkaan, saahan se citysuo jotenkin poiketakin muista soista.

Kuvasin hieno suota hävyttömän vähän. Tämä oli koronakaranteenin ensimmäinen kerta, kun tapasin ystävääni. Yritimme pitää 2m etäisyyttä ja samalla puhua pulputtaa aika rästiin jääneet kuulumiset. Kannattaa tutustua Slätmosseniin.

Suon reunamilla

Suon vieressä sijaitsee hiekkakuopat. Ne ovat muodostuneet lammiksi ja niitä on yhteensä neljä. Yksi Helsingissä ja loput Vantaalla. Lammet ovat ilmeisesti olleet paikallisten uimapaikkana jo pidempään, vaikka laiturit ja muu infra puuttuu. Uteliaisuudesta kävimme suon jälkeen kiertämässä tuonkin osan alueesta. Vastaamme tuli yksi hieno omatekoinen nuotiopaikka lammen rannalla. Nuotiopaikalla pysäytimme pikkupoikien urakan, jossa kaikki nuotiopaikalle haalitut kivet, istuinlaudat, pöytälevy ja ne pari pihatuolia piti heittää lampeen. Osa hiekkakuoppien alueesta oli sotkuista, roskikset olivat täynnä ja roskia oli pitkin tien viertä. Siistimisellä ja perusinfran parantamisella paikalla olisi mahdollisuus olla kaupunkikeidas ja uimapaikka. Vantaalla kun on krooninen pula uimapaikoista.

Siistimisen lisäksi osa vierailijoista tarvitsisi tietoa, kuinka ulkoilualueilla kuuluu toimia. Siis muutkin kuin alakoululaiset. Jostain paljon eteläisemmästä heimosta oli kaksi autokuntaa lähtenyt hiekkakuopille viettämään pääsiäistä. Kevyen liikenteen väylä on tuossa kohtaa niin leveä, että ulkoilijat olivat karauttaneet autoilla suoraan lammen rannalle. Iltapäivän lepäilyä varten lammen rannalle oli pystytetty teltta. Ruoka kärysi grillissä ja houkuttelevat tuoksut leijuivat pitkälle. Isännät istuivat grillin luona, emännät olivat omissa puuhissaan. Ruuan jälkeen oli ilmeisesti vuorossa vesipiipun pössyttelyä. Availimme hieman keskustelua siitä, että oliko perille tuova reitti tarkoitettu moottoriajoneuvoille, mutta kireäksi muodostuneen tilanteen vuoksi päätimme jatkaa matkaa.  Suositten siis Slåtmossenin suota, mutta hiekkakuoppia en. Hiekkakuoppien alueen siisteys ja käyttö saa minulta lähinnä moitteita.

Autoilijat ulkoilemassa