Puolet elämästäni

Minulla Hra Kepposella oli juhannuksena 19. hääpäivä. Yhteisiä vuosia on kasassa 24. Saavutin jokin aika sitten pisteen, jossa olen ollut puolet elämästäni Hra Kepposen kanssa. Tästä eteenpäin olenkin sitten viettänyt aikaa enemmän hänen kanssaan kuin ilman häntä.

Pitkä parisuhde tuntuu samaan aikaan hyvin luonnolliselta eli "näin asioiden on pitänytkin mennä" ja samaan aikaan oudolta eli "miten on mahdollista, että olen viettänyt puolet elämästäni saman tyypin kanssa ja miten ihmeessä aika on voinut kulua näin nopeasti".

Yleinen neuvo pitkään parisuhteeseen tuntuu olevan, että se tahtolaji. Pitää päättää, että sitoutuu ja pysyä päätöksessään. Minä en ehkä ole lainkaan samaa mieltä. En ole melkein neljännesvuosisadassa tarvinnut tahtoa yhdessä pysymiseen, se on kyllä sujunut tahtomattakin. Vuodet ovat vierineet omalla painollaan. Uskon siihen, että olen tässä parisuhteessa selvästi onnellisempi kuin ilman sitä. Tältä pohjalta on helppo tehdä sellaisia päätöksia, jotka tukevat parisuhdetta. Parisuhteessa on tietysti helppo olla, kun toinen osapuoli on kannustava, lojaali ja rakastava ja  yhteisiin vuosiin on ei ole vielä osunut elämän perusrakenteita murentavia kriisejä.

Meillä hääpäivän viettäminen on "tuuriluonteista". Välillä saatamme ostaa lahjoja, välillä emme. Muutaman vuoden takainen FB-päivitys kertoi, että hääpäivän kunniaksi olin tehnyt 15 litraa salaatteja ja marinoinut 3kg lihaa ja lähettänyt puolisoni takaisin äidilleen ;) Toki vain tilapäisesti.Tänä vuonna Hra Kepponen muisti minua pienimuotoisella uusinnalla yli 19 vuoden takaisesta kosinnasta. Ihana ele!

Alla muutama kuvamuisto hääpäivästämme. Meillä oli tosiaan juhannuksena maalaishäät. Vihkiminen tapahtui vanhassa punaisessa puukirkossa ja juhla pidettiin maalaismummolassa, joka on suvun vanha kesäpaikka. Juhannuksena 2000 aurinko paistoi ja oli todella helteinen juhannus. Aivan mahtava tuuri, koska kaikki vieraat eivät olisivat mahtuneet sisälle, mutta jokaiselle oli paikka pihalle kasatussa juhlateltassa. Fiilis olisi voinut olla vähän vaisu, jos olisi tullut vettä kaatamalla ja vieraat olisivat syöneet toppatakit päällä ;)

Hääkuvaus on tehty hääkirkon takana kätevästi ennen vihkimistä

Täydelliset juhannussäät - ja kakut

Jopas oli erinomainen juhannussää! Kyllä se nyt vaan on niin, että kesävapaasta tekee aivan erityisen ihanan hyvä sää. Me vietimme juhannuksen maalaismummolassa järven rannalla isoisien ja miehen veljen perheen kanssa.

Meillä oli eri aikataululla liikkuvien juhannusjuhlijoiden kesken hieman aikataulutushaasteita ja päädyimme siihen, että aloitimme juhannuksen juhlinnan päiväkahveilla. Meidän perheemme söi lounaaksi kakkuja ;)

Kahvipöydässä piti olla yksi kakku, mutta kas siellä olikin kolme kakkua! Appi oli ostanut vakiokonditoriastamme Lohjan St. Honoresta ison kakun. Mangosuklaakakku oli suorastaan taivaallista. Isäni oli tehnyt nopean marjakakun, joka oli poikien suosikki. Kälylläni on ruoka-aineallergioita ja hän toi kaiken varalta pienen suklaakakun mukaan. Hih, onneksi minä toin kakun sijasta kuohuviiniä.

Ruokailun ohella toisen juhannuksen pääohjelmanumeron muodosti uiminen. Järvivesi oli ihanan lämmintä ja pojat olisivat pystyneet olemaan siellä vaikka kuinka pitkään. Uimme omassa rannassa ja kunnan uimarannalla poikien pienen serkun kanssa. Uimisen ohella pumpattava kanootti oli ahkerassa käytössä.

Kanootin kaatohommia

Meidän keskimmäisellä on serkku reppuselässä

Juhannuksen ainoa miinus oli se, että jouduimme palauttamaan hoitokoira-Manun. Manu oli todella ihmisystävällinen ja kiltti tapaus. Jälleen olohuoneen lattialla on pidetty varavuodetta, jossa on voinut nukkua päikkäreitä ja yöuniakin Manun kanssa. Manu on laihdutuskuurilla ja hänelle ei saa antaa mitään herkkua ei edes kinkkua. Onneksi Manu tykkää kasviksista ja marjoista. Pojat herkuttelivat yhdessä Manun kanssa kurkkulla.

Toivottavasti sinullakin oli hyvä juhannus!

Minulla on vielä kolme viikkoa kesäloman alkuun ja pyörittelen aika lailla yksikseni toimistoa, joten tylsistymään en ehdi. Mutta #eijaksaisenää

Esimakua Minskin reissusta

Minun ja ystäväni Jonnan kommunismikiertue täydentyi yhdellä uudella kohteella viikonloppuna: kävimme Minskissä.

Reissu alkoi kuumottelevasti. Autonkuljettajamme ei meinannut saada maksettua tie/parkkimaksua lentokentältä poistuttaessa mitenkään. Häntä kävi jo yksi poliisi hätyyttelemässä maksukopilla. Sitten paikalle ajoi tuliterä poliisibemari ja sitä ajava poliisi oli raivoissaan. Hän huusi mikrofoniinsa sylki roiskuen kirosanoja ja uhkauksia auton siirtämisestä. Auto oli pysäköitynä puomien edessä, kuljettaja maksukopilla ja me istuimme hieman kalvakkaina takapenkillä katsoen ja kuunnellen raivoavaa poliisia. Sellainenhan ei mitenkään onnistunut, että olisimme päässeet puomien läpi maksamatta, kun kopissa ei pystytty käsittelemään maksua ;)  Kuskimme sai lopulta maksettu ja pääsimme porteista läpi ja meidät ohjattiin äkkiä sivukadulle. Olimme jääneet maan presidentin Lukashenkon autosaattueen potentiaaliseksi tukokseksi. Luonnollisesti Lukashenkoa varten piti tyhjentää kilometrikaupalla tietä.

 Minskin keskustan pääkatu

Lukashenkon autosaattueen potentiaalisena tukkeena oleminen jäikin reissun ainoaksi jännittäväksi asiaksi. Minsk oli siisti ja erittäin turvallinen. Palvelut olivat toimivia, joskin ajoittain henkilökunta hiukan hidasta. Maahan saapumis/poistumismuodollisuudet olivat sujuvat ja nopeat. Pari perinteistä itäblokin ankeaa asiaskaspalvelijaa osui vastaan, muuten palvelu oli yllättävän ystävällistä. Englannintaito oli aika vähäistä. Kaikissa ravintoloissa oli menut myös englanniksi, joten turisti pärjää kyllä. Jonnan hyvälle turistivenäjälle oli käyttöä, mutta ilmankin olisimme pärjänneet. Hintataso on edullinen.

Valitsimme hotellimmeksi mahdollisimman neuvostoliittolaishenkisen hotellin. Aina saapuessamme hotelliin se jaksoi hihityttää meitä. Aamupala oli suorastaan elämys kokemus. Muuten ruoka oli hyvää. Eikä hotellissakaan ollut valitettavaa - olihan meillä sviitti :)

 Kyllä on komea aula, on reliefilaattaa, feikkimarmoria lattiassa ja tiski sellainen että tuon onnettoman tyttösen lisäksi olisi mahtunut ainakin 9 muuta respatyttöä

Pyörimme kaupungilla ja teimme kokopäiväretken katsomaan kahta eri linnaa. Laitoimme testiin minskiläisen retkifirman bisneksen tekohalukkuuden, ostimme lauantaina klo 12 sunnuntaiaamuksi linnaretken. Njet problem! Luulin olleeni suhteellisen hyvin perillä Euroopan historiasta, mutta Valko-Venäjällä selvisi, että en lainkaan tiennyt Liettuan olleen aikoinaan itäinen mahtimaa, joka kattoi myös Valko-Venäjän ja osan Puolaa.

Minskissä on aivan omanlaisensa tunnelma. Se on neuvostoliittolaisin kaupunki, jossa olen käynyt. Hassuhattuista puolimilitääristä valtion henkilöstöä on huimat määrät. Kaupan kassoilla on päässään 50-luvun hilkat. Leninin patsas on vielä jäljellä paraatipaikalla. Minsk se on myös orastava sekoitus uutta henkeä. Kauppakeskuksessa on paikallisten tuotteiden ohella kaiken maailman ketjukaupat ja muutama luksusputiikkikin. Perinteisten perunapannukakkujen sijasta voi mennä vaikka sushibufeeseen. Kadunvarsilla on houkuttelevia terassiravintoloita.

Matkustaisinko uudestaan Minskiin tai Valko-Venäjälle?
Sanoisin, että Minsk on nyt nähty. Valko-Venäjällä olisi minulle vielä yksi houkutus jäljellä. Valko-Venäjän ja Puolan raja-alueen luonnonpuistossa ja metsissä on jäljellä Euroopan viimeinen populaatio visenttejä eli eurooppalaisia biisoneja. Olisihan se aivan ällistyttävää nähdä koivumetsässä biisoni!

Juuri tällä hetkellä minua suorastaan kuumottelee biisonimatkailu. Haluaisin ehdottaa perheelle, että ensi kesänä ajetaan Balttian läpi Puolaan etsimään biisoneita. En kuitenkaan taida uskaltaa, koska saatan lähestyä sitä pistettä lomasuunnittelussa biisoniretkimatkalla, jossa Hra Kepponen takavarikoi kaikki matkustusasiakirjani ja ehkäpä myös ajokorttinikin :D

Matkustustietoa
-Minskiin voi matkustaa lentäen ilman viisumia. Maksimi perilläoloaika on 5vrk
-Belavia lentää suoraan Helsingistä 5-6 päivänä viikossa
-Maahan saapuessa pitää olla kirjallinen todistus matkavakuutuksesta

Äiti, me halutaan pelata öisin

Meillä on koko kevät väännetty nukkumaanmenoajoista. Sekä arkena että viikonloppuna. Esikoisella ja keskimmäisellä oli siis suuria odotuksia lupaukseni suhteen, että ensimmäisellä lomaviikolla saisi valvoa vapaammin.

Luonnollisesti meillä vanhemmilla ja pojilla oli aivan erilaiset käsitykset vapaammasta valvomisesta. Heti alkuviikosta ajauduin konfliktiin keskimmäisen kanssa. Heräsin hyvin pian nukahdettuani keskimmäisen innostuneeseen ääneen. Poika pelasi puolilta öin kuuloke-mikroni päässään verkkopeliä ja innostuksissaan huusi pelikavereilleen. Sovimme, että heti sen pelin jälkeen poika lopettaa ja menee nukkumaan.

Seuraava herätys tulikin sitten klo 02 ja jälleen keskimmäisen toimesta. Herätys katkaisi kamelin selän ja sitä myöten nettiyhteyden. Hyvä ettei katkennut kuopuksen jalkakin, kun meinasin kompastua häneen. Keskimmäisen ei suinkaan lopettanut pelaamista kuten sovimme. Jotta hänen äänensä ei herättäisi minua, hän oli sulkenut huoneensa oven. Kuopus asustaa samassa huoneessa ja nukkuu parvisängyssä. Päivä oli helteinen ja yökin todella lämmin ja pleikan tuuletin suorastaan huusi. Parvisängyssä oli lämpötila muuttunut kuopukselle sietämättömäksi. Kuopus oli kerännyt kaikki helposti löytyvät pehmikkeet eli fleecepeiton, pari kylpytakkia ja peiton ja kasannut ne makuualustakseen yläkerran aulaan ilmalämpöpumpun alle.  Aamulla tekstiilimytty oli kääntynyt melkein kokonaan ylösalaisin. Ilmeisesti siinä ilmalämpöpumpun alla oli iskenyt vilu. Kuopus nukkui niin sikeästi, että luovuin herätysyrityksistä.

Kuopus nukkuu yläkerran aulassa, onneksi näkyi sentään varpaat

Esikoinen hoitaa yövalvomisensa hiljaisesti muitä häiritsemättä. Heti alkuviikosta selvisi, että mopo oli lähtenyt käsistä myös häneltä. Hra Kepponen nousi kuuden pintaan ja hämmästyksekseen löysi esikoisen keittiöstä syömässä mikroruokaa. Tokihan siinä nälkä tulee, kun pelaa aivan koko yön. Vanhempien kypsyminen ja turhautuminen laski aivan uudelle tasolle, kun selvisi, mistä esikoinen oli saanut ruuat. Hän oli käynyt tiistaiaamuna klo 05 jälkeen Prismassa ostoksilla. Sinänsä pisteet aktiivisuudesta, Prismaan tulee aikamoinen kävelymatka. Turhautuminen siitä, että 14v ei voi juoksennella aamuyöstä pitkin kylää vanhempien tietämättä.

Olemme palanneet takaisin nettisäännöstelyn aikaan ainakin siihen saakka, kunnes nuoriso alkaa hanskata kohtuuden käsitteen. On mahdollista, että nettisäännöstely puretaan joskus 2029. Noh, mitä tekee nuoriso? Tietenkin kaikkensa voidakseen valvoa jonkun laitteen äärellä. 14v on tietenkin lataa perheen kaikille mahdollisille laitteille suoratoistopalvelujen  sarjojen jaksoja etukäteen. Voitto se on sekin, kun katsoo rikkinäiseltä mininäytöltä yöllä sängyssä tv-sarjoja! 

Periksi ei anna keskimmäinenkään. Hän ei ole onnistunut viettämään öitään ruudun kanssa. Poika ei ole antanut asian lannistaa häntä. Hänkin valvoo vaikka väkisin. Poika maalasi aamuyöhön saakka War Hammer ukkeleitaan. Voitto se on sekin!

Jatkuva nukkumisesta vääntäminen on todella turhauttavaa, mutta asia saa huvittaviakin piirteitä. Ilmaan on heitetty uhkauksia siitä, että joku aikoo kuunnella äänikirjaa koko yön :) Aloin jo toiveikkaana odottamaan, että milloin pojat uhkaavat lukevansa koko yön.

Toisella lomaviikolla on valkaistu vähän poikien nenää. Keskimmäinen oli muutaman päivän vaarin kanssa maalaismummolassa ilman laitteita. Myöhemmin vuoro vaihtui ja nyt maalaismummolassa ovat esikoinen ja kuopus vaarin kanssa. Laitteina yksi huonosti toimiva kännykkä ja yksi rähjäinen ipad.

Aikaisempina vuosina kesäkuusta suurimman osan pojat kuluttivat erilaisilla päiväleireillä. 14v kieltäytyi jo viime kesänä lähtemästä. Tänä vuonna keskimmäinen ja kuopus eivät päässeet lainkaan sopuun leirivalinnasta. Kuopus olisi mennyt yksinkin, mutta keskimmäinen ei. Se on hienoa, että vaari on jaksanut vahtia ja ruokkia poikia maalaismummolassa. Pojat ovat päässeet uimaan ja ruutupaastoamaan.

Tiedän, että emme ole yksin tämän yökukkumisongelman kanssa, koska pojat pelaavat koulukavereidensa kanssa. Vertaistuki tekisi silti hyvää. Väännetäänkö teillä peli- ja uniajoista?