Halloweenin sijasta rapujuhlat ja muita viikon juttuja

Arkiviikkoni oli hyvin rauhallinen. Suurimmat tapahtumat liittyivät sään vaihteluihin sekä niihin valmistautumiseen että valmistautumattomuuteen. Viikon rauhallisuuden pääsyynä on nuutunut olo. Se pahuksen limainen yskäni palasi jälleen! Koska yskä haittaa nukkumista ja ulkoilemista, oloni muuttui nopeasti nuutuneeksi. Aivoni käyvät todella hitailla kierroksilla - sekä töissä että kotona.

Hra Kepposella ajatus juoksi auton osalta niin nopeasti, että saimme tilattua talvirenkaiden vaihdon ja vielä auton huollonkin ennen lumisadetta. Minä kävin aamulla aikaisin viemässä auton huoltoon ja kävelymatkalla kotiin pääsin ihailemaan pakkasyön luontotaidetta.

Puolitoista vuorokautta aikaisemmin kotitiellä oli aivan järkyttävä iltasumu.

Lumimyräkkää oli ennustettu keskiviikon ja torstain väliseksi yöksi. Torstaiaamuna hitaat aivoni käsittivät, että lumeen valmistautumisemme oli jäänyt puolitiehen. Pojilla ei ole mitään muita kenkiä kuin lenkkarit! Kahdella lapsella lenkkarit ovat vielä sellaista mukavasti ilmastoitua verkkokangasta. Säästetyt talvikenkien varaparitkaan eivät sopineet kenenkään jalkaan ja kumisaappaat ovat mystisesti kadonnet. Onneksi meillä Itä-Helsingissä oli torstaiaamuna ihan musta maa ja lumen tulo alkoi vasta myöhään torstai-iltana. Perjantaina pitikin sitten viedä pojat autolla kouluun, jotta jalat pysyivät jotenkin kuivana. Olipas taas oikein vuoden äiti fiilis. Aikuisille huolehditaan auto talvikuntoon, mutta lapset laitetaan loskakeliin kävelemään lenkkareilla :(

Espoossa lunta tuli jo torstaiaamusta, kuva toimiston ikkunasta

Olin myös unohtanut merkitä kalenteriini uuden ruokailuryhmämme toimituksen. Olin hiukan hämmentynyt, kun viikolla soi puhelin ja tarjosivat sieltä toimitusaikaa. Kodissamme on tällä hetkellä hyvin persoonallinen sisustus, koska meillä on kaksi ruokailuryhmää :D Tilan riittävyyden suhteen jännitys tiivistyy maanantaina, kun uusi sohva ja nojatuoli saapuvat.

Kahden ruokailuryhmän sisustus toimi sinänsä loistavasti rapujuhlissa. Oli yksi pöytä aikuisille ja toinen pöytä lapsille. Rapujuhlat olivat ehdottomasti viikon tai oikeastaan koko kuukauden kohokohta! Rapujuhlia piti siirtää sairastelumme takia kahdesti. Tulin sitten vahingossa sopineeksi Halloween-viikonlopun. Viimeistään nyt sinäkin lukijani havaitset, että aivoni käyvät todella hitaasti.

Ilta oli varsin onnistunut. Ystäväni siskon kalastamat ja keittämät ravut olivat jälleen todella maukkaita. Ensimmäistä makupalaa syödessäni hetken manailin, että keitinliemessä on liikaa suolaa, mutta paahtoleivän päällä rapujen suola oli just kohdillaan. Muutkin ruuat onnistuivat hyvin. Rapujuhlissa tarjoilen menun käänteisessä järjestyksessä: ensin pääruoka ja sitten ravut. Jos tyhjään vatsaan syö pari rapupaahtoleipää, ottaa snapsin ja kuohuvaa, niin minulta jää sen jälkeen taatusti pääruoka valmistamatta. 

Kevyksi alkupalaksi tarjoilin cantaloupe-meloonia ja parman kinkkua. Pääruuaksi oli feta-herkkusieni-kesäkurpitsa-pasta ja sen jälkeen aloimme askartelemaan rapuja. Poikien toiveesta jälkiruuaksi oli mokkapaloja. Olin haaveillut vähän "aikuisemmasta" jälkkäristä, mutta ajattelin olisihan se kiva, että pojatkin saisivat valita jotain mieluistaan juhliin. Heille tosin paisteltiin pizzaa ruuaksi. Vain kaksi lapsista söi rapuja. Ystäväni Jonnan teini-ikäinen tytär kuori itse rapunsa, meidän keskimmäisen touhu rapuveitsen kanssa näytti niin vaaralliselta, että hän sai kuorintapalvelun. 

Ruokaa siivitti ystäväni Jonnan valitsemat viinit. Tänä aamuna Hra Kepposen kanssa olemme ihmetelleet sitä, että tyhjiä viinipulloja on keittiössä viisi! Meillä ei tule noin montaa tyhjää pulloa vuoden aikana. Parit snapsitkin nautimme rapujen kanssa. Juomalaulujen laulamisen hoiti kuopus, joka makoili aikuisten pöydän alla laulamassa. Rento juhlailta ystävien kanssa teki kyllä niin hyvää! Helan går!

Yllättäen en tänään sunnuntaiaamuna herännytkään päänsärkyyn vaan siihen, että ystäväni Laura soitti minulle ja me olemme löytäneet yhteisen viikonlopun pieneen joulutorireissuun. Mikä nousujohde onkaan viikossani ollut! Pienen särön siihen tekee se, että Hra Kepposella piippasi juuri kalenterihälytys "Pakko hakea patja". Tilasin uuden patjan huonekalukaupasta jo jonkin aikaa sitten, mutta kas, unohdin hakea sen. 

Mukavaa sunnuntaita!

Helpot vinkit Halloweeniin

Halloween on ollut jo usean vuoden ajan perheemme suosikkijuhla heti joulun jälkeen. Jos Halloweeninä saisi lahjoja, poikamme saattaisivat olla valmiita hylkäämään kristilliset perinteet ;)

Tänä syksynä on Kepposten kalenteri aivan sekaisin. Sairastelumme takia olemme joutuneet siirtämään sovittuja rapujuhlia jo kahdesti. Lopulta ainoaksi päivävaihtoehdoksi ennen pikkujoulukautta jäi Halloween. Pojat ovat ennakkoluulottomasti ehdottaneet juhlien yhdistämistä vaikkapa teemalla tappaja-zombi-ravut. Ehkä pitäydymme kuitenkin perinteisimmissä rapujuhlissa...

Tässä nopeat ja helpot vinkkini Halloween valmisteluihin. Nämä tekee hetkessä.

Halloween ötökät
Herkulliset Halloween ötökät valmistuvat kaupan valmiista munkkipalloista, syötävistä irtosilmistä ja irtokarkkihyllyn hammaskarkeista. Kiinnitä valitsemasi koristeet sokerikuorrutteella munkin pintaan.

Kummituskeksit
Kummituskekseihin tarvitset jälleen syötäviä silmiä, Digestive-keksejä, valkosuklaata ja sokerikuorrutetta silmien kiinnittämiseen. Kiinnitä ensin silmät vaahtokarkkeihin. Sitten sulata valkosuklaata pieni määrä kerrallaan. Laita pieni nokare suklaasulaa keksin päälle ja levitä hiukan lusikalla. Länttää päälle vaahtokarkki.

Uudelleen nimeä vanhat tutut juhlasuosikit
Helpommalla et voi päästä kuin kirjoittamalla uuden nimen paperilapulle. Pöydässä ei suinkaan ole joka juhlien juustonaksuja vaan jättiläisen korvavaikkua. Jättiläisteemalla sipsit voivat olla vaikka jättiläisen hilsettä.

Värjää, värjää, värjää
Ruokakauppojen elintarvikeväreillä ruuat muuttuvat aivan uusiksi. Kun ne vielä nimeää sopivasti, on kauhukattaus valmis. Alla on jättiläisen hilseelle hyvin sopivat dippikastikkeet Noidan aivolima ja Myrkkyhomeliemi. Kumman sitä valitsisit?

Lounasklassikko on peikon sisälmykset. Eli keitä tuore- tai kuivatortelliineja paketin ohjeen mukaisesti. Kaada tarjoiluastiaan. Tiputtele sekaan punaista elintarvikeväriä ja sekoittele varovaisesti. Peikon sisälmyksien kanssa käy erinomaisesti kuivatetut jauhomadot (eli juustoraaste).

Ison nälän taltuttaa verinen matopata. Tässä joutuu kyllä tekemään sekä jauheliha kastikkeen että keittämään makaroonia. Meidän perheessämme ruoka on havaittu erittäin riittoisaksi. Taisi mennä yksi Halloween niin, että vain aikuiset ruokailivat. Kyseessä on siis tomaattinen jauhelihakastike jonka sekaan on sotkettu värikästä rakettispagettia.

Etiketit
Netistä löytyy jonkun verran valmiita etikettejä. Tulosta mieleisesi ja liimaa pullon päälle. Meillä Rotanpissasta on tullut jo klassikko :D

Hauskaa ja helppoa Halloweenia! Aiotko juhlia?
BÖÖÖÖÖÖÖ!

Viikon kohokohdat

Viime viikko tuntui raskaalta. Kaksi viikkoa potemani tauti on sitkeä ja kärsin vieläkin jälkioireista ja yleiskuntoni on ilmeisesti romahtanut aivan pohjalukemiin. Raskaaseen viikkoon mahtui paljon mielenkiintoisia juttuja, ystäviä ja iloa - ja ennenkaikkea hyvää ruokaa ;)

Viime viikko oli myös Women in Tech viikko, jonka aikana oli muutamia tapahtumia sekä koko päivän mittainen Women in Tech foorumi. Kuulostaa aika huikealta, että Women in Tech Foorumin 1000 paikkaa täyttyivät tunnissa. Oli erittäin energisoivaa nähdä muita teknisen alan naisia. Women in Tech forumilla oli tärkeä viesti etenkin nuorille naisille: "Maailman isot ongelmat liittyen esim. ilmastonmuutokseen, jätteiden käsittelyyn tai nälkäongelmaan ratkaistaan teknologialla ja niiden kehittely tarvitsee naisia! Jos haluat muuttaa maailmaa, tule töihin teknologian pariin!"

Mielenkiintoisimman esityksen piti Fortumin teknologiajohtaja Heli Antila. Helin esityksessä Fortum oli hyvin innovatiivinen, dynaaminen ja vihreä, sitä en osannut odottaa.

Finlandia talon buffet lounas yli 1000 henkilölle ylitti odotukset. Todella maukasta savustettua lohta lisukkeineen. Virallisen ohjelman jälkeen oli vielä cocktail-tilaisuus.

Cocktailpalalautanen

Olen ollut kohta kaksi vuotta töissä yksikössä, jossa on minun lisäkseni muitakin naisia. Se tuntuu todella kivalta vaihtelulta ja nytkin olimme kolmen naisen porukalla Women in Techissä. Kun kerran olimme keskustaan saakka ponnistaneet, niin jatkoimme kolmistaan illalliselle. Kävimme koestamassa Hans Välimäen Helsinkiin kesällä avaamaa Masu-ravintolaa. Ruoka oli hyvää, mutta minusta ruoka on ollut parempaa Tampereen Masussa. Ravintolan sijainti on aivan loistava Etelä Esplanadilla, entisen Vespan tiloissa. Meillä oli kiva ilta!

Alkupalaksi Buns - paahdetulla porsaankyljellä ja wokatuilla jättiravunpyrstöillä

Pääruuaksi satay chicken ping pong noodles

 Samalle viikolle osui myös toinenkin meno, joka alkoi notkuvalla brunssipöydällä.

Olin yhden illan lasten kanssa yksin ja samalla illalle osui kaksi kokeisiin kuulustelua, aivan tyhjä jääkaappi ja varsin ryytynyt olo. Pojat onnistuivat neuvottelemaan ravintolareissun heidän lempipaikkaansa eli Herttoniemenrannan Il Faroon. Tarjoilija kysyi jo ovelta, että laitetaanko vakiot vai otatteko listat? Yllättäen kaksi pojista päätyi savulammas-sieni-pastan sijasta pizzaan. 

Kermainen savulammas-sieni-pasta, kuvassa tosin ilman sieniä

Jos satuin hiukan laihtumaan kahden viikon sairastelun aikana, niin kaikki on menetetty kilo tai kaksi on taas otettu takaisin korkojen kera. Sunnuntainakin tuli syötyä hiukan raskaammin. Kävimme serkkuni ja hänen vaimonsa kanssa pelaamassa Labyrinth Gamesin huonepakopelin. Oli muuten tosi kiva peli! Sen jälkeen koestimme Rosterin Sunday roastin. Ruoka oli ihan ok, mutta hintalaatusuhteeltaan keskustassa on minusta paljon parempiakin paikkoja, joten Roster saattaa jäädä kertakokemukseksi minun osaltani. Valitsemalla all-in menun sai kolme pientä alkuruokaa, pääruuan ja jälkkärin. Jälleen plussaa erinomaisesta sijainnista sekä tyylikkäästä sisustuksesta.

Kylmäsavustettua porsasta, romesco-kastiketta ja perunarieskaa. Tämä oli paras alkupala!

 Marinoituja jättiravunpyrstöjä, perunasalaattia ja rapeaa ruista

Ricottajuustoa, luumua, choy sumia ja pal choyta

Pääruaksi valitsin meritursasta, koska en ole ikinä aikaisemmin maistanut sitä. Annos oli valitettavan suolainen. Mietimme, että olisiko meritursasta kenties kypsennetty suolaliemessä. Rakenne nimittäin oli todella pehmeää - ihan niitä imukuppeja myöten. Mikään ei narskunut suussa. Paksuimman lonkeropalan läpimitta oli peukaloni luokkaa - ei mitään pikkulonkeroita.

Meritursasta

Hra Kepponen pelasi enemmän varman päälle ja valitsi paistettua porsaan karetta

Aterian paras annos oli jälkiruoka: vaniljapannacottaa, uuniomenajäätelöä, päärynäkompotti ja vaniljavaahtoa. Annoskoko oli ihan täydellinen.

Tämän syöpöttelyputken jälkeen tee hyvää siirtyä työpaikan kasviskeittoihin ja kotona salaatteihin. Sen verran pitää vielä antaa herkuttelulle periksi, että olen luvannut pojille, että leivomme yhdessä loman kunniaksi jotain. 

Tänään minulle on edessä rauhallinen ilta. Tänä vuonna Hra Kepponen on poikien kanssa pari päivää syyslomalla ja perheen miehet ovatkin kaupungilla huvittelemassa. Poikien huvitteluhuipentuma on lasersotaa Megazonessa ja sitten hamppareita tai pizzaa. The best ever ;)

Mukavaa viikkoa!

"Yllättävä" 9-vuotiaan kriisi

Meidän tasainen ja helpohko kuopus on tullut elämässään uuteen vaiheeseen: 9-vuotiaan kriisiin. Tilanteenhan ei pitäisi olla mitenkään yllättävä, koska perheessämme on podettu jo aiemmin kaksi välillä pohjamutiin vetänyttä 9-vuotisromahdusta. Yllätys se oli kuitenkin. Ehkä suurin yllätys oli, että olimme jo ehtineet unohtamaan koko 9v kriisin ;)

Ehkä olen jättänyt MLL-oppaat ja muut sivistävät informaatiolähteet tutkimatta, mutta minulle ensimmäinen 9-vuotiaan kriisi tuli täydellisenä yllätyksenä. Esikoisella meni koulussa hyvin, hänellä oli ystäviä ja monta uutta taitoa opittuna. Sitten yhtäkkiä lapsen taidot tunteiden ja etenkin vastoinkäymisten hanskaamisessa ottivat hirvittävästi takapakkia. Välillä elämän peruskuviot aiheuttivat riitaa (uhmaikätyyliin väärää ruoka/vaate/vuoro/nukkumaanmeno/sää...) tai jopa suoranaisia romahduksia. Myönnän, että kun tilanne tuli vähän puskista, niin saatoin välillä sortua itsekin samanlaiseksi karjuvaksi tapaukseksi.

Keskimmäinen nosti panoksia. Esikoisen pystyi romahduskohtauksessaan määräämään omaan huoneeseensa. Meteli ja solvaukset saattoivat olla aikamoiset, mutta poika rauhoittui itsekseen. Keskimmäisen jäähyllä olemisesta ei tullut mitään. Raivoa pursuava lapsi halusi purkaa pahanolon tunteensa tavaroiden heittelyyn, hajottamiseen tai oven potkimiseen. Hiukan nolona tunnustan, että minulla ja miehelläni meni aika kauan ennenkuin tajusimme, että kiukun pystyy taltuttamaan hänen osaltaan vain läheisyydellä. Ensin istuttiin samalla sohvalla odottelemassa, että kiukku laantuu sen verran, että lapsen saa kainaloon. Pahimmassa puuskassa lapsen saattoi joutua ihan ensimmäiseksi ottamaan johonkin lukkoasentoon syliin mikäli halusi välttää omaisuusvahingot. Vähitellen raivo tyyntyi siinä aikuisen lähellä ja tilanteesta pystyimme keskustelemaan. Joskus jopa pystyimme ennakoimaankin niitä, mutta oman aikansa kesti pojan romahtelukausi. Jälkikäteen on harmittanut, että koekappaleemme esikoinen sai tässä vaiheessa "sylihoitoa" kuin pikkuveljensä, koska hänen itsesäätelykykynsä mahdollisti omatoimista rauhoittumista.

Nyt vuorossa on siis kuopus. 9-vuotisromahduksia on koettu niistä samoista asioista kuin 4-vuotiaanakin eli siitä, että hampaat pitää pestä ja ulkohousuja kuuluu käyttää :) Oma selkäydinreaktioni jopa kahden kierroksen kokemuksen jälkeen olisi edelleenkin nopeahko omien kierrosten nosto, falsettiin nouseva komentava ääni, joka tekee selväksi sen, että äiti ei tällaista perusjuttujen temppuilua siedä yhtään sekä tiukkaa käskytystä. Siinä alkaakin olla jo sopivasti elementtejä 9-vuotisromahdukseen. Siksi yritän muistaa torjua selkäydinreaktioni ja rauhoittaa hetken ja muistaa kiukuntorjuntaläheisyyden.

Lauman kasvattamisessa on omat humoristiset ja kehittävät puolensa. Keskimmäinen, joka muistaa oman romahduskautensa, puhuu siitä avoimesti ja huumorilla "Äiti, mä muistan, kun mullekin tuli tuollainen kiukku", "Äiti, pikkuveljellä on nyt se 9v romahdus" "Äiti, mulle ei enää tule noita kohtauksia". Sitten on välillä muisteltu niitä aikaisempien murrosvuosien "kasvutapahtumia".

Meillä tämä kehitysvaihe on alkanut siinä 8,5-9 välillä ja päättynyt ennen 10-vuotispäivää. Tällä hetkellä pinnalla oleva lasten tunnetaito-kirjallisuus saattaisi tarjota apua näihinkin tilanteisiin.

Kuulostaako tutulta: Onko perheessäsi eletty 9-vuotisromahduksia?

Mikäli elät niitä parhaillaan, suosittelen etsimään sopivan läheisyyshoidon romahduspotilaalle ja juttelemaan asiasta etukäteen, että mitä voisi tehdä kun kiukuttaa.