Ihana, ihana talviviikonloppu

Voi kuinka olenkaan odottanut tällaisia talvisäitä! Aivan ihana viikonloppu. Ulkoilufani kiittää ja pyytää lisää! Suksien sijasta olen ollut liikkeellä jalkaisin. Hankkimani Icebugit ovat olleet loistohankinta polvivaivaiselle. Niillä suoriuduin tänään jäisestä pururadasta ja kalliolla kiipeilystäkin.

Ensin vähän talvimaisemia kotimme vierestä.

Harmi ettei jäälle ole päässyt Helsingissä tänä talvena lainkaan :(

Kylläpä on kirkas heijastus vedestä

Sitten sunnuntain eväsretken kuviin. Olimme esikoisen kanssa liikkeellä kahdestaan.

Aallot liplattelivat, merta katsellessa ei tuntunut yhtään helmikuulta.

Välillä paistoi niin kirkkaasti, että aurinkolasit olivat todella tarpeen.

Metsässäkin paistoi :)

Olemme käyneet tällä pururadolla kymmeniä kertoja, voi olla että sata on mennyt rikki. Paikan luonto pystyy yllättämään meidät usein vieläkin. Tällä kertaa meitä odotti rannan tuntumassa oleva jäämurska. Yksi pikkutyttö sanoi, että meri on nyt täynnä timantteja. Timantit pitivät tuulessa omaa jännittävää rahinaansa.

Huikean hieno jäämurskalahti

Lähikuvaa murskasta.

Esikoinen hetti kuvassa näkyvän kepin ja se jäi kellumaan murskaan

Rannalla oli isoja jäälauttoja vielä muutama jäljellä

Uskaltauduimme hyppäämään isolle jäälautalle vaikka melkein jo tuli vettä kenkään aiemmin. 

Oli jännä seistä lautalla tuijottelemassa jäämurskaa

Välillä paistoi ihanasti

Toivottavasti tällaisia talviviikonloppuja tulee vielä lisää. Mieli vetää kovasti sekä rinteeseen että laduille. Viikonlopun happi ja valohoidon jäljiltä olo poikkeuksellisen pirteä. Ulkoilu on niin ihanaa!

Vauhdikas hiihtolomanen Tampereella

Minihiihtolomasta näyttää tulevan perinne meille. Tänäkin vuonna meillä oli vain kaksi lomapäivää koululaisten hiihtolomaviikolle. Ihan ongelmaton tuo miniloma ei ole, koska käytännösssä tein melkein viiden päivän työt kolmessa pitkässä päivässä. Mutta kivaa oli viettää perheen kesken lomaa.

Lomakohteeksemme valikoitui Tampere, koska saimme yöpyä isovanhempien kaupunkikodissa. Minä tykkään kotimaisista kaupunkikohteista, koska niistä ja niiden lähettyviltä löytyy paljon mielenkiintoisia vierailukohteita ja tekemistä.

Yhden päivän vietimme Sappeen laskettelukeskuksessa. Päivä oli harmaa ja päättyi sumuun, mutta ei satanut mitään ja rinteet olivat hyvässä kunnossa. Laskettelijoita oli paikalla ihan reilusti, mutta ei niin paljoa, että varsinaisia hissijonoja olisi muodostunut. Hyvät olosuhteet kaiken kaikkiaan :)

Olemme käyneet Sappeella aikaisemminkin. Tykkään rinteistä, majoituskin oli hyvä, mutta oheispalvelut olivat vähän ontuvat etenkin iltaruokailun ja kaupassa käynnin suhteen. Päiväreissulla Sappee toimi hyvin.

Poikien kanssa on kiva lasketella. He osaavat käyttää hyvin hissiä ja pääsevät turvallisesti mäet alas ja vauhtiakin on juuri sopivasti.

Keskimmäinen ja kuopus

Reippaan laskettelupäivän jälkeen vietimme lilluttelupäivän Nokia Edenissä. Asiakkaita oli todella paljon, poikia se ei haitannut, mutta minä kaipasin väljyyttä altaisiin. Löysimme sen verran rauhallisen nurkkauksen, että sain otettua muutavat sukelluskuvat pojista.

Keskimmäinen ja esikoinen

Kuopus ja keskimmäinen

Valgea Valas on niin nopea ja ketterä, että siitä ei juuri saa kuvia. Tuurilla tuli osa kuvaan ;)

Liikunnallisten puuhien jälkeen vuorossa oli museo. Kävimme katsomassa Vapriikissa Jääkauden jättiläiset. Tarkoituksenamme oli tutustua muihinkin näyttelyihin, mutta kahden aktiivipäivän jälkeen meillä oli suuria vaikeuksia aamuherätyksen suhteen. Pidimme kovasti Jääkausi näyttelystä, eläinten rekonstruktiot olivat kiehtovia. Kukapa ei haluaisi nähdä villasarvikuonoa tai mammuttia?

Näyttelyyn järjestetään myös yleisöopastuksia, josta pääsee nauttimaan sisäänpääsyn hinnalla. Lapsia varten on erillisiä taskulamppukierroksia. Tarkemmat tiedot löytyvät Vapriikin nettisivuilta. Minä olisin kovasti halunnut osallistua taskulamppukierrokselle.

Mammutteja

Luolakarhu

Vapriikin ympäristö itsessään on näkemisen arvoinen. Tehdasmiljöön ulkokuoret on hienosti säästetty, mutta sisältä löytyykin sitten ihan muita juttuja.

Mukavaa viikonloppua!

Hetkessä: Illallinen Tampereella

Vietämme minihiihtolomaa Tampereella appivanhempien kaupunkikodissa melkein ydinkeskustassa. Se mahdollisti meille illallisen aikuisten kesken. Pojat jäivät pizzojen, Netflixin ja jäätelön kanssa mummilaan huomattavasti mieluummin kuin lähtivät syömään aasialaista ruokaa. Tämä ei välttämättä jatku kauaa, esikoinen alkaa tykkäämään myös mausteista ja kohta meitä on kolme illastamassa. Jauheliha-makarooniveljeksillä on vielä pitkä matka eksoottisempien makujen sietämiseen.

Illallispaikaksi valitsimme Masu Asian bistron. Oli mielenkiintoista vertailla, kuinka Masu pärjää Helsingin Farangille ja Gaijinille sekä suosikilleni Yumelle. Minulla oli aika kirkkaana mielessä, mitä tilaisin. Olisin valinnut Hirata bun -pikkuburgereita alkupalaksi, sitten nigiri sushia ja mikäli maha olisi vetänyt niin vielä ribsejä. Päädyimme kuitenkin valitsemaan Nagai-menun.

Ensimmäiseksi pöytään tuli NANOHANA RABE AND WAKAME SEAWEED SALAD. En ole marinoidun merilevän ystävä, mutta salaatti oli todella maukas. Lisäksi lämmin salaatti oli mielenkiintoinen uusi tuttavuus.

Herkullinen ja lämmin salaatti broccolista, tomaatista, chilistä ja marinoidusta merilevästä. 

Seuraana vuorossa oli SEA SCALLOP and LIGHT GREEN CURRY. Kampasimpukat ovat herkkuani ja vihreä curry oli todella hyvää. Täytyypäs pitkästä aikaa herkutella kotonakin kampasimpukoilla.

Paksoita, seesamiöljyä ja vihreää currya.

Seuraavaksi tarjoiltiin ne himoitsemanani HIRATA BUN. Ehkäpä aterian parhain annos. Olisi keveysti voinut syödä ainakin kaksi lisää. Törkeän hyvää! Annos on hyvin samanlainen kuin Gaijinissa ja aivan yhtä hyvä. Melkein pitäisi ottaa tavoitteeksi opetella tekemään jotain vastaavaa itse. Jos tiedät reseptin, niin vinkkaa ihmeessä!!

Masun klassikko. ”Pikku burger” rapeaksi ja meheväksi paahdetulla possulla, 

korean majoneesia ja mausteista kurkkua.

Odotimme pöytään sushia menun mukaisesti, mutta ensin tarjoiltiinkin SYAKE SYAKE.

Se oli aterian laimein annos. Ei siinä mitään vikaa ollut, ihan ok.

Marinoitua lohitatakia japaninsinappikastikkeella, vesikrassia, gen-salaattia, piparjuurta, soijaa ja vesimelonia

Sitten se sushi. Halusin kokeilla paikan sushia, koska olin aivan varma, että Hans Välimäen resepteillä sushiriisissä on riittävästi viinietikkaa ja juuri sopiva ripaus makeutta. Useat sushipaikat kompastuvat mirin valmistuksessa ja käytössä. Mirin ei maistu tarpeeksi, ilmeisesti riisin jäähdytys on niin hidasta, että mirin haihtuu. Itse käytän kotioloissa hiustenkuivaajaa puhaltamaan kylmää ilmaa riisiin. Välimäki ei pettänyt - ihan täydellistä riisiä. Riisikriitikko kiittää :D

Ennen jälkiruokaa tuli vielä Hra Kepposen odottama annos KOKUHYO SURU SUTEKI. Oli hyvää, mutta dashi-sinappikastiketta olisi saanut olla selvästi enemmän. Koska tämä oli selvä pääruoka, annoskoko olisi voinut olla isompi.

Grillattua härän black angus-filettä "Hokkaido no miso tare".
Mureaa, todellista härkien härkää lisukkeenaan soijassa ja seesamiöljyssä wokattua metsäsientä ja pinaatia. Hot mustard spicy dashi with house raju!! Erilainen ja paahteinen.

Masu pärjäsi vertailussamme aivan tasavertaisesti Gaijinille ehkä jopa Farangille. Ehkä perusteetta väitän, että Yume olisi kuitenkin parempi. Sitten tuli pelin ratkaiseva annos eli jälkiruoka. Olen aina kritisoinut aasialaisten ravintoloiden jälkiruokia, ne eivät yllä muun aterian tasolle. Masu on tässä todella virkistävä poikkeus. Menuun kuuluva PEANUT BUTTER PUDDING AND CREAMY VANILLA ICE CREAM oli suussasulava herkku. Nam! Viereisen pöydän friteeratut banaanit näyttivät myös todella herkulliselta. Vielä jälkkärinkin jälkeen mietin, että olisi Yume sittenkin parempi ;) mutta Helsinkiin ei todellakaan tarvitse matkustaa erinomaisen aasialaisen ruuan perässä.

Lasku oli yhtä suuri kuin vertailupaikoissakin :( Ei tällaisissa paikoissa kovin usein raski syödä.

Kauniissa maisemissa tallustelimme mahat täynnä takaisin mummilaan. Ihana lomahetki aikuisten kesken.

Nukahtamiskyky

Kaikki tietää taaperoiden nukahtamiskyvyn. Uni voi iskeä kesken ruokailun ja otsa kopsahtaa illallislautaseen. Meillä vakio oli ostoskärryn istuimeen nukahtaminen. Joillakin supernukahtamisen taito säilyy yli taaperoiän, kuten meidän kuopuksellamme.

Yhtenä arki-iltana kuopus alkoi pilkkimään esikoisen huoneessa katsellessaan jotain tietokoneelta. Komensin pojan välittömästi suoraan sänkyyn. Kerrankin hän lähti liikkeelle vastalauseitta. Mutta mitenkäs kävikään?

Voimat olivat loppuneet kesken matkan puoleen väliin. Poika oli sikeässä unessa lattialla. Kyseessä ei ollut siirtyminen itäsiivestä länsisiipeen vaan ihan kompaktin rivarin päästä toiseen ;)

Tilanne ei ole mitenkään poikkeuksellinen, kuopus on useasti nukahtanut television ääreen jopa lattialle, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun uni iski kesken muutaman metrin kävelyn :) Mielellämme lähettäisimme hippusen kuopuksen kyvystä jollekin nukahtamisvaikeuksista kärsivälle.

Mukavaa sunnuntaita!